Oho, en olisi uskonut, että pidän tästä, sillä tuo otsikko ei ainakaan minun korvaani kuulosta kovin lupaavalta. No, näköjään se sitten kuulosti ainakin sen verran oudolta, etten malttanut olla avaamatta, joten en nyt voi sitä suoralta kädeltä tyrmätäkään. Ajoin itseni nyt näemmä umpikujaan tämän asian kanssa. :'))
Eniten häiritsee tuo nyyhkyleffa-sana. Se on puhekieltä ja muuten tämä teksti on kirjakieltä, joten siinä on pientä ristiriitaa, mutta ehkä suurempi syy on se, että itse en pidä siitä sanana lainkaan.
Pidin todella paljon tavastasi kuvata tyttöjen ystävyyttä. Se on jotenkin ihanan luontevaa ja tätä oli helppo ja mukava lukea. En tiedä johtuuko se fandomeista ja parituksista, joita yleensä luen (voi muuten olla hyvin mahdollista...), mutta yleensä suurin osa teksteistä tuntuu olevan enemmän sellaista kaunista ja ah-niin-koskettavaa angstia. Mikä on välillä hienoa, mutta kuka nyt jaksaa sellaistakaan koko aikaa lukea.
Yritän tässä siis sanoa, että vaikka tekstissä käsitellään seurustelusuhteen päättymistä - ja vieläpä aika ikävästi päättyvää suhdetta - tämä on kuitenkin enemmän positiivinen teksti. Toi tyttöjen välinen syvä luottamus ja ymmärrys on vaan nättiä ja mukavaa luettevaa, siitä tulee hyvä mieli.
”Käynkö tappamassa sen, vai katotaanko ensin nyyhkyleffa ja käyn tappamassa sen vasta sen jälkeen?” Maria kysyi ja istui viereeni sohvalle. Minä tuijotin ikkunasta kuuta enkä saanut sanaa suustani. Maria huokaisi ja haki videohyllyltä Ylpeys ja ennakkoluulon.
Esim. tää kohta on musta tosi hieno. Parhaat ystävät on niitä, joille sun ei tarvitse sanoa, että sulla on huono olo ja kaipaat lohdutusta, vaan ne tietää sen ja on siinä, kun tarvitaan.
Illan tapahtumat puskivat elokuvan läpi ja kyyneleet puskivat silmiin.
Katson itse paljon elokuvia ja musta se on todella hyvä keino käsitellä tunteita. Tää on ehkä ensimmäinen teksti, jossa kukaan muu on tehnyt saman huomion, joten haluan ihan leffanörtteyteni piikkiin iloita siitä, joku muukin tänän tunnustaa. :')
Pidän tuosta lauseesta. "Illan tapahtumat puskivat elokuvan läpi" on musta todella hyvin sanottu!
Nyt vaan tällä toisella lukukerralla huomasin, että samassa lauseessa käytetään puskea-verbiä kaksi kertaa, mikä kuulostaa vähän hassulta. Siihen jälkimmäiseen voisi vaikka ajatella jotain synonyymiä, niin olisi sulavampaa kieltä.
Pidän myös tuosta kehyskertomuksesta. No, toi alkupuolisko oli hieman irrallinen ennen kuin pääsin tekstiin kiinni. En oikein osaa sanoa, mikä siinä oli niin outoa, jotenkin se oli vähän liian sellainen rupatteleva ehkä, etten tiennyt alkoiko se ficci jo vai ei, mistä tässä kyse.
Mutta tuo jälkimmäinen osa oli tosiaan todella herttainen, nivoi kauniisti koko homman siistiin pakettiin. Itse ehkä koen, että tuo ihan viimeinen lause oli ehkä jopa hieman turha, sillä asia tulee musta ihan selväksi tossa aikaisemminkin, mutta ei se mitenkään tunnelmaa pilaa. Itse tykkään enemmän avonaisista lopuista, että omaan makuuni ehkä vähän liian korostava.
Ne vahvistavat ystävyyttä ja itsetuntoa. Ne luovat turvaa ja kertovat, ettei koskaan ole yksin, vaan joku välittää, vaikka mitä tapahtuisi. Ne saavat tytöt puhumaan samaa kieltä ja ymmärtämään toisiaan, purkamaan sydämen toiselle, joka osaa kätkeä sen toisten ihmisten katseilta.
Tästä kuitenkin pidän todella paljon, hienoja lauseita!
Kokonaisuutena tosiaan tykkäsin. (: Tällaisia hyväntuulentekstejä Fini kaipaa ehdottomasti enemmän!