Title: Areena on minun luomukseni
Author:Kuolotar
Rating: K11
Genre:Drama
Fandom: Nälkäpeli
Vastuuvapaus:Kaikki minkä voi tunnistaa kuuluvan Collinsille kuuluu hänelle, minä vain leikin taas vaihteeksi hänen luomuksillaan. En saa tästä mitään rahallista korvausta.
A/N: Aloin miettimään miten pelinjärjestäjä suhtautuu areenaan ja siitä tämä sitten lähti syntymään.
Viihde vaatii loputtomia juonenkäänteitä ja jännitystä, meidän pelinjärjestäjien on toimitettava Capitolille vain parasta viihdettä. Viihdettä, joka räjäyttää tajunnan ja koukuttaa katsojansa pelin alusta aina loppuun saakka. Katsoja pitää saada pysymään katse kiinni pelissä mahdollisimman pitkään ja sitä varten täytyy luoda pelille puitteet, jotka mahdollistavat sen. Nälkäpeli on syntynyt viihteen vuoksi.
Areena on kaiken perusta, se pitää rakentaa niin, että siitä saadaan irti mahdollisimman paljon ja tarpeen tullen mahdollisimman lyhyessä ajassa. Areenan kuuluu olla monimuotoinen ja monimutkainen samaan aikaan. Jokainen pieni yksityiskohta, joka kuuluu areenaan, on valittava ja rakennettava huollella, jotta areena voi lyödä edellisen vuoden areenan, joka vuosi on tähdättävä hieman korkeammalle tavalla tai toisella. Se on pelinrakentajan kirjoittamaton sääntö, jota tulee noudattaa tarkasti. Pelin edetessä, areena paljasta hiljalleen itsestään uusia puolia, puolia jotka ovat usein suoraan pahimmasta painajaisesta. Se saa katsojat jähmettymään ruudun eteen ja haukkomaan henkeä jännityksestä.
Nämä pienet areenan kauhut ovat taidokkaasti suunniteltuja, ja ympäristöön salakavalasti piilotettuja ansoja. Ansat on piilotettava, joko niin näkyvälle paikalle, että vain tarkkasilmäinen voi huomata ne ja silloinkin hänellä pitää olla tietoa tai tuuria. Toinen vaihtoehto miten ansat piilotetaan, on se että ansat ovat piilossa niin hyvin, että niihin tajuaa joutuneensa, silloin kun on jo liian myöhäistä. Tuo kyseinen vaihtoehto on aina pelinjärjestäjien suosiossa, sillä siinä pääsee todistamaan todelliset ansan suunnittelu taitonsa. Ansat vaihtelevat aina tavalla tai toisella ja joka kerta, joku lankeaa niihin, ennemmin tai myöhemmin ja se tekeekin niistä pysyvän osan peliä.
Myös erilaiset eläimet ja kasvit ovat tärkeitä areenalle, sillä ne tuovat oman tärkeän osansa areenaan. Osasta niistä saa ravintoa ja niiden avulla pysyy hengissä. Toiset taas ovat hengenvaarallisia ja jos ei osaa toimia niiden kanssa oikein, selviytymismahdollisuudet jäävät aika heikoiksi. Mutantit ovat eläinmaailman ja kasvimaailman helmiä, kun kyse on pelistä. Niille saa paljon uusia ominaisuuksia ja ne tekevät pelistä entistäkin mielenkiintoisemman. Niiden kehittäminen on yksi hankalin osuus, mutta samalla se on äärimmäisen palkitsevaa.
Se mikä kuitenkin herättää pelin henkiin on tribuutit. Nuo 24 nuorukaista, joita kamera valvoo herkeämättä jokaisen sekunnin ajan. Heidän tunteensa ja taistelunsa ovat aitoja, he antavat pelille elämän, kun he yrittävät pitää kiinni kaksin käsin elämänlangastaan ja tiputella muut pois pelistä, ennen kuin he itse tippuvat pois. Tribuutit tekevät kameran edessä valintoja, jotka joko pelastavat heidän elämänsä tai lyövät kuoleman leiman heidän otsaansa.
Katsojat rakastavat voittamista, mutta samoin he rakastavat myös häviämistä. Peli tarjoaa katsojille molemmat suorana ja sensuroimattomana. Häviäjä menettää kaiken, mutta voittaja saa elämäänsä avautumaan aivan uusia ulottuvuuksia. Voittaja saa nimensä historiaan, mutta häviäjät vaipuvat unholaan, voittajaa juhlitaan vyöhykkeillä ja Capitolissa. Historiaan jääminen ei silti ole se suurin palkinto, jonka voittaja saa omakseen.
Voiko enää mikään tehdä pelistä herkullisempaa katsottavaa, kun tietää että kaikki tavoittelevat tuota yhtä suurta palkintoa, sitä mikä motivoi tribuutteja eniten taistelemaan päivästä toiseen ja pysymään hengissä. Tuota palkintoa kutsutaan elämäksi ja vain voittaja lunastaa sen itselleen.
Tuon kaiken meidän pelinjärjestäjien kuuluu luoda ja tuoda Capitolille, joka vuosi ja aina meidän on onnistuttava paremmin ja kun sen teemme, saamme nauttia omasta upeasta taideteoksestamme. Taideteoksesta, joka on elävä eikä se koskaan toista tarinaltaan liikaa edellistä teosta. Ei pidä vähätellä pelinjärjestäjän roolia tässä pelissä, sillä herätämme taideteoksemme henkiin. Me olemme loppujen lopuksi kaiken alku ja loppu, kun kyse on Nälkäpelistä.
