Nimi: Hermeksen vapaapäivä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Fandom: Percy Jackson
Paritukset: Apollon/Hermes
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Slash ja pientä huumoria
Varoitukset: Insestiä, mutta Kreikan mytologia on insestiä täynnä eikä se jumalten keskuudessa ole niin iso juttu
Juoni: Hermes viettää ansaitsemaansa vapaapäivää, kunnes kukas muukaan kuin Apollon tulee häiritsemään...
Vastuuvapaus: Jumalat kuuluvat Kreikan mytologiaan, mutta heidän persoonallisuutensa Riordanille, paitsi yksi
A/N: No paritus tuli päähäni kuin salama kirkkaalta taivaalta ja innostuinkin parituksesta enemmän kuin ajattelin.
Hermeksen vapaapäiväHermeksellä ei yleensä ollut vapaapäiviä. Jumalten sanansaattajalle sellainen sana kuin 'vapaapäivä' tai 'loma' oli täyttä hepreaa tai kuin unelma, joka toteutuu hyvin harvoin jos ollenkaan. Mutta nyt Hermes oli saanut tarpeekseen siitä tunteesta, että koko ajan piti olla jossakin hoitamassa turhanpäiväisiä asioita, joista suurin osa ei ollut edes tärkeitä. Hoitakoot muut kerrankin itse jotain, niin he huomaisivat kuinka paljon oikeastaan tarvitsivatkaan Hermestä. Varkaiden jumala oli sopinut Iriksen, sateenkaarenjumalattaren, kanssa, että tämä hoitaisi tänään hänen tärkeimmät viestinsä. Hän oli luvannut Irikselle Styksjoen nimeen, että korvaisi vapaapäivän hänelle ja Hermes aikoi tietenkin pitää lupauksensa. Iris oli yksi mukavimmista jumalattarista jonka hän tunsi ja useimmiten tämä oli reilu.
Mutta nyt Hermes halusi rentoutua rauhassa eikä miettiä työasioita. Hän oli kytkenyt kännykkänsä pois päältä ja oli Olympoksen syrjäisimmässä kolkassa, jonne kukaan ei tulisi häiritsemään häntä. Huone oli suuri ja sileä lattia oli norsunluunvärinen ja seinät olivat valkoiset, mutta ne oli koristeltu mitä upeimmilla taideteoksilla, joita aikansa taitavimmat taitelijat olivat maalanneet. Mukaan mahtui tietysti myös nykyajan julisteita suosituista bändeistä ja laulajista. Mukana oli muun muassa Green Day ja Celine Dion, joista jälkimmäisen lauluäänestä Hermes piti kovasti.
Varkaiden jumala naurahti itsekseen. Hänellä oli hyvä olla. Hän makoili pehmeällä aurinkotuolilla vieressään lasillinen ehtymätöntä nektaria, lautasellinen ambrosiaa ja monia muita jumalaisia herkkuja eri lautasilla viereisen pöydän päällä. Hermes tunsi olevansa taivaassa, missä hän tietysti olikin, mutta myös hengellisesti. Kaikki oli täydellistä. Oli hiljaista ja rauhallista ja...
Kuului musiikkia. Hyvin kaunista musiikkia. Kerrassaan täydellistä musiikkia. Sävelet värähtelivät ilmassa herkästi ja Hermekselle melkein kohosi kyyneleet silmiin, kun hän kuunteli melodiaa, jota ihanampaa ei maailmassa millään voinut olla. Valitettavasti musiikkiin kuului myös huono puoli, sillä sen soittaja ei voinut olla kukaan muu kuin...
"Apollon", Hermes huokaisi, kun vaaleahiuksinen, upeasti ruskettunut, atleettisella vartalolla varustautunut, ulkoilmaihmisen näköinen Auringonjumala astui ovesta tai oikeastaan verhon takaa sisään näpäytellen lyyraa aistikkailla sormillaan ihanan kuuloisesti.
Apollon hymyili kuten tavallista valkoista pepsodent-hymyään ja hänen kävelytyylissään oli tuttua poikamaista rehvakkuutta, kuin ilman häntä maailma olisi ollut tuhon oma, mikä oli tavallaan tottakin, sillä ilman aurinkoa elämä voisi olla huomattavasti hankalampaa, varsinkin kuolevaisilla, mutta ei hänen olisi sentään täytynyt näyttää siltä, kuin tiedostaisi tarpeellisuutensa koko ajan. Missä se hyvin arvostettu vaatimattomuus oikein lymysi, silloin kun se olisi ollut enemmän kuin tervetullutta?
Kuuman näköinen auringonjumala ei aluksi huomannut Hermestä. Hän vain katseli huonetta kaipaavan näköisesti, kunnes hänen silmänsä löysivät Hermeksen. Apollonin kulmat kohosivat yllätyksestä.
