Waiting for the Last Waltz (K-11, Ginny/Draco)

[SiRiuS]

Author: SiRiuS
Tittle: Waiting for the Last Waltz
Rating: K-11
Pairing: Ginny Weasley/Draco Malfoy
Disclaimer: Ei, en omista Rowlingin hahmoja enkä maailmaa.
A/N: Tämä on ensimmäinen ficcini minkä olen ikinä kirjoittanut. Eli tämä on kirjoitettu joskus... Öö... 2004-vuoden syksyllä? Muistaakseni niin joo. Noh, jos joku innostuu tämän lukemaan, niin laittakaa palautetta. x)


Waiting for the Last Waltz


1. LUKU

Oli joulukuinen ilta. Hämärä hiipi jo Tylypahkan maille. Ginny Weasley istui takkatulen valossa ja luki syntymäpäivälahjaksi saamaansa kirjaa, Keskiyön Taikojat. Ginny kävi Tylypahkan kuudetta, toiseksi viimeistä luokkaa. Hänestä oli tehty valvojaoppilas edellisenä vuonna. Kaikki jutut olivat menneet hänen kohdallaan muuten putkeen, paitsi rakkaus-rintamalla. Hänellä ei ollut ikinä ollut poikaystävää ja ensisuudelmakin oli vielä saamatta.
16 vuotta eikä vieläkään ensisuudelmaa, hän mietti usein. Ihastuksia oli tullut ja mennyt, mutta ujo kun oli, niin eihän hän voinut tunteistaan kenellekään kertoa, eihän?
Pisin ihastus oli ollut Harry. Ensimmäiseltä luokalta neljännen alkuun. Mutta se tunne oli vain hiipunut pois, kun Harry ei ollut osoittanut minkäänlaista kiinnostusta häntä kohtaan. Tämä oli roikkunut vain Chon perässä ja lopulta saanut haluamansa. Tällä hetkellä Ginny ei tiennyt ketään, joka olisi voinut olla ihastumisen arvoinen, joten hän ei edes voinut varjostaa ketään linnan käytävillä. Niinpä hän tyytyi lukemaan kirjaa yksinään, kun muut lomaksi kouluun jääneet rohkelikot hälisivät oleskeluhuoneen toisella puolella.

*

Draco Malfoy oli jäänyt ensimmäistä kertaa jouluksi koululle. Häntä otti päähän, sillä luihuisista hänen kanssaan olivat jääneet vain Pansy Parkinson ja muutama kolmasluokkalainen. Hän istui ja raapusti piirustusta lehtiöönsä. Naishahmo, jolla oli hieman olkapäiden alapuolelle ulottuvat vähän laineikkaat hiukset ja suuret silmät. Piirustuksen nainen muistutti jotain hänen tuntemaansa henkilöä, muttei saanut päähänsä ketä. Tylsistyneenä hän läimäytti lehtiönsä kiinni ja katseli pienestä ikkunasta katon rajassa ulos. Tyrmissä oli pimeää, hyvin pimeää, kuten aina talvis-aikaan. Draco huokaisi syvään ja sulki silmänsä hetkeksi.
Miksi oikeastaan edes jäin kouluun? Tanssiaisiinkin pääsisin milloin huvittaa. Äiti kyllä järjestäisi minulle tanssiaiset jos haluaisin, hän ajatteli. Mutta silti hän oli päättänyt jäädä jouluksi linnaan ja seitsemäsluokkalaisten jokavuotisiin tanssiaisiin.
Typerää, eihän minulla ole edes paria! Ja Pansyn kanssa en takuulla mene! Näin ajateltuaan hän keräsi tavaransa ja suuntasi kulkunsa kohti makuusalia.

*

Ginny laittoi kirjansa kiinni ja katseli sen kantta. Kannessa oli ilmiselvästi kirjan komea päähenkilö, Nick. Hänellä oli hopeanvaaleat hiukset ja suuret, harmaat silmät. Ginny tuijotti kuvaa hetken ja käänsi sitten katseensa Roniin ja Hermioneen. Ron ja Hermione olivat olleet yhdessä viime vuodesta asti ja nyt he kuhertelivat sohvan nurkassa. Harry istui vähän matkan päässä heistä vitsaillen Seamusin kanssa. Ginny huokaisi. Hän oli oikeastaan ihan turhaan koululla. Kaikki seitsemäsluokkalaiset pääsisivät tanssiaisiin, mutta hän ei. Ei ainakaan tätä menoa, sillä hänellä pitäisi olla seiskaluokalla oleva pari. Ja parin metsästys tuntui lähes mahdottomalta. Ron menisi Hermionen kanssa ja sitä paitsi Ron oli hänen veljensä. Harry menisi Parvatin kanssa ja kyllä Seamus ja Deankin löytäisivät itselleen jotkut parit. Neville ei ollut halunnut jäädä tanssiaisiin. Ginnyllä ei olisi paria. Hän joutuisi kökkimään koko tanssiaisten ajan Rohkelikkotornissa yksin, ilman ystäviä. Ginnyn paras ystävä Rose oli mennyt jouluksi kotiin, eikä muitakaan kuudesluokkalaisia rohkelikkoja kuin hän Daisy ja Silvia ollut jäänyt koululle.
Olihan Hermione täällä, mutta hän oli niin Ronin pauloissa, ettei päässyt pahemmin juttelemaan Ginnyn kanssa. Ja Parvati ja Lavender, olivathan he ihan mukavia, mutta koko koulun pahimpia kanoja silti. Eivätkä he edes hirveästi pitäneet Ginnystä. Ginny katseli vähän aikaa muiden hölmöilyä, kunnes päätti lähteä nukkumaan.

***

Draco heräsi aamulla hiukset pörrössä.
Viisi päivää jouluaattoon, eikä minulla edelleenkään ole paria! Draco hieroi silmiään ja vetäisi hupparin ja farkut päälleen. Lomilla ei tarvinnut pitää kaapuja päällä.
Crabbe ja Goyle! Saamarin petturit!! Draco ajatteli. Nyt hän näyttäisi TOSI tyhmältä tanssiaisissa, kun hän oli ainut luihuispoika ja lisäksi ilman paria! Ei hyvin mene. Draco laahusti silmät lurpallaan oleskeluhuoneeseen, joka oli autio. Draco katseli hetken ympärilleen, kunnes päätti raahautua suureen saliin aamiaiselle.

Ginny heräsi kirkkaaseen auringon paisteeseen. Taivas oli pilvetön ja pakkasta varmaan 30 astetta. Ginny tärisi. Hän puki päälleen vartalonmyötäisen villapaidan ja kuluneet farkut. Hän oli lahjarahoillaan saanut ostettua uuden paidan, mutta housut hän oli joutunut ostamaan kirpputorilta. Ginny katsoi itseään peilistä. Punaiset vähän laineikkaat hiukset hieman olkapäiden alapuolelle, suuret siniset silmät. Hieman pitkähkö nenä ja pieni suu. Monien poikien mielestä Ginny oli kaunis, mutta Ginny ei tiennyt sitä. Hän oli melko lyhyt, vain metri kuusikymmentäviisi senttiä.
Olisinpa vähän pidempi, hän ajatteli taas kerran. Hän harjasi hiuksensa ja huomasi mahansa kurnivan. Hän lähti alas makuusalien portaita. Oleskeluhuone oli autio, lukuun ottamatta Ronia ja Hermione, jotka olivat nukahtaneet toistensa syliin, vaatteet päällä luojan kiitos! Ginny katsoi heitä hymyillen ja astui muotokuva-aukosta ulos.

Ginny katseli lattiaan kun käveli kohti suurta salia. Hän kääntyi kulmasta ja yhtäkkiä törmäsi johonkin. Lattia oli liukas ja Ginny lensi takamuksilleen lattialle ja kun katsoi viereensä, hän näki koulun parhaimman näköisen, mutta kusipäisimmän pojan röhnöttävän lattialla harmaat silmät selällään. Draco Malfoy!
“Helvetti, Weasley! Etkö katso eteesi kun kuljet?” Draco sanoi vihaisesti ja hieroi takapuoltaan.
“Katson! Mutta minulla ei ole teleskooppisilmiä, joilla näkisi kulman taakse!” Ginny raivosi.
Että poika osasi olla ärsyttävä! Ginny tuijotti hetken Dracoa silmiin vihaisesti, kunnes poika nousi ylös ja löntysti saliin, yhä takapuoltaan hieroen. Ginny virnisti, ihan oikein sille idiootille!

*

Draco käveli eteenpäin täysin omissa ajatuksissaan, kun äkkiä joku törmäsi häneen ja hän lensi pehvalleen liukkaalle lattialle. Hän näki kahden suuren sinisen silmän tuijottavan häntä.
“Helvetti, Weasley! Etkö katso eteesi kun kuljet?” Draco sanoi.
Mitä Weasley muuten teki koululla?
“Katson! Mutta minulla ei ole teleskooppisilmiä, joilla näkisi kulman taakse!” Draco kuuli Ginnyn vastaavan vihaisesti. Draco tuijotti vihaisesti Ginnyä, kunnes nousi ylös ja lähti kohti suurta salia.
Ai samperi! Hän ajatteli hieroessaan takapuoltaan. Hän vilkaisi Ginnyä olkansa yli.
Mitkä silmät! Ei! Hän ei saanut ajatella niin. Mutta ajatteli silti. Miksi juuri Weasley? MIKSI? Hän manasi hiljaa itsekseen, sillä Ginny Weasleystä oli juuri tullut ensimmäinen tyttö, joka vei Draco Malfoylta jalat alta, kirjaimellisesti!

[SiRiuS]

2. LUKU

Ginny käveli vähän Dracon jälkeen suureen saliin. Kun Ginny käveli Luihuisen pöydän ohi, hän ei malttanut olla vilkaisematta pojan hopeisia hiuksia, jotka olivat pystyssä kuin peikolla.
Hän jatkoi matkaansa ja käänsi katseensa pois, eikä huomannut kun Draco naulitsi katseensa hänen selkäänsä.

Draco tuijotti Ginnyn kävelyä ja kun hän tajusi mitä teki, hän läimäisi itseään nyrkillä poskelle.
Ei, minä en katsele mitään inhottavaa Weasleyn penikkaa! En varmana! hän torui itseään vihaisesti, muttei kuitenkaan saanut silmiään irti Ginnyn hoikasta vartalosta.

Ginny istui selkä Dracoon päin eikä kiinnittänyt tähän mitään huomiota. Hän voiteli leipää ja samalla Ron ja Harry kävelivät ovesta sisään.
Ron mulkoili vihaisesti Dracoa, joka istui selin heihin.
“Katso Harry! Malfoy on yksin tupapöydässä! Eikä täällä ole muita hänen lisäkseen kuin me ja Ginny!“ Ron kuiskutti Harrylle. Harryn silmissä välähti ja hän kaivoi sauvansa esille. Hän taikoi pienen pilven, jonka hän leijutti Dracon päälle. Sitten hän heilautti sauvaansa ja pilvestä ryöpsähti voimakas sadekuuro suoraan Dracon niskaan.

Ron rämähti nauruun ja Harry virnisteli vieressä. Draco kääntyi heihin päin litimärkänä ja sanoi:
“Perhana Potter! Oliko ihan pakko?” Draco heilutteli märkiä hihojaan niin että vesi roiskui.
“Voi, olen pahoillani, mutta hiuksesi näyttivät kaipaavan pesua!” Harry sanoi ja pyöritteli taikasauvaansa sormissaan.
Draco käveli Harrya ja Ronia kohti. Hän mulkoili heitä vihaisesti. Kun hän seisoi heidän edessään, hän avasi suunsa ja… Aivasti!
Ron pärskähti uudestaan nauruun.
“Hah! Saitko flunssan Malfoy?” Harry ilkkui. “Kannattaisi ehkä mennä vaihtamaan kuivat vaatteet päälle!” Draco kihisi raivosta.
“Minä sinulle kuivat vaatteet näytän Potter!” hän huusi ja vetäisi mustan hupparinsa pois päältään. Sen alta paljastui märkä, valkoinen t-paita, joka ei kylläkään enää ollut valkoinen.
“Tämä tästä vielä puuttui! Pilasit paitanikin Potter! Oletko nyt tyytyväinen?” Draco sanoi ja kaivoi taikasauvansa housujen taskusta.

Ginny kuuli veljensä nauravan ja kääntyi ympäri. Ron seisoi Harryn vieressä. Harrylla oli sauva kädessään ja hän virnisteli. Ginny käänsi katsettaan ja näki litimärän Dracon joka huusi jotain Harrylle.
Ginny päätti seurata tilannetta kauempaa. Harry vastasi Dracolle jotain ja Draco lähti kävelemään Harrya ja Ronia kohti. Yhtäkkiä Draco aivasti. Ginny kuuli Harryn sanovan:
“Hah! Saitko flunssan Malfoy? Kannattaisi ehkä mennä vaihtamaan kuivat vaatteet päälle!” Draco mulkaisi Harrya ja sanoi:
“Minä sinulle kuivat vaatteet näytän Potter!”
Ginny näki, kuinka Draco riuhtaisu hupparin päältään. Hupparin alta paljastui mustaksi värjääntynyt valkoinen t-paita, joka oli liimaantunut kiinni Dracon ylävartaloon.
Voi luoja, mikä kroppa! Ginny ajatteli. Hän huomasi, että Draco oli kaivanut taikasauvan käteensä. Ginny päätti toimia.

