Tämä oli alkuun todella nätti teksti, kunnes lopussa pojat yhtäkkiä kertovat rakastavansa toisiaan ja samassa huomaan, että on mennyt useampi tunti ja he ovat vain maanneet vessan lattialla?
Tuo tosiaan hieman hämmästytti. Olit onnistunut pitämään tämän suht realistisena ja hyvänä alun. Noiden suudelmat ja muut etenivät hyvää tahtia ja tuntuivat menevän omalla painollaan. Kaikki oli jotenkin niin luonnollista, nuo kaksi puhumassa niin kauan toistensa kanssa (okei, ei ehkä ihan luonnollista, mutta kuitenkin), sitten he yhtäkkiä rakastavat toisiaan. Sen olisi voinut ottaa pois tai sitten laittaa että esimerkiksi tykkää paljon tai jotain muuta vastaavaa. Tuo rakkaus on ehkä kuitenkin vähän liian iso sana vielä tuohon hetkeen, vaikka selkeästi noita tunteita on (ainakin Dracon kohdalla) haudottu jo pitkään mutta silti.
No kuitenkin, kappaleen sanat sopivat tähän tekstiin hyvin, vaikkei teksti aivan niitä (sananmukaisesti) mukaillutkaan. Mutta silti nuo lyriikat sopivat tähän ja toivat jotain omaa lisäänsä tähän tekstiin. Alussa oli hyvää angstia, mutta se jotenkin katosi Harryn ilmestyessä paikalle. Aivan kuin Draco ei olisi enää muistanut suruaan, jota oli kokenut ennen toisen ilmestymistä.
Ihan en kuitenkaan ymmärtänyt miksi Draco repi tuon paitansa pois päältään?
Muttamutta. tykkäsin kuvailusta ja muutenkin teksti oli nätti, vaikka jossain kohdissa olikin tosiaan tuollaisia juttuja mihin kiinnitin huomiota eivätkä ne välttämättä olleet niin hyviä kaikkia. Yhtään virhettä ei silmiin muuten pistänyt.
eipä mulla muuta lisättävää tähän varmaankaan ole.
