// Alaotsikko: insestihaaste-ficci, Fleur/Gabrielle, one-shot, K-13, fluff, romance
Lemmikinsininen hetkiTitle: Lemmikinsininen hetki
Author: Draconette
Beta: Eip
Pairing: Fleur/Gabrielle
Genre: femme, insesti, one-shot,
Rating: K-11
Warnings: insesti, toinen femmeni
Summary: Silmäsi ovat sinikelloja, hiuksesi ovat auringon kehrää, huulesi kirsikoita, kuolemasi minunkin. Disclaimer: !Rowling omistaa hahmot ja tapahtumapaikat. Minä vain vähän lainailen näitä vailla rahallista korvausta. (: !
// Scarlett muokkasi ikärajan oikeaksi
A/N: Tämä kyseinen ficci osallistuu
Insestihaasteeseen ja ensin ajattelin tietenkin kirjoittaa totuttuun tapaani Malfoyn sukupuuta, jossa on eliittiparituksia, Nar/Dr, Luc/Dr - perinteinen - ja Abr/Luc, Abr/Dr jne, mutta sitten, lueskellessani haasteen loppuun, silmääni osui sana Delacourit -
'erkulliset Delacourit - ja siitäpä päätin soppani keittää. Lisäksi Liekehtivän pikarin eräät lauseet pönkittivät tahtoani saada kirjoitettua tästä parituksesta ficci:
>>
Fleur oli karannut madame Maximelta ja syleili nyt sisartaan. "Kiskuristajien vika... ne 'yökkäsivät kimppuuni... voi Gabrielle, minä luulin... minä luulin..." >>
>>
Fleurilla oli lukuisia haavoja kasvoissaan ja käsissään ja hänen kaapunsa oli revennyt, mutta hän ei näköjään piitannut niistä eikä myöskään antanut matami Pomfreyn puhdistaa niitä.
"'uolehdi Gabriellesta", hän sanoi matami Pomfreylle -- >>
Ja muutenkin kyseisessä kirjassa, Toinen koetus-kappaleessa mainitut jutskat auttoivat minua kasaamaan tämän ficin. Joten suuri kiitos JKR:lle : P
Lemmikinsininen hetkiKaunis, noin seitsemäntoistavuotias nuori nainen istui Tylypahkan pihamailla, suuren tammen alla vaaleansinisellä viltillä ja odotti. Hän selaili lehteä nimeltä Les Magiciennes, toisinaan tarkistaen sisällysluetteloa. Hänen nimensä oli Fleur Delacour.
Tuuli hulmutti hänen vyötäröpituisia platinanvaaleita hiuksiaan, ja lähestyvä kesä salli hänen jättää paljon käyttämänsä huivit ja liinat Beauxbatonsin vaunuihin ja käyttää vain lemmikinsinistä silkkikaapuaan. Hän hymähti jollekin lehden jutulle ja hänen kirkkaansiniset silmänsä liikkuivat nopeasti, kun hän luki edelleen seuraavan artikkelin, mutta kuullessaan vaimeaa tömistelyä hän nosti katseensa lehdestä Tylypahkan pihamaalle, pääovien suuntaan.
"Gabrielle, täällä!" Fleur huusi tytölle, joka haki katseellaan jotakin. Kuultuaan toisen tytön sanat, muutti Gabrielleksi kutsuttu tyttö hitaan kävelynsä hölkäksi ja juoksi puun alla istuvan tytön luokse. Fleur alkoi hymyillä saaden suorat, vitivalkoiset hampaansa näkymään. Gabriellekin hymyili.
"No, täällä minä olen. Oliko sinulla jotakin tärkeää asiaa? Jouduin keskeyttämään 'arpunsoittoni pyyntösi takia", Gabrielle sanoi sisarelleen ja istuutui sievästi toisen viereen viltille. Vanhempi tyttö ei vastannut mitään, vaan luki aloittamansa sivun loppuun lehdestä, ennen kuin laittoi sen pois. Hetken päästä hän vastasi.
"Kyllä, Gabrielle. Oli minulla asiaa,
'yvin tärkeää." Identtisen siniset silmät näyttivät kysyviltä, ja kulmakarvat rypistyivät hivenen, mutta Fleurilla ei näyttänyt olevan kiire. Hän istuskeli kaikessa rauhassa ja katsoi järvelle, jonka rannalla joukko rohkelikkoja istuskeli ja vitsaili. Samaisella rantapenkereellä hän oli joutunut viettämään elämänsä pahimmat hetket, vain paria kuukautta aiemmin. Yksi niljainen lonkero rikkoi järven pinnan, kun jättiläiskalmari tuli kerjäämään oppilailta ruokaa.
