Äidin ylpeydellä, S, Narcissa & Draco, FF100, Spurttiraapale

[Kupla]

Nimi: Äidin ylpeydellä
Kirjoittaja: Kupla
Genre: Äidinrakkaus-siirappia, eli fluffia
Paritukset: ”Narcissa/Draco”
Ikäraja: S
Vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja hahmoja, paikkoja tai muita asioita eikä minulla ole mitään oikeuksia niiden käyttöön. En saa tästä rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Hyvä tavaton, hänhän saattoi katsella poikaa tuntikausia äidin ylpeydellä.
A/N: Spurttiraapaleeseen ja FF100:an. Olen kirjoittanut tämän varsinaisesti jo aikaisemmin, mutta muokkasin ajatusta ja kirjoitin uudelleen. Tänään tupla.
Sana: 028. Lapset.



Pienen poikavauvan kasvot kuvastivat syvää tyyneyttä. Nykerönenästä pääsi pieniä tuhauksia, tuuheat ripset varjostivat poskia. Hopeaan vivahtavat, ohuet hiukset kimalsivat verhojen läpi tulevassa myöhäisen iltapäivän valossa. Pojan äiti istui jykevän puukehdon vieressä, tuudittaen sitä narinan säestyksellä. Hän katseli lasta hymy huulillaan. Kun lapsi äännähti unessaan ja heilautti pieniä nyrkkejään, Narcissa ojensi kätensä ja tarttui käteen. Täydelliset sormet ja pienenpienet sormenkynnet, hän jaksoi ihastella niitä kerran toisensa jälkeen. Lapsi haparoi otetta naisen sormeen ja puristi vaimeasti.

Narcissa veti hitaasti sormensa pois pojan otteesta ja nousi pystyyn. Hän kumartui pöyhimään pojan sängyn ohuita pieluksia. Lapsi kiemurteli syvemmälle peitteensä sopukoihin. Narcissa suoristautui ja veti kehdon päädyssä olevan verhon kätkyen ympärille. Hän suipisti suutaan, lähetti lentosuukon pojalleen ja pakotti jalkansa lähtemään liikkeelle. Hyvä tavaton, hänhän saattoi katsella poikaa tuntikausia äidin ylpeydellä. Poika – Draco, niin nimeksi oli sovittu – kasvaisi jonakin päivänä aikuiseksi ja lähtisi taakseen vilkuilematta. Narcissa halusi muistaa nämä rauhalliset päivät, jotta voisi käydä niitä myöhemmin uudestaan läpi.

Draco huudahti hiljaa. Narcissa hymisi rauhoittavasti, mutta ei enää palannut poikansa luo. Olisi ollut liian helppoa jäädä hoivaamaan poikaa. Hän kuitenkin omalla tavallaan halusi, että poika aikuisena lähtisi eikä jäisi tuijottelemaan kotinsa seiniä koko elämäkseen. Peräkamareissa alkoi näinä päivinä olla ahdasta, ja hänen poikansa ansaitsi vain parasta.

[Remoteness spectator]

Tämäpä oli suloinen! Kuvastaa oikein hyvin äidinrakkautta, ja tässä tapauksessa todella ymmärrettävästi ja selkeästi kirjoitettu. Tässä ficissä on jonkinlaista suloista onnellisuutta..

[NeitiMusta]

Niinkuin edeltäjä sanoi, kuvastit hyvin äidinrakkautta. Narcissa oli hyvin erilainen kun fikeissä yleensä. Yleensä se on kylmä ja kova, mutta tässä se oli herkkä ja rakasti Dracoo todella paljon.
Sait tän tuntuu todella aidolta.

Narcissa hymisi rauhoittavasti, mutta ei enää palannut poikansa luo. Olisi ollut liian helppoa jäädä hoivaamaan poikaa. Hän kuitenkin omalla tavallaan halusi, että poika aikuisena lähtisi eikä jäisi tuijottelemaan kotinsa seiniä koko elämäkseen. Peräkamareissa alkoi näinä päivinä olla ahdasta, ja hänen poikansa ansaitsi vain parasta.
 

Pidin erityisesti täst kohast. Jotenkin... poika aikuisena lähtisi eikä jäisi tuijottelemaan kotoinsa seiniä koko elämäkseen... voih...

Tänks.
NeitiMusta
<3

[Larjus]

Aina kiva lukea ficejä, joissa näytetään Malfoyn perheen jäsenten pehmeämpää puolta :3 Narcissa aivan selvästi rakastaa poikaansa, se tulee tässä niin hyvin esiin, ja hän on myös just sopivalla tavalla ylpeä Dracosta. Ihan semmoista perus äidinylpeyttä + se hänen oma ylpeä olemuksensa, koska totta kai hänellä on maailman hienoin ja kaunein ja muutenkin vain paras lapsi Narcissalle sopii myös hyvin, että hän jo miettii Dracon tulevaisuuttakin ja miten tämä todellakin ansaitsee vain parasta. Mikään muu ei ole kyllin hyvää.

Niin söötti pieni fici tämä. Tykkään lukea ficejä lapsista ja perhefluffia noin muutenkin, joten tämä upposi hyvin. Aivan ihana ♥