"Hermes! Täälläkö sinä olet piileskellyt? Muut ovat jo - " Apollon vaikeni melkein heti ja rykäisi kuuluvasti, ennen kuin jatkoi röyhistäessään rintaansa. "Tai siis kyllähän minä tiesin... että sinä olisit täällä. Kyllä vain."
Hermes hymyili velipuolelleen huvittuneesti uskomatta hetkeäkään tämän sanoja. Apollon tiesi itsekin, ettei hänen esityksensä mennyt läpi, mutta ei se oikeasti näyttänyt vaivaan häntä juurikaan. Silmät loistivat kuten aina ja asenne oli ennallaan.
"Ovat jo mitä? Toivottavasti paniikin partaalla. Minua tympii se, että minua kohdellaan kuin jotain pikkujumalaa", Hermes tuhahti ja siemaisi nektariaan. Apollon kohautti olkiaan ja otti lupaa kysymättä yhden ambrosiapalan Hermeksen lautaselta ja laittoi sen suuhunsa.
"No valittavat ainakin kovasti. Yrittävät saada Iriksen hoitamaan kaikki hommat, mutta eihän hän tietenkään suostunut. Mikä sinut on saanut luulemaan, ettei sinua arvosteta? Olet yksi arvostetuimmista jumalista", Apollon sanoi nielaisten ambrosian ja otti saman tien uuden. Hermes katsoi toista hämmentyneenä. Oliko Apollon juuri epäsuorasti ylistänyt häntä? Eihän Apollon ikinä ylistänyt ketään, paitsi tietenkin itseään.
Taiteiden jumala huomasi Hermeen tuijotuksen ja kohotti toista kulmaansa.
"Mitä? Onko minulla naamassa jotain?" Apollon kysyi huolestuneena ja nappasi lusikan tiiratakseen kasvojensa puhtautta. Hermes naurahti.
"Ei. Olet yhtä komea kuin aina ennenkin. Yllätyin vain epäsuorista kehuistasi. Mitä sinä muuten teet täällä?" Hermes kysyi ja nappasi tölkin Coca-colaa minijääkaapista, joka oli myös lähettyvillä. Apollon näytti hieman vaivautuneelta.
"No... kunhan etsin vain rauhaisaa paikkaa. Sinä teit siirtosi huonoon aikaan. Kaikki ovat jo muutenkin kireinä, kun pikkujumalat ovat taas tehneet pilaa heistä vaivihkaa ja nyt sinun tempaukseksi sai heidät vielä pahemmin raivoihinsa. Hera räjäytti jo suihkulähteen", Apollon kertoi aluksi vakavana, mutta virnisti sitten viimeisten sanojen kohdalla. Hermes vastasi hymyyn eikä ollut oikeastaan enää pahoillaan, että Apollon oli tullut keskeyttämään hänen rauhansa.
"Minkä niistä?" Hermes kysyi ja siemaisi kolaansa. Maku oli taivaallinen. Apollon ojensi kättään juomaa kohti ja Hermes ojensi sen hänelle sen kummempia miettimättä ja katsoi kun Apollon kulautti aimo kulauksen kurkkuunsa.
"Ah, tekipä hyvää... Niin, joo. Se mikä esittää tai no oikeastaan esitti Persefonea ja - "
" - ja Demeterillä naksahti", Hermes päätti hänen lauseensa ja Apollon nyökkäsi hymyillen.
"Ja muutkin menivät tappeluun. Minua ei huvittanut. Selätin juuri eilen aimo kasan hirviöitä", Apollon sanoi kerskunta-äänellään. Hermes pyöräytti silmiään. "Siitä muuten saisi mahtavan haikun. Haluatko kuulla?
Mahtava auringonjumala kun hirviöt kohtasi..."
"Pää kiinni", Hermes tokaisi heti, kun Apollon aloitti. Jos hän ei jotain voinut sietää, niin ne olivat Apollonin haikut. Kammottavampia sai hakea ja Apollonin sentään pitäisi olla
runoudenjumala.Apollon katsoi Hermestä, kuin ei olisi uskonut tämän keskeyttäneen hänet.
"Pää kiinni?" Apollon toisti tuohtuneena ja hänen toogansa alkoi hehkua. "Käsketkö sinä minua pitämään pääni kiinni? Anteeksi nyt vaan, mutta miten ajattelit sen pysyvän suljettuna? Tahdonvoimallasiko? Se ei kuule - mmh!"
Hermes oli laskenut kolansa lattialle ja tarttunut Apollonia kasvoista ja tukki tämän suun omallaan ajattelematta oikeastaan itsekään mitä oli tekemässä. Oli hiljaista. Kaksi jumalaa olivat tyrmistyneinä paikoillaan ennen kuin vetäytyivät toisistaan hitaasti.