“Pojat! Lopettakaa heti ennen kuin tulee hankaluuksia!” Ginny huusi ja juoksi keskelle alkavaa tappelua.
“Mene pois Ginny”, Ron sanoi ja mulkaisi vihaisesti Ginnyä.
“En varmana mene! Teillä kellään ei näytä olevan järjen hiventäkään päässä! Tapella nyt Suuressa salissa!” Ginny huusi ja tiesi olevansa punainen kuin tomaatti.

Draco katsoi Ginnyä ja laski sauvansa alas. Hän aivasti uudestaan. Ginny kääntyi häneen päin.
“Painu vaihtamaan vaatteet Malfoy. Vai haluatko olla kipeä tanssiaisissa?” Ginny tiuskaisi. Draco hymähti ja sanoi tympeästi:
“Eipä sillä pahemmin väliä olisi.” Draco kääntyi ympäri ja käveli tiehensä.

Ron, Harry ja Ginny tuijottivat häneen peräänsä suut auki.
“En voi uskoa tätä! Malfoy luovutti tappelun!” Ron kummasteli. Harry näytti miettiväiseltä.
“Ja miten niin sillä ei ole väliä pääseeköhän tanssiaisiin? Eikö hänellä ole paria?” Harry sanoi ja vilkaisi Ginnyä, joka toljotti yhä oville.

*

Draco käveli ripeästi kohti tyrmiä.
Kuinka hän saattoi olla niin tyhmä? Jättää nyt tappelu kesken Potterin ja Weasleyn kanssa! Ja vain sen takia, että sen typerän tytön piti tulla pälättämään siihen jotain järjetöntä soopaa! Draco oli vihainen itselleen.
Ja voi ei! Taisinpa myös paljastaa, ettei minulla ole paria tanssiaisiin!! Saakeli sentään! Draco pysähtyi ja löi nyrkillä seinään.

Ginny oli jättänyt Harryn ja Ronin saliin ja lähtenyt itse takaisin Rohkelikkotorniin. Malfoylla ei ole paria tanssiaisiin? Miksei hän mene sen Pansy -kananaivon kanssa? Ginny istui takan edessä jälleen ja hieroi ohimoitaan.
Ääääh! Miksi vaivaan päätäni Draco Malfoylla? Hän mietti, vaikka tiesi syyn varsin hyvin.

[SiRiuS]

3. LUKU

Päivälliselle oli menossa huomattavasti enemmän porukkaa, kuin mitä aamiaisella oli ollut.
Taisin olla vähän aikaisessa silloin, Ginny mietti ja tunki kädet taskuihinsa samalla, kun käveli kohti Suurta salia.
Tyttö käveli pitkin pimeää käytävää, kun kuului Voron ääni jostain läheltä:
“SE JOKA ON USKALTANUT VISKELLÄ SONTAPOMMEJA TÄÄLLÄ SAA KYLLÄ MAKSAA JA RANKASTI!” Ginnyyn iski paniikki. Hän oli ainoa lähistöllä ja Voro takuulla saisi hänet kiinni. Ginny pyöri hädissään ympäriinsä, kun yhtäkkiä käsi tarttui häntä olkapäästä ja nykäisi hänet turvaan läheiseen siivouskomeroon.
Ginny ei nähnyt mitään pimeässä kopperossa ja sanoi:
“Valois.” Hän kääntyi ja näki oikealla puolellaan seisovan…
“Malfoy! Mi- mitä ihmettä?” Ginny henkäisi.
“Pää kiinni, tai Voro kuulee!” Draco kuiskasi ja kurkki oven rakosesta ulos.
“Ja voit sanoa minua Dracoksi”, hän jatkoi ja heti tämän sanottuaan jo katui sanojaan.
Ginny tuijotti Dracoa ihmeissään. Mikä ihme siihen on mennyt?
“Okei… Draco… Viskoitko sinä sontapommeja?” Draco kääntyi Ginnyyn päin.
“Jep! Minua otti päähän, joten päätin vähän irrotella!” Draco virnisti. Ginny muljautti silmiään. Ginny oli juuri sanomassa jotain, kun Draco painoi kätensä tytön suun eteen.

Samalla hetkellä Voro rymisteli kohdalle kiroillen raskaasti. Voro pysähtyi paikoilleen ja hetken Draco ja Ginny luulivat hänen löytäneen heidät, mutta Voro vain laittoi jotain maahan oven eteen ja jatkoi matkaansa.
Draco siirsi kätensä Ginnyn suun edestä ja katsoi tyttöä silmiin.
“Huh! Se oli tipalla!” Draco sanoi ja pyyhki muka hikeä otsalta. Ginny tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja ilmeisesti Dracoon hiipi sama tunne.
“Tuota.. Lähdetäänkö menemään, ennen kuin Voro tulee takaisin?” Draco kysyi ja ennen kuin Ginny ehti vastata mitään, Draco alkoi rämistellä ovea.

Ovi ei auennut. Draco potkaisi ovea vihoissaan ja sanoi:
“Voi juma! Jämähtää nyt komeroon Weasleyn kanssa!”
“Kröhöm!” Ginny rykäisi ja työnsi Dracon pois tieltä.
“Alohomora!” hän sanoi, mutta ovi ei auennut. Vorohan oli laittanut jotain oven eteen.
“Eih! Vorohan laittoi ison työkalupakkinsa oven eteen! Ja sano on Ginny”, Ginny sanoi nokkavasti. Draco vilkaisi häntä kulmiensa alta ja lysähti lattialle.
“No, eipä tässä sitten voi muuta, kuin istua ja odotella!” Draco sanoi voihkien, vaikka oikeasti hänestä oli mukavaa olla teljettynä pieneen komeroon Ginnyn kanssa.
“Äläs nyt hätäile! Voisin yrittää leijuttaa laatikon pois oven edestä”, Ginny sanoi ja kaivoi taas taikasauvansa esille.
Draco nousi seisomaan Ginnyn viereen.
“Siipiirdium lentiusa!” Ginny loitsi ja työkalupakki liiteli käytävän vastakkaiselle seinälle.
“Jes! Sinä teit sen!” Draco hihkui, vaikkei tiennytkään miksi. Ginny katsoi Dracoa silmiin. Draco katsoi takaisin. Ginny seisoi hyvin lähellä häntä.
“Minä.. Minä.. Oli kiva olla kanssasi komerossa!” Draco sanoi nopeasti, ennen kuin työnsi oven auki ja ryntäsi kohti Suurta salia.

Ginny katsoi Dracon perään hymyillen pienesti itsekseen. Dracosta oli paljastunut aivan uusia puolia. Ginny huomasi ajattelevansa, että pojastahan voisi jopa pitää!

*

Draco hölkkäsi käytävää kohti Suurta salia, eikä pysähtynyt ennen kuin oli istumassa luihuisen pöydässä. Hän nojasi päätä käsiinsä.
Aaargh! Munasin itseni totaalisesti! hän ajatteli tuskissaan. Samassa Ginny käveli saliin ja katsoi luihuisten pöytään. Ginny kohtasi Dracon katseen ja hymyili tälle. Draco virnisti vaivautuneesti takaisin.
Voi luoja että jollain voi olla kaunis hymy!

Ginny käveli kohti rohkelikkojen pöytää.
Draco oli NIIN hyvännäköinen! Ginny istui Ronin viereen kasvot luihuisten pöytää päin. Draco istui häntä melkein vastapäätä.
“Mitäs Gin? Miten menee?” Ron huikkasi iloisesti.
“Ihan jees”, Ginny sanoi vaisusti ja tuijotteli eteenpäin. Draco tuijotti takaisin. Ginny oli keskittynyt tuijottamaan Dracoa silmiin, ettei edes kuullut veljensä puhetta.
“Giiiiinnyyyy!! Oletko kuuro?” Ron huusi hänen korvaansa. Ginny säpsähti ja katsoi veljeään.
“Äh, en ole. Olin vain ajatuksissani!”
“Niin, varmaan joo.. Kysyin sinulta, että onko sinulla jo pari tanssiaisiin? Vai joudutko jäämään yksin torniin?” Ron kysyi ja katsoi Ginnyä.
“Ei ole paria vielä. Eikä varmaan sellaista tulekaan.” Samassa Ginnyn huomio kiinnittyi taas luihuisten pöytään, jonne marssi lisää väkeä.
Voi ei! Ginny ajatteli. Koulun kaunein tyttö, Ruby Zabini oli tullut näköjään takaisin lomilta tanssiaisia varten. Ruby istui Dracon viereen. Ginny kihisi tahtomattaankin kateudesta.

Draco seurasi Ginnyä katseellaan ja kaatoi kurpitsa mehua lasiin. Puolet kaatui ohi.
Voi helkutti! Draco manasi mielessään ja kuivasi mehua lautasliinaan.
Hän huomasi Ginnyn tuijottavan häntä ja hän tuijotti takaisin. Ron näytti huutavan Ginnylle jotain ja tyttö säpsähti. Draco ravisti päätään.
Lopeta sen tytön tuijottaminen!! hän torui itseään.
Draco kuuli puhetta takaansa. Hän kääntyi ja näki Pansyn, sekä toisen luihuis-tytön, Ruby Zabinin.
“Hei Draco! Oliko ikävä?” Ruby sirkutti ja istui aivan Dracon viereen. Tytön runsas etuvarustus olisi tyrmännyt Dracon, ellei hän olisi kiireesti siirtynyt vähän vasemmalle.
Tämä tästä vielä puuttui! Kaksi kanaa sirkuttamassa ympärillä!! Draco mulkaisi ohimennen Pansya, joka oli istunut Rubyn toiselle puolelle.
“Ru-ruby, mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi ja keskittyi tökkimään haarukallaan porkkanan palasia lautasellaan.
“Noh, tulin tietysti tanssiaisiin!” Ruby sössötti ja alkoi viilata kynsiään. Dracoa yökötti.
Poika vilkaisi ohimennen Ginnyä, joka mulkoili Dracoa vihaisesti. Draco näki Colin Creeveyn istuvan Ginnyn viereen.

Ginny alkoi iloisesti lörpötellä Colinin kanssa. Välillä Ginny vilkaisi Dracoa, joka näytti kiehuvan.
Draco ei kuunnellut ollenkaan mitä Ruby kälätti hänen oikealla puolellaan vaan keskittyi luomaan murhaavia katseita Ginnyyn.
“Draco, kuuntelisitko minua vähän aikaa?” Draco kuuli Rubyn kimeän äänen sanovan.
“Häh?” Draco sanoi poissaolevasti ja hörppäsi kurpitsamehua.
“Minä vain kysyin, että haluaisitko lähteä kanssani tanssiaisiin?”

Kurpitsamehut purskahtivat Dracon suusta.
“MITÄ?” hän kysyi ja kääntyi silmät suurina katsomaan Rubyä.
“Ha-lu-at-ko läh-te-ä tans-si-ai-siin mi-nun kans-sa-ni? Pitääkö tavata?” Ruby sanoi kärsimättömänä. Draco tuijotti häntä tyhjä ilme naamallaan märkänä kurpitsamehusta.
“No?” tyttö kysyi.
“Mi-minä… E-en tiedä vielä…” Draco sai takelleltua. Ruby jatkoi kynsien viilailuaan ja sanoi:
“No, ilmoita sitten kun olet päättänyt!” Draco räpytteli silmiään, nousi ylös ja ryntäsi kirjastoon.

Ginny seurasi sivusilmällä luihuisten pöytää samalla kun jutteli Colinin kanssa ja näki sopivasti, kun Draco purskautti mehut suutaan. Hetken päästä Draco ryntäsi ovista aulaan ja katosi näkyvistä.
Kun Ginny oli saanut syötyä lautasensa tyhjäksi, hän sanoi:
“Minä lähden tästä nyt käymään kirjastossa, pitää etsiä yksi juttu.” Todellisuudessa Ginny halusi vain rauhalliseen paikkaan selvittämään ajatuksiaan. Kirjastossa ei joululomalla ikinä ollut paljoa porukkaa.

*

Draco kiiruhti käytäviä kunnes saapui kirjastoon. Hän etsi kirjaston perimmäisen nurkan ja lösähti sohvalle.
Mitä ihmettä minä teen? Jos suostun menemään Blaizen kanssa, saisin parin ja vieläpä kauniin sellaisen, mutta Rubyn juttuja ei kestä Erkkikään! Sitä paitsi Draco olisi halunnut pyytää tanssiaisiin Ginnyä, mutta miten?
Kello lähestyi yhdeksää. Kirjasto oli tyhjä lukuun ottamatta häntä. Draco päätti lähteä takaisin tyrmiin.

Ginny käveli ympäri kirjastoa ja mietti; Mitähän Ruby oli mahtanut sanoa Dracolle? Draco ei ilmeisesti ollut odottanut sitä.
Samassa joku törmäsi Ginnyyn ja hän lensi päin kirjahyllyä ja kirjoja satoi hänen niskaansa.

