Ficin nimi: Vedentytär
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Tuplaraapale, draama.
Ikäraja: S
Paritus: Vedenneito (OC)/Harry Potter
A/N: FF100 051. Vesi. Sain taas yöllä päähäni ficata yhden ficin FF100:n, joten tässäpä tällainen lyhyt. Leikittelen ajatuksella, että myös velhoilla on oma ”pieni merenneito”-tarina.
Vedentytär
Maanpäälliset kertovat tarinaa erästä vedenväkeen kuuluneesta neidosta, joka rakastui ihmismieheen. Vedentytär teki kaikkensa voidakseen elää rakkaansa kanssa, tietäen yrityksen olevan turha. Noidan avulla hän pääsi katsomaan rakastaan, mutta ei voinut puhua hänelle. Hänen kaunis äänensä jäi noidalle pantiksi.
Tässä suhteessa tarina muistuttaa omaani. Minä vaan luovutin. Joskus mieltäni kaivaa, miksi en yrittänyt. Mutta ehkä näin on paras. Veden alla on kuitenkin perheeni.
Olen aivan tavallinen vedenneito. En ollut vielä kertaakaan poistunut kotijärveni ulkopuolelle. Vaikka seikkailu kutkutti mieltäni, ei minun ollut tullut toteutettua salaista haavettani.
Sitten tulit… sinä. Sinusta tuli salainen haaveeni. Järkeni ja tunteeni myrskysivät sisälläni, nostattaen vaahtopäisiä aaltoja.
Olin kuullut sinusta aikaisemmin. En minä kuuluisuutesi takia sinuun rakastunut.
Tarkkailin sinua kolmivelhoturnajaisten alusta lähtien – minut oli määrätty siihen hommaan. Ensin luulin, että hukut. Sitten sinulle kasvoi räpylät ja kidukset. Uit sulavasti eteenpäin ja taistelit kirskuristajia vastaan. Viimein tulit loppupisteelle.
Olisit voinut ottaa vain ystäväsi ja lähteä. Mutta ei, odotit viimetinkaan. Nostit oman voittosi uhalla toisenkin tajutta veden alla nukkuvan pintaan. Sydäntäni kuristi kun odotin ehditkö takaisin ylös ennen kuin happi loppuisi keuhkoissasi..
Siinä vaiheessa tajusin rakastuneeni sinuun.
Kyselin kyllä, voisinko nousta maalle seuraksesi. Voisinko tavata sinut.
He sanoivat, että veden ei pidä nousta maalle. Siitä seuraa vain tulva ja tuhoa.
