Nimi: Viivoja paperilla
Fandom: Marvel
Paritus: Steve/Tony
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Mutual pining
Pituus: 300 sanaa
Vastuuvapaus: Marvel omistaa, minä lainaan
Tiivistelmä: Sillä kuka tässä maailmassa saattoi vastustaa Tony Starkin kaltaista miestä?
Vapaa sana: Keksittiin taas
Angien kanssa
idea ja tässä se nyt on
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu haasteisiin: Vuosi raapalehtien ja FFF1000 sanalla 763. Kasvot
Viivoja paperilla
Olohuoneessa oli hiljaista, vain Steven kynän rapina paperilla kertoi, että siellä oli elämää. Steve oli oikaissut itsensä sohvalle ja piteli kädessään luonnoslehtiötä. Tuon tuosta hän vilkaisi nojatuoliin käpertynyttä miestä ja hahmotteli tämän kasvojen ääriviivoja paperille.
Mitä ikinä Tony tekikään padillaan, hän näytti keskittyneen siihen tiiviisti ja Steve uskoi, että hänen vaivihkaiset vilkuilunsa jäivät mieheltä huomaamatta. Sillä Steve ei missään nimessä tahtonut jäädä kiinni tirkistelystään. Tai haaveilustaan.
Olisi ollut kamalaa, jos Tony olisi pystynyt lukemaan hänen ajatuksensa. Jos tummalle miehelle selviäisi mitä Steven päässä liikkui, se oli todennäköisesti loppu heidän ystävyydelleen.
Steve unohtui jälleen katselemaan luonnostaan, siveli hellästi ääriviivoja paperilla ja puraisi alahuultaan. Kuinka hän olisikaan halunnut astella tuolin luo ja vetää Tonyn syliinsä. Suudella tämän parransängen peittämää leukaa ja haudata nenänsä miehen kaulakuoppaan.
Huokaisten hieman Steve kohotti jälleen katseensa ja huomasi Tonyn kääntävän omansa juuri samalla hetkellä pois. Onneksi mies ei voinut nähdä mitä Steven luonnoslehtiössä oli, sillä muutoin tämä olisi todennäköisesti vain nauranut kuvalleen itsestään.
Steve oli romantikko. Hän haaveili, että jonain päivänä hänellä olisi riittävästi rohkeutta kertoa tunteistaan ja haaveistaan Tonylle. Jos hän vain saisi edes pienen merkin toiselta, niin hän ottaisi härkää sarvista ja tunnustaisi ikuisen rakkautensa.
Sillä kuka tässä maailmassa saattoi vastustaa Tony Starkin kaltaista miestä? Tämän kaunispiirteiset kasvot vainosivat Steven unia ja notkeat sormet, jotka tanssivat padin näytöllä, saivat Steven sydämen hakkaamaan kun hän mietti, mitä muuta nuo sormet voisivatkaan tehdä. Tonyn epämääräisistä elämäntavoista huolimatta, tämän vartalo oli täydellinen eikä Steve olisi halunnut muuta kuin kiertää itsensä sen ympärille. Painautua aivan lähelle, eikä koskaan päästää irti.
Aivan loppuun asti Steve ei uskaltanut mennä haaveissaan. Hänelle riittäisi mainiosti läheisyys, toisen lämpö ja ehkä hellä suudelma. Mitään muuta hän ei uskaltanut toivoa. Ei vielä.
Silmättyään jälleen Tonyn rennolta näyttävää hahmoa, Steve palasi haaveistaan takaisin työnsä pariin ja antoi kynän piirtää viivoja pitkin paperia.
Ehkä jonain päivänä. Ehkä.