Nimi: Tyttö toukokuusta
Kirjoittaja: Säde
Ikäraja: S
Paritus: Remus/Lily, taustalla James/Lily, James/Sirius
Genre: Angst, pienoinen romance, ficlet
Vastuunvapautus: Rowin omaisuutta, minä vaan leikittelen.
A/N; Hihiiii. Tiedän, että tämä on aivan järkyttävän sekava ja varmaan kaikkien muiden mielestä täysi katastrofi, mutta ainakin itse olen tyytyväinen siihen, millaiseksi tämä muotoutui. Nimi nyt on varmaan miljoona klisettä ja tylsyyttä, mutta sellainen se nyt on!
Halusin pitkästä aikaa kirjoittaa hettiä, vaikka femmeä tästä ensin pitikin tulla. Ja fluffyksi tämän tarkoitin, mutta angstiksi se yllättäen kääntyi. Ja tämä osallistuu Perspektiiviä parittamiseen kohdalla Ystävät, ficlet300:n sanalla toukokuu ja sataseen menee keväällä.
Kommentteja tietenkin haluaisin ja toivoisin! (:
----
Tyttö toukokuusta Sinulla on punatut huulet ja rakkaus tatuoitu sydämeen. Kukkia korvan takana, ja minä unohtunut jo iltojen hämärään. Aamu valkenee tähtisateella, mutta sinä kuulet vain hänen äänensä ja valheensa, uskot osan, hukut uniin. Toivot pystyväsi rakentamaan tyhjästä kodin, jonne hän vie sinut suudelmiin tukehduttaen.
Vaan ei, hän katselee muiden silmiin ja juoksuttaa sormiaan karhealla leualla. Lupaa rakastaa ikuisuuksiin, eikä hän näe sinua niin kuin ennen. Olet vain varjo, tyttö toukokuusta, joka kerran teki hänen elämästään unelmaa, ja nykyään vain suutelee korvanlehtiä, sanoo rakastavansa, kunnes kevät jälleen koittaa.
”James rakastaa Siriusta.”
Hyvyyteni hukkuu itsekkyyteen, enkä osaa enää olla.
Minä rakastan sinua enemmän kuin kukaan pystyy rakastamaan. Palvon ja jumaloin, ja toivon, että vielä joskus unelma muuttuu todeksi ja sinä suutelet minua niin kuin silloin kerran, kun tunteilla ei ollut siipiä ja tärkeintä oli vain unohtaa.
”Tiedän.”
Kyyneleet ovat kuihtuneet poskiltasi, etkä leikkaa enää haavoja sormenpäihin. Katsot minua kuin menneisyyttä, ja hymy huulillasi on piikki sydämessäni. Tietenkin sinä tiedät. Tyynyliinat tuoksuvat onnelle, joka ei koskaan teitä kahta tavoittanut. Jamesin kaula on mustelmilla, etkä sinä ole koskenut häneen ikuisuuksiin.
”Hyvä.”
Syksy repii puista lehtiä, ja pian on taas toukokuu. Sinä istut kylmällä nurmella, ja minä tiedän sinun ajatuksesi. Pilvet ovat harmaita, ja niin on minun kätenikin. Koko sydän ja osa minua. Silti sinä hymyilet ja pyydät viereen istumaan. Kosketat kämmenselkää ja sanot minua ystäväksi, joka pelasti sinut maailman murheilta, ja pakotti ilman takaisin keuhkoihin.
Enkä minä osaa olla onneton, kun painat huulesi huulilleni, kädet kasvoilleni. Tunnen vain hetken, enkä muista, kuinka harmaa huominen aina onkaan.
---