Kirjoittaja Aihe: Etkö unta saa? S, Tonks/Remus, drama, romance  (Luettu 2151 kertaa)

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 789
  • He'd be Her Bert.
Title: Etkö unta saa?
Author: Milgia
Pairing: Tonks/Remus
Genre: Romance, drama.
Status: One-shot
Rating: S
Disclaimer: Rowlingin kaikki …

A/N: Tää ois taas tällänen vähän tunnelmointipläjäys, syksystä tällä kertaa. Teki mieli julkaista jo aiemmin mutta kun nyt vasta keksin nimen tälle. Ainiin, osallistuu FF50- haasteeseen sanalla 11.Sininen.

Etkö unta saa?

Pariskunta nukkui sylikkäin sinisissä lakanoissa, hengittäen tasaiseen tahtiin ja nähden rauhallisia unia. Nainen miehen käsivarsien suojissa ei hievahtanutkaan, toisin kuin syvässä unessa oleva mies korjaili asentoaan uudelleen ja uudelleen.

Hän suoristi vasenta jalkaa, laittoi sen koukkuun, koukisti sivulle, mutta oikeaa asentoa ei tuntunut löytyvän. Hän avasi silmänsä, kesti hetken, että hänen silmänsä tottuivat pimeään.

Ihan kuin jokin vetäisi vasenta reittä naruilla sängynpäädystä. Mikään asento ei tuntunut auttavan. Remus ujutti kätensä Tonksin alta ja kierähti kyljelleen. Paino jalalle ei helpottanut, päinvastoin.

Lihaksen hierominen ei helpottanut, hän käännähti toiselle kyljelle, nyt hän pystyi haistamaan vaimonsa tuoksun ja unohtamaan kivun. Aikansa hän yritti, mutta kipu oli päättänyt tulla jäädäkseen.

Remus katseli kattoon ja Tonksiin vuoronperään, hän ajatteli kaikenlaista, mitä nyt halusi yöaikaan mietiskellä. Tonks näytti nukkuvan hyvinkin levollisesti.

Hän nosti päätään nähdäkseen mitä kello oli ja huomasi, että oli kulunut muutamia tunteja siitä kun hän oli herännyt. Aamu alkaisi pian sarastaa ja hän päätti nousta ylös, seuraamaan aamun tuloa. Remus nousi varovaisesti ylös, yrittäen välttää sängyn narinaa.

Ylösnouseminen helpotti hieman, jokaista askelta varoen Remus hiipi ovelle. Hän avasi sen niin hiljaa kuin vanhan oven vain pystyi.

Talo oli erilainen yöllä, kun lämmin valo oli kylmää sinistä ja äänet hiljaisuutta. Remus suunnisti keittiöön. Hän sytytti valot ja hetken siristeli silmiään. Oli lähes luonnotonta herätä siihen aikaan vuorokaudesta ja vielä häikäistä itseään valoilla.

Remus keitti itselleen kupillisen teetä ja kaatoi sen suureen ja keltaiseen mukiin. Remu vilkaisi kelloa ja se näytti aamu neljää.

Raitis ulkoilma ehkä tekisi hyvää, Remus meni mukinsa kanssa ruskeassa aamutakissaan verannalle. Nojaillen maalia lohkeilleen kaiteeseen, kuumaa teetä hörppien Remus tarkkaili rauhallisin liikkein syksyistä ja viileää ympäristöään.

Luonto alkaisi pian odotella aamuauringon nousua ja heräilemään.
»Mikä sinua valvottaa? » Tonks kysyi raukeasti mutta huolestuneesti. Remus ei tiennyt missä välissä nainen oli oikein tullut verannalle ja hänen vierelleen.
»Jalka, oikeammin vasen reisi. Heräsin siihen, enkä saanut enää unta. Valveille nousu auttoi hieman. Yritin olla herättämättä sinua» Remus kääntyi Tonksia kohti. Tonksin vaalea unipörrö polkkatukka kehysti naisen kasvoja ja kasvot tekivät Remuksen olon vieläkin rauhaisammaksi.

»Taasko, heräsin aika äskettäin ja huomasin, ettet ollut sängyssä enää. Pelästyin hieman. Kuinka kauan sinä reppana olet valvonut? » Tonksin ääni oli lempeä. Nainen käpertyi Remuksen kainaloon. Miehen kasvot kiehnäsivät naisen kasvoilla.
»Arviolta kolme tuntia» Remus sanoi hiljaa naisen korvaan ja painoi kevyen suudelman poskelle.

Syysyön kylmyys alkoi saavuttaa molempia tuulen tuiverruksilla joita he pakenivat nopeasti sisälle.
»Voinko minä auttaa sinua, en pysty vain katsomaan sinua ja sinun kipujasi» Tonks kysyi.
»Valitettavasti et, mutta jos voisit mennä takaisin nukkumaan, kun huomenna tai siis tänään täytyy mennä heti aamusta Kotikoloon aamiaiselle ja kokoukseen» Remus muistutti.
»Mitä sinä sitten teet, jos et aio tulla nukkumaan minun kanssani? » Tonks uteli jopa hieman tyrmistyneenä. Katse vaati rehellistä vastausta.

»Lukea tai yrittää venytellä, nukkumisesta ei varmastikaan tule yhtikäs mitään» Remus kertoi rehellisesti. Hän suuteli vaimonsa otsaa merkiksi siitä että keskustelu oli päättynyt ja Tonksin pitäisi mennä nukkumaan.
»No jos sinä niin sanot,» Tonks haukotteli.
»Kauniita unia» Remus toivotti ja lähetti Tonksille vielä lentosuukon.

