Nimi: Viimeiset hetket
Kirjoittaja: Fruu.
Beta: ei löydy, virheistä saa ilmoitella:)
Fandom: Potter
Ikäraja: sallittu. ainakin minun mielestäni.
Summary: severuksen viimeisiä hetkiä elellään.
AN// Sain inspiraation KrinolinBitchin samantapaisesta oneshotista nimeltään Last seconds of Severus Snape.
Hän käveli yksin öisillä kujilla, kuunvalossa näkyivät vain kelmeät kasvot. Vain viitan hulmahdus ja mies ilmiintyi lapsuuden niitylleen. Paikka oli kuivunut, ennen niin vihreä nurmikko oli kellastunut ja puut olivat kuihtuneet. Oli syksy, lehdet olivat kauniin kuparin värisiä, tuuli puhalsi likaiset hiukset miehen kasvoilta.
Tässä maailmassa ei ole niin suurta katumusta, mikä ylittäisi miehen katkerat tunteet.
Aamunkoi herättää niityn haparoiden eloon, vieno tuuli on kuin hiljaista musiikkia, kuin lohduttava syleily hulmuavan verhon takaa mitä tietämättömät eivät näe.
Rohkeus on täyttänyt sydämen sen jälkeen kuin elämänhalu on kuollut, millään ei ole enää väliä.
Käännähdys, viitta heilahtaa ja laskeutuu pölyiselle lattialle. Miksi pidentää viimeistä hetkeä?
Severus kumartaa murhaajalle, yrittää saattaa viimeisen tehtävänsä päätökseen.
Hän ei onnistunut, mutta se ei ollut ensimmäinen kerta, joten mitä väliä sillä oikeastaan on?
Taika purkautuu, käärmeen häkki laskeutuu miehen päälle. Kun elämä valuu suolaisen kirvelevänä suonista, mies huomaa pojan, tarrautuu häntä viitasta ja täyttää tehtävänsä.
Onko se totta, kun jatkaa matkaa, saa sanansa anteeksi ja tapaa rakkaansa uudelleen?
En tiedä onko se totta, mutta viimeisellä hetkellä se ainakin käy toteen. Niin vihreät silmät kohtaavat mustat, ja samassa hetkessä elämän hiipunut liekki puhallettiin kokonaan sammuksiin.
Severuksen huulille jäi ikuinen hymy.
-Fruu kiittää ja kumartaa.
