Pilven reunalta, S

[Scaramouche]

// Alaotsikko: S, lievä angst

Kirjoittaja:Salla
Ikäraja:S
Paritus: ei ole
Genre:lievä angst
A/N:hetken mielijohteestahan se tämmöinen syntyi... lukekaa ja laittakaa jotain kommenttia!


Pilven reunalta

Näen, kuinka hän itkee suruaan, mutta jatkaa sitten taas pystypäin. Kuinka hän aina jaksaa hymyillä, vaikka tuntee olonsa ontoksi ja tyhjäksi. Hän lukee iltaisin rukouksen, jossa kiittää että on saanut nähdä taas senkin päivän. Aamuisin hän kiittää kuluneesta yöstä. Jokaisena pyhänä ja juhlapäivänä, hän vie kynttilän haudalleni.

Olen läsnä, kun hän menee naimisiin. Hänen vaimonsa hehkuu sitä onnea, jota minä en ikinä päässyt kokemaan. Näen hänen menestyvän työssään paremmin kuin muut olisivat osanneet aavistaakaan. Hän nimeää ensimmäisen poikansa minun mukaani ja näen pojan ensiaskeleet. Ja kun hän kokee menetyksen, minä tuen häntä, vaikka hän ei sitä itse tiedäkään. Vielä hänen kuolinvuoteellaankin olen läsnä, sillä veljeä ei jätetä. Ei ikinä. Ei Georgea.

//Luin tämän läpi, ikäraja on tosiaan se K-7. -Nevilla

[Rosagunde]

Nyyh. ::''( Tää oli vaan niin söötti! Fred ei ois saanu kuolla... Kiitos sinulle!

[Scaramouche]

Rosagunde: Kiitos kommentistasi! Itse itkin kun luin sen kohdan kirjasta, ja vähän aikaa sitten tuli vain sellainen angstiolo ja kirjoitin tän. Kiva jos tykkäsit tästä.

[anso]

Tää oli nyyhky. En ole ennen lukenut ficciä Fredin kuoleman jälkeen Fredin kannalta. He olivat, niin hauskoja kirjoissa! Miksi toisen heistä piti kuolla? Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan. Tuli surullinen olo tästä ficistä. Kaikki se, mitä Fred ei saanut kokea.

[Crepe]

Hmm, itse vierastan ajatusta Georgesta ja velhoista ylipäänsäkin rukoilemassa. Muutenkin, ei tästä valitettavasti jäänyt minulle hirveästi käteen, mutta ihan söpö.

[Scaramouche]

anso: mukavaa kuulla, että fic herätti jonkinlaisia tunteiteita. Itse tosiaan melkein itkin tätä kirjoittaessani.

Mustalupiini: Kiitos. Sulta saa näköjään kaikkeen tosi hyvää palautetta! 

Crepe: Mietin tätä aihetta kauan ja tulin siihen tulokseen, että on se ja sama, onko velho vai ei, mutta rukoilla voi aina. Se on täysin henkilökohtainen asia ja minusta Georgen elämä on Fredin kuoleman kohdalla muuttunut niin massiivisesti, että uskonasiat ovat saattaneet saada täysin uuden merkityksen. Ja muutenkin, se minusta sopi tähän tyyliin, harmi jos et saanut paljoa käteen. Itse pidän tästä tosi paljon.

[Crepe]

No se on tärkeintä, että itse pidät siitä. Toivottavasti et tarkoittanut, että mieluummin olisin jättänyt kommentoimatta. Minusta on kuitenkin aina parempi kommentoida kuin jättää se tekemättä.

[Scaramouche]

Ei, oikeasti, hyvä että kommentoit! voihan se olla että moni muukin on jäänyt miettimään tuota samaa juttua, hyvä että saatiin sekin selvitettyä!

[Lils]

Tosi suloinen fic. Ei mitenkään erityinen tai ylitsevuotavan ihmeellinen, vaan kiva fiilistelypätkä joka toi haikean mielen ja samalla hymyn kasvoille. Nätti : )

[carr0t]

Oi, tosi surullinen, kaunis ja suloinen pikkufic.

Kiitos : --  )

[Nansu]

Tää oli tosi kaunis ja meinas tulla itkukin tossa lopussa :'D
Fred ja George on niin ihania, ja oli jotenkin ihan hirveetä et toinen niistä voi kuolla ilman toista :/ Rowling ei kyl funtsinu tätä asiaa ihan loppuun asti.

Mut siis! Ficci oli tosi tosi ihana, ja kirjoituskin oli sujuvaa ja helppoa lukea ~

[Eulalia]

Aika lyhythän tämä on, tuli lukiessa vähän tiivistelmäfiilis. Eli olisin toivonut ehkä vähän enemmän pituutta, koska tämä ficci kuitenkin käsittää aika laajan aikavälin. Toisaalta tämä kyllä toimii hienosti näinkin, ja onnistuu koskettamaan lyhyydestään huolimatta. Kaikkein eniten pidän lopusta, vaikka se on tempoltaan nopein ja ehkä lauserakenteeltaan muuta tarinaa lyhyempi, minkä vuoksi myös tuntuu vielä tiivistetymmältä kuin alku.

Kaunis tämä tietenkin on, ja idea Fredistä katselemassa veljeään on valloittava. Olet tiivistänyt heidän koko suhteensa ihanasti tuohon aivan loppuun, se kyllä sai olon tosi toiveikkaaksi kaiken angstin keskellä. Myös minä karsastan velhoja rukoilemassa, koska heidän uskonnollisuudestaan ei ole annettu kirjoissa mitään viitteitä. Kuitenkaan en kokenut Georgen rukoilua tässä häiritseväksi, vaan se vaikutti kauniilta elementiltä tarinassa, eikä varastanut eleenä liikaa huomiota muulta kertomukselta.

Tykkäsin kyllä aika paljon,

Lia

[Vanilje]

Täytyy kyllä kompata edellisiä kommentoijia, tämä oli tosi ihanan kaunis ja surullinen pieni fiilistelypätkä. Melkein oikeasti itkin tuossa lopussa. Miksi Fredin piti kuolla? Ei niin olisi saanut käydä. :<

Näitä lyhyitä tekstejä on vähän vaikea kommentoida, mutta halusin silti joka tapauksessa tulla jättämään merkkiä, että luin tämän ja tykkäsin. Tämä oli tosi ihanan suloinen ficci näin iltapäivällä välipalana luettavaksi. Kiitokset siis vielä kerran tästä pienestä ficistä, minä todella tykkäsin.

[Mikaela Q]

Ooi, suloinen!
Lyhykäisyydessään sydäntäsärkevä, ja varmaan mullakin ensimmäinen Fredin näkökulmasta kirjoitettu kuoleman jälkeinen fic.

Tykkäilen