“Aaaaaa!” Ginny huudahti. Hän huomasi tuijottavansa Draco Malfoyn kauniin harmaita silmiä.
“Gi-Ginny? Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi ja alkoi kerätä kirjoja tärisevillä käsillä.
“Ai mitä minä täällä teen? Samaa voisin kysyä sinulta!” Ginny sanoi ja kyykistyi Dracon viereen. Draco piteli käsissään Tylypahkan historiaa ja nousi ylös nostamaan sen hyllyyn. Ginny keräsi rohkeutta, nousi seisomaan ja sanoi:
“Mitäs Ruby, tuli takaisin tanssiaisia varten vai?” Draco värähti ja kääntyi Ginnyyn päin.
“Joo.. Entä sitten?”
“No, satuin vain näkemään kuinka purskautit kurpitsamehut komeassa kaaressa pöydälle!” Ginny täräytti.
“Hah! se johtui siitä, että.. Että..” Draco aloitti, mutta jätti lauseen kesken. Eihän hän voinut sanoa Ginnylle mitä Ruby oli kysynyt, vai voisiko?
“Niin mitä?” Ginny tenttasi. Draco katsoi Ginnyä ja sanoi lopulta:
“Hä-hän pyysi minua tanssiaisiin…” Ginnyn silmät pyöristyivät.
“No, toivottavasti hän osaa tanssia!!” Ginnyä suututti ja hän kääntyi ympäri.

Dracosta tuntui pahalta. Hän otti tyttöä hartioista kiinni ja käänsi tämän ympäri.
“Kuuntele Ginny! Minä..” Mutta Ginny keskeytti hänet:
“Pitäkää vaan hauskaa tanssiaisissa! Onneksi minä en ole katsomassa!”
“GINNY!! Minä en ole suostunut vielä!!” Draco sanoi epätoivoisesti.
Ginny vaikeni ja aukoi äänettömästi suutaan.
“Mut.. Minä luulin..” Ginny sai sanottua ja katsoi Dracoa silmiin.
“Luulit väärin..” Draco sanoi ja käänsi katseensa pois.
Kaikki luulevat, että olen idiootti kusipää! Draco ajatteli ja nosti viimeisen kirjan lattialta.
“Draco, mi-minä olen pahoillani..” Hän kuuli Ginnyn äänen. Kukaan tyttö ei ollut koskaan pyytänyt häneltä anteeksi tällä tavalla. Draco nousi seisomaan ja näki kyynelen vierivän Ginnyn poskella. Draco huokaisi ja nosti Ginnyn kasvot ylöspäin.
“Ei sinun tarvitse pyytää minulta anteeksi. Minä olen täydellinen idiootti ja..” Draco jätti lauseensa kesken. Hän katsoi Ginnyn sinisiin silmiin ja lähestyi tätä hitaasti.
“Draco…”
“Shhh…” Draco painoi sormensa Ginnyn huulille.

Tyttö tunsi Dracon hengityksen kasvoillaan. Draco laittoi kätensä Ginnyn selän taakse ja painoi huulensa hellästi tämän huulia vasten. Ginny kietoi kätensä pojan selän taa ja vastasi suudelmaan. Yhtäkkiä he kuulivat takaansa vihaisen äänen:
“Minun kirjastoni ei ole mikään kutupaikka! Häipykää muualle täältä!” Draco ja Ginny käännähtivät ympäri ja näkivät matami Prillin vihaiset kasvot.
He juoksivat ulos kirjastosta ja käytävällä he molemmat räjähtivät nauruun.

[SiRiuS]

4. LUKU

Draco ja Ginny kävelivät vierekkäin hiljaa hihitellen kohti käytävien risteystä, jossa heidän olisi erottava.
“Minä jo ehdin luulemaan, että se oli joku Voro joka hiiviskeli kirjastossa!” Ginny sanoi hiljaisuuden jälkeen. Draco naurahti ja sanoi:
“Hah! Niin minäkin! Onneksi ei ollut!” Ginny hymyili Dracolle sädehtivästi.
Viimein he olivat risteyksessä, josta Draco jatkaisi vasemmalle ja Ginny oikealle. Hiljaisuus laskautui jälleen. He vain tuijottivat toisiaan.
Draco päätti toimia, hän kaappasi Ginnyn syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti. Hetken Ginny vastasi suudelmaan, kunnes vetäytyi äkisti irti ja sanoi:
“Hy-hyvää yötä Draco.” Ginny juoksi tiehensä.

Voi mählä! Teinkö minä nyt väärin? Draco mietti ja luuli pahoittaneensa tytön mielen. Dracon kädet tärisivät kun hän käveli luihuisten oleskeluhuoneeseen. Hän lösähti lähimpään vapaaseen nojatuoliin ja katseli kattoon.
Voisiko minusta ja Ginnystä ikinä tulla mitään? Äh, tuskin! Ginny ei ihan selvästikään halua. Eräs kolmasluokkalainen Matt keskeytti Dracon ajatukset.
“Draco?” Matt sanoi varovasti. Draco käänsi katseensa Mattiin ja kysyi terävästi:
“No?” Matt nielaisi, mutta sanoi lopulta:
“No kun.. Äh.. Sinulla on huulipunaa suupielessä!” Matt ryntäsi tiehensä koska pelkäsi Dracon mottaavan häntä kuonoon.
Draco vain katsoi ihmeissään hänen peräänsä, kunnes pyyhkäisi kämmenselällään suutaan. Kämmeneen jäi hennonpunainen jälki.

Ginny käveli rivakasti kohti rohkelikkotornia ällistyneenä omasta käytöksestään.
Olen täysi torvi! Draco halusi suudella minua ja minä nuija lopetin ja juoksin tieheni! Toivottavasti Draco ei suuttunut minulle. Ginny pureskeli kynsiään ja astui muotokuva-aukosta sisään. Hän näki Ronin, Hermionen ja Harryn yhdessä nurkassa. Hermione yritti opettaa Ronille epätoivoisesti muodonmuutosta.
“Eijei! Ei se mene noin!” Hermione sanoi ja kumitti Ronin kirjoitukset paperista.
“Äh! En minä osaa! Enkö voisi vain kopsata sinulta?” Ron katsoi Hermioneen anovasti.
“No et! Muuten et opi mitään! Vai haluatko saada hylätyn joka kokeesta?” Hermione selosti. Ron mutristi huultaan ja näki Ginnyn kävelevän heitä kohti.
“Heippa siskoseni! Mitäs kuuluu?” Ginny istui Harryn viereen sohvalle.
“Eipä kummempia. Matami Prilli hätisti minut ulos kirjastosta”, Ginny sanoi hieman poissaolevasti.
“Mitä sinä teit, kun hän kerran oikein hätisti sinut pois kirjastosta?” Ron kiusasi.
“En mitään ihmeellistä, kuhertelin vain vähän Malfoyn kanssa…”
“MITÄ?!” Ron, Harry ja Hermione huusivat yhdestä suusta.
“Hei! Vitsi vitsinä tyypit! Mä häippäsen nyt, Morje!” Ginny sanoi ja lähti pois ennen kuin kukaan ehti kysyä mitään.

“Miksi hän tuollaista sanoi? Meinasin saada sydänhalvauksen!” Ron sanoi ja tuijotti Ginnyn perään.
“Hän vain kiusasi meitä, höhlä!” Hermione sanoi ja pussasi Ronia otsaan.
“Öh, niin. Olet kai oikeassa!” Ron sanoi ja suuteli Hermionea. Harry kuunteli Ronia ja Hermionea, muttei ollut varma, oliko Ginny vitsaillut. Harry oli nimittäin nähnyt pari salaa vaihdettua katsetta Ginnyn ja Dracon välillä.

Ginny läimäisi makuusalin oven kiinni takanaan ja kävi makaamaan sängylle.
Mitä ihmettä minä teen? En ole voinut rakastua Dracoon! En vain voi!! Mitä kaikki sanovat jos saavat tietää? Ginny ajatteli. Hän olisi halunnut itkeä, mutta juuri silloin makuusaliin pöllähti kaksi muuta kuudesluokkalaista rohkelikkoa, Daisy ja Silvia.
Tämäkin vielä! Daisy ja Silvia olivat Ginnyn mielestä “hieman” rasittavia joskus.
“Moi Daisy ja Silvia!” Ginny sanoi ja käännähti heihin päin.
“Moi!” he sanoivat yhteen ääneen.
“Mitäs olet puuhaillut tänään?” Daisy kysyi ja jauhoi purkkaa.
Mitähän tällä kertaa selittäisin? Ginny mietti ja alkoi kertoa heille jotain keksittyä sepostusta päivästä.

*

Draco tuijotti huulipunaista kättään ja hänen suupielensä kääntyivät hitaasti ylöspäin.
Mitä minulle on tapahtunut? Minusta on tullut ihan lössö! Viimevuonna en olisi mistään hinnasta edes koskenut yhteenkään Weasleyyn, mutta nyt minä suutelin Ginnyä KAKSI kertaa! Draco mietti ja hymyili itsekseen.

Ruby keskeytti hänen ajatuksensa Ginnystä.
“Oh, hei Draco!” Ruby visersi ja istui Dracoa vastapäätä yllään hyvin avonainen paita. Draco nosti laiskasti leukaansa ylöspäin ja poimi pöydältä Hienoja Huippausvarusteita -lehden, sillä häntä ei nyt huvittanut kuunnella Rubyn juttuja.
“Minä tässä mietin niitä tanssiaisia, joko olet päättänyt tuletko kanssani?”
“En ole.”
“No, pidä kiirettä sitten!”
“Ehkä,” Dracolla alkoi pikkuhiljaa keittää.
“Mikä sinua riivaa? Ei minulla ole kauaa aikaa odottaa!”
“No älä sitten odota!! Ja tässä vastaus! En mene kanssasi tanssiaisiin! Menen ennemmin vaikka Longbottomin rupikonnan kanssa kuin sinun!” Draco räjähti, nousi seisomaan ja paiskasi lehden pöydälle. Ruby katsoi Dracoa järkyttyneenä ja räpytteli silmiään.
“Äläkä räpyttele silmiäsi minulle! Minä en kestä enää, minä en jaksa!! Jätä minut vain rauhaan!!” Draco huusi ja saapasteli kohti poikien makuusalia. Pansy kuitenkin astui hänen eteensä.
“Miksi noin teit Draco? Loukkasit Ruby-paran tunteita!” Pansy katsoi toruvasti Dracoa.
“Suoraan sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa! Väistä!” Draco käski ja katsoi Pansya vihaisesti. Pansy siirtyi täristen tieltä. Draco pamautti oven kiinni Pansyn nenän edestä.
Mikähän sitä risoo? Pansy pohti ja käveli tärisevänä Rubyn luo.

Draco vajosi oven eteen maahan istumaan. Hän nojasi oveen, ettei kukaan pääsisi sisään.
Voi kakku! Nyt alan raivota viattomille ihmisillekin! Tai no, Ruby ei kyllä ole kovin viaton.
Ginnyn sievät kasvot palasivat taas Dracon mieleen ja hymy levisi uudestaan hänen kasvoilleen.
Voi luoja! Mitä minä oikein voin tehdä? Voinko oikeasti pyytää Ginnyä tanssiaisiin? Ron kyllä tappaa minut, mutta mitä siitä? Jos saan Ginnyn parikseni tanssiaisiin, niin ei ole väliä mitä Ron tai joku muu pöllö minulle tekee. Kunhan Ginnyä ei satu, niin minä olen onnellinen. Voi luoja! Sanoinko tosiaan tuon? Draco nousi ylös, käveli sänkyynsä ja ummistettuaan silmänsä, nukahti heti.

[SiRiuS]

5. LUKU

Ginny heräsi virkeänä auringon himmeään valoon ja nousi istumaan. Neljä päivää joulutanssiaisiin, eikä vieläkään paria. Epätoivoista! Ginny painautui uudestaan sänkyyn ja hautautui kokonaan peiton alle.
Ja mikä ihme minuun eilen meni? Miksen antanut Dracon suudella itseäni vaan jänistin ja juoksin karkuun? Olen niin tyhmä! Ginny puri huultaan.
“Gin? Oletko hereillä?” kuului Daisyn hiljainen kuiskaus. Ginny murahti vastauksen.
“Hiljaa, jookos? Silvia nukkuu vielä, enkä halua hänen heräävän.“ Ginny nousi istumaan ja katsoi silmät sirrillään Daisya.
“No, kerro sitten”, Ginny kuiskasi ja kumartui hörppäämään vettä yöpöydällä olevasta lasistaan.
“No, hyvä on.. Mi-minä haluaisin lähteä tanssiaisiin Draco Malfoyn kanssa, mutta en uskalla kysyä häntä!” Daisy sanoi hirveän nopeasti.

Ginny purskautti vedet suustaan komeassa kaaressa.
“Mitä?” hän kysyi ja pyyhki suupieliään. Daisy punastui mukavan oloisesti ja sipaisi nopeasti hiuksensa korvan taa.
“M-minä.. Kyllä sinä kuulit mitä sanoin!” Daisy räpytti silmiään. Ginny lehahti vähintään yhtä punaiseksi kuin Daisy.
“S-sinä.. M-minä.. E-en minä osaa mitään neuvoa!” Ginny puuskahti lopulta. Samalla hänestä tuntui, että hän haluaisi itkeä.
“Voi ei! Minä kun ajattelin, että sinä osaisit! Silviakaan ei osannut auttaa minua, kun kysyin eilen häneltä”, Daisy sanoi pettyneenä.