Varkaiden jumalan ajatukset heittelehtivät. Mitä Zeuksen nimeen hän oli juuri tehnyt? Oliko hän juuri suudellut Apollonia? Hermes katsoi velipuolensa kasvoja ja ruskeat silmät räpsyivät hämmentyneinä.
Apollon näytti typertyneeltä. Kun hän vihdoin sai suunsa auki, hän sanoi: "No... rehellisesti sanoen. En tosiaankaan nähnyt tuon tulevan."
Jostain syystä juuri tuo lause laukaisi kiusaantuneen tilanteen heidän väliltään ja molemmat naurahtivat. Hetken mietittyään Hermes ei oikeastaan enää ajatellut tilannetta kiusallisena. Se oli kiinnostava.
"No oliko se hyvä suudelma?" Hermes kysyi kuin muina miehinä. Apollon kohautti olkiaan hymyillen leveästi.
"Olen minä parempiakin saanut", Auringon jumala vastasi lauhkeasti ja Hermes nyökkäsi totisena.
"Kyllä vain. Samat sanat. Sinun suutelutaidoissasi on parantamisen varaan oikein reilusti ja - "
Sitten hän tunsi Apollonin kuumat huulet jälleen omillaan ja onnitteli itseään. Tätä hän oli halunnutkin, mutta nyt hän ei enää ollut paikoillaan. Oli aika toimia.
Hermes kietoi kätensä Apollonin niskaan ja vastasi kuumaan suudelmaan. Apollonin suu hamusi hänen omaansa kiihkeästi ja veti samassa jo toisen miehen seisomaan aurinkotuoliltaan. Jumalat takertuivat toisiinsa ja Hermeksen oli pakko myöntää, että Apollon oli kyllä aivan hitonmoinen suutelija, mutta Hermes oli ensimmäinen heistä kahdesta, joka ujutti kielen mukaan suudelmaan. Apollon ei arastellut tuoda omaansa mukaan ja Hermes tunsi toisen kielen lipovan omaansa taidokkaasti ja hän itse puolestaan tutkisteli omallaan läpi Apollonin suun joka sopukan.
Hermes tunsi Apollonin ihon kihelmöivän ja kuumenevan sitä mukaan mitä pidempään he jatkoivat. Apollonin kädet alkoivat liikkua hänen vartalollaan levottomasti. Hermes värähti tuntiessan toisen kosketuksen ihollaan. Viime kerrasta oli liian kauan aikaa...
Hermes siirtyi suutelemaan toisen kaulaa ja kuuli tyydyttävän huokaisun karkaavan Apollonin huulilta. Auringonjumalan toinen käsi oli hänen hiuksissaan, toinen tiukasti hänen ympärillään. Hermes jätti Apollonin kaulan rauhaan ja siirtyi jälleen huuliin ja tähän suudelmaan oli entistä nautinnollisempaa upota.
Hermes alkoi ohjata heitä varovasti kohti isoa sänkyä, jossa he voisivat jatkaa vapaammin. Hermeen kannalta tapahtui ikävästi, sillä Apollon huomasi minne tapahtumat olivat viemässä ja hän käänsi ohjauksen itselleen.
"Minä tässä päällä tulen olemaan", Apollon mutisi virnistäen suudelman välissä ja Hermes huokaisi harmista, mutta antoi Apollonin viedä ja pian tämä kaatoikin hänen sänkyyn tullen heti itse perässä.
Hermes suuteli ahnaasti Apollonin paljasta olkapäätä, kun tämä asettui istumaan hänen päälleen ja samassa lyyra helähti jalkopäässä. Hermes lopetti suutelun, sillä lyyran ääni toi hänen mieleensä kaukaisia muistoja. Apollonkin pysähtyi ja katsoi Hermestä kysyvästi.
"Muistatko - muistatko kun minä annoin sinulle tuon lyyran?" Hermes henkäisi ja siveli käsillään Apollonin puoliksi toogan peittämää rintakehää. Apollon rypisti otsaansa, mutta samassa hän muisti.
"Muistan. Sinä varastit minun lehmäni", Apollon tokaisi katsoen nuorempaa miestä kulmat koholla ja Hermes naurahti.
"No joo. Niin tein. Se tulee minulta luonnostaan, mutta minä annoin sinulle lyyran ja sinä rakastuit siihen niin, että unohdit rangaista minua", Hermes muistutti hiljaa ja sipaisi auringonjumalan vaaleita hiuksia. He olivat hetken hiljaa, sitten:
"Se oli oivasti keksitty. Lyyraa kauniimpaa soitinta ei maailmasta löydykään. Kiitos", Apollon vastasi vakavana ja Hermes hymyili toisen sanoille.
Mutta pian vakava hetki oli ohi. Tuttu virne ja rehvakas asenne palasi Apolloniin yhdessä silmänräpäyksessä.
