Nimi: Hikeä, tupakkaa ja salaisuuksia
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama
Paritus: Tuure/Jupiter
Haasteet: FinFanFun1000 (199. Jupiter), Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 (kolmen elementin otsikko), Vuosi raapalehtien VII
A/N: Jatko-osa Hymypojalle, K-11!
Hikeä, tupakkaa ja salaisuuksia
1.Tuure kaatui polvilleen mukulakivikadulle. Hänen spraymaalipullonsa kieri roska-astian alle. Jykevä maihari upposi hänen vatsaansa ja potkaisi häneltä ilmat pihalle. Hän pihisi ja yökkäili.
”Saatanan nulikka”, mies sadatteli ja potkaisi häntä uudestaan. ”Tiedät tämän jälkeen, ettet näytä enää naamaasi –!”
Jossain pamahti ase ja mies tippui velttona maahan. Tuure katsoi kauhuissaan mukulakivien rakoihin leviävää verta.
”Ylös”, ääni käski ja joku tarttui Tuurea kainaloiden alta. Tuuren veriset polvet vapisivat.
”M-M-Mun…” hän yritti saada järkytykseltään sanotuksi ja osoitti roska-astiaa. Hän ei voisi jättää maalipulloaan jälkeen. Vieras sukelsi roska-astian alle ja pisti Tuuren maalipullon taskuunsa. Kun hän kääntyi, katulamppu valaisi hänen hupulla verhotut kasvonsa.
Jupiter.
2.Tuuresta tuntui, että hän kuolisi. Hän ei jaksanut enää juosta, mutta Jupiter veti häntä armotta perässään. Tuuren keuhkot olivat tulessa.
He olivat kaukana keskustasta, kun Jupiterin ote viimein lipesi ja Tuure kaatui rähmälleen katuun.
”Mä en jaksa enää”, Tuure itki, kun Jupiter yritti kammeta hänet takaisin jaloilleen.
”Pakko jaksaa”, Jupiter sanoi rahtustakaan myötätuntoa äänessään. ”Ne tulee ja listii sut, jos et liiku.”
Tuure katsoi Jupiteria kalpeana. ”Sä tapoit sen miehen.”
”Niin tapoin. Nyt ylös.”
Helvetin helvetti. Tuure nousi vaivoin kontilleen. Jokainen hänen lihaksensa tärisi uupumuksesta.
”Tästä ei ole enää pitkä matka”, Jupiter vakuutti ujuttautuessaan Tuuren kainalon alle.
”Minne?”
”Mun kämpilleni.”
3.Tuure lyyhistyi Jupiterin eteiseen. Jupiter veti verhot itsemurhayksiön ainoan ikkunan eteen, ennen kuin sytytti valot. Seinät olivat harmaat ja viimeistelemättömät, ja lattia oli kylmää betonia. Jupiterin sänky oli pelkkä patja asunnon nurkassa. Kaikki keittiön kalusteet olivat iän tummentamia.
Tuure konttasi itkuisena Jupiterin patjalle ja käpertyi pojan peiton alle. Hän ei välittänyt, vaikka Jupiter katsoi häntä arvostellen.
”Kokoo ittes.”
”Haista vittu”, Tuure sylkäisi piilostaan. ”Sä tapoit sen miehen.”
”Se olisi tappanut sut.”
Tuure puristi peiton nyrkkeihinsä. Se mies oli kuollut hänen eteensä. Hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään kuolevan. Hän vapisi.
”Ei taida Hymypoikaa enää hymyilyttää”, Jupiter mutisi ja sytytti tupakan.
4.Tuure oli lakannut itkemästä, kun Jupiter veti peiton hänen yltään pois.
”Ota tupakkaa”, Jupiter sanoi askiaan tarjoten.
”Mä haluan kotiin”, Tuure kuiskasi.
”Mua ei kiinnosta, mitä sä haluat. Nukut täällä tämän yön.”
Tuure mulkaisi Jupiteria. ”Sä olet vitun tunteeton ihminen. Miten kestät ittees?”
”Sä et tunne mua”, Jupiter hymähti.
”Ei mun tarvitsekaan.”
He ottivat toisistaan katseillaan mittaa. Tuure ei ollut ollut koskaan sellaisessa hyvä ja luovutti ensimmäisenä. Jupiter sytytti tupakan ja pisti sen Tuuren huulten väliin.
”Mä haen Alepasta pitsaa”, Jupiter sanoi. ”Ootko täällä, kun tuun takaisin?”
”En”, Tuure sanoi uhmakkaana.
”Hyvä juttu. Ostan pepperonipitsan. Se saa sitten luvan kelvata.”
5.Tuure ahmi oman pitsanpuolikkaansa nälkäisempänä kuin oli tajunnut edes olleensa. Jupiter poltti tupakkaa ja katseli häntä siniset silmät täynnä tulkitsemattomia ajatuksia ja Tuurelta piilotettuja salaisuuksia. Jupiter oli katsellut aivan yhtä salamyhkäisesti viimeksi, kun he olivat nähneet – silloin, kun Jupiter oli murtautunut hänen piilopirttiinsä ja polttanut kaikki hänen tupakkansa.
