Koottuja kuvia maailmasta | Raapalesarja | S | 5/5 | VALMIS!

[Classick]

- Ficin nimi: Koottuja kuvia maailmasta
- Kirjoittaja: Classick
- Ikäraja: S
- A/N: Nämä ovat raapaleita, jotka ovat syntyneet kirjoitusharjoitusteni perusteella. Tänne tulee luultavasti seitsemän raapaletta tämän kuun aikana. Toivoisin ainakin yhtä kommenttia!

Koottuja kuvia maailmasta

- Ficin nimi: Enkelten kulkue
- Ikäraja: S
- Varoitukset: -
- A/N: Oma haasteeni: Kuvailu

Enkelten kulkue

Istuin valkealla nurmikolla ja katselin kuinka kauniin valkoiset lumihiutaleet valuivat pitkin taivasta, kohti maata. Ne välkehtivät, kun kääntyilivät tuulen puuskista ylösalaisin ja puolelta toiselle. Välillä yksittäiset hiutaleet nousivat taas korkeammalle putoamisen sijaan, aivan kuin haluaisivat koskettaa kaunista taivasta vielä viimeisen kerran. Kuitenkin viimeistään tuuli toi ne takaisin kohti maata, jos painovoima ei siihen pystynyt. Lopulta ja väistämättömästi pienet lumen sirpaleet koskettivat maata ja tulivat osaksi suurta peittoa, joka peitti kaiken alleen. Lumi peitti kuin tuhka tulivuoren purkauksen jälkeen, mutta kauniimmin. Paljon kauniimmin.
    Nousin ylös ja pyyhkäisin farkkuni suurimmasta liasta. Oli aika mennä. Lähdin kävelemään kohti kotia pienten valkoisten enkelten saattelemana.

[Classick]

- Ficin nimi: Syntynyt hallitsemaan
- Ikäraja: S
- Varoitukset: Ämmittely
- Haasteet: Albumihaste (Green day; American Idiot)
- A/N: Oma haasteeni: Biisistä raapale

Syntynyt hallitsemaan

Ajoin koulun pihalle uudella Porschellani. Oli sopivasti päivän ensimmäinen välitunti ja kaikki olivat ulkona todistamassa saapumistani. Astuin ulos autosta mahdollisimman näyttävästi ja heilautin vaaleat hiukseni pois kasvojen tieltä. Ne välkehtivät auringossa ja saivat lähiseudun pojat huokailemaan. Kun kävelin lyhyeesä farkkuhameessani, mustassa tuubitopissa ja mustissa korkokengissä kohti koulun pääovea, kaikkien katseet olivat minussa.

"Hän on niin kaunis."
"Haluan nuo hiukset."
"Mikä ämmä."

Kaikki joko halusivat minut, halusivat olla kuten minä, halusivat näyttää minulta, tai kadehtivat minua. Pilkkaavat kommentitkaan eivät haitanneet, koska tiesin niiden perustuvan kateuteen. Hymyilin leveästi koko matkan ovelle, koska se oli helppoa ja luonnollista. Olinhan koulun kuningatar.

[Audrina]

Mä hyvin harvoin luen orginaaleja, joten en ole mikään parhain orginaalejen kommentoija. Mutta joo ficin kaunis nimi Koottuja kuvia maailmasta sai minut tänne, ja tykkäsin! (:

Ensimäinen raapale oli ihana talvinen, jossa oli pientä jouluista hivahdusta. Kuivalit kauniisti, kuinka pitsikuvioiset lumihiutaleet leijailivat maanpinnalle. En oikeastaan nyt osaa kommentoida ensimmäistä osaa, mutta joo tykkäsin.

Toisesta raapaleesta pidin ehkä hitusen enemmän, kuin ensimmäisestä. Toisessa raapaleessa oli päähenkilönä itsekäs koulun kuningatar, joka ajelee Porschellaan koulun pihaan ihmisten ihailujen, ja katseiden kohteiksi; toiset näkevät vaan täydellisen päälle täydellisen tytön, ja toiset taas pahemman luokan ämmän, no se jää minulle arvotukseksi, kuka kuuluu mihinkin ryhmää.

