Kirjoittaja: Meryl
Ikäraja: K11
Paritus: Julianne/Annie, Annie/Essi
Genre: angst, drama, deathfic, femme
Yhteenveto: Kun meitä oli kaksi.
Varoitukset: itsemurha, hyvin lievä kiroilu
A/N: Vanha originalini Julianne eli Jules is back :--)
Lakkaan kynsiäni, vahva liuttimen haju leijailee huoneessa. Se muuttaa vaaleanpunaiset kukkaseinät kummallisen synkiksi ja vääristyneiksi.
"Jules, mä rakastan sua."
Rajaan silmiäni, tarkasti ja varovaisesti. Levitän päälle mustaa luomiväriä täydentäen viivoja. Käsi lipsahtaa, kajali leviää poskelleni.
"Sä olet pelkkä huora. Kuole pois, ämmä."
Levitän meikkivoidetta tasaisesti ja pyyhkäisen puuterihuiskulla pari kertaa päälle. Otan nestemäistä poskipunaa sormenpäihini ja yritän luoda terveennäköistä ilmettä itselleni.
"Mä en ole koskaan pitäny kenestäkään niinku susta. Älä ikinä lähe pois."
Painan huulipunaa kevyesti. Se on tulenpunaista, melkeinpä veren. Häivytän sitä hieman sormellani. Suupieleni kaartuvat hymyyn.
"Ymmärrätkö sä? Me ollaan ohi. Mulla on Essi."
Pujottaudun kädet edellä mekkoon. Valkoinen, hieman yli polven, kirjailua reunoissa. Puhvihihat. Marilyn Monroe-tyyliä. Laitan korkokengät jalkaan.
"Anteeks että mä teen tän sulle."
Kylmä metalli lähettää väreitä pitkin selkäpiitäni. Napsautan korun lukon kiinni. Lopullisesti. Se oli sinun lahjasi kun täytin 14. Kauniita kukkia medaljongin kannessa ja sisällä koulukuva sinusta. Se oli oikeasti kaverikuva, minä leikkasin vain sinun kasvosi ja jätin Essin roskakoriin.
"Julianne? Julianne? Minne sä meet?"
Kädessäni luki vielä ohuesti tussilla sinun kirjoittamasi "I <3 u Jules". Silloin, kun istuimme puussa ja luimme Dickensiä. Silloin, kun linnut vielä olivat pesissään ja meri velloi vapaana. Nyt on talvi. Meitä ei ole.
"Musta tuntuu että näin on parempi. Oo kiltti äläkä ota muhun enää yhteyttä."
Nousen hitaasti kaiteelle, korkokengät lipsuvat ohuella lumikerroksella. Hengitys kohoaa höyrynä ilmaan ja peili allani houkuttelee. Jää ei ole vielä tähän aikaan kovin paksua.
Hyppään. Muistatko, kuinka me suunniteltiin tulevaisuutta; muistatko, kuinka me vihattiin muita? Ja muistatko tämän hetken; muistatko, miten nauran ja miten kuvasi uppoaa jääveteen?
Ei, et muista.