Ginny nousi seisomaan ja käveli Daisyn viereen.
“Öh, ehkä D-.. Malfoy ei ole ihan sinun tyyliäsi. Sitä paitsi.. Sitä paitsi hän on idiootti ja dorka!” Ginny sanoi, mutta tunsi piston sydämessään haukkuessaan Dracoa.
“Niin, mutta tuskin hän pohjimmiltaan mikään dorka on!” Daisy pälätti.
Tietäisitpä vain! Ginny ajatteli ja nousi samalla ylös pukeutuakseen.
“Noh.. Sinun oma päätöksesihän se on. Tee mitä teet, mutta minä en osaa auttaa!” Ginny sanoi ja vetäisi mustan villatakin päälleen. Sitten Ginny poistui makuusalista jättäen Daisyn miettimään mitä tekisi Dracon kanssa.

*

Draco istui aamiaispöydässä ja sörkki lusikallaan kaurapuuroa. Hänellä ei ollut nälkä. Hän mietti eilistä ja Ginnyä, sitä miten Ginny oli juossut pois. Oliko Ginny hänelle vihainen? Vai oliko tämä vain pelästynyt? Draco tunki puurolusikan suuhunsa ja kuunteli hiljaista puheensorinaa.

Draco vilkaisi oikealle ja näki punapäisen tytön kävelevän ovista saliin. Ginny! Ginny vilkaisi Dracoa ja punastui. Tyttö näki Dracon hymyilevän ja virnisti itsekin.
Dracon olisi tehnyt mieli juosta tytön kaulaan ja suudella tätä rajusti. Mutta mitä siitä olisikaan seurannut? Juoruja, vihaisia ja epäileviä katseita ja hirveitä ongelmia. Ongelmia kaikkein eniten. Ja sitä Draco ei halunnut, ei varsinkaan ongelmia Ginnylle. Ja Draco saisi itsekin varmaan löylytyksen Ronilta jos käpälöisi tämän siskoa yleisellä paikalla. Ron oli Dracoa ainakin päätä pidempi, joten se siitä vastarintamasta sitten.

Voi jehna, mitähän tästäkin tulee? Draco mietti ja katseli Ginnyä ja voiteli hajamielisesti leipäänsä. Draco näki Ginnyn kasvoille leviävän ällötyksen ilmeen ja mietti mistä se mahtoi johtua, kunnes asia valkeni hänellekin.

“Draco? Miksi sinä karjuit minulle eilen?” kuului Rubyn ällöttävä kimakka ääni. Ruby istahti Dracon viereen ja röhnötti pöydällä. Ginny mulkoili vihaisesti Rohkelikkojen pöydästä.
“Bläääh! Eikö se tullut selväksi?! Minä kieltäydyin menemästä kanssasi tanssiaisiin!” Draco puuskahti. Ruby alkoi nyyhkyttää.
“M-minä en käsitä sinua! Ennen olit aina minulle n-niin kiltti!”
“No voi sentään! Ruby parka! Minä en jaksa sinua, en voi sille mitään! Olet rasittava!” Draco sanoi aika kovaa ja koko sali kuuli ja vaikeni. Draco vilkaisi ympärilleen.
“Lopeta tuo tekoitku! Mä häivyn!” Draco sanoi ja marssi ulos salista kaikkien paikallaolijoiden katseiden seuraamana.

Ginny katsoi Dracon perään yllättyneenä. Ruby oli pyytänyt Dracoa tanssiaisiin, mutta Draco oli kieltäytynyt. Miksi ihmeessä? No, Dracohan sanoi Rubyn olevan ärsyttävä, mutta olihan Ruby silti tosi hyvännäköinen ja suosittu!
Huomaamattaan Ginny tönäisi vieressään istuvan Harryn juomalasin kumoon.
“Oh! Anteeksi Harry!” Ginny voihkaisi, mehut olivat kaatuneet suoraan pojan syliin.
“Ei mitään Gin! Vahinkoja sattuu!” Harry sanoi ja naurahti. Ginny oli punainen kuin paloauto.
“Miten voin olla näin söhlö?” Ginny voivotteli ja ojensi Harrylle paperia.
“Ei se mitään Gin! Sanoin jo! Mitä olet tekemässä tänään?” Harry kysyi yllättäen.
“En mitään erikoista. Minun kyllä pitäisi selvittää eräs asia…” Ginnyn ääni hiipui kuulumattomiin ja hän vajosi taas ajattelemaan Dracoa.
“Gin? Maa kutsuu!!” Harryn ääni kuului.
“Täh? Ai, sori. Minä vain…” Ginny ei osannut lopettaa lausettaan.
“Haluaisitko kertoa minulle jotain?” Harry kysyi ja katsoi vihreillä silmillään läpitunkevasti Ginnyyn.
Voisinko kertoa Harrylle Dracosta ja minusta? Voisinko? Ei, en ainakaan vielä!
“En.. Kai…” Ginny sanoi epävarmana. Harry kauhaisi viimeisen lusikallisen puuroa suuhunsa ja sanoi:
“No, minulle voit kuitenkin kertoa mitä vain. Muista se.” Harry lähti.
Ginny katsoi Harryn perään. Tiesikö Harry jotain?

*

Draco marssi käytävällä kädet farkkujen taskuissa. Ruby! Miksi sen pitää aina tulla pilaamaan kaikki?! Minä vihaan sitä! Draco iski nyrkillä seinään.
“Ai saamari!!” Draco huudahti, hyppi ympäriinsä ja ravisteli satuttamaansa kättä.
“Ei kannattaisi hakata seinää.” Draco kuuli hieman huvittuneen äänen takaansa. Draco kääntyi ympäri.
“Kannattaisiko minun sitten hakata vastaantulevia oppilaita, vai?” Draco virnisti.
“Ehe-ehe… Näytä kättäsi”, Ginny astui eteenpäin ja tarttui Dracon käteen. Dracon käsi oli osunut suoraan kivisestä seinästä törröttävään terävään muhkuraan ja käteen oli tullut vertavuotava viilto.
“AAAUU! Varo vähän!” Draco huudahti ja yritti nykäistä kätensä pois Ginnyn ulottuvilta.
“Äh, anna mä katson sitä! Haava ei ole hirveän syvä”, Ginny sanoi. Hän kaivoi nenäliinan taskustaan ja sitoi sillä haavan.

“Kiitos, enpä ainakaan tuhri mitään verellä!” Draco sanoi ja hymyili niin valloittavasti, että Ginnyn sydän hyppäsi kurkkuun.
“Draco, eilen minä… Tai siis.. En tiedä mikä minuun meni..” Ginny sanoi ja painoi katseensa lattiaan. Draco katsoi Ginnyä ja tarttui tämän käteen.
“Tule”, hän sanoi ja johdatti Ginnyn perässään pölyiselle käytävälle, jossa edes Voro ei ikinä liikkunut. Käytävällä palavat kynttilät valaisivat ympäristöä himmeästi ja käytävä näytti taianomaiselta.
“Mikä tämä paikka on?” Ginny kysyi ja katseli käytävän pölyisiä seiniä.
“Paikka, johon minä tulen kun haluan olla yksin”, Draco sanoi ja veti Ginnyä lähemmäs itseään. Heidän kasvonsa olivat kymmenen sentin päässä toisistaan ja Ginny tunsi Dracon lämpimän hengityksen kasvoillaan. Pojan suuret harmaat silmät tuijottivat suoraan Ginnyn sinisiin silmiin. Draco painautui hitaasti lähemmäs ja Ginnyn mielestä liian pitkän ajan kuluttua heidän huulensa koskettivat toisiaan. Tyttö antautui suudelmaan täysillä ja päästi vaimentuneen huokauksen, kun Dracon kieli hivuttautui hänen suuhunsa ja kosketti hänen kieltään. Poika kietoi toisen kätensä Ginnyn niskan taa ja toisen lantiolle. Ginnyn kädet liikkuivat pitkin Dracon selkää ja pujahtivat pojan paidan alle. Draco siirsi kätensä Ginnyn ja itsensä väliin ja alkoi avata tytön villatakin nappeja. Draco nosti Ginnyn t-paitaa ylöspäin ja kuljetteli sormiaan ylös ja alas pitkin Ginnyn vatsaa. Ginny painautui entistä lähemmäs Dracoa ja upotti sormensa pojan pehmeisiin hiuksiin. Draco painoi Ginnyn varovasti seinää vasten ja hitaasti riisui tytön villatakkia. Ginnyn kynnet upposivat Dracon selkään ja…

KLANG! Draco ja Ginny irrottautuivat äkisti toisistaan ja tuijottivat käytävän päähän. He näkivät sammuneen kynttilänjalan maassa, josta epäilemättä “klang” oli kuulunut. Kynttilänjalan takana seisoi tyttö, jolla oli pitkät, lähes yhtä punaiset hiukset kuin Ginnyllä. Tyttö tuijotti Dracoa ja Ginnyä suu auki, ennen kuin tajusi että tuijotti ja katosi juosten Dracon ja Ginnyn näköpiiristä.

Draco huohotti ja kääntyi katsomaan Ginnyä. Ginny huohotti myös nojaten yhä seinään. Villatakki roikkui puoliksi pois Ginnyn yltä. Draco perääntyi vastakkaiselle seinälle ja vajosi maahan.
“Draco… Eihän me… Eihän me lopeteta?” Ginny kuiskasi hiljaa haluten selvästi jatkaa siitä mihin oli jääty.
“Ginny.. Etkä nähnyt kuka se oli?” Draco kuiskasi epätoivoinen särmä äänessään.
“En ole varma… Se kyllä näytti…”
“Rubyltä…” Draco päätti Ginnyn lauseen ja näytti kauhistuneelta.
“Haittaako se? Siis.. “ Ginny aloitti.
“Ginny-kulta, jos Ruby tietää, koko koulu tietää!” Draco hieroi ohimoitaan.
“Mut.. Mut…” Ginny polvistui Dracon viereen ja tarttui tämän olkapäähän.
“Minun on pakko mennä, Ginny. E-en halua, että koko koulu saa tietää.. En vielä.. Olen pahoillani Ginny!” Draco sipaisi nopeasti Ginnyn hiuksia ennen kuin nousi ylös ja lähti nopeasti juoksemaan pois.
“DRACO!” Ginny huusi. Draco ei ollut kuulevinaankaan vaan kääntyi kulman taa edes vilkaisematta taakseen.
“DRACOOOO!” Ginny huusi uudestaan, vaikka Draco oli jo kadonnut näkyvistä.

Ginny purskahti itkuun ja hautasi kasvot käsiinsä.

[SiRiuS]

6. LUKU

Draco paineli pitkin käytäviä sekavien tunteiden pyöriessä päässä. Samperin samperi! Ruby pilaa aina kaiken! AINA! Draco kääntyi kulmasta ja näki Harryn kävelemässä yksin häntä kohti.
Ei! Ei Potteria nyt! Draco kääntyi nopeasti ja juoksi pois tyrmiin.


Harry katsoi Dracon perään kummissaan. Mikäs Malfoyta tänään vaivaa? Ei ainuttakaan pilkkaavaa sanaa… Harry mietti ja jatkoi matkaa sinne mistä Draco oli tullut. Harry oli huolissaan Ginnystä ja aikoi etsiä tämän käsiinsä.

*

Harry käveli hiljaista käytävää ja yhtäkkiä hän kuuli nyyhkytystä. Hiljaista nyyhkytystä. Harry löysi kynttilöillä valaistun käytävän, käytävän jota hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Ja käytävän toisessa päässä hän erotti mytyn, mytyn jolla oli punaiset hiukset.
“Ginny?” Harry kysyi ja Ginny kohotti kasvojaan.
“Ginny, mitä ihmettä sinä täällä teet?” Harry käveli tytön luo.
“Ginny? Mikä sinulla on?” Harry kyykistyi tytön viereen ja laski kätensä tytön hartialle. Ginny itki yhä.
“Voi Harry! Minä.. Minä..” Ginny ei saanut lausettaan loppuun vaan heittäytyi Harrya vasten ja halasi tätä lujasti. Harry yllättyi, mutta halasi takaisin.
“Ei hätää Ginny. Rauhoitu. Kaikki on hyvin.” Harry sanoi ja taputti tytön selkää rauhoittavasti.

Ginny irrottautui Harrysta ja kuivasi poskensa.
“Kiitos Harry.”
“Mistä hyvästä?”
“Siitä että tulit”, Ginny nojasi seinään ja Harry istui hänen viereensä.
“Ginny, kerro kaikki minulle. Lupaan etten kerro kenellekään! En.. En edes Ronille!” Harry lupasi.
“Ronille ei saa missään nimessä kertoa! Hän tappaa minut jos saa tietää!” Ginny pelastyi.
“Rauhoitu! Minähän sanoin etten kerro edes Ronille!” Harry rauhoitteli Ginnyä.
“No, antaa tulla!” Harry kehotti. Ginny näytti epäilevältä.
“Oletko varma että haluat tietää?” Ginny kysyi. Harry nyökkäsi.
Ginny huokaisi syvään ja kertoi sitten koko jutun. Kaiken siivouskomerosta lähtien. Ja Ginny oli helpottunut, kun Harry ei keskeyttänyt häntä kertaakaan.

