Heipä hei ja hyvää iltaa! Ficcisi vaikutti jo alkuun mielenkiintoiselta, eikä se oikeastaan pettänyt odotuksia. Minun mielestäni Hermione/jompikumpi kaksonen on jotenkin ihan paritus, vaikka tämä olikin hitusen huonosti pohjustettu. Kuitenkin Weasleyt ovat ihania ja Hermione persoonallinen, eikä toinen kaksonen ollut onneksi jäänyt pois, kokonaisuushan he ovat.
Sinussa on selvästi luovuutta, mielikuvitusta ja taitoja, mutta tekstisi on yhä melko hiomatonta, mitä nyt niitä olen lueskellut. Tässä lauseita oli hyvin vähän samoissa virkkeissä, ja ne töksähtelivät vähän. Teksti ei ollut sillä tavalla sujuvaa, että se olisi kulkenut eteenpäin tasaisesti, mutta tavallaan minä myös pidin siitä! Tästä tuli sellainen pätkivä tunnelma, niin kuin ajatukset olisivat olleet vain hajanaisia ja nopeasti vaihtuvia, sekavia. Niin kuin Hermione olisi katsellut sivusta ja sulkenut välillä silmänsä, niin kuin kuva todella olisi pätkinyt, kun kaikki oli niin järkyttävää ettei sitä edes kunnolla tavoittanut. Sekavuus ja ärsyttävä yksiulotteisuus muuttuivat asiayhteydessä tunnelmaiseksi tekstiksi.
Pidin tosiaankin siitä, että myös George oli tässä mukana. Fredin Hermione tunsi paremmin, mutta Georgella oli yhä jäljellä se iloinen ulkokuori, se, joka ei itkenyt - ja sen mainitseminen oli hienoa.
Vaikka tässä nyt oli vähän hienosäädettävää ja tunnelma välillä tökkäisi tekstin yksinkertaisuuteen, pidin tästä tilannepätkästä ja sen tuomista tunnelmista yhdessä sujuvan hahmokuvauksen kanssa. Kiitos hienosta luettavasta. : )
