Alaotsikko: Fruits Basket -ficletti, S
Otsikko: Tuliaisia Akitolta
Kirjoittaja: V.B
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Fruits Basket -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Osallistuu Kaiken maailman ficlettejä-haasteeseen aiheella "Tuliaiset".
Henkilöt: Yuki, Tooru, Shigure ja ihan pikkuisen Kyoo.
Genre: General, hippusen huumori ja hippusen angst? Vaikeaa tämä.
Vastuunvapaus: En omista, nämä Takayan hahmot nyt vain sattuivat putkahtamaan tähän ficlettiin.
"Summary": Keittiöstä kuuluu omituisia ääniä. Voisiko Akiton Yukille ja Kyoolle tuomilla tuliaisilla olla jotain tekemistä asian kanssa?
A/N: Oli pakko kirjoittaa jotain. Alku tuli mieleen ja sitten... fuum. Se kirjoitti itse itsensä. Ficlettini tuntuvat aina jäävän jotenkin avoimiksi, tai niistä tulee muuten vain outoja.
Tuliaisia Akitolta
Krunts. Krunts, krunts, KRUNTS.
”Ärrrrrrrr! Rrrrraaahhhhh, rrrraaahhh, graaaaahhh!”
”Apua, mikä tuo ääni on? Kuulostaa pelottavalta.” Tooru hytisi keittiön oven takana uskaltamatta kurkistaa ovesta sisään.
”Kuulostaa Kyoolta, jos minulta kysytään.” Shigure kommentoi välinpitämättömästi lehtensä takaa.
”Sinulta ei kysytä”, Yuki mutisi mulkaisten Shigurea. Kaikki mitä miehelle puhui, meni tuttuun tapaan toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos. Ja vielä vihelsi mennessään.
”Ehkä keittiöön on päässyt jokin petoeläin, ja nyt se syö meidän päivällisemme!” Tooru löi kauhistuneena kädet poskilleen. Yuki pyöräytti hyväntahtoisesti silmiään. Toorun mielikuvitus ampui joskus vähän enemmän kuin hiukan yli.
”Yuki saa käskeä petoeläintä siivoamaan jälkensä ja jättämään runsaasti tippiä”, Shigure hekotti hiukan ja käänsi sitten lehtensä sivua.
Yuki ja Tooru katsoivat ensin Shigureen ja sitten toisiinsa. Yuki pudisti päätään. Heidän talonsa isännällä ei totisesti ollut vintillä kaikki matot suorassa.
Yuki tiesi, että Tooru ajatteli luultavasti samaa, mutta oli liian kohtelias ilmaistakseen ajatuksiaan millään lailla.
Keittiöstä kuului taas räsähdys, joka oli vieläpä entisiä kovempi.
Yuki päätti, että oli aika tarttua härkää sarvista – tai kissaa hännästä, kuinka vain – ja avasi keittiön oven. Tooru kurkisteli uteliaana hänen takaansa. Shigure teeskenteli edelleen lukevansa lehteä.
Keittiössä heitä kohtasi sangen erikoislaatuinen näky.
Lattia oli täynnä jonkinnäköisiä kiinalaisia onnenkeksejä, mutta erikoisinta oli se, että ne olivat murskana.
Keksinmurusten vana johti nurkkaan, josta pilkisti kirkkaanoranssi hiuspehko. Nurkasta lenteli satunnaisia kirosanoja.
”Kyoo-kun? Mitä on tapahtunut?” Tooru hipsutti hiljaa nurkkaan ja laski varovasti kätensä pojan olkapäälle.
Yuki kumartui poimimaan lattialta valkoisen paperiliuskan, joka oli ilmeisesti peräisin jonkin keksin sisältä.
Et koskaan saa mitä tarvitset, lapussa luki. Yuki kavahti ja antoi lapun pudota takaisin lattialle. Nyt, kun hän katsoi tarkemmin, lattialla näytti olevan useampiakin ennustusliuskoja.
Sinulla ei ole oikeutta olla onnellinen. Kukaan ei välitä sinusta. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Sinä olet mitätön. Tekstit olivat toinen toistaan hirvittävämpiä ja masentavampia.
Yukista tuntui, että hän ymmärsi kerrankin miksi Kyoo oli tolaltaan.
***********************************
Palautetta? Seuraava furuba-aiheinen tekstini olkoon vähemmän randomi...