”Mistä sä tiesit tulla auttamaan mua?” Tuure viimein kysyi.
Jupiter kohautti olkiaan, kuin vastauksella ei olisi ollut väliä. ”Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.”
Tuuren silmät laajenivat. Hän ei ollut varma, mitä mieltä asiasta oli. Minne kaikkialle Jupiter oli häntä seurannut?
”Älä kysy, kuinka kauan”, Jupiter jatkoi. Ensimmäistä kertaa hän kuulosti epävarmalta.
6.Tuure makasi patjalla ja tuijotti lohkeilevaa kattoa. Jupiter oli lähtenyt kaduille, eikä ollut sanonut, mitä tekemään. Tuure ei halunnutkaan tietää: Jupiter oli ottanut käsiaseen mukaansa.
Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.Tuure avasi hupparinsa ja veti paidanhelman kainaloihin. Hän silitti varovasti vatsaansa. Se aristi kohdasta, johon mies oli maiharinsa upottanut. Tuure toivoi, ettei ollut murtanut kylkiluitaan. Ne olivat piru ilman kipulääkkeitä.
Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.Tuure imi kolmatta stressitupakkaansa. Hän halusi nukkua, mutta hänen kehonsa oli kipeä ja levoton. Jupiterin sinisilmät häiritsivät häntä.
Oon seuraillut sua jo pidemmän aikaa.”Miksi?” Tuure kysyi katolta. ”Mikä mussa on niin erikoista?”
7.Tuure hätkähti hereille. Jupiter puristi hänen hartioitaan ja tuijotti intensiivisesti silmiin.
”Vain idiootit nukkuu tuntemattomien luona”, Jupiter sanoi ja veti Tuuren istumaan.
”Anteeksi”, Tuure sopersi sydän säikähdyksestä hakaten. Jupiter veti hänen paidanhelmansa alas ja hupparin vetoketjun kiinni. Jupiter vaikutti kireältä ja säikähtäneeltä.
”Onko kaikki hyvin?” Tuure kysyi hyvin, hyvin hiljaa.
”Ne tappaa mut, jos löytävät sut täältä”, Jupiter sanoi kolkolla äänellä. Se oli yksinkertainen fakta. Tuurea itketti taas. Jupiter nosti peiton hänen hartioilleen ja levitti käsivarsiaan.
”Anteeksi”, Tuure toisti.
”Pyydät vielä anteeksi, niin vedän sua turpaan.”
Tuure naurahti kyyneliensä läpi ja painautui Jupiterin tarjoamaan halaukseen. Se oli kömpelö, mutta lohdullinen.
8.Jupiter kurkki verhojen taakse läpi yön. Se teki Tuuresta vain levottomamman, eikä hän pystynyt nukahtamaan uudelleen.
”Tunsitko sä sen miehen?” Tuure kysyi ja rikkoi aamuyön hiljaisuuden.
”En henkilökohtaisesti”, Jupiter vastasi.
Tuure halasi itseään. ”Miten sä pystyit tappamaan jonkun, jonka sä tunnet?”
”Kuten sanoin”, Jupiter kääntyi, ”en tuntenut sitä henkilökohtaisesti. Mutta tiedän, kenelle se vastaa.”
Tuuresta tuntui, ettei hän saanut kunnolla henkeä.
”Mä olen itsekin ollut nuorempana Riksan remmissä”, Jupiter sanoi uupuneena. ”Mä olen auttanut hakkaamaan monia sun kaltaisiasi.”
Tuure ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Oli ehkä parempikin, ettei hän sanonut mitään. Jupiter näytti siltä, että asian muistelu teki hänelle kipeää.
9.”Muistan, kun aloit maalaan niitä hymynaamojasi.” Jupiter katseli Tuurea ikkunan luota. ”Riksa ajatteli, että sulla on joku agenda, ihan niin kuin kaikki muutkin. Ne luulee, että sä pidät jengejä ja poliisia pilkkanasi. En tajua, miten oot onnistunut suututtamaan koko kaupungin tietämättäsi…”
”En mä tarkoittanut…”
”Mä itsekin erehdyin ajattelemaan, että sä yritit jotain elämää suurempaa. Kun mä löysin sut sieltä röttelöstä, tajusin, että oon pitänyt sua liian suuressa arvossa.”
”Kiitti hei…”
”Sä et ole erityinen. Oot pelkkä nolla.”
”Miksi sä sitten seuraat mua, jos musta ei ole mihinkään?”
Jupiter katsoi Tuurea tulkitsemattomana silmiin ja hymyili. ”Sussa vain on sitä jotain, Hymypoika.”
