Author: akinnah
Rating: K-11
Pairing: James/Sirius, Remus kulkee jostain syystä siellä sivussa jotenkin hassusti kyllä.
Genre: Epätietoisuus iski ja sen takia tämä on täällä.
Summary: Tummatukkaisten juontiretki ei ole Remuksen mieleen.
Night Time
"Olette jo juoneet aivan tarpeeksi, typerykset", matami Rosmerta sanoi tiukasti jo viidettä tuliviskiään hakevalle Siriukselle. Jamesin ja Siriuksen ilta oli kulunut hilpeissä merkeissä jo mukavan pitkälle ja juomat olivat virranneet alas kurkuista ehkä turhankin liukkaasti.
"Äläs nyt, muru. Pääsimme vasta vauhtiin", Sirius virnisti. Sille vinolle hymylle ei edes matami voinut sanoa ei ja niinpä tuliviski toisensa perään juoksi tiskin ja nurkkapöydän väliä. Askeleet haparoivat ja nauru pulppusi jostain syvältä kurkusta, kuin yrittäen nostaa polttelevan litkun pois sieltä, minne sitä ei tarvinnut enää yhtään lisää. Rosmerta hymähti ja jatkoi lasien puhdistamista hämyisen illan kelmeässä valossa. Hänen olisi pitänyt potkaista pojat ulos jo ennen kuin he olivat sisäänkään päässeet, mutta pitihän nuortenmiesten joskus saada pitää hauskaa. Mutta oliko se nyt mennyt jo vähän liiankin pitkälle, kun Sirius huuteli riemuissaan jostain mustasta koirasta.
"Shhh-shh, Anturaiseni", James hyssytteli ja taputti ystäväänsä olkaan, naurun noustessa sitten hänenkin kasvoilleen. Sirius joi silmät kierossa lasinsa tyhjäksi ja katsoi sitten Jamesiin huvittuneena, siristellen silmiään heikosti.
"Eikö täällä shinustakin ole melko hämyishtä", poika sanoi naurahtaen ja keikutteli itseään tuolin reunalla. Lasit kilisivät, kun ne osuivat toisiinsa pöydän keikkuessa ilkeän näköisesti.
"Eih nyt mitään shellaisia", James sanoi. "Lisää vishkiä pöytään vain. Eiköhän she näkökin shillä parannu..."
xxx
Samaan aikaan Tylypahkassa Remus makoili makuusalissaan omalla sängyllään miettien, minne kaksi tumatukkaista kaverusta olivat mahtaneet mennä. Hän oli kiertänyt jo ympäri linnaa, mutta edes Tarvehuone ei paljastanut poikien paikallaoloa.
"Missä ne ilkimykset nyt..." poika mutisi itsekseen, hiljaisen ärtymyksen noustessa silmiin ja äänensävyn. Peter vikisi jotain sänkynsä alta. Mitä lie siellä tekemässä, se ei kiinnostanut meripihkaisen katseen omaavaa nuorukaista. Askeleet vaativat häntä liikkumaan kohti kyhmynenäisen noidan patsasta, josta matka alkoikin Hunajaherttuan kellariin. Poikien oli pakko olla Tylyahossa tekemässä jotain ei-niin-kunniallista.
Tietysti.
xxx
"Hei, katsopas vaari tuota hauvaa..!" James hoilasi suureen ääneen, Siriuksen nauraessa vieressä. Ylikasvaneet hiukset olivat liimautuneet lämmön takia otsalle, mutta hallittu käden liike siirsi ne pään yli. Haukahteleva nauru kaikui tyhjentyneessä huoneessa.
"Shinäpäsh laulat kauniisti, oi Jalosharvi!" Sirius virnuili saaden Jamesin lopettamaan laulamisensa siihen paikkaan.
"Minä tiedän shen, rrrrakash."
Sirius haukahti ja laskuissaan seonneena joi liian monennen tuopillisen jotain epämääräistä juomaa.
"Shanoit minua rakkaaksi, James", Sirius kuiskasi hiljaa virnuillen ja yllättäen James tunsi pojan vaativat huulet omillaan. Suudelma maistui niin hullunkuriselle, ettei James voinut kuin naurahtaa hiljaa ja painaa päälle kovemmin sumentuneiden ajatusten vallassa... Ulkomaailma oli hiljaa. Humalaisen huoleton suudelma jatkui turhankin kiinteänä.
Remus oli päässyt Kolmen Luudanvarren ikkunan eteen ja päätynyt katselemaan kahta ystäväänsä. Meno oli näköjään muuttunut melko lämpimäksi, kun lasi kolahti alas pöydältä ja särkyi sirpaleiksi yhdessä Remuksen mielen kanssa. Suudelma katkesi, mutta jatkui ulkopuolelta katsottuna entistäkin syvempänä. Hymähdys rikkoi kuvan Remuksen mielessä ja hän käänsi päänsä pois.
He olivat humalassa, ei mitään väliä, humalassa... He eivät muistaisi mitään...
Askeleet masentuivat.