Kun Ginny oli saanut kertomuksensa loppuun, he molemmat istuivat hiljaa.
“No, eikö sinulla oli mitään sanottavaa?” Ginny kysyi lopulta.
“On.. Tai siis.. En olisi ikinä uskonut Malfoysta. Siis että.. Että..”
“Hän voisi pitää minusta”, Ginny lopetti Harryn lauseen.
“Niin.. Ja nyt hän lähti estämään Rubya kertomasta koko koululle teistä?”
“Niin kai..” Ginny sanoi ja katseli kivisessä katossa olevia halkeamia.
He istuivat hiljaa paikoillaan. Harry oli arvellut jotain tämän suuntaista, mutta että Malfoy pitäisi Ginnystä oikeasti? Voisiko se olla mahdollista? Toivottavasti, sillä jos Malfoy loukkaisi Ginnyä, niin hän joutuisi vastaamaan siitä Harrylle.
“Minun on mentävä Ginny. Lupasin tavata Ronin ja Hermionen ruokalassa”, Harry sanoi ja nousi seisomaan. Ginny nousi myös.
“Okei! Ja Harry…” Ginny halasi Harrya taas.
“Kiitos että olet olemassa!” tyttö hymyili Harrylle. Harry hymyili takaisin ja lähti kohti Suurta salia. Ja niin teki Ginnykin hetken päästä.

*

Samaan aikaan Draco ryntäsi pitkin tyrmien käytävää ja hetken päästä hän jo törmäsi kovalla vauhdilla Luihuisen oleskeluhuoneeseen.
“RUBY!! SENKIN IDIOOTTIMAINEN NUIJA!! MISSÄ OLET” Draco karjui ja kaikki hiljenivät ja töllistelivät Dracoa kummissaan.

Ruby kurkisti pelokkaan näköisenä ison nojatuolin takaa. Draco ryntäsi hänen luokseen, tarttui tytön käteen ja raahasi tämän poikien tyhjään makuusaliin.
“Ja nyt saat selittää! Minkä perseen takia sinä vakoilit mua ja Ginnyä? KERRO!!!!!” Draco karjui ja ravisteli Rubya käsivarsista. Ruby näytti hetken järkyttyneeltä, mutta kokosi sitten itsensä:
“Se oli ihan oma vikas! Itsepä kieltäydyit mun pyynnöstä!”
“No mitä se tähän vakoiluun liittyy?”
“Sinä suututit minut todella ja nyt mulla on jotain millä kostaa!”
Draco oli umpikujassa. Ruby paljastaisi kaikille ja silloin Draco saisi Ronilta köniin ja pahasti.
“Älä kerro sitä! Sinä ei voi!” Draco sanoi epätoivoisesti.
“Ja miksisäs en? Kerro yksi hyvä syy miksi en paljastaisi teitä?” Ruby uhkaili ja hymyili voitonriemuisesti. Draco aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla eikä keksinyt mitään sanottavaa.
“Hah! Näin se käy Draco!” Ruby virnisti ja napsautti sormiaan.
“Ei Ruby! Eikö ole mitään, mitään mitä voisin tehdä ettet kertoisi sitä?” Draco sanoi lopulta. Hän ei voisi antaa koko koulun tietää. Ei voisi!
Tyttö mietti hetken ja sanoi sitten:
“No, ehkä on yksi keino.” Draco katsoi häntä kysyvästi.
“Sinä et saa lähteä tanssiaisiin sen punapään kanssa! Sinun on otettava joku muu! Joku muu Rohkelikko! Muuten paljastan teidät!” Ruby sanoi ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä.
“MITÄ?! Et voi olla tosissasi!” Draco näytti kauhistuneelta.
“Voi kyllä minä olen aivan tosissani! Jos näen sinut tanssiaisissa yksin tai jonkun muun kuin Rohkelikon kanssa, voit olla varma että koko koulu tietää sinusta ja punapäästä! Ja ensimmäisenä eräs toinen punapää!” Ruby täräytti lopuksi ja paineli sitten ulos huoneesta.
Draco jäi seisomaan ilmeettömänä keskelle lattiaa. Ginnyn sydän tulisi särkymään joka tapauksessa.

*

Ginny käveli Suureen saliin ja Rohkelikkojen pöytään. Hän istui Harrya, Ronia ja Hermionea vastapäätä.
“Kaikki ok?” Harry kysyi. Ginny nyökkäsi ja hymyili. Harry hymyili takaisin. Ron selosti Hermionelle jotain typerää velhoshakista.
“Ron! En minä tajua kumminkaan, joten lopeta!” Hermione sanoi tuskastuneella äänellä. Ron mutristi huultaan ja esitti loukkaantunutta.
“Hyvä on! Menen sitten selostamaan Myrtille!” Ron sanoi ja nousi seisomaan.
“Etkä mene!” Hermione sanoi ja nykäisi Ronin paidan helmasta niin että poika lensi ensin penkille ja siitä lattialle. Harry purskahti nauruun ja Ginny kurkisti pöydän yli ja hihitteli hiljaa.

Ron makasi lattialla ja räpytteli silmiään. Hermione näytti lievästi kauhistuneelta.
“Oletko kunnossa Ron? Ei minun noin kovaa pitänyt nykäistä..” Hermione sanoi pelästyneenä. Ron nousi seisomaan ja virnisti.
“Täysin kunnossa! Mutta sinä et kohta ole!” Ron sanoi ja lähestyi Hermionea kädet ojossa.
“Blaaaaa! Joku saa kohta kärsiä!” Ron hörisi. Hermione kirkaisi ja pinkaisi nauraen juoksuun ja Ron ryntäsi hänen peräänsä ja kohta he katosivat näkyvistä.

Kaikki Rohkelikot naureskelivat ja jatkoivat sitten syöntiään.
“Nuo on kyllä ihan tärähtäneitä!” Ginny sanoi Harrylle.
“Jep! Sitä se rakkaus teettää..” Harry sanoi ja vilkaisi Ginnyä. Ginny hymyili pienesti. He söivät loppuun hiljaisuuden vallitessa ja lähtivät sitten yhdessä Rohkelikkotorniin.

***

Oli edellinen ilta ennen tanssiaisia. Ginny ei ollut nähnyt Dracoa sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt Rubyn perään. Ginny epäili Dracon välttelevän häntä. Ginny istui kirjaston nurkassa ja yritti selvittää ajatuksiaan. Miksi Draco välttelee häntä? Miksei poika ole edes tullut sanomaan ettei tätä enää kiinnosta, jos ei kiinnosta? Olen kai täysi torvi kun luulin Dracon pitävän minusta oikeasti! Yksinäinen kyynel vieri pitkin Ginnyn poskea.


Draco käveli pitkin linnaa. Kenet hän nykisi parikseen ja miten selittäisi Ginnylle? Mitä minä teen? Draco oli epätoivoinen. Ja jos hän ei löytäisi paria, Ruby kertoisi koko koululle.

Draco oli vältellyt Ginnyä, koska ei tiennyt miten kertoisi tälle ettei voisi lähteä tanssiaisiin tämän kanssa. Mutta pakko sekin olisi joskus sanoa.
Draco käveli kirjastoon. Hänkin halusi pois oleskeluhuoneen melusta. Poika käveli kohti kirjaston perimmäistä nurkkaa, mutta pysähtyi kuin seinään, kun näki punahiuksisen tytön kyhjöttämässä pöydän ääressä. Dracon epäonneksi tyttö sattui näkemään hänet.
“Draco, sinä olet vältellyt minua. Miksi?” Ginny kysyi ja sipaisi hiukset pois kasvoiltaan. Dracoon iski paniikki ja hän kääntyi ympäri livistääkseen paikalta, mutta Ginny keskeytti hänet:
“Ei Draco! Älä pidä minua epätietoisuudessa! Se on kaikkein kamalinta!” Ginny sanoi ja hänen äänensä tärisi hiukan.

Poika huokaisi syvään ja kääntyi ympäri.
“Minä en vain halua loukata sinua Ginny”, hän sanoi hiljaa.
“Mutta sinun on silti pakko kertoa minulle, pakko!” Ginny vaati ja nousi seisomaan. Tyttö käveli hitaasti Dracon viereen.
“Kerro minulle Draco. Miksi sinä olet vältellyt minua?”
Draco näytti epätoivoiselta. Hän katsoi Ginnyä silmiin ja sanoi:
“Ginny.. Minä.. Minä en voi lähteä kanssasi tanssiaisiin!” Tätä tyttö oli pelännytkin. Hän oli ajatellut, että purskahtaisi itkuun, mutta nyt hänet täyttikin kylmä raivo.
“Minä arvasin! Arvasin ettet voisi lähteä Weasleyn kanssa minnekään! Siintähän se johtuu vai mitä? Siitä että minä olen Weasley?”
“Ei Ginny! Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa! Ruby..”
“Niin! Ruby! Aina vain Ruby! Mitä hän on nyt tehnyt?”
“Hän uhkasi kertoa koko koululle meistä! Minä en halua kaikkien tietävän meistä vielä! Ei vielä Ginny, tai veljesi listii minut!” Draco sanoi ja tarttui Ginnyn käteen.
“Ah! Nyt syytetäänkin Ronia! Minä tiesin tämän! Malfoy on Malfoy eikä muuksi muutu!” Ginny puuskahti ja nykäisi itsensä irti Dracon otteesta.
“Ei Ginny! Sinä et ymmärrä! Minä..”
“Häivy Draco! En kestä enää! Mene pois!” Ginny sanoi ja näytti Dracolle kädellään suuntaa. Draco änkytti jotain mutta vaikeni kun näki Ginnyn olevan tosissaan.

Draco kääntyi lähteäkseen, mutta sanoi sitten:
“Minä todella olen pahoillani Ginny. Ja luulin sinun ymmärtävän, mutta ei. Kukaan ei ikinä ymmärrä minua.” Draco käveli kohti uloskäyntiä. Samassa Daisy ilmestyi Dracon eteen. Daisy punasteli hirveästi.
“Öh.. Draco.. Minä.. Lähtisitkö kanssani tanssiaisiin?” Daisy sai sanottua. Draco räpytteli silmiään.

Ginny katseli kauhistuneena tilannetta kauempaa. Draco vilkaisi olkansa yli Ginnyä ja sanoi sitten:
“Hyvä on. Minulla ei ollutkaan vielä paria.” Draco käveli ulos kirjastosta. Daisy jäi tuijottamaan unelmoiden tämän perään.
Ginny perääntyi nurkkaan ja istui sohvalle. Draco menisi Daisyn kanssa, ei hänen. Hänen olisi mentävä yksin.

[SiRiuS]

7. LUKU

Harry seisoi järkyttyneenä kirjastossa eräiden hyllyjen välissä. Hän oli vahingossa joutunut salakuuntelemaan Ginnyn ja Dracon välisen riidan.

Harry kurkisti varovasti hyllyjen välistä Ginnyä. Tyttö istui sohvalla ja tuijotti ilmeettömänä eteenpäin.
“Ginny?” Harry sanoi varovasti ja käveli Ginnyn luo. Ginny huokasi syvään ja sanoi:
“Sinä kuulit, vai mitä?”
“Niin.. Olen pahoillani. En olisi saanut kuunnella”, Harry sanoi. Ginny kohotti kasvonsa.
“Ei.. Ehkä oli parempikin että kuulit. Olet ainoa jolle voin puhua tästä”, Ginny sanoi hiljaa ja nosti polvet koukkuun eteensä.
“Miksi aina minä? Minulla ei ole edes paria tanssiaisiin.”

Harry tuntui heräävän transsista.
“Itse asiassa minun piti kysyä sinulta, että haluaisitko lähteä minun kanssani?” Harry sanoi.
“Mitä? Eikös sinun pitänyt mennä Parvatin kanssa?”
“Joo, mutta hänen vanhemmilleen syntyi eilen vauva ja Parvati ja Padma lähtivät sittenkin kotiin. Joten, mitenkäs olisi?” poika virnisti. Ginny mietti hetken ja sanoi:
“No, hyvä on! Eipä siellä ainakaan yksin mitään tee.” Tyttö virnisti vaisusti.
“Piristy Ginny! Kaikkea ei ole vielä menetetty!” Harry laski kätensä tytön olkapäälle.


Draco paahtoi pitkin käytävää. Hän tunsi raivoa ja surua samaan aikaan. Raivoa Rubyä ja erityisesti itseään kohtaan. Minä mokaan aina kaiken! Aina! Draco pysähtyi ja istui käytävällä olevalle penkille. Ja loukkasin Ginnyä. Ja otin vieläpä hänen luokkakaverin pariksenikin. Mitä minä olen tehnyt.

Samassa kuului ääni:
“Oo! Malfoyhan se siinä!” Draco kohotti kasvojaan ja näki Ronin.
“Painu Azkabaniin Weasley!” Draco sanoi terävästi.
“Mitämitä? Ei minun minnekään tarvi mennä! Vapaa maa!” Ron ilkkui ja virnisti.
“Weasley! Minä en nyt jaksa! Okei?”
“Eikö olekaan nyt kova olo vai? Ilman Crabbea ja Goylea? Hä?”