Kirjoita ihmeessä lisää - ainakin minä seuraan, ja kai tässä pitää vielä kiittää!

[psycanard]

Ensimmäinen raapale oli ehkä hieman alakuloinen..

Lopulta ja väistämättömästi pienet lumen sirpaleet koskettivat maata ja tulivat osaksi suurta peittoa, joka peitti kaiken alleen.

Jotenkin mulla kävi niitä lumihiutaleita sääliksi, kun tuon kuvailun perusteella ne tuntuivat kuolevan. Lisäksi mieleeni pulpahteli hindulaisia oppeja brahmanista eli maailman sielusta. Ja sitten aloin assosioimaan vielä pidemmälle, että jos olitkin kirjoittanut tähän syvällisemmän merkityksen, että nuo kaikki lumihiutaleet onkin ihmisiä.. ja joo. Pidetään lumihiutaleet lumihiutaleina, niin en innostu filosofioimaan enempää. ^^

Toinen raapale oli taas aivan erillainen, kuin ensimmäinen. Ja raapaleesta voi löytääkin kiertoteiden ja aasinsiltojen kautta yhteyksiä American Idiot kappaleeseen; koulun BeeQueen jota kaikki seuraa, on niin Amerikkalaisten teini-leffojen juttukin... ja ehkä blondius voisi viitata idiot-termiin?

Mutta oli todella hienoja raapaleita.. Näitä lisää kiitos?

[Classick]

Oih! Kommentteja <3
Audriana: Pidin itse myös hyvin paljon tämän sarjan nimestä. Se jotenkin kolahti heti. Ensimmäistä raapaletta kirjoittaessa tuli vain sellainen jouluinen ja talvinen fiilis. Haasteena oli kuvailu ja olikin mukavaa vaan vaihteeksi kuvailla ympäristöä ja unohtaa henkilöt. Toinen raapale taas oli hiukan irroittelua. Kuuntelin biisiä ainakin kymmenen kertaa toistolla ja idea vain putkahti päähäni. Ihanaa välillä kirjoittaa jotain muutakin kuin romanttista rakkausstooria. Kiitos paljon kommentistasi se innosti jatkamaan. Ihanaa, että pidit ja kiitos vielä kerran <3
san-san: Tavallaan ne lumihiutaleet olivat ihmisiä elämän heiteltävänä. Minullekkin tuli sellainen fiilis, kun luin tuon uudelleen. Hienoa, että kirjoitan syvällistä ainakin huomaamattani, muuten se ei onnistu Minullekkin tuo toinen raapale toi mieleen kaikki teinileffat. Kappale olisi sopinut todella hyvin soimaan tällaisen kohtaukse taustalle. Hienoa filosofointia! Kiitos paljon myös sinulle kommentistasi <3

Kirjoitankin jatkoa mahdollisimman pian!

[Classick]

- Ficin nimi: Kuplan ulkopuolella
- Ikäraja: S
- Varoitukset:  Kiroilu, Puhekieli
- A/N: Oma haasteeni: Puhekieli. Tää on sitten puolitoista raapale elikkä 150 sanaa.

Kuplan ulkopuolella

"Ei vittu! Miks sä noin teit?" kysyi yksi meijän koulun pissiksistä. Sen kaveri oli pelleillyt sen uudella iPhonella ja pudottanut sen vahingossa maahan.
"Sori Nanne. Mä kyl korvaan tän", kännykän pudottaja sanoi ja nostin sen maasta. Tietenkin se korvaa sen... Tai tarkemmin sen isä. Eihän niillä oo puutetta rahasta.

"Mut tää oli tilattu malli. Luuleks et näit saa sittarista. Vittu tilaaminen kestää kaks kuukaut", Nanneksi kutsuttu raivosi kaverilleen.
"Antteks ihan sairaast! En mä tarkottanu rikkoo sitä. Sä saat mun oman käyttöö siks aikaa. Iskä sano, et saan huomen uuden", toinen tytöistä sanoi ja halasi toista.

