Ja huhtikuu puhaltaa pois, S

[foxtrot]

Nimi: Ja huhtikuu puhaltaa pois
Kirjoittaja: foxtrot
Genre: angst, drama, chan-femme
Ikäraja: S
Paritus: Padma Patil/Molly Weasley
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma ovat luonnollisesti Rowlingin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: miten kamala ihminen sinä olet, sinä joka pilaat muiden elämän ja annat maaliskuutuulten riepottaa heitäkin - häntäkin!
Varoitukset: Nuoremman ja vahemman ihmisen välinen suhde.

A/N: En ymmärrä, miksi tämän editointi kesti näin kauan (tosin yleensä vain avasin tekstinkäsittelyohjelman ja siihen se sitten tyssäsi). No. Parituksesta saa syyttää Randomparitusgeneraattoria, joka tosin heitti pariksi alun perin Parvati/Mollyn. Se kuitenkin vaihtui kuin itsekseen Padma/Mollyksi, kappas. Ja tosiaan, olisin halunnut ehtiä julkaista tämän jo maaliskuussa, mutta hidas editointi...
Haasteet: Rare10, Kerää kaikki hahmot [Molly], Vuodenaikahaaste [kevät]



Ja huhtikuu puhaltaa pois



Maaliskuu.

Padman mielestä maaliskuu oli kuukausista ailahtelevaisin, oikukkain ja salakavalin - miten se piti poskipäitä aurinkosormiensa välissä ja vaihtoi sitten äkkiarvaamatta suuntaa kuin tuuliviiri paljastaen todelliset, viileät kätensä.

Sinä vuonna maaliskuu hengitti Padman iholle.



***



Kaikki alkoi viattomasti (niinhän aina väitetään) parin viikon kyläilystä.

Se oli ollut kaamea katastrofi Patileille: polkuhintaan myyty kotitaloustavara paljastui kirotuksi ja koti kirjaimellisesti räjähti perustuksiltaan kolme ja puoli minuuttia sen jälkeen, kun perhe oli siirtynyt takapihalle syömään päivällistä. Vaihtoehtoja oli yksi: muutto muualle, mieluiten nopeasti, ja Weasleyn kodin ovet olivat aina avoinna ystäville.

Ensimmäisenä päivänä Padma huomasi Molly Weasleyn olevan kaunis. Nainen, joka oli rakennettu ohimoille liimautuneista punaisista kiehkuroista, myrskynmustista mulkaisuista ja ikitahraisista hameenhelmoista. Pölyisistä ikkunoista kevätvalo taittui pehmeäksi ja kiersi kehän Mollyn kasvoille.

Kahdeksantena päivänä Padma tajusi, ettei ollut heikkona saavuttamattomaan ja kuunhohteesta kalvenneeseen kauneuteen eikä yönrajoihin niin kuin Parvati. Vaan - ja hän tuijotti seinää neljäkymmentä minuuttia sisäistettyään ajatuksen - Molly Weasleyn sydämelliseen rupatteluun ja kulmattomiin kasvoihin.

Ja yhtäkkiä, melkein sattumalta vääristä ajatusmaailmoista tuli totta: halkovajan takainen törmäys muuttui mykistetyksi kauhunmakuiseksi oopperaksi huulilla. Se raastoi Padmaa rikki, koska sen olisi pitänyt tuntua väärältä eikä ikinä koskaan saisi tehdä niin kuin hän teki juuri sillä sekunninreunalla painaessaan huulensa Molly Weasleyn huulia vasten. Juuri siksi Padma haroi enemmän Mollyn nutturalta karanneita suortuvia itsensä ja sen maailman väliin, joka väitti hänelle, että näin ei saisi tapahtua.

Siitä kasvoi toistuva painajainen, josta Padma ei halunnut herätä. Hän valvoi öisinkin ja kutsui sitä itsesyytöskerhoksi, haukkui itseään siitä miten kamala ihminen sinä olet, sinä joka pilaat muiden elämän ja annat maaliskuutuulten riepottaa heitäkin - häntäkin!

Toisinaan Padma väänteli käsiään, pyöritteli tummanmustia hiuslatvoja sormenpäissään ja raastoi vasemman etusormen kynttä. Molly? Niin? Johtuuko se minusta? Olisiko tämä sinulle helpompaa - silmät eksyivät seinänkulmiin - jonkun muun kanssa? Pojan? Molly laittoi kätensä Padman veistosleuan alle ja katsoi silmiin; sinä olet ainoa syy, jonka takia alistun tähän rikkirepimiseen.

Sen jälkeen Padma hymyili niin paljon, että pyykit lipsahtivat sormien välistä kulottuneelle nurmelle pyörimään ja vesi vuosi tiskialtaan reunojen yli.