Gabriellekin katsoi hetken vettä - sitä kuitenkaan näkemättä - kulmat oienneina ja hän pohti nuotteja ja siskoaan.
"Fleur? 'aluaisitko jo kertoa, vai menenkö jatkamaan 'arjoituksiani?" nuorempi tyttö kysyi muutaman minuutin kuluttua, kun näytti, että hänen sisarensa oli unohtunut katselemaan liplattelevia laineita ja lehtien silmuja. "Fleur, minulla olisi 'ieman kiire..." Vanhempi tytöistä näytti uppoutuvan entistä syvemmin ajatuksiinsa.
"Fleur? Fleur..."
*
En näe paljoakaan eteeni. Uin kiivaasti, etsin sisartani, ja toivon, etten joutuisi törmäämään mihinkään epämiellyttävään. 'uomaan suuren kivenjärkäleen, jossa on maalauksia vedenväestä. Uin sitä lähemmäs, toivon saavani siitä joitakin vihjeitä.
Vihjeitä siitä, minne rakas Gabrielleni on viety. Vedenlaulu kurlaa ympärilläni ja ehdin melkein kivelle, mutta juuri silloin vesi ympärilläni täyttyy 'irveistä vesiolennoista. Tunnistan ne kiskuristajiksi, niitä on paljon, liikaa... Ne estävät kulkuni, repivät 'iuksiani ja 'elmojani, yrittävät työntää niljaiset ja kapeat sormensa kuplani sisään, kaulalleni. Gabrielle, Gabrielle,
en koskaan anna itselleni anteeksi, jos sinulle tapahtuu jotakin.
En tahdo menettää sinua, rakastan sinua.
Päästäkää minut! yritän 'uutaa, mutta kuplastani lähtee vain pienempiä kuplia veteen, kiskuristajien yrittäessä raastaa kaapuani päältäni. Yritän tainnuttaa niitä, mutta niitä on liikaa. Potkin ja riuhdon, yritän tainnuttaa lisää. Pakokauhu täyttää mieleni, ne yrittävät tappaa minut, ne todella yrittävät. Gabrielle...
Kuplani alkaa vuotaa, kun yksi liukasliikkeinen ja pieni kiskuristaja työntää 'ontelot sormensa kasvoihini ja kynsii ihoani. Minun on pakko luovuttaa... désolée, ma chérie...
Joku, varmaankin vedenneito, on auttanut minut takaisin pintaan. Yskin vesikasveista vihertävää vettä suustani, en tiedä, mitä tapahtuu, kunnes muistan taas.
"Gabrielle! Madame Maxime, où est ma soeur, Gabrielle?!" 'uudan rehtorilleni, en välitä muista. 'än kietoo valtavat kätensä ympärilleni ja yrittää tyynnytellä minua. "Où est-elle?!" toistan, 'än ei sano mitään, vieläkään. Kammottava totuus lipuu tajuntaani, ja pakottaudun puhumaan rauhallisesti, vaikka ääneni täriseekin 'oltittomasti. "Elle... elle est morte
?" Madame Maximen silmät ovat synkät ja vakavat, mutta 'än pysyy vaiti. En jaksa pyristellä enempää, seison kivettyneenä, toistelen lausetta 'Elle est morte' päässäni, en kuule tai näe, mitä ympärilläni tapahtuu.
Yritän pysyä tajuissani, vaikka se onkin vaikeaa. Madame Maximen ote on 'öltynyt, joten laskeudun istumaan veden ääreen, josta minut on juuri kiskottu. Kiedon käteni risaisen 'elman peittävien polvieni ympärille ja tärisen 'engittäessäni.
En 'alua uskoa, en, ei... Gabrielle ei voi olla kuollut. Ei voi
. Jos 'än on, Tylypahkan rehtori voi olla varma, että kohta 'änkin on. Istun ja tärisen, typerät kolmivelhoturnajaiset, aika ei liiku yhtään, olen varma siitä, aikakin on pysähtynyt Gabriellen myötä.
Rehtorini kumartuu puoleeni, tarttuu turtaan vartalooni auttaen minut pystyyn ja taluttaa minut kauemmas vedestä. Luultavasti siksi, etten saisi mitään uhkarokeita ajatuksia. 'änen käsiensä ote on taas tiukka ja puristava. En pane vastaan, en sano mitään, kävelen kuuliaisesti 'änen rinnallaan lähelle tuomarien pöytää.
En ehdi sanoa kuin 'Gabrielle' 'änelle, kun väkijoukko jo alkaa 'urrata ja kiljua, peittäen puheeni. Ensimmäinen ottelija, onnistunut ottelija, tulee pintaan, eikä kestä kauan, kunnes toinenkin pari rikkoo jääkylmän veden pinnan. Yleisö kiljuu kovempaa.
