Kirjoittaja Aihe: Luulin, että rakastit K-11  (Luettu 3670 kertaa)

beautifulcrime

  • mureneva rantakallio
  • ***
  • Viestejä: 146
  • We're all mad here
Luulin, että rakastit K-11
« : 09.06.2011 20:32:53 »
Lav/Ron, oneshot

Title: Luulin, että rakastit
Author: beautifulcrime
Raiting: K-11
Genre: Drama
Pairing: Lav/Ron/Herm
Summary: Lavenderin näkökulma hänen ja Ronin avioliitosta (oikeastaan sen loppupuolesta)

A/N: Oli tylsää, joten väsäsin tällaisen.

***

Luulin, että rakastit

Oli jo myöhä. Se sai inhottavan tunteen leviämään vatsassani. Se raastoi minun jokaista soluani niin, että tunsin pienen suikaleen irtotavan niistä kaikista joka sekunti. Se sai minut pidättämään hengitystä ja huokaisemaan sitten kovaa. Se sai minut tärisemään ja melkein oksentamaan. Se ahdisti minua. Se teki minut hulluksi.

Häntä ei näkynyt, eipä tietenkään. Se oli jo kolmas kerta tällä viikolla, ja nyt oli vasta torstai, niin tavanomainen torstai. Joka torstai pesin pyykkiä, silitin hänen paitansa ja ripustin ne kaappiin odottamaan käyttäjäänsä. Tänään toivon, että hän kuristuisi niihin paitoihin.

Ei voinut istua, mutten seistäkään, makuulle menemisestä puhumattakaan. Tyydyin ravaamaan huoneesta toiseen tarkistellen, että kaikki oli yhä paikallaan, eihän sitä taikamaailmassa voi koskaan tietää.

Tähän aikaan ministeriö oli jo lähes tyhjentynyt eikä aurorivirastossakaan kuuluisi enää olla ketään. Silti jokunen jäi sinne silloin tällöin tekemään ylitöitä. Harvinaisen usein se oli hän. Sattumoisin oli tuttava pariskunnan mies valitellut, että vaimo oli aina töissä, joskus yötkin. Vaimo, joka oli yksi kumppanini kouluaikojen parhaista ystävistä. Nyt se vaimo oli varmaan hänen työpöydällään, hänen allaan päästäen hänet sisäänsä, sotkien huulipunansa hänen huuliinsa. Vaimo, joka oli asunnut kanssani samassa makuusalissa seitsemän vuotta, mutta en ollut opinnut tuntemaan häntä hyvin, koska hän oli usein kahden parhaan ystävänsä kanssa, jotka sattuivat olemaan poikia.

Mutta minäkin olin vaimo. En vain tiennyt, halusinko olla se vaimo, joka odotti miestään kotiin joka ilta, joskus jopa turhaan.
En minä halunnut. Ravasin makuuhuoneeseemme ja aloin sulloa vaatteitani samaan matka-arkkuun, jota käytin koulussa. Sulloin kaikken tarvitsemani, mutten ottanut mukaani mitään, johon hän oli ollut osallisena. Jätin lahjat ja korut. Jätin mekot, jota ostamassa hän oli ollut maristen mukana. Jätin kaiken, mikä oli ostettu hänen palkkarahoillaan, jotka hän sai viettämällä aikaa sen toisen vaimon kanssa. Otin valokuva-albumini, mutta tiputteli kaikki kuvat, joissa hän oli, sängyllemme, hänen sängylleen. Jätin koko avioliiittoni taakseni.

Oli minulla omaa rahaakin, vaikka annoin hänen tuoda leivän pöytään. Se teki hänet niin ylpeäksi, tunsi itsensä oikeaksi mieheksi. Palautin jokaisen hänen kolikonsa hänen ruokapöydän puolikkaalleen, minä en niitä tarvinnut. Hänen kahvikuppinsa pohjalle tiputin sormukseni.

Ihan niin kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan elämässäni. Minun elämääni jäisi vain tyhjä neljän vuoden aukko. Olin sinkku enkä ollut koskaan ollut naimisissa. Siirsin arkkuni talon ulkopuolelle ja katsoin sisään viimeisen kerran.