Otin laukkuni maasta ja kävelin paikalle.
"Tiiätteks te miten paljon teijän kännykät kuluttaa luontoo?" kysyin ja odotin tajuisivatko ne.
"Mitä vittuu sä viherpiipertäjä siin luennoit? Tiiäks ees mitä iPhoet on?" Nanne kysyi ivallisesti ja lähti. Niin, mitä mä köyhä yksinhuoltaja duunarin penska tietäsin teijän hienosta maailmasta. Ei niin, että ees haluisin tietää, pitäkää hyvänänne vaan.

[Audrina]

Kuten sanoin, että jään seuraamaan ja pidinkin lupaukseni!

Kolmannen raapaleen nimi Kuplan ulkopuolella kertoi jo aika paljonkin tekstistä, itselleni tuli mieleen ryhmästä eristäminen. Tuli mieleen vitos-kutosluokan pikkulissuporukat. 

"Ei vittu! Miks sä noin teit?" kysyi yksi meijän koulun pissiksistä. Sen kaveri oli pelleillyt sen uudella Iphonella ja pudottanut sen vahingossa maahan.

Tuota iPhonea ei tarvitse kirjoittaa isolla tietääkseni, ja jos haluat sen kirjoittaa isolla suosittelisin kirjoittamaan sillai miten sen oikeasti kirjoitetaan eli iPhone.

Jos totta puhutaan pidin edellisestä raapaleesta huomattavasti vähemmän, kun muista. Mutta joo haluun lukea sun raapaleita lisää, joten jatka ihmeessä kirjoittaa, kuten jo lupasin että seuraan! (:

[psycanard]

Taaskin uusi mieltä avartava kuva maailmasta.

Pidin tästäkin osasta paljon, ja oikeastaan en olisi huomannut eroa tämän tuplaraapaleen ja noiden edellisten raapaleiden pituuksien eroilla, jollet siitä olisi erikseen maininnut. No joo... olen vähän laiska laskemaan sataan.  

Pystyin niin mielessäni kuulemaan tuon lissujen puhekielisyyden, sait hyvin tuotua esiin muutamalla virkkeellä tuon pinnallisuuden ja sen, että tavarat ovat kertakäyttö roskaa toisille.

"Tiiätteks te miten paljon teijän kännykät kuluttaa luontoo?" kysyin ja odotin tajuisivatko ne.

Auts. Tässä kohtaa alkoi omatunto kolkuttamaan, kun on jo kolmas puhelin tälle vuotta menossa (no se ensimmäinen tiltasi ja oli jopa huimat neljä vuotta vanha, kolmas meni vaelluksella hukkaan ja nyt on sitten 4kk ikäinen nuorukainen käytössä).

Audrina taitaa olla oikeassa tuon iPhonen kirjoitustavan suhteen. Mää mietin kans, että mikä tuossa Iphonessa jotenkin häiriköi, mutta en kyllä olisi keksinyt sitä varmaan ennen jouluaattoa, jolloin olisinkin sitten julistanut sitä suku-syömingeissä suureen ääneen.

Lisää kuvia odotellessa.

[Classick]

Audriana: Mullahan on vakkarilukijoita <3 Korjasin tuon ongelman. Hirveä huolimattomuusvirhe. Kiitos korjauksesta Hyvä, että jäät seuraamaan, vaikka viimeisin ei oikein iskenyt.
san-san: Itse pidän taas kännyköitä kauan aikaa ennen uuden ostamista, mutta kuolan silti aina uuden perään. Tekopyhää, mutta en niinkään ole koskaan ajatellut kännyköitä kauheina luonnonvarojen tuhlaajana. Auts, oma hahmoni alkoi syyllistämään... Kiva, kun jäät seuraamaan.

[Classick]

- Ficin nimi: Pelkojen kohtaamista
- Ikäraja: S
- Varoitukset: Wnb-Huumori
- A/N: Oma haasteeni: Dialogi, taas se kuuluistsa puolitoista-raapale. En nyt tiedä mitätästä tuli... Omasta mielestäni ihan hyvä, mutta älkää tappako minua, jos huumori ei iske.