Draco nousi seisomaan.
“Minä varoitan sinua Weasley! Minua ei kannata ärsyttää!” Draco uhosi. Ron astui hänen viereensä melkein päätä pidempänä ja sanoi:
“Voi! Hirveästipä pelottaa! Kerrohan kumpi meistä voittaisi tappelun?” Ron ärsytti. Draco kohotti jo nyrkkinsä, mutta Hermione keskeytti hänet:
“Lopettakaa! Lopettakaa heti molemmat!” Hermione kirkui ja juoksi poikien väliin.
“Hermione! Pilasit juuri voitto-matsini!” Ron sanoi hieman pettyneellä äänellä.
“Ron! Edes Maloyta ei saa lyödä! Tiedät mitä mieltä minä olen tappelemisesta!” Hermione sanoi Ronille ja kääntyi sitten Dracoon päin.
“Ja sinä! Sinäkään et osaa muuta tehdä kuin riehua vai? Ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi?”
“Hmm.. Annas kun mietin..” Draco sanoi ja nosti toisen käden pitelemään leukaansa.
“Joo Malfoy.. Älä turhaan mieti. Me tiedetään jo vastaus!” Ron sanoi Hermionen yli.
“Ron! Käskin sinun olla hiljaa!” Hermione komensi.
“Sinuna lähtisin kalppimaan täältä hyvän sään aikana!” Hermione sanoi vielä Dracolle.

Draco oli sanomassa jotain, mutta jättikin sen sitten sanomatta ja kääntyi poispäin ja paineli tiehensä.

Ron vilkaisi Hermionea ihmeissään.
“Ei tuo ole Malfoyn tapaista!” Ron sanoi.
“Ei todellakaan! Hän ei edes sanonut minua kuraveriseksi!” Hermionekin ihmetteli. Ron näytti hyvin mietteliäältä ja sanoi:
“Tässä on nyt jotain mätää…”


Draco ei tiennyt minne olisi mennyt. Kirjastossa oli Ginny jota hän ei juuri nyt halunnut nähdä, Ron ja Hermione olivat hänen tulosuunnassaan eikä häntä huvittanut tavata heitä uudestaan livistettyään tappelusta. Ja Luihuisen oleskeluhuoneessa olisi vain luihuisia ja Ruby… Ruby! Nyt Draco voisi kertoa hänelle menevänsä Daisyn kanssa tanssiaisiin!

Draco päätti siis sittenkin mennä Luisuisen tupaan etsimään Rubyä.


Ginny istui yhä Harryn kanssa kirjastossa. Nyt he pelasivat velhoshakkia. Harry oli rökittänyt Ginnyn jo kerran. Ginny oli yhä alamaissa, mutta shakki oli auttanut häntä unohtamaan Dracon vähäksi aikaa.

Samassa Ron ja Hermione saapuivat kirjastoon.
“Hellou Harry ja Ginny!” Ron tervehti iloisesti ja tunki Ginnyn viereen ja tönäisi tyttöä kupeeseen.
“Auh! Varo vähän!” Ginny huudahti ja tönäisi Ronin alas sohvalta.
“Äääk! Joku taitaa olla pahalla tuulella!” Ron sanoi ja hieroi takapuoltaan. Ginny ei sanonut mitään.
“Älkää tapelko! Malfoy käyttäytyi äsken tosi omituisesti”, Hermione sanoi. Harry vilkaisi nopeasti Ginnyyn, joka oli hieman kalvennut.
“Miten niin? Mitä tapahtui?” Harry kysyi.
“No minä ajattelin vähän kouluttaa sitä ja…” Ron aloitti.
“Älä edes aloita! Hän lähti pois kun käskin eikä edes motannut Ronia tai haukkunut minua!” Hermione sanoi ja näytti kieltä loukkaantunutta esittävälle Ronille.
“Mitä?” Harry sanoi selvästi yllättyneenä, mutta Ginny oli vielä yllättyneempi kuin Harry ja kysyi:
“Siis teki mitä?” Ron pyöräytti silmiään.
“Pitääkö tavata?” hän sanoi ja tunki samalla takaisin Ginnyn viereen.
“Tyhmä Ron! Älä tunge!” Ginny vikisi ja töni Ronia.

Harry keskeytti nahinat sanomalla:
“Siis Malfoy kieltäytyi tappelusta sanomatta sanaakaan ja painelemalla tiehensä?” Hermione nyökkäsi vastaukseksi.
“Ihmeellistä käytöstä! Minäkin olisin ollut tappelun tarpeessa!” Ron uhosi ja naksutteli rystysiään.
“Sinä et tappele missään nimessä!” Hermione moitti. Harrya nauratti.

Ginny kaipasi omaa rauhaa ja sanoi:
“Minä lähden kävelylle.”
“Okei! Heippa!” muut huikkasivat Ginnyn loittonevalle selälle.


Ginny haki Rohkelikkotornista takkinsa ja meni ulos haistelemaan raikasta pakkassäätä. Ilma oli kirpeä ja kylmä, mutta Ginnyä ei haitannut. Draco ei motannut Ronia vaikka oli mahdollisuus.. Miksi? Olisiko Draco sitten halunnut lähteä kanssani? Tai no, se oli typerä ajatus! Selvästihän hän olisi halunnut.. Muttei silti halunnut koulun tietävän.. Monimutkaista…

Ginnyä värisytti. Pakkanen kiristyi koko ajan. Huomenna olisi tanssiaiset. Onneksi hänellä oli sentään Harry parina. Harry oli mukava ja rento ja kiva, muttei Ginny voinut ajatellut hänestä sillä tavalla, ei enää.

Punapää päätti lähteä takaisin sisään lämpimään. Turhaan hän ulkonakaan värisi kylmästä.

*

Ginnyllä ei ollut aavistustakaan, että surulliset harmaat silmät seurasivat varjoisasta ikkunasta hänen kävelyään takaisin linnaan. Draco röhnötti ikkunalautaa vasten ja näytti murheelliselta. Ja sitä hän olikin.
Ruby oli selvästi pettynyt kun Draco oli kuin olikin saanut jonkun muun rohkelikon kuin Ginnyn tanssiaisiin, eikö ollut siksi voinut kuuluttaa koko koululle Dracosta ja Ginnystä. Lupaukset oli pidettävä, ja se Rubyä ottikin päähän.

No, Dracolla oli silti paha mieli, koska hän ja Ginny eivät menisi yhdessä. Joutuukohan Ginny menemään yksin? Toivottavasti ei… Draco huokasi syvään. Minä olen totaalisesti seonnut! Minä.. Minä olen rakastunut Weasleyhyn! Todellakin.. Minä olen!
Dracoa raastoi katsoa murheellisen näköistä hahmoa tarpomassa lumihangessa kohti linnaa. Oh, toivottavasti isä ei saa tietää tai olen todellakin kusessa…

Miksen minä yksinkertaisesti voisi lempata Daisyn ja ottaa Ginnyn? Mitä sitten jos koko koulu saa tietää? Jossain vaiheessa kuitenkin kaikki saa tietää? Siis jos Ginny ikinä antaa minulle anteeksi.. Ei.. En voi antaa kaikkien tietää vielä! En vielä! Jospa Ginny vain jaksaisi odottaa… Draco tunsi palan kurkussaan.

Samassa kuului askeleita rappusista. Draco nieläisi nopeasti ja selvitti kurkkuaan. Hetken päästä Dracon edessä seisoi…
“Potter! Mitä sinä täällä hiippailet?” Draco kysyi ja yritti kuulostaa vihaiselta.
“Itse asiassa etsin sinua.”
“Minua? Miksi perkuleessa sinä minut halusit etsiä?”
“Koska minulla on sinulle asiaa”, Harry sanoi painavasti. Draco nielaisi ja sanoi:
“No antaa tulla.”
“No, minusta.. Minusta sinun ja Ginnyn ei pitäisi olla riidoissa!” Harry sanoi nopeasti.

Draco näytti puulla päähän lyödyltä.
“Täh? Mitä sinäkin siitä tiedät?” hän kysyi ja mulkoili Harrya kulmiensa alta.
“No, Ginny kertoi minulle kun ei voinut kertoa kellekään muullekaan.”
“Hienoa! Ginny purkaa tunteitaan Potterille!” Draco sanoi lähinnä itselleen.
“No se ei kyllä ollut se pointti”, Harry keskeytti Dracon pölinät.
“No mikäs sitten Potter the psykiatri? Kerro!”
“Lopeta tai en kerro sinulle mitään!” Harry ärähti.
“No älä nyt hermostu! Kerro se pointti!”
“Pidä turpas kiinni niin kerron, ok?” Harry kysyi. Draco nyökkäsi.

“Minusta sinun ja Ginnyn ei siis pitäisi olla riidoissa. Sinä.. Sinä taidat oikeasti olla muuttunut.. Ei, tämä ei tarkoita sitä että haluaisin olla ystäväsi! Ei missään nimessä!” Harry sanoi äkkiä kun näki Dracon kauhistuneen ilmeen.
“No hyvä! Sain melkein laakin!” Draco näytti helpottuneelta.
“Heko heko.. Niin, siis minusta.. Minusta sinä ja Ginny voisitte olla ihan hyvä pari..”
“Ai! Nyt ollaankin sitten ihmissuhdeneuvoja!” Draco pilkkasi.
“No anteeksi kauheasti kun yritän tässä vaan auttaa!” Harry suutahti.

Hetken pojat vain seisoivat ja tuijottivat murhaavasti toisiaan.
“No jatka nyt Potter! Ei minullakaan ole koko päivää aikaa!” Draco murisi lopulta.
“Hmph.. Minä olen muuten menossa Ginnyn kanssa tanssiaisiin..”
“Mitä? Sinä? Ginnyn kanssa?”
“Kyllä vain! Minulla ei ollut paria, kun Parvati lähti kotiin ja Ginny taisi vapautua juuri sopivasti..”
“Minä en ollut edes pyytänyt Ginnyä…”
“Ehkä olisi pitänyt..” Harry sanoi ja Draco vaikeni.

Harry oli lähdössä pois sanomatta mitään, mutta sanoikin sitten:
“Malfoy, Ginny pitää sinusta tosi paljon.. Minä tiedän sen.” Sitten Harry juoksi raput alas ja katosi näkyvistä.

Draco jäi tuijottamaan Harryn perään kummissaan. Miksi Potter tahtoi neuvoa minua? Eikä minun asiat kuulu sille pätkääkään! Mutta loppujen lopuksi Dracon mieliala piristyi Harryn tapaamisen jälkeen.. Ginny piti hänestä oikeasti!!

[SiRiuS]

8. LUKU

Ginny heräsi Tanssiaispäivänä kylmissään koleassa makuusalissa. Daisy ja Silvia nukkuivat vielä. Tanssiaiset alkaisivat kuudelta illalla. Miten Ginny kestäisi olla siellä ja nähdä Dracon ja Daisyn tanssimassa? MITEN?

Daisy oli eilen hyppinyt riemusta ja hihkunut Ginnylle ja Silvialle. Ginny oli yrittänyt näyttää iloiselta ja oli kai aika hyvin onnistunutkin yrityksessään. Mutta Ginnyyn sattui silti. Hän oli loukannut Dracoa ja nyt oli vielä mustasukkainen tästä. Miksi kaikki on näin helkutin vaikeata?

Ginny päätti lähteä kylmään suihkuun jos se vaikka rauhoittaisi hänen mieltään.


Draco saapui aamiaiselta makuusaliin. Hän istui sängyn reunallaan pää painettuna käsiin. Kuinka selviän tästä illasta? Ginny tanssii Potterin kanssa! POTTERIN!! Kaikista miehistä juuri Potterin kanssa! Ja minä varmasti tuotan pettymyksen sille Daisylle. Tai no, itsepä pyysi minua.

Dracoa otti päähän. Mikä sotku yksistä tanssiaisista! Toivottavasti Ginny vain antaa minulle anteeksi. Muuta en pyydä, hän mietti.
Draco nosti katseensa ja tuijotti suoraan ikkunasta ulos. Lunta leijaili hiljaa taivaalta. Ulkona näytti niin rauhalliselta. Mutta Draco ei ollut rauhallinen. Häntä jännitti koko ajan mitä illalla tulisi tapahtumaan. Hän ei ollut syönyt muruakaan aamiaisella, koska pelkäsi sen tulevan ylös.

Draco huokaisi syvään ja nousi ylös. Pakko oli yrittää selvitä. Muuten asiat sotkeutuisivat entisestään.


Kello oli kaksi ja Ginny astui oleskeluhuoneeseen. Harry, Ron ja Hermione istuivat takan ääressä. Ginny päätti mennä heidän luokseen.
“Moi Gin!” Ron huikkasi siskolleen.
“No terve Ron”, Ginny sanoi hieman tympääntyneen kuuloisena.
“Tökkiikö sinua jokin?” Ron kysyi ja nappasi samalla Hermionelta piparin kädestä.
“Hei! Anna se takaisin!” Hermione huusi ja yritti riistää piparin takaisin itselleen.
“Ei, enpä taida!” Ron virnisteli.
“Ron senkin sika!” Hermione hyppäsi Ronin syliin nojatuoliin ja hups vain! Koko nojatuoli kaatui maahan hirveällä rytinällä!