Sitten minusta alkoi tuntua, ettei se vähä-älyinen moukka ymmärtäisi, mitä olin tehnyt. Palasin keittöön ja kirjoitin kalenteriin huomisen hääpäivämme kohdalle selkein isoin, melkein vihaisen näköisin kirjaimin sanat:

”Minä luulin, että rakastit minua. Uskoin sinua jopa silloin, kun sanoit, että hän sinulle kuin sisko. Siskopa hyvinkin. Hyvästi.”

Sitten lähdin oven kiinni pamauttaen, tarrasin kiinni matka-arkkuuni ja ilmiinnyin. Se matka oli elämäni ratkaisevin. Se teki eron vanhan elämäni ja minun välillä, Ronin ja minun välillä, valheiden ja minun välillä. Siitä lähtien en luottaisi kehenkään.

Samana iltana tapasin sen vaimon toisen ystävän Vuotavassa noidankattilassa. Muutaman tuhdin juoman jälkeen oli valmis uuteen seikkaluun, ja voi, miten se erosikaan edellisestä. Loppu vain oli samanlainen.

***
« Viimeksi muokattu: 14.05.2016 18:19:54 kirjoittanut Isilwen »
I hope that you catch me,  
                                        'cause I'm already falling

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Luulin, että rakastit K-15
« Vastaus #1 : 09.06.2011 22:52:27 »
Oo, mielenkiintoinen!

Lainaus
Hänen kahvikuppinsa pohjalle tiputin sormukseni.
Tämä kohosi lempikohdakseni tässä ficissä, tunteikas ja ylpeä, Lavenderin itsevarmuutta ja pintakylmyyttä täynnä, sellainen hiljainen kapina ja todellakin jäinen, vastalause, toimiva sellainen.

Pidän juurikin siitä, miten Lavender, vaikka canonissa hyvin luonneköyhä hahmo onkin, on ihanan itsevarma ja hänellä on voimaa tehdä tarvittava. Ron ei ole julma, mutta tavallaan hyvin sortuva pettämään (minulla ainakin on se käsitys ollut jo pitemmän aikaa, sekä tietysti ficcien muovaamana), ja Lavender on kaikkea muuta kuin sellainen, joka kärsii hiljaa on niin kuin kaikki olisi kunnossa. Hän vaatii ja saa, tai sitten hän lähtee. On juurikin jännittävää, miten tänään luin samanlaisen petosdraaman toisin päin, ja ehkä se ero onkin se - Hermione ei lähtisi.

Loppu oli todella yllättävä, positiivisesti. En ole koskaan ajatellut Harry/Lavenderia mitenkään loogisena tai hyvänä vaihtoehtona, vaikka lopulta, eroaako Lavender Ginnystä kuin päättäväisyydellään ja voimallaan olla kylmäkatseinen pitempään? Jotenkin lopetus sai minut vain pitämään tästä ficistä yhä enemmän, ja juurikin tuo viimeisen lauseen muotoilu oli aivan omaa luokkaansa ja todella jäi mieleen.

Vau, pidin tästä paljon, tämä todella erottui erilaisuudellaan (no, ehkei juoni ole sen ihmeellisempi, onhan kolmiodraama ja pettäminen ihan perussalkkariaineksia – mutta tässä toteutus oli todella omalaatuinen, ja viimeistään tuo lopetus sytytti sen poikkeuskipinän tekstille) ja niin. Pidän, kiitos!
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

beautifulcrime

  • mureneva rantakallio
  • ***
  • Viestejä: 146
  • We're all mad here
Vs: Luulin, että rakastit K-15
« Vastaus #2 : 10.06.2011 15:16:46 »

Lils Kiitos kommentistasi((: Halusin vähän leikitellä ajatuksella, että Ron meneekin naimisiin Lavenderin kanssa, mutta ei pysty silti vastustamaan Hermionea. Tuon lopun keksin niin, että vaikka Lavender on päättänyt, ettei anna muiden huijata itseään, niin ihastuessaan ei kuitenkaan pysty pitämään sitä. Mukavaa, että pidit(:
I hope that you catch me,  
                                        'cause I'm already falling