Ficin nimi: Katumuksesta opiksi
Kirjoittaja(t): Minä, NiNNNi
Oikolukija/Beta: Ei ole, ilmotelkaa mahdollisista virheistä(:
Fandom: Nälkäpeli-kirjasarja♥
Tyylilaji/Genre: Angst/Romance
Ikäraja: Max K-11
Paritus/Päähenkilöt: Gale/Katniss/Peeta
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Tiedän pääseväni jonain päivänä kaivamastani kuopasta ylös.Varoitukset: No laitetaan varmuuden vuoksi spoilausvaroitus jotakin kirjaa kohtaan..
A/N: Eli siis, pitkästä aikaa sain jotain kokonaista kasaan, ja ensimmäinen Nälkäpeli-ficcini koskaan, laatu siis sen mukaista(;
Ja sitten itteni kanssa käyn kamalaa tappelua, että olisiko moniosainen vai ihan one-shot, joten te lukijat saatte päättää miten käy(; Haluatteko kuulla lisää? Ja sitten tietenkin kommenttia kasaan(=
Katumuksesta Opiksi
''Katniss, onko kaikki varmasti hyvin?'' Gale kuiskaa korvaani ja tarkastelee samalla ympäristöämme. Kuinka hän voi edes kysyä sellaista? Capitol on vienyt Peetan minulta. Tiedän, että olen kieltänyt tunteeni parhaimman mukaan, mutta nyt kun olen joutunut hänestä eroon, tajuan kuinka kovasti sydämeni kaipaa Peetaa. Onko Nälkäpeli lähentänyt meitä näinkin paljon?
Ja äänet päässäni paljastavat kuinka suuri vaikutus Nälkäpelillä on tunteisiini:
''Katniss, juokse!'' Keuhkojani pistelee ja tunnen kuinka hengitys on vaikeaa. Peeta yrittää juosta perässäni, mutta on edelleen huomattavasti hitaampi kuin minä jalkaproteesinsa takia.
Kuulen takaa tulevat huudot ja juoksuaskeleet. Snow on lähettänyt armeijansa peräämme, emme pääse karkuun.
''Katniss, juokse kovempaa! Tiedän, että pystyt siihen!'' Peeta huutaa jälleen. Tiedän armeijan saavan kohta hidastuvan Peetan kiinni ja tiedän myös jääväni kiinni, jos en nyt nopeuta vauhtiani. Mutta voisinko jättää hänet Capitolin käsiin?Ihmiset ovat jälkiviisaita, se on todistettu minulle monesti. Se kuinka jätin Peetan Capitolin käsiin, oli suurin virheeni ja sydämeni joutuu kantamaan sitä tuskaa loppuelämäni.
''Gale, en jaksa enää. Tapa minut'', kuiskaan hiljaa ilmaan ja toivon, että hän kuulee.
''Katniss, tiedät etten ikinä suostuisi'', Gale kuiskaa takaisin ja painaa kätensä poskeani vasten.
''Ikinä.''
Käännän kasvoni poispäin ja toivon Galen otteen irtoavan. Käsi ei kuitenkaan irtoa, vaan se kääntää