Percy Jakcson, Aurinkoleikki, Annabeth/Apollon, S

[saghapo]

Title: Aurinkoleikki
Author: saghapo
Fandom: Percy Jackson
Rating: S
Genre: tällänen angsti
Pairing: Annabeth/Apollon, vaikkei nimiä mainitakkaan joten voi periaatteessa kuvitella ihan mitä vaan, tai no ainakin melkein
Disclaimer: Rick Riordan omistaa kaiken paitsi tekstin, se on mun
Summary: Olit ovelasti saanut minut uskomaan jokaiseen sanaasi, luottamukseni sinua kohtaan oli jo sairasta, rakkauteni lähellä pakkomiellettä. Mutta sinun tunteesi eivät olleet mitään, eivät lähelläkään niitä pakonomaisia tunteita, joita minulla oli sinua kohtaan.

A/N: ylläripylläri, jennumiun haaste taas kerran, ja eka tällä parituksella kirjoittamani ficci, eikä fandomikaan kovin tuttu ole, mitä nyt vaan kirjat oon lukenut.

Aurinkoleikki

Lupauksia. Sanoja, jotka kuiskattiin korvaan yön hiljaisuudessa, sanoja, joille ei ollut mitään takeita, vain sinun harmaiden silmiesi viekas katse, jonka olit ovelasti naamioinut vilpittömäksi, vain sinun rakastavalta näyttävä hymysi, jonka todellisen tarkoituksen olin tajunnut liian myöhään. Vain sinä ja sinun sanasi, lupauksesi. Ei mitään.

Olit ovelasti saanut minut uskomaan jokaiseen sanaasi, luottamukseni sinua kohtaan oli jo sairasta, rakkauteni lähellä pakkomiellettä. Mutta sinun tunteesi eivät olleet mitään, eivät lähelläkään niitä pakonomaisia tunteita, joita minulla oli sinua kohtaan. Sinulle minä olin ollut välikappale, leikkikalu, lapsenomaisen helppo kietoa sormen ympärille ja sitten rutistaa kasaan, saada viimeinenkin oman tahdon ripe valumaan minusta pois. Ja sitten olit saavuttanut haluamasi; sait minut menemään ylijumalien puheille, vakuuttamaan heidät, anonut heitä muuttamaan sinut kaltaikseksemme. Ja minä olin tietenkin vedonnut rakkauteeni, joka ylsi rajattomankin yli, ja lopulta, monen vuoden jälkeen he olivat suostuneet. Kai minun olisi pitänyt ymmärtää, mikä sinä pohjimmiltasi olit; mitä pitempi aika kului, eikä mitään tapahtunut, sitä kiukkuisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi muutuit. Et antanut minun enää edes koskea sinua. Ja sitten, kun he viimein suostuivat, vein sinut Olympokselle. Heti, kun olit saavuttanut kuolemattoman hahmosi, kun sinusta oli tullut jumala, työnsit minut pois luotasi, sanoit, ettet tarvinnut minua enää. Kieroilusi huomattuaan muut jumalat olivat alkaneet vihata sinua, karkottivat sinut Kalypson saarelle. Sitä sinä et ollut odottanut. Kaikki se vaiva, haaskatut vuodet, ja sinut karkoitettiin, juuri, kun olit saavuttanut haluamasi.

Osa minusta vihaa sinua. Mutta suurin osa minusta rakastaa sinua, omalla, sairaalla tavallaan. Ehkä sinäkin rakastit minua. Omalla, vielä sairaammalla tavallasi. En nimittäin haluaisi uskoa sinun olevan tunteeton, ontto. Ja ehkä et olekaan, sillä sinä hetkenä, kun todellinen luontosi paljastui kaikille, ja minä tunsin jonkin sisälläni särkyvän ja aurinko pimeni, katsahdit minuun, ja silmistäsi paistoi katumus, ja jokin muu, jota en ollut niissä ennen nähnyt, ja jota en siksi tunnistanut. Mutta silti sen nähdessäni aurinko kirkastui.