"No niin Hermes. Minä olen paras rakastaja Amerikassa, joten varaudu elämäsi ihanimpaan kokemukseen", Apollon sanoi ja kumartui jo suutelemaan miestä allaan, mutta Hermes kohotti kättään torjuvasti.
"Sinäkö muka paras rakastaja? Kummallakohan meillä on enemmän lapsia!" Hermes puhahti ja Apollon pyöräytti silmiään.
"Todista minulle, että olen väärässä", Apollon haastoi ja Hermeksen silmät kiiluivat ovelasti.
"Mielihyvin", Hermes vastasi ja sitten puheet oli puhuttu ja miehet keskittyivät enää vain toisiinsa. Apollon siveli Hermeksen solakkaa vartaloa hellästi ja painautui tiiviisti tätä vasten ja pian jo toogat lensivät nurkkaan ja jumalat antoivat toisilleen nautinnon, jota kumpikaan ei ollut kokenut pitkään aikaan.
***
Vieras hahmo seurasi kaikkea alusta saakka. Siitä asti kun Hermes suuteli Apollonia ja kunnes nämä sitten päätyivät yhdessä sänkyyn.
Afrodite suoristautui hymyillen omahyväisesti ja sulki sitten verholla peitetyn oviaukon seinällä, ettei kukaan pääsisi häiritsemään miehiä. Rakkauden jumalatar myös äänieristi huoneen, jotteivat huokaukset ja voihkinta kuuluisi huoneen ulkopuolelle.
"Äiti?" kuului pojan ääni läheltä. Afrodite kääntyi ja hymyili kysyjälle kauniisti. Hänen viereensä lennähti teinipoika valkoiset siivet selässään ja kermanvalkoinen tooga päällään. Pojalla oli pyöreät ja kauniit kasvot ja musta kihara tukka, joka valui veikeästi hänen silmilleen. Hänellä oli kädessään pieni jousi ja selässään viini, jossa oli punaisena hehkuvia nuolia.
"Toimiko se?" poika kysyi Afroditelta, joka nyökkäsi.
"Kävivät toistensa kimppuun oikealla tarmolla. Olisitpa nähnyt kuinka - "
"Ei yksityiskohtia, äiti!" poika älähti ja Afrodite mutristi suutaan silmät kuitenkin loistaen. "Mutta en minä heitä rakkaudennuolilla ampunut. Ei niillä pitäisi olla niin suurta vaikutusta."
"Voi rakas Eros. He tarvitsivat nuolia vain alkuun. Loppu menee aivan heidän omasta aloitteestaan", Afrodite selitti pojalleen ja antoi tälle sitten suukon otsalle. Eros älähti toistamiseen.
"Äiti! Joku voi vielä nähdä. Minä olen jo liian iso saamaan suukkoja!" Eros sanoi kiihtyneesti ja katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Kun hän sitten vihdoin käänsi katseensa takaisin äitiinsä, hän näytti hieman nololta.
"Miksi sinä muuten edes teit sen?" Eros kysyi yrittäen saada huomion pois itsestään. Afroditen kasvot sulivat hymyyn.
"Vain hieman materiaalia tulevan varalle. Se on oiva neuvotteluvaltti ja jonain tylsänä iltana voin katsoa sen itse", Afrodite sanoi voitonriemuisesti.
"Ai katsoa?" Eros kysyi kuin pahinta peläten.
"Niin!" Afrodite sanoi ja nauroi nyt. "Minä laitoin kamerat kuvaamaan!"
"Äiti..." Eros huokaisi, mutta hän oli jo arvannut koko homman jujun.
"Mitä kulta?" Afrodite kysyi iloisesti ja pörrötti poikansa hiuksia. Eros huokaisi jälleen, mutta olihan hän itsekin loppujen lopuksi intohimoisen rakkauden jumala, joten hän ei voinut olla kysymättä:
"Kumpi oli päällä?"
Afroditen hymy vain leveni ja pian alkoi äidin ja pojan uudet suunnitelmat monimutkaisista lemmensotkuista, joiden eteen oltiin valmiita tekemään mitä vaan ja joissa ei kaihdettu mitään keinoja.
Afrodite tunsi olevan vireessä pitkästä aikaa, mutta tälle päivälle oli luvassa paljon muutakin kuin Hermeksen ja Apollonin lemmenseikkailu. Afrodite hyräili itsekseen lähtiessään kohti keskustaa yhdessä Eroksen kanssa.
Olipa ihanaa olla Rakkauden jumalatar.A/N: Eros ei siis ole koskaan esiintynyt Riordanin kirjoissa, joten hänen luonteensa on minun kuvitelmaani. Kommentit ovat hyvin tervetulleita!
Jos tykkäsit, niin luethan
jatko-osan!