10.Aamuaurinko oli noussut korkealle, kun Jupiter viimein läksi verhojen luota ja tuli makaamaan Tuuren viereen. Tuure hakeutui harkitsematta Jupiterin kyljen lämpöön, eikä välittänyt, mitä poika siitä ehkä ajatteli. Jupiterin asunto oli kolea, sen betonilattia hohkasi kylmää patjankin läpi, eikä peitto riittänyt pitämään Tuurea lämpimänä.
”Älä nukahda”, Jupiter sanoi yön karhentamalla äänellä ja veti peitonnurkkaa itselleen. ”Nukut sitten himassasi.”
Tuure tarrasi Jupiterin hupparintaskusta kiinni ja yritti keskittyä tunnustelemaan sen rispaantunutta reunaa.
”Vitun homo”, Jupiter sanoi ponnettomammin. ”Et nukahda.”
Tuure hengitti syvään. Jupiter haisi hieltä, tupakalta ja salaisuuksilta.
”Älä homottele mua”, Tuure kuiskasi.
”Sori.”
Tuure kuunteli ulkomaailman taustamelua. Jupiter nukahti heistä ensimmäisenä.
11.Tuuren selkään ja vatsaan koski. Hän yritti kääntää kylkeään, mutta voimakas kipu piti hänet paikoillaan. Jotain oli tainnut sittenkin murtua.
”Tuure?”
Tuure säpsähti. Jupiter katseli häntä virkeänä silmiin. Tuure oli ymmällään: Jupiter muisti vielä hänen nimensä.
”Oletko sä, Tuure, homo?”
Tuure rypisti otsaansa. ”Ei kuulu vittu sulle”, hän sanoi heti puolustuskannalla.
”Mutta oletko sä?”
”No oletko sinä?”
”En”, Jupiter vastasi heti.
Tuure tuhahti ja käänsi kivusta huolimatta selkänsä Jupiterille.
”Mutta kyllä mä sua panisin”, Jupiter jatkoi. Tuuren mulkaisu kirvoitti hänestä hyväntahtoisen naurahduksen. Sitten Jupiter nousi ja kävi vetämässä verhot pois ikkunan edestä. Aurinko oli jo korkealla.
”Tarvitset varmaan jotain särkyihisi.”
12.Pikakahvi maistui paskalta, eikä Jupiterilla ollut teetä. Tuure ryysti äänekkäästi ja katseli pahantuulisena vastapäisiä kerrostaloja.
”Haluisitko oikeasti tietää, miksi mä olen seurannut sua?” Jupiter äkkiä kysyi.
”Aiotko sä kertoa mulle?”
Jupiter hymyili kahvimukiinsa ja tuli hänen vierelleen. ”Sun takia mä lähdin Riksan leivistä.”
”Miksi ihmeessä?”
”Niin kuin mä sanoin, kuvittelin, että sä aioit niillä hymynaamoillasi jotain upeaa”, Jupiter sanoi. ”Mäkin halusin muuttaa maailmaa.”
”Anteeksi, että tuotin pettymyksen”, Tuure sanoi happamena. Hän ei tiennyt, miksei ollut jo lähtenyt kotiinsa. Jupiter oli itsekäs paskanaama, jonka seurassa Tuure ei viihtynyt.
”Et sä tuottanut”, Jupiter sanoi ja silitti Tuuren kullanruskeita hiuskia pois tämän otsalta.
13.Tuure käveli ripeästi Jupiterin rinnalla. Mitä kauemmas he kulkivat keskustasta, sitä rauhallisemmaksi Jupiterin askeleet kävivät. Ja mitä rauhallisempi Jupiter oli, sitä vaivattomampi Tuuren oli hengittää.
Ulko-ovi oli lukossa, kuten sen pitikin olla. Tuure huokaisi helpotuksesta ja käänsi avainta lukossa.
”Tässä”, Jupiter sanoi ja painoi hänen käteensä avaamattoman tupakka-askin.
”Mistä hyvästä?”
”Mä poltin viimeksi sun kaikki tupakat.”
Tuure naurahti ja pisti askin taskuunsa. Jupiter ei seurannut häntä kynnyksen yli.
”Etkö tule sisälle?”
Jupiter pudisti päätään. Tuure toivoi, ettei pettymys näkynyt hänen kasvoiltaan.
”No, moikka sitten kai”, hän mutisi. ”Kiitti vielä, että pelastit mun nahkani…”
Jupiter huokaisi ja kahmaisi hänet tiukkaan halaukseen. Tuure oli yllättynyt, mutta painoi kuitenkin kasvonsa Jupiterin olkaan.
”Sä olet ihan mennyttä kalua”, Jupiter sanoi.
Tuure nielaisi. ”Miten niin?”
Jupiter työnsi hänet kädenmitan päähän itsestään ja pudisti hymyillen päätään. ”Olet ihan lätkässä muhun.”
Tuure punastui. Hän jäi katsomaan nolona ja vähän haikeana Jupiterin selkää, kunnes se katosi puiden taakse.