Mutta, vaikka olisit lukittuna Kalypson saarelle ikuisuuden, ja vaikka särkisit sydämeni vielä sata kertaa, niin minä olen täällä. Odottamassa sinua.

[jennumiu]

Huomenta kullanmuru, kommentoin vaikka en jaksaisi. Ole ylpeä ja silleen.

Tykkään tän nimestä (: Vaikka mun mielestä Apollon kuuluukin Hermekselle, parituskin oli aika kutkuttava, mitäs jos haastan sut seuraavaksi kirjoittamaan jotain pidempää sillä ?   Mutta joo, myönnän että en oikeastaan pidä tämän ideasta suuremmin
 (Annabeth jumalattarena...............) , ja genrenä angst ei ole mikään suosikkini, joten keskityn tässä kirjoitusasuun.
 
Vähän koruttomampaa tekstiä, kuin ne muut , viimeaikaiset ficcisi, mutta kutkuttavalla tavalla. Välillä on kivempaa lukea jotain vähän suorempaa ja helpommin ymmärrettävää. Varsinkin jos pää sattuu muutenkin olemaan hemmetin kipeä.
 Hahmoista sen verran, vaikka heitä ei tässä nimeltä mainittukkaan, mutta jos kuvitellaan heidän olevan sun ehdottamat Annabeth & Apollon, niin tavallaan pidin tästä viileämmästä Annabethista. Se on aina ärsyttänyt mua kirjoissa, ja jotenkin vain voisin kuvitella että ilman Percya siitä olisi kasvanut juuri tämmöinen, laskelmoiva, viileä ja vain älylliseen rakkauteen kykenevä, kuten äitinsä Athene. Apollonista en nyt osaa sanoa mitään, vaikka sen näkökulmasta olikin. Kirjoissahan se oli vähän leikkisä ja huoleton hahmo, mutta mistäs sitä tietää,  tuskin muakaan tässä tilanteessa suuremmin naurattaisi.

Sinulle minä olin ollut välikappale, leikkikalu, lapsenomaisen helppo kietoa sormen ympärille ja sitten rutistaa kasaan, saada viimeinenkin oman tahdon ripe valumaan minusta pois.

Lempilauseeni koko ficissä, jotenkin ihanaa kuvailua. (=

Suuntaan kommentoimaan sun seuraavaan ficciin, kiitos ja kumarrus tästä  

[Sokerisiipi]

Näin tapahtui: Avaan Toisen ulottuvuuden ja katson uusia aiheita.
"Uu, Percy Jacksonia, jes." Ja paritus on... "Annabeth/APOLLON?! Mitäää?"
Välitön sivun avaus ja täysi syventyminen tekstiin.

Annabethin häikäilemättömyys tuli yllätyksenä ja luulinkin aluksi, että tämä kerrotaan Annabethin näkökulmasta, mutta sitten kun puhuttiin "sinun harmaiden silmien" - katseesta vaihtui asetelma päässäni varsin vaivattomasti. Tykkäsin kyllä Apollonin ajatuksista ja siitä miten rakastunut ja lumoutunut hän Annabethistä oli. Apollonhan rakastui aina melko helposti, taruissa ainakin ja sai useimmiten kärsiä jälkeenpäin kuten tässäkin.
Tykkäsin jumalten reaktiosta. Siis sillä tavalla, että vaikka siinä perheessä riidellään ja tapellaan äärettömän paljon, pitää se kuitenkin yhtä, jos jotakuta huijataan ja käytetään hyväksi.

Ai jännä, että Annabethin niin suuresti ylistetty älykkyys murtui ahneuden takia. Tuo miten kylmästi hän torjui Apollonin saatuaan haluamansa taisi sumentaa hänen arvostelukykynsä. Riemu kaiketi, mutta silti olisin uskonut, että Annabeth olisi miettinyt mitä tekisi sen jälkeen, kun oli päässyt jumalaksi. Tai mistä minä tiedän. Silti näen sen kohtauksen täydellisesti päässäni. Voitonriemuinen Annabeth katsellen Apollonia kylmän ylenkatseellisesti. Joo, sen minä osaan nähdä erittäin elävästi.