Pelkojen kohtaamista

"En oikein tiedä... Tämä tuli aivan puun takaa."
"Tiesit silti, että kysyisin tätä uudestaan jonain päivänä."
"En voi uskoa, että kysyit näin pian. Oletko järjiltäsi?"
"Yrittänyttä ei laiteta. Sitä paitsi en usko, että tämä tuli liian pian. Et reagoinnut samalla tavalla kuin viimeksi."
"Ja sinä idiootti et ottanut opiksesi viimeksi! Mikä siinä jäi niin epäselväksi?"
"Parikin asiaa. Ensinnäkin; mikset suostunut?"
"Koska se oli liian pian ja tämäkin on liian pian."
"Rakas, mikä siinä on niin kamalaa? Kuvittele meidät kahdestaan omassa talossamme istumassa sohvalla ja-"
"Etkö ymmärrä? Viimeksi, kun vastasin suostuvasti, se ei toiminut. En vain pystynyt siihen."
"Ja siitä lähtien olet pelännyt sitä."
"Valitettavasti ja sinun pitäisi ymmärtää. Sen painajaisen jälkeen ymmärsin, etten ole valmis."
"Mielestäni olet vanhempi ja kokeneempi kuin viimeksi. Olet vahva ja itsenäinen nainen, joka pystyy siihen."
"En... En oikein tiedä. Olisinko mielestäsi oikeasti valmis?"
"Kyllä rakas. Mielestäni olisimme valmiita."
"Luovutan! Käydään vuokraamassa se typerä Harry Potter!"

[Audrina]

Joo musta on tullut tän vakkarilukija : D

Dialogeja en oikeastaan pahemmin sen osaa kommentoida, mutta otsikko kertoi tästä jotain. Kuitenkin tässä oli hyvä dialogi, jota en nyt osaa paremmin kuvailla, mutta jään seurailemaan tätä - niinkuin lupasin! Jatkoa! (:

[Classick]

Audrina: Joo toi dialogi oli jotenkin... Yöllä kirjoitettu ja sen varmaan huomaa. Tässä tulee viimeinen raapale. Alunperin näitä piti tulla seitsemän, mutta totesin, että aika loppuu kesken (nämähän olivat minulle harjoitusta nanoa varten) eikä ole innostusta kirjoittaa mitään paritusta ja muutenkin ideat ovat lopussa. Kiitos, kun olet jaksanut kommentoida näitä tekeleitäni!


- Ficin nimi: Hienovaraista ohjeistusta
- Ikäraja: S
- Varoitukset: -
- A/N: Oma haasteeni: Aikamuoto preesens. Taas Puolitoistaraapale. Mä vaan niin tykkään näistä.

Hienovaraista ohjeistusta

Tuijotan murhaavasti kulhoa, jossa on epämääräistä mössöä. Huokaisen samalla, kun totean, ettei tuijotus muuta sitä vaahdoksi.
"Miten helvetissä on näin vaikeaa vaahdotta munat ja sokeri?" mutisen itsekseni ja alan tutkia ohjetta uudelleen.

Vatkaa kolme munaa ja puolitoista desiä sokeria kulhossa vaahdoksi.

Huokaisen raskaasti, kun en tule yhtään sen viisaammaksi, vaikka lukisin ohjetta miljoonia kertoja uudestaan.
"Inhoan kotitaloutta", mutisen. Yhtäkkiä tunnen kevyeen kosketuksen niskassani ja huomaan jonkun kädet ympärilläni. Menen hienoiseen shokkiin, kun huomaan, että takanani seisovan kädet ottavat omani omiinsa.
"Et tee tätä ihan oikein", Henri huokaa niskaani ja menen kananlihalle. Hänen kätensä ovat lämpimät ja hengitys tuoksuu mintulta.

Henri ottaa vispilän käteeni ja alkaa pyörittää sitä kulhossa.
"Sitä pitää vatkata ripeästi kahdeksikkoa."
"Kiitos. Pärjään tästä eteenpäin varmaan yksinkin", kuiskaan. Henri irrottaa hellän otteensa käsistäni ja perääntyy askeleen. Vielä ennen lähtöään hän hymyilee suloisesti. Punastun ja käännyn takaisin kulhoon päin. Ehkei kotitaloudessa olekaan mitään vikaa.