En ymmärrä, kuinka 'e voivat iloita sisareni ollessa vaarassa. Tunnen 'ysterian kasvavan sisälläni ja tahdon takaisin veteen. Tahdon pelastaa pienen, 'auraan sisareni. Alan taas rimpuilla madame Maximen otteessa, mutta 'änen otteensa ei kirpoa. 'aluaisin kirota 'änet, oman rehtorini
, kunhan vain pääsisin takaisin veteen.
Rimpuilen yhä kovempaa, enkä ensin ole kuulla, kun Tylypahkan rehtori ilmoittaa, että 'än luulee viimeisen ottelijan, 'Arry Potterin olevan pian pinnalla. En tiedä, kuinka 'än sen tietää, enkä välitäkään, mutta kun se pikkupoika nousee pinnalle, sydämeni pysähtyy 'etkeksi.
'änellä on Gabrielle! 'än on pelastanut sisareni! Tahdon päästä 'änen luokseen, mutta rehtorini ote on liian tiukka. Huudan 'Arry Potterille:
"Gabrielle! Gabrielle
! Onko 'än 'engissä? Onko 'än satuttanut?" En kuule vastausta, riuhdon itseni uskomattomalla voimalla irti madame Maximen otteesta ja kiiruhdan syleilemään Gabriellea ja nyyhkytän 'änelle, "Kiskuristajien vika... ne 'yökkäsivät kimppuuni... voi Gabrielle, minä luulin... minä luulin..." Ääneni vaipuu kuiskaukseksi, 'alaan Gabriellea, en tahdo päästää 'änestä koskaan irti.
En kuule väkijoukkoa, tunnen itseni vain äärettömän väsyneeksi kaikesta 'uolesta, mutta en vieläkään päästä Gabriellesta irti. Tylypahkan sairaan'oitaja yrittää erottaa meidät, mutta en suostu kerta kaikkiaan päästämään 'änestä irti, en nyt, kun sain 'änet takaisin kuolleista. Suutelen 'äntä molemmille poskille ja katson tiiviisti 'änen sinisiin silmiinsä. 'än katsoo takaisin järkkymättä. Vasta sitten suostumme seuraamaan matamia sairastelttaan, jossa muut ottelijat panttivankeineen ovat paikattavana.*
Gabrielle nousi seisomaan viltille, lähes tyyntynyt tuuli liikutteli varovasti hänen lemmikinsinistä kaapuaan ja Feur näytti vihdoinkin havahtuvan siihen. Hän katseli hajamielisesti pikkusisarensa kaavun helmaa, ja vastasi hitaasti:
"Mene vain, Gabrielle, asiani voi kyllä odottaa 'uomiseen." Gabrielle oli juuri lähdössä, kun Fleur jatkoi, "Tiedäthän, Gabrielle, että rakastan sinua?" Gabriellen punertavat huulet kaartuivat pieneen hymyyn, kun hän vastasi sisarelleen.
"Tiedän, rakas siskoni, ja minä rakastan sinua", ja ennen kuin alkoi kävellä takaisin Beauxbatonsin vaunuihin Gabrielle nojautui vielä antamaan suukon sisarensa suulle ja halasi häntä nopeasti.
Fleur näytti palaavan takaisin lehtensä pariin Gabriellen katsoessa häntä kauempaa, joten hän ei nähnyt, kun nuorempi tyttö vilkutti hänelle vielä ja lähetti lentosuukon. Mutta kun Gabrielle ei huomannut, Fleur nosti katseensa Les Magiciennes-lehdestä ja seurasi tiiviisti pikkusiskonsa kapeaa, lemmikinsinisen kankaan peittämää selkää, ja askelien ansiosta kauniisti heilahtelevia vaaleita hiuksia, tämän loitotessa ja lopulta kadotessa Beauxbatonsin valtaviin vaunuihin.
Fleurin pitkät, ohuet sormet hakeutuivat huulillensa koskettamaan sitä kohtaa, joka oli hetkeä aikaisemmin koskettanut Gabriellen huulia. Hän sulki silmänsä, ja näki luhtalemmikkiniityn sielunsa silmin.
*
A/N2: * Les Magiciennes = Noidat
"désolée, ma chérie..." = "anna anteeksi, rakkaani..."
"Madame Maxime, où est ma soeur, Gabrielle?!" = "Madame Maxime, missä on sisareni, Gabrielle?!"
"Où est-elle?!" = "Missä hän on?!"
"Elle... elle est
morte?" = "Hän... hän on kuollut?"
*sanakirjaa, jos tarvitsee : D