Kaikkien päät kääntyivät heitä kohti. Hermione makasi Ronin päällä, joka taas oli puoliksi lattialla ja puoliksi tuolissa.
“Ron, Herm? Oletteko ookoo?” Harry kysyi virnistellen. Kummaltakaan ei kuulunut vastausta vaan he räjähtivät molemmat nauruun. Harryakin alkoi naurattaa ja moni muukin oleskeluhuoneessa ollut naurahteli huvittuneena.

Lopulta Ginnykin purskahti nauruun. Ja pitkästä aikaa nauru tekikin hänelle hyvää.
“Voi luoja teidän kanssa!” Ginny sai sanottua naurunsa keskeltä.
“Älä muuta sano! Siinä meillä varsinainen pari!” Harry nauroi. Hermione nousi pois Ronin päältä ja kiskoi sitten tämän ylös.
“Senkin idiootti!” Ron sanoi ja suuteli Hermionea suupieleen. Hermione naurahti ja tökkäsi Ronia kyynärpäällä kylkeen.
“No niin! Lopettakaa ennen kuin makaatte uudestaan maassa!” Harry sanoi.
“Hmm.. Se ei välttämättä olisi huonompi idea!” Ron sanoi ja kaappasi Hermionen kainaloonsa.
“Ääää! Lopeta Ron!” Hermione kiljui ja nauroi samaan aikaan Ronin kutittaessa häntä.
“Joo! Nyt riittää! Lähdetään syömään! On ruoka-aika!” Ginny sanoi hymyillen. Ron päästi Hermionen irti ja neljästään he kaikki lähtivät Suureen saliin.


Kello oli varttia vaille kuusi. Draco teki viimeistä silausta hiuksiinsa. Hänellä oli yllään tummanvihreä juhlakaapu, joka istui hänelle täydellisesti. Hän katsoi itseään peilistä ja pörrötti vielä hiuksiaan hiukan paremmiksi. Nyt saa kelvata! Draco katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa. Tästä illasta tulee tuskaa. Ginny ja Potter! Aaaargh! Draco huokaisi syvään. Hän tapaisi Daisyn Suuren salin ovilla tasan kuusi. Draco vilkaisi kelloa. Se on menoa nyt.. Draco lähti raahautumaan salia kohti.


Ginny katseli itseään makuusalin kokovartalopeilistä. Hänellä oli yllään vaaleanvihreä juhlakaapu. Se oli kaunis, vartalonmyötäinen ja leveni helmaa kohti ja sopi täydellisesti yhteen Ginnyn punaisten hiusten kanssa. Hän oli kietonut hiuksensa nutturalle, mutta jättänyt muutaman hiussuortuvan roikkumaan vapaana.

Ginny huokaisi syvään. Miksen vain voisi mennä Dracon kanssa? En voi lakata ajattelemasta häntä! En vain voi.. Samassa Daisy ja Silvia tulivat takaisin vessareissultaan.
“Oi Gin! Sinä näytät kauniilta!” Silvia hehkutti. Ginny virnisti vaisusti.
“Oletko okei Ginny?” Daisy kysyi. Daisyllä oli yllään vaaleanpunainen kaapu. Ginnyn mielestä hieman liian röyhelöinen, mutta se kuitenkin sopi täydellisesti Daisyn haaleansinisiin silmiin ja vaaleisiin kiharoihin.
“Joo.. Tietty! Miksen olisi?”
“No, näytit vähän masentuneelta..” Daisy vastasi ja iski silmää.
“Daisy ei ainakaan ole masentunut! Nappasit Dracon!” Silvia hehkutti. Daisy punastui. Ginnyn sydän hyppäsi kurkkuun, mutta hän yritti silti näyttää iloiselta Daisyn puolesta.
“No, sinullakin on Seamus parina!” Daisy sanoi.
“Niin, mutta kaikki kuolaavat Dracon perään!” Silvia hehkutti.
“Ja nyt meidän on pakko mennä tai me myöhästytään!” Ginny keskeytti ja lähti astelemaan kohti oleskeluhuonetta.

Harry odottikin jo Ginnyä. Ron ja Hermione seisoivat Harryn vieressä. He ovat niin söpö pari! Hermionella oli vaaleansininen kaapu. Hän näytti kauniilta.
“Noniin! Nyt voimme mennä!” Harry sanoi ja hymyili Ginnylle. Ginny hymyili takaisin. Häntä jännitti vietävästi. Kuinka hän kestäisi nähdä Dracon ja Daisyn tanssivan yhdessä? Kuinka? Ginnyn oli vain yritettävä.


Draco saapui juuri ajoissa. Kun hän pysähtyi salin ovien eteen hän näki Daisyn astelevan portaita alas. Wou! Hänhän näyttää kauniilta! Dracon mieliala kohosi hiukan.

Daisy käveli Dracon luo ja hymyili tälle valloittavasti.
“Hei!” hän sanoi.
“Hei vaan”, Draco vastasi ja virnisti. Draco lähti taluttamaan Daisya saliin, kun hänen huomionsa kiinnittyi takaisin portaikkoon, josta Daisy hetki sitten oli tullut. Portaita alas käveli Ron, kainalossaan Hermione. Heidän perässään tuli Harry, joka käveli käsikkäin Ginnyn kanssa.

Ginny! Draco melkein henkäisi ääneen kun näki tytön. Ginny näytti lumoavan kauniilta ja hänen punaiset hiuksensa säihkyivät taianomaisesti. Draco tuijotti kauan taakseen kävellessään saliin, muttei aavistanut että joku havaitsee tuijotuksen.

“Gin, Malfoy tuijottaa sinua”, Harry kuiskasi hiljaa Ginnyn korvaan. Ginny käänsi katseensa salin ovelle ja näki Dracon käsikynkässään Daisy. Draco tosiaan katsoi, suorastaan tuijotti! Ginny ei kuitenkaan kehdannut katsoa takaisin vaan käänsi katseensa pois.
“Voi kun hän ei katsoisi noin”, Ginny huokaisi lähes äänettömästi Harrylle. Harry puristi myötätuntoisesti tytön kättä ja kuiskasi:
“Kyllä se siitä. Lupaan sinulle, ettei tästä illasta tule katastrofia.” Ginny virnisti vaisusti ja Harry talutti hänet saliin.


Kello oli kahdeksan. Rehtori Dumbledore oli avannut tanssiaiset toivottamalla kaikki tervetulleiksi.

Ginny istui Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa erään pyödän ääressä ja kuunteli musiikkia. Dumbledore oli hankkinut jostain ihmeellisen soittimen, joka soitti minkä tahansa olemassa olevan bändin mitä tahansa biisiä. Tällä hetkellä soi joku jästibiisi, mitä Ginny ei tunnistanut.

Ginny tähyili Dracoa ja Daisyä katseellaan. Ginny ei ollut nähnyt heitä salissa ollenkaan. Samassa Ron sanoi:
“Ginny? Eikö Malfoy tanssikin Daisyn kanssa?”
“Missä?”
“Tuolla noin”, Ron osoitti itsestään etuvasemmalle. Siellä Draco toden totta pyöräytteli Daisyä musiikin tahdissa. Ginny huomasi Dracon hymyilevän ja Daisy nauroi iloisesti. Ginny tunsi kylmien väreiden kiirivän pitkin selkäpiitään.

Harry huomasi Ginnyn puistatuksen ja sanoi:
“Mennäänkö vähän kävelemään tuonne puutarhaan?” Harry osoitti salin seinään taiottuun aukkoon, josta pääsi täysin lumettomaan ja lämpimään puutarhaan. Ginny nyökkäsi ja poistui salista Harryn perässä.


Draco tanssitti Daisyä ja kertoili tälle vitsejä. Tyttö nauroi joka vitsille vaikka lähes kaikki vitsit olivat Dracon omasta mielestä typeriä.
“Tässä tulee kuuma. Mennäänkö juomaan jotain?” Draco ehdotti monen biisin jälkeen.
“Juu! Sopii minulle!” Daisy sanoi iloisesti. Draco johdatti Daisyn juomapöydän luo.


“Ginny? Mikset mene puhumaan Malfoylle? Näen kuinka sinuun koskee nähdä hänet Daisyn kanssa!” Harry sanoi kun oli johdattanut Ginnyn hiljaiseen paikkaan.
“Minä en voi Harry! En pysty siihen!” Ginny sanoi murheellisena.
“Sinun täytyy Gin! Sinun on pakko tehdä asialle jotain! Ihan pakko!”
“Kerro minulle kuinka! Kuinka voin mennä puhumaan hänelle?” Ginny sanoi epätoivoisesti.
“No, menet ja sanot vain asiasi suoraan. Se on paras vaihtoehto”, Harry sanoi ja laittoi kätensä Ginnyn olalle.
“Mutta se on niin vaikeaa!”
“Tiedän sen Ginny! Mutta joskus on vaan pakko repästä ja tehdä mitä täytyy!” Harry sanoi. Ginny kohotti katseensa ja tuijotti suoraan Harryn silmiin.
“Minä.. Mutta…”
“Mene Gin.. Tiedän että pystyt siihen.” Harry sanoi ja halasi tyttöä.
“Okei, minä menen..” Ginny irrottautui Harrysta.
“Niin sitä pitää Gin!” Harry sanoi ja iski silmää. Ginny hymyili ja lähti kävelemään kohti salia.


“Siinä sinulle!” Draco sanoi ja ojensi Daisylle limsan.
“Oi kiitos Draco! Sinä olet niin ihana!” Daisy lirkutti. Draco meni hämilleen ja mumisi jotain. Ihana? Minäkö?


Samaan aikaan Ginny porhalsi välijoukon läpi ja törmäsi Silviaan.
“Ginny! Olenkin etsinyt sinua! Missä olet ollut?” Silvia tiedusteli.


“Miksen ole aikaisemmin uskaltanut pyytää sinua mihinkään?” Daisy sanoi ja räpytteli silmiään.
“Minä.. Öh..”


“Minä olin kävelemässä Harryn kanssa. Kuule, oletko nähnyt Dracoa?” Ginny kysyi.
“En.. Kuinka niin?”


Draco oli täysin hämillään tytön käytöksestä. Daisy lähestyi häntä ja sanoi:
“En ole koskaan tavannut ketään kaltaistasi.”


“Minulla on hänelle tärkeää asiaa”, Ginny sanoi ja tähyili platinanvaaleaa hiuspehkoa.


Draco yritti perääntyä, mutta seinä tuli vastaan. Tyttö lähestyi yhä viehkeä hymy huulillaan.
“Kerro Draco, mitä sinä pidät minusta?” Daisy kysyi.


“Asiaa, mitä asiaa sinulla Dracolle on?” Silvia tiedusteli.
“Asiaa vaan.. Se on minun ja Dracon välinen juttu”, Ginny selitti ja käveli eteenpäin.
“Juttu? Eihän sinulla mitään juttua ole hänen kanssaan?” Silvia kummastui.


“Mitä? Miksi sinä sen haluat tietää?” Draco kysyi lamaantuneena.


“Ei se ole niin oleellista! Pakko löytää hänet!” Ginny sanoi.


Daisy ei vastannut Dracon kysymykseen vaan asteli vielä lähemmäs ja seisoi nyt aivan kiinni pojassa. Draco oli ansassa. Daisy kohotti kasvonsa ja painoi huulensa pojan huulille.


“Minne se lurjus on kadonnut?” Ginny pähkäili. Silvia koputti häntä olkapäähän ja sanoi:
“Taisin löytää hänet.” Ginny kääntyi ja katsoi Silvian osoittamaan suuntaan.

Ensimmäisenä Ginny näki vaaleanpunaisen rimpsukasan ja seuraavana suutelevan parin.

Ginnyn silmät pyöristyivät ällistyksestä ja epäuskosta. Ei! Tämä ei voi olla totta! Ginny kääntyi ympäri ja lähti kävelemään takaisin kohti puutarhaa.
“Ginny? Mikä sinulle tuli?” Ginny kuuli Silvian kysyvän. Mutta Ginny ei vastannut. Hän tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä ja hän kiihdytti juoksuksi. Tämä ei saa olla totta!


Draco lamaantui ensin täysin. Hän ei osannut tehdä mitään. Hän tunsi vain Daisyn huulet omillaan. Sitten hän näki Ginnyn vähän matkan päässä itsestään tuijottamassa suoraan heihin ja lähtevän sitten kiiruhtamaan kohti puutarhaa. Ei! Ginny! Ei! Draco työnsi Daisyn pois luotaan. Daisy kummastui ja sanoi:
“Mikä sinulle tuli? Luulin että pidät minusta!”
“Mitä? Enhän minä sanonut mitään siihen päin viittaavaakaan!” Draco tiuskaisi ja sysäsi tytön pois tieltään hieman kovakouraisesti.
“Aih! Olet oikea ilkimys Draco Malfoy! Minä vihaan sinua!” Daisy vihastui.
“No hui kamala! Minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella sinun typerää hihitystäsi! Hyvästi!” Draco sanoi ja asteli tiehensä.