***



He uskottelivat itselleen, että se kaikki oli koko ajan ollut Mollylle vaikeampaa. Että niin ei voinut jatkua. Että Molly oli se, jonka piti lopettaa. Molly oli se, joka tukehtui miehensä halaukseen ja joutui ottamaan tukea tiskipöydästä muistaessaan, että hänen lasinhento Padmansa oli ollut Ronin vuosikurssilla.

Maaliskuu katosi.

Tuli huhtikuu, ja se riepotti kaiken takaisin piiloon ja pois.

// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta otsikkoon

[Beelsebutt]

K-kampanjasta päivää o7 (ja pahoitteluni kommentin viivästymisestä)

Mä myönnän lurkkineeni sun ficcejä ennenkin, mutta niiden (mulle) vaikea tyyli on aina estänyt kommentoinnin. Se ei tarkoita, ettenkö olisi tykännyt niistä, mutta oon kokenut kommentin muodostamisen niin vaikeaksi, että hektisenä ihmisenä oon jättänyt painamatta vastaa-nappia. Pyydän anteeksi

Tässä ficissä on sulta tuttua punnittua puhetta. Pystyt tiivistämään tekstin pieneen, kun esimerkiksi mä olisin kuluttanut sivukaupalla tämänlaisen tarinan kertomiseen x) Tässä on sanottu kaikki tarvittava. Taustat on kerrottu sortumatta kuitenkaan yliselittelyyn. Tunteet on kuvattu osuvasti ja mä haistan rivien välistä viittauksen Parvati/Chohon tai ehkä Parvati/Fleuriin mutta se voi hyvinkin olla vain mun silmissä

Padman ihastuminen, rakkaus? Mollya kohtaan alkaa kevyesti katselulla ja etenee sitten minne etenee. Tykkään tuosta ristiriidasta sekä Padman että Mollyn puolesta, erityisesti muuten tykkäsin sen, ettei ficci jäänyt pelkästään Padman ajatusten varaan vaan siihen tuotiin toistakin puolta. Ja Mollyn tiskipöytään tukeutuminen, ahh <3

Niin ja sitten tämä vuodenaikakehys. Nättiä, melkein mun sormien ulottuvilla, ehkä nappasin siitä hetkeksi, mutta tykkään kyllä vaikken uskokaan tajuavani täysin.

Paljon kauniita sanoja, joutuisin quotettamaan koko ficin. Mutta jos nyt jotain yksilöisin, niin ehkä sen, että käytät erittäin tehokkaasti vastakohtia, kuten kulmattomat kasvot <3


Tää on herkku ja spesiaalitriitti, kiitos siitä!


-B

[hiddenben]

Sain tätä lukiessani muutaman kerran kylmät väreet kulkemaan selässäni. Tämä oli kaunis, kaunis, kaunis ficci, vaikka paritus onkin ehkä yksi randomeimmista (siksi varmasti voikin sanoa, että randomparitusgeneraattori on nimensä mukainen) ja idea ehkä ihan hiukan vastenmielinenkin. Loppua kohden idea ei edes enää tuntunut vastenmieliseltä, lumouduin täysin niistä lukuisista kauniista lauseista.

Tapahtumien kulku tuntui luonnolliselta, lukeminen ei vaatinut suurta keskittymistä vaan täydellinen keskittymiskyky syntyi itsestään. Käytät erikoisempia yksityiskohtia ja yhdistät tapahtumia ja niiden seurauksia toisiinsa ongelmitta. Tunteet ja ajatukset on tuotu hienosti, mutta hienostuneella epätoivolla esiin. Rakkaus on tässä juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla: epätoivon siivittämää sokeutta, eestaas heiteltyjä tunteita.

Sen jälkeen Padma hymyili niin paljon, että pyykit lipsahtivat sormien välistä kulottuneelle nurmelle pyörimään ja vesi vuosi tiskialtaan reunojen yli.

Erityisesti tästä pidin. Yksinkertainen lause, mutta silti niin täynnä tunnelatausta. Suurin osa lukijoista tietää Padman, mutta kukaan ei oikeasti tunne häntä samalla tavalla kuin muita kirjojen hahmoja. Parvati on minusta se pinnallisempi ja kikattelevampi näistä kahdesta, Padma taas se vakavampi. Sellainen, joka voisi rakastua niin kultaiseen ja äidilliseen hahmoon kuin Molly (suomalaisittain äännettynä Molly on niin kömpelö. Aluksi se häiritsi, mutta alan olla jo ihan sujut sen kanssa).

Sitä paitsi pidän koko kuukauden vaikutuksesta ficissä. Kiitos tästä (vaikken tästä oikein kunnollista kommenttia saanutkaan kirjoitettua, anteeksi)!

