Otsikko: Luvattu
Fandom: Twilight
Ikäraja: S
Päähenkilö(t): Selviää lukemalla
Tekijänoikeus: Stephenie Meyer omistaa hahmot, minä juonen
Tiivistelmä: Voisin viimein olla kuin he
A/N: Joo, eka ficcini, enkä tiedä osaanko hirveen hyvin kirjoittaa joten kommentit olis hirveen kivoi
Istun tutulla tuolilla tutun pöydän ääressä. Olen istunut tässä jo monta vuotta odottaen toiveeni täyttymistä. Toiveen, joka merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu. Joka kerta kun yksikin heistä astuu ovesta sisään, odotan sitä. Odotan että he täyttävät lupauksensa.
Ihailen aina heidän yliluonnollista kauneuttaan ja sulavia liikkeitään. Kun vaaleahiuksinen nuori tyttö pyyhältää ohitseni vilkaisemattakaan minuun ja täyttämään hänelle annettua tehtäväänsä, minuun iskee kateus. Olisinpa yhtä kaunis kuin hän, olisinpa yhtä päättäväinen ja vahva kuin hän. He suosivat häntä, sillä hän hoitaa hommansa aina virheettömästi ja on enemmän kuin he osaavat edes pyytää. Hän on heidän valttikorttinsa, kokoelmien jalokivi.
Ovi aukeaa käytävän päässä ja kookas vampyyri astuu pöytäni viereen. Tuo mies saa aina sydämeni sykkimään kiivaammin ja kehoni väreilemään hallitsemattomasti. Kokoan itseni ja yritän näyttää itsevarmalta tuon jumalaisen vampyyrin silmissä, vaikka tiedän että yritykseni on turha. En olisi koskaan kyllin hyvä hänelle.
”Heillä on sinulle asiaa”, mies sanoo. Äänestä kuultaa hallittu innostus ja hänen huulilleen kohoaa lupaava hymy. Tapahtuuko se viimein? Onko nyt minun aikani? Nousen äkkiä pystyyn ja siirryn pöydän toiselle puolelle. Olen lähdössä kohti salia kunnes mies tarttuu minua kevyesti kiinni käsistäni ja katsoo minuun merkitsevästi.
”Jonka minä saan luvan sinulle kertoa.” Hän kumartuu lähemmäs kasvojani ja suutelee kevyesti otsaani.
”Oletko sinä valmis Gianna?” hän kysyy kumartuen kohti kaulaani.
”Olen aina ollut”, vastaan automaattisesti ja tunnen kuinka Felix laskee jääkylmät huulensa kaulalleni ja minuun iskee suunnaton kipu. Kehoni syttyy tuleen enkä enää tunne maata jalkojeni alla. Kipu laantuu heti kun muistan mitä minulle on luvattu. Voisin viimein olla kuin he. Tähän ajatukseen takertuen vajoan pimeyteen ja jään odottamaan valoa.