Osa minusta vihaa sinua. Mutta suurin osa minusta rakastaa sinua, omalla, sairaalla tavallaan. Ehkä sinäkin rakastit minua. Omalla, vielä sairaammalla tavallasi.

Tuo oli minun lempikohtani tässä ficissä. Mielenvikainen Annabeth viehättää jollakin oudolla tavalla.

Oikeinkirjoituksesta löysin muutaman pienen häikän. Olit kirjoittanut "sinut karkoitettiin" Oikeasti se on ilman i:tä eli "sinut karkotettiin", mutta ihan vain pientä kieliopin hiomista tämäkin on. Muistaa sen sitten jatkossa (:

Lopusta minä en suoraan sanottuna pitänyt. Se ei vaan oikein istu Apollonin mieleen. Tuntui kuin olisit hypännyt täysin eri hahmon ajatuksiin tai ainakaan minä en nähnyt tuossa virkkeessä Apollonia. En nimittäin näe häntä sellaisena hahmona, joka antaisi särkeä sydämensä enemmän kuin kerran.

Mutta se on pieni juttu verrattuna kaikkeen muuhun, sillä muuten minä kyllä tykkäsin tästä. Kauniita kielikuvia sekä sujuvaa kuvailua. Lisäksi nimi on tosi nätti myös. Luomasi uudenlainen Annabeth oli minusta tosi hyvä ja rohkea veto, sillä kirjoissa hän on ihan erilainen. Tätä Annabethia olisi kiintoisaa nähdä lisääkin
Paritus tuli yllätyksenä - kuten kommentin alustani varmaan päättelitkin - mutta se oli positiivinen yllätys. En uskonut, että voisin yllättyä näin suuresti jostakin Percy Jackson -ficistä sisälsi se sitten mitä tahansa, mutta sinä teit sen. Uusiin parituksiin tutustuminen on hyvästä, niinhän sitä sanotaan.

Mutta, mutta. Kyllä oli kiva lukukokemus ja sun kannattaa ehdottomasti kirjoittaa lisää Percy Jacksonia, sillä se sulta onnistuu tosi näppärästi. Kiitos!

[saghapo]

jennumiu, no kiitos marjikseni kun vaivauduit ♥ no sulla nyt onkin viime aikoina toi slash jäänyt jotenkin päälle, aina kun kysyy ootko kirjottanut jotain niin 'juuuuu..slashia', sulle ei enää hetti kelpaa prkl >: vaikkei siinä slashissakaan mitään vikaa ole. Ja mä kanssa jotenkin haluisin kuvitella että ilman Percyä Annabeth olisi just sellainen viileä ja laskelmoiva, joskin taisi neiti tässä hieman hätäillä kun ei ihan loppuun asti miettinyt että miten sitä etenisi sitten kun tavoite on saavutettu. Mutta kiitos kommentista rks 

Sokerisiipi, joo, tosta annabethistä, onhan se tässä nyt jotenkin vähän erilainen kuin kirjoissa, mutta kuten tuossa aiemmin jo sanoinkin niin kuvittelisin hänet ilman Percyä jotenkin sellaiseksi, ei-niin-leikkisäksi-ja-huolettomaksi. Vaikka tää nyt saattaakin johtua siitä että mun mielestä Annabeth on kauhee kun vie Percyn lukijoilta, niin kai mä sit sen takii tein siitä tälläsen >: Jajuu, jumalilla on aika monimutkaset noi perhesuhteet, mutta kyllä aina omista pidetään huoli, silleen mä ainakin oon aina kuvitellut ne. Niin ja sitten toi Apollon tossa lopussa, halusin jotenki tuoda esiin että sen tunteet Annabethiä kohtaan oli suurempaa ku mitä sillä oli ennen ollu, sen takii se oli niin sinisilmäsesti ollu sen pauloissa alusta asti (: Mutta kiitos piitkästä ja ihanasta kommentista, ja saatan ehkä kirjoittaakin lisää, nyt kun tästä fandomista innostuin