[Carolynne]

Olen useasti kiinnittänyt huomioni tähän, lukenut ja ihastunut, mutta koskaan minulla ei ole ollut aikaa kommentoida. Nytkin löysin tämän kolmena eri linkkinä kirjanmerkeistäni odottamasta Tämä on kuitenkin niin ihana, että pakko on vähän kiiresempäänkin päivään viimein mahduttaa kommentointi.

Paritus on minusta todella random, mutta olit tehnyt siitä kauniin ja jopa uskottavan. Kuten Tillakin, pidin siitä että tausta avattiin, eikä näitä kahta vain kuvattu onnellisena yhdessä. Syy siihen, että kaksi randomia hahmoja edes tapasivat, oli minusta uskottava ja minusta huvittavakin, hyvin ja luovasti keksitty tuo räjähtävä kotitaloustavara Kuukausien vaihtuminen oli loistava teema tarinalle, olit kirjoittanut maaliskuusta kauniin kiinnostavasti, ja lopussa kuun vaihtuminen huhtikuuksi sopi hyvin siihen, että kaikki loppui.

Molly on minusta aivan ihana hahmo, ja pidin todella siitä, miten olit kuvaillut hänet. Omaperäistä, kaunista, ja todella mollymaista, ja lisäksi ainakin minä ymmärsin täysin, miksi joku voisi rakastua häneen:

Nainen, joka oli rakennettu ohimoille liimautuneista punaisista kiehkuroista, myrskynmustista mulkaisuista ja ikitahraisista hameenhelmoista. Pölyisistä ikkunoista kevätvalo taittui pehmeäksi ja kiersi kehän Mollyn kasvoille.

Myös se, kuinka kuvasit Padmaa lasinhennoksi, oli upeaa. Tykkäsin muutenkin siitä, kuinka Padmaa verrattiin Parvatiin, kuinka tytöt ihastuivat täysin erilaisiin ihmisiin ja kuinka Padma oikein järkyttyykään huomatessaan ihastuneensa Mollyntapaiseen vanhaan ja perheelliseen naiseen. Muutenkin minusta oli hienoa, kuinka Padma tunsi syyllisyyttä ja kuinka hänen pohdintansa olivat syvällisiä ja kipeitäkin, olit saanut tunnetta mukaan hienosti!

Kieli oli soljuvaa ja kaunista ja nautin yksityiskohdista, tuttua foxtrot-laatua ♥ Tässä ei ollut mitään liikaa eikä mitään liian vähän, tämä oli juuri hyvä näin. Pidin siis tosi paljon, kiitoksia! ♥

[Eknae]

Huh, ihana! Aluksi toivoin salaa suhteen jäävän vain Padman yksipuoliseksi ihastukseksi - oishan se ollut sinänsä uskottavampaa. Molly vaikuttaa hahmolta, joka näkee nuoret aikuiset vielä pitkään lapsina, ja Padma arvatenkin oli tässä parikymppinen? Ehkä nimenomaan siksi tapahtumat tuntuivatkin hämmentävän inhimillisiltä, koska Molly nyt on vain niin väärä hahmo rakastumaan Padmaan. Useinhan maailma toimii varsin odottamattomalla tavalla.

miten se piti poskipäitä aurinkosormiensa välissä ja vaihtoi sitten äkkiarvaamatta suuntaa kuin tuuliviiri paljastaen todelliset, viileät kätensä.

Tiivistelmä myöhemmin kerrotuista tapahtumista? Nokkelaa!

Kuvaus Mollysta on todella lämmin ja aito. Hyvin suloista, että Padma todella huomaa hänen olevan kaunis. Vanhemmista naisista huokuvaa viehätysvoimaa tunnutaan ihailevan harmillisen vähän nuorempien hahmojen silmin. Myös Kotikolo oli kivasti läsnä pieninä yksityiskohtina siellä täällä. Oli hyvä, ettei se unohtunut pelkäksi maininnaksi.

Teksti oli runollisuudestaan huolimatta helppolukuista, mitä arvostan kovasti. Tykkäsin myös selkeästä jaosta kolmeen osaan, sen ansiosta loppu ei minusta tuntunut tulevan liian yllättäen. Tää toimi loistavasti juuri tällaisena sopivan avoimena. Kiitos!

[RoastedGarlic]

Okei, tämä on rarea ja niin randomia sellaista etteivät hahmot voi olla kovin IC. Mutta tämä on kaunis ficci joten saat sen anteeksi. Ei mulla ole mitään rakentavaa sanottavaa, ja voisin pahoitella sitä, mutta en taida, koska kuinka sinua voisi harmittaa ettet saa rakentavaa palautetta siksi ettei tästä löydy mitään korjattavaa? Hyvää työtä. Oi.