Mitä minä olen tehnyt? Ginny! Ei sinun pitänyt nähdä sitä! Minun ei pitänyt tehdä sitä! En saa Ginnyä enää ikinä!


Ginny juoksi puutarhaan. Miksi teit tämän minulle Draco? Miksi? Ginny maistoi suolaiset kyyneleet suussaan. Hän juoksi yhä eteenpäin päämäärättömästi. Hän halusi vain pois. Mahdollisimman kauas Dracosta ja Daisystä.

Ginny törmäsi johonkin. Ja se jokin oli Harry.
“Ginny? Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut?” poika kysyi huolestuneena. Ginny ei voinut puhua. Hän vain itki.
“Shh Ginny! Älä itke”, Harry sanoi ja halasi tyttöä lujasti. Ginny painautui Harryn olkaa vasten ja itki. Itki enemmän kuin koskaan ennen.


Harry irrotti kätensä tytön ympäriltä ja talutti tämän eräälle penkille. Ginny pyyhki poskeltaan viimeiset kyyneleet. Harry antoi Ginnyn hieman hengähtää ja sanoi sitten:
“Kerro kaikki Ginny. Tämä liittyy Malfoyhyn eikö niin?” Ginny nyökkäsi. Hän veti syvään henkeä ja sanoi sitten tärisevällä äänellä:
“Draco.. Draco suuteli Daisyä..” Ginny tunsi kyynelten vierivän taas poskellaan.
“Teki mitä?” Harry kysyi epäuskoisena. Ginny vain nyökkäsi.
“Ei! Se ei ole mahdollista!” Harry ei voinut uskoa. Ginny tuijotti kyyneleisin silmin suoraan Harryä.
“Ei! Minä kyllä näytän sille! Pysy täällä Ginny! Älä mene mihinkään!” Harry komensi ja paineli tiehensä. Ginny yritti huutaa pojan perään muttei saanut ääntään kuulumaan. Niin Ginny jäi yksin istumaan puutarhaan.


Draco meni syrjäisimpään nurkkaan minkä salista löysi. Miksi minä aina teen kaikkea typerää? Miksei vaikka Potter? Ja Potterista puheen ollen, Harry näki Dracon ja asteli suoraan tämän luo. Draco huomasi Harryn ja oli sanomassa jotain, mutta ennen kuin ehti, Harry mottasi häntä kuonoon.

“Ai saamari Potter! Mistä hyvästä tuo oli?” Draco kysyi ja piteli poskeaan. Huulikin vuoti verta.
“Kyllä sinä tiedät! Nuoleskelit Daisyä!” Harry saarnasi. Draco vaikeni eikä sanonut mitään.
“Hah! Myönnät sen vai?” Harry ilkkui. Draco katsoi Harryyn kylmästi.
“Myönnän, mutta se ei ollut minun vikani!”
“Niin varmaan! Halusit vain loukata Ginnyä!”
“EN! Minä en ikimaailmassa olisi halunnut loukata Ginnyä!” Draco hiidahti ja kuulosti epätoivoiselta.
“Miksi sitten teit niin?”
“Siinäpä se! En tehnyt mitään! Se muija ahdisti minut nurkkaan!”
“Pah! Draco Malfoy ahdistettiin nurkkaan! Hyvä vitsi!”
“Se on totta!” Draco huusi. Harry näytti miettiväiseltä. Hän ei ollut ikinä nähnyt Dracoa tuollaisena.
“Jos se on totta, niin sinulla taitaa olla Ginnylle jotain asiaa..” Harry sanoi viimein.
“Ei hän halua puhua minulle..”
“Ehkä ei, mutta sinun on pakko puhua hänelle.”
“Miten?”
“Se on sinun ongelmasi. Ja voit olla varma että Ronista ei ole sinulle harmia. Ainakaan paljoa. Minä pidän siitä huolen”, Harry sanoi ja virnisti.
“Rotasta? Miten se…” Draco aloitti, mutta samalla hänelle valkeni, mitä Harry tarkoitti.
“Ala nyt painua siitä. Tai voi olla että mottaan sinua uudestaan. Ja Ginny on puutarhassa!” Harry sanoi. Draco toljotti häntä hetken paikallaan seisoen, mutta hetken päästä hän pinkaisi juoksuun ja kohta jo katosi Harryn näköpiiristä.

Harry hymyili itsekseen. Päivän hyvätyö oli tehty. Nyt piti etsiä Ron ja Hermione.


Draco pinkoi pitkin puutarhaa etsien Ginnyä. Hän melkein tyrmäsi puuskupuhin Hannah Abbottin ja Justin Finch-Fletcheyn jotka olivat kävelyllä.
“Hei! Varo vähän!” Justin huusi vihaisesti Dracon perään.
“Sori!” Draco huusi juostessaan. Justin ja Hannah vilkaisivat toisiaan.
“Sanoiko Malfoy juuri sori?”

Draco juoksi yhä eteenpäin kunnes tuli aivan puutarhan perälle. Draco hidasti vauhtiaan. Puutarhan perällä oli penkki ja penkillä istui tyttö.
“Ginny?” Draco kysyi ja astui varovasti askeleen lähemmäs.

Ginny kohotti kasteensa ja näki edessään Dracon.
“Häivy! Minulla ei ole sinulle mitään asiaa!” Ginny tiuskaisi.
“Mutta minulla on sinulle!” Draco sanoi ja istui penkille Ginnyn viereen.
“Hah! Niin varmaan! Tulitko ilkkumaan minulle?” Kyyneleet vierivät taas Ginnyn poskella.
“En! Miksi niin tekisin?”
“Kyllä sinä tiedät!”
“Kuuntele minua Ginny! Minä olen niin pahoillani! Minä en voinut.. Minä en halunnut..”
“Mutta teit silti! Miksi Draco? Miksi?”
“Minä en voinut mitään! Lamaannuin täysin!” Draco oli epätoivoinen ja tarttui Ginnyn käteen.
“Minä en kestä tätä Draco!” Ginny sanoi ja käänsi katseensa pois Dracosta.
“Ja minä en kestä jos sinä jätät minut! Sinun on uskottava minua Ginny! Minä… Minä rakastan sinua!” Draco sanoi. Ginny käännähti takaisin Dracoon päin.
“Mitä sinä sanoit?” hän kysyi hieman epäuskoisena.
“Minä.. Rakastan sinua..” Draco sanoi kuulostaen itsekin hämmentyneeltä. Sanoinko todella tuon?
“Mutta.. Miksi sitten teit niin?” Ginny kysyi ja nyyhkäisi.
“Sanoin jo.. En voinut mitään. Daisy ahdisti minut nurkkaan!”

Ginny näytti miettiväiseltä. Draco rakastaa minua.. Mutta hän suuteli Daisyä! Mutta.. Minäkin rakastan häntä..

“Ei sinun tarvitse antaa minulle anteeksi.. Minä olen todellinen idiootti ja..” Draco aloitti.
“Hys! Minä annan sinulle anteeksi.”
“Mitä?”
“Kuulit kyllä”, Ginny hymyili. Draco katsoi epäuskoisena Ginnyä silmiin.
“O-oletko aivan varma? Koska minä olen todellinen ää..”
“Draco! Olen varma!” Ginny sanoi painaen sormensa Dracon verta vuotaville huulille. Draco katsoi hetken Ginnyä hiljaa ja sitten:
“Voi Ginny!” Draco kaappasi tytön syliinsä ja halasi tätä lujasti.
“Minä rakastan sinua Draco!” Ginny sanoi ja rutisti poikaa niin lujaa kuin jaksoi.
“Niin minäkin sinua!” Draco kohotti tytön leukaa ja suuteli tätä. Suuteli pitkään, pitkään ja intohimoisesti.

Silloin sisältä kuului kuulutus:
“Ja tässä illan viimeinen kappale! Hyvää yötä kaikille! Toivottavasti nautitte juhlista!” Alkoi soimaan kaunis kappale:

Make me blind
Cover my eyes
You can do what you want
I’m paralyzed by the perfect mood
When we’re dancing with blindfolds on

“Tule Gin! Mennään tanssimaan!” Draco sanoi
“Mutta entä muut? Entä Ron?”
“Äh! Harry lupasi huolehtia veljestäsi!” Draco virnisti ja lähti taluttamaan Ginnyä sisälle.
“Harry? Miten hän tähän liittyy?”
“Me vain vähän juttelimme..”
"Siitä siis johtuu tuo huulesi.."

You make it easy to love you and hate you
I can’t explain it I feel insecure
You say it simple: “You die just live again”
You say we’re waiting for the last waltz

“Jaaha! Minun selkäni takanani on juoruiltu!” Ginny hymyili. He saapuivat saliin ja vetivät katseita puoleensa. Muiden muassa Ruby tuijotti heitä suu auki. Mutta he eivät välittäneet mistään. Ginny painoi päänsä Dracon olkaa vasten ja sulki silmänsä.

Another you and me
Another revolutionary heavenly romance
Waiting for the last waltz
And so it seems
We won't find the the solution
Confusion leads the dance
We're waiting for the last waltz

Kaikki oli vihdoin hyvin!

Praise the wine
So divine and it stings like a rose
Allow the night to flow inside
Open the window and let the wind blow
Highlight of the night is the unhappy ending
You keep refusing to answer my calls
Drop the bending and stop the pretending
You say get ready for the last waltz

Another you and me
Another revolutionary heavenly romance
Waiting for the last waltz
And so it seems
We won't find the solution
Confusion leads the dance
We're waiting for the last waltz

I believe that no one in this world has the answers for me
But still I hope that someone has heard

Another you and me
Another revolutionary heavenly romance
Waiting for the last waltz
And so it seems
We won't find the the solution
Confusion leads the dance
We're waiting for the last waltz

[Nuance]

Kivanoloinen tarina, mutta hahmot eivät olleet aivan normaaleja. Silmään pisti ainakin Dracon lempeys ja välittäminen, tuollainen ei ole hänelle ominaista käytöstä (ainakaan sille Dracolle, josta minä pidän). Ja Ginny on ollut yleensä aikuismaisempi. Sitten asiat tapahtuivat melko helposti, ja kaikki mutkat oikenivat. Tiivistettynä voisin sanoa tarinaa pinnalliseksi.

Yllä olevista huomioistani ja muutamista kirjoitusvirheistä huolimatta pidin tarinan parituksesta ja tanssiaisideasta. Jos haluaa kevyttä (tähän osastoon sopivaa) hempeilyä, on Waiting for the Last Waltz juuri oikeaa luettavaa.

[Scaramouche]

En oikeastaan ole Nuancen kanssa samaa mieltä muusta kuin siitä, että tämä on kevyttä ja tähän osastoon loistavasti sopivaa hempeilyä.

Ensinnäkin se että hahmot oli OoC oli tässä tarinassa aika lailla välttämätöntä, koska eihän Ginny ja Draco vois muuten millään tykätä toisistaan. Oon aina ollut heikkona lempeälle Dracolle, koska se on mun mielestä kirjojen perusteella sellanen tyyppi joka sanoo yhtä ja ajattelee toista, jos tajuat mitä mä ajan takaa. Tykkään tällasista onnistuneesti toteutetuista hempeilevistä Dracoista, koska niitä on loppujen lopuksi aika vähän. Ja Ginnyn kohdalla taas juttuhan on niin, että Rowling teki mun mielestä siitä tytöstä alun perinkin ihan liian aikuismaisen. Teinitytön ei tarvitse aina olla vahva ja saa kyllä itkeäkin. Mun mielestä on aika tekopyhää olettaa että joku oikeasti pysyisi teini-iässä jatkuvasti tyynenä ja aikuismaisena. Tässä tarinassa Ginny oli mun mielestä luonnollinen, sellainen kun max 16 vuotias tyttö nyt voi olla - tai vois olettaa olevan. Ei liian aikuinen, koska se ei oo realistista.

Tapahtumat meni kyllä aika nopeasti ja helposti, mutta se on osa sitä, miksi tää kuuluu juuri tälle osastolle. Ei tänne kuulu mitkään veriset tappelut ja kamalat angstaukset. Ja hei, jos ollaan ihan tarkkoja niin eihän tuo nyt kovin mutkatonta tainnut olla? Siinä oli kaikkea mitä hyvässä ficissä pitää olla, kaikki alun ruusuilla tanssimisesta ja ihastumisesta aina The Suuriin Ongelmiin, niin kuin tässä esimerkiksi tuo kaikki tanssiaisiin liittyvä sekasorto. Pakko mainita tässä välissä, että tykkäsin ihan kamalasti tuosta Harryn ja Ginnyn välisestä ystävyydestä, koska mun mielestä ne on aina ollut vähän sellasia, että ei mitään hyvänpäiväntuttuja ja sitten taas en tykännyt siitä että Rowling laittoi ne menemään naimisiin. Tää on loistava kompromissi. Erityisesti tykkäsin kohdasta, missä Harry antaa Dracolle köniin.

Tykkäsin tosi paljon myös siitä, miten ficin nimi nivoutuu hyvin tuohon viimeiseen lukuun, kun koko ajan on ensin puhuttu niistä tanssiaisista. (Tuo sana on muuten kirjoittamisen kannalta yhtä tuskaa...)  Täydellinen lopetus hyvälle ficille.

Tulin siis kertomaan että luin ja pidin.