Remus luki ja toivoi koko sydämestään että Tonks olisi nukahtanut, eikä ollut valveilla ja miettinyt häntä. Pian kello tikitti kahdeksaa ja ylhäältä alkoi kuulua aamutoimien ääniä. Haukotellen Remus alkoi tehdä kevyttä aamiaista nyt lämpimän keltaisen sävyisessä keittiössä. Molly kuitenkin pistäisi heidät syömään raskaan aamiaisen Kotikolossa.

»Huomenta» Tonks tervehti turkoosissa mekossaan ja sinapinkeltaisissa sukkahousuissaan
»Huomenta murunen, oletpa kaunis tänään,» Remus hymähti ja antoi kevyen suudelman Tonksin huulille.
»Sinä muistit, että vain kevyt aamiainen kotona, eli vain kahvia» Tonks nauroi juodessaan kahviaan maidolla ja yhdellä sokeripalalla.
»Käyn peseytymässä ja pukeutumassa, sitten voimme minun puolestani lähteä» Remus sanoi.

Ruskea kauluspaita ja tummat puvun housut saivat riittää tällä kertaa. Remus huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä, ettei hän näyttäisi niin uupuneelta ja väsyneeltä.

Noin yhdeksän aikaan, he olivat tulleet Kotikolon porteille, jotka narisivat eniten syksyisin. He kävelivät aamukuuraisen puutarhan halki ovelle, he eivät ehtineet edes koputtaa kuluneeseen oveen, kun ovi jo avattiin.
»Ihana nähdä teitä, saatte aivan pian aamiaisen, olen pahoillani kun se on hieman myöhässä,» Molly höpötti verkkaisesti molemmille, halatessaan heitä vuorotellen.

»Menkää odottamaan olohuoneeseen aivan hetkeksi» Molly pyysi. Remus nyökkäsi ja piilotti haukotuksensa kämmenensä taa.

»Käyn Arthurin luona ylhäällä ennen aamiaista» Tonks sanoi Remukselle, joka oli asettanut itsensä vaivoin sohvalle istumaan.
»Nopeasti sitten» Remus hymähti.

Remuksesta tuntui että jalat piti saada oiottua, joten hän nosti molemmat jalkansa punertavalle samettisohvalle. Tonksin tullessa muutamien minuuttien kuluttua takaisin, Remus oli täydessä unessa olohuoneen sohvalla puoli-istuvassa asennossa.

»Aamiainen olisi nyt valmista» Molly tuli sanomaan. Hän pyyhki märät kätensä värikkään essunsa helmaan.
»Minä tulen, annetaan Remuksen nukkua,» Tonks sanoi hiljaa ja meni Mollyn ohi keittiöön. Tonks tunsi olonsa helpottuneeksi, Remus oli saanut vihdoin unta monen tunnin valvonnan jälkeen.

***

A/N2: Muisk, nyt on korkattu FF50 <3 Kiitos Pena. Kommentointi on enemmän kuin sallittua :)

M

// Sca muokkasi otsikkoon saman ikärajan kuin alkutiedoissa
« Viimeksi muokattu: 19.03.2013 21:38:48 kirjoittanut Sca »
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.

Penber

  • Vieras
Vs: Etkö unta saa? K7, drama, romance
« Vastaus #1 : 04.11.2010 18:21:48 »
Iltaa murunen :3.

Tää oli aivan ihana ja hellyyttävä. Kivaa iltalukemista! n__n Ja Remus oli ihanan rento ja kasuaalinen. En tiedä. Jotenkin niin tyyni. Ehkä siitä tyyneydestä mie oon aina pitäny. Ja kaikken paras oli kyllä ehdottomasti tuo loppuratkaisu! Miten Remppa sitten ihan väsähtäneenä nukahti Kotikolon sohvalle. AWS! *3*

Ja UNIPÖRRÖ! Eikä! Mikä sana! Ihan übersöötti!! Har har~

Yksi pikku kirjain puuttui tuosta lauseesta...
Lainaus
Remus vilkaisi kelloa ja se näytti aamu neljää.

Mutta jee. Pena menee rehaa muualle.

Fell

  • Vieras
Vs: Etkö unta saa? K7, drama, romance
« Vastaus #2 : 07.11.2010 11:55:40 »
Oi kun söpö! n___n ♥

Tykkään kamalasti tällaisista ficeistä jotka kuvaavat pieniä hetkiä (tai no puolikasta päivää, mutta), eikä aina vaan ole pelkkää suurta draamaa (ei draamassakaan mitään vikaa ole, mutta tällaiset ficit ovat harvinaisempia ;>) ja Remus/Tonks soveltuu tosi hyvin mun mielestäni juurikin tällaiseen :3

Lainaus
Ja UNIPÖRRÖ! Eikä! Mikä sana! Ihan übersöötti!! Har har~
Niinpä! :O Älysuloinen! n___n

Lainaus
Nojaillen maalia lohkeilleen kaiteeseen, kuumaa teetä hörppien Remus tarkkaili rauhallisin liikkein syksyistä ja viileää ympäristöään.
Hoo, virhe! : D Lohkeilleeseen :3 Plus Remus-sanan toistoa oli alussa aika paljon, mutta tää oli silti tosi hyväsuloinenkiva, tykkäsin ja paljon! Tänks kun linkkasit! n___n