Kirjoittaja: IggyEatsCupcake
Ikäraja: S
Paritus: Ei ole
Genre: Angst
Yhteenveto: Jos mä olisin Paavo Pesusieni-peli, mä haluisin että sä olisit ne meduusat jotka yrittää saada musta otetta
Varoitukset: ylipursuava angsti, ihan minimini kuoleman maininta?
A/N: Tuo loppu failaa, en osaa, ja tää muutenkin on aika ala-arvoinen. Että joo nauttikaa.
Jos mä olisin Paavo Pesusieni-peli, mä haluisin että sä olisit ne meduusat jotka yrittää saada musta otetta
Mä sanoin ton sulle kun olin teillä kerran yötä. En tosin tarkoittanut sitä sulle vaan sanoin että sano se sun ihastukselle. Sä pelkäsit että olit suututtanut sen. Et sä ollut.
Ei kukaan ollut sulle vihainen eikä suuttunut. Susta vaan ei välttämättä tykätty. Munkin luokkakavereiden mielestä sä olit ällöttävä, outo ja kaikkea.
Mä vihasin niitä sen vuoksi. Ne haukkui sitä ihmistä josta mä välitin eniten. Sä nauroit niille, me naurettiin niille yhdessä. Me naurettiin kaikille jotka sanoi meistä jotain. Ei me välitetty.
Sä sanoit mulle kerran että sun maailma romahtaisi jos mä kuolisin. Mä haluaisin uskoa niin mutten usko.
Mä olen aika varma että sä jatkaisit elämääsi jossain vaiheessa, sä saisit sun maailman kasattua.
Mutta en mä voinut tehdä itselleni mitään, sä olisit muhun pettynyt ja surullinen. Sä vihaisit mua, vihaisit jokaista viiltoa, jokaista arpea. Mutta silti mä tein.
Ja sä kyllä tiesit että mä tein jotain itselleni, sä tiesit että mä en ollut terve, mutta et välittänyt kun mä jaksoin ihan hyvin sun seurassa.
En mä jaksanut, mä olin pirstaleina aina kun mä näin sut ja autoin sua sun rakkausasioiden kanssa.
Se satutti.
Mäkin vuodatin sulle kaikkea päätöntä mun ihastuksista joita ei ollut, kiihkeistä väittelyistä ihastusten kanssa, täydellisistä pojista ja tytöistä joista mä tykkäsin.
Ei niitä ollut. Olit vain sä.
Mä tunnustinkin sulle että mä olin ihastunut suhun. Mutta sä hyväksyit sen ja sanoit että asia on ok, me jatkettiin kavereina.
Se oli vähättelyä, mä rakastin sua. Ja mä aina pelkäsin että sä kyllästyisit muhun, mä olisin vääränlainen sulle.
Mä pelkään sitä edelleen. Ja mä tulen pelkäämään sitä aina.
Mä rakastan sua. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan.
Ja niin kauan kun mä rakastan, mä tulen keksimään uusia valheita, ihastuksia ja jaksamistarinoita.
Mä tulen aina pelkäämään.
Mä tulen vihaamaan sua sen takia että mä rakastan sua.
Ja mä tulen kaikkein eniten vihaamaan itseäni, koska mä rakastan sua, pelkään sua ja vihaan sua.
Koska mä en osaa luopua susta, vaikka mä en saa sua kokonaan
Anteeksi.
A/N2: nyt voitte itkeä ja nauraa. ja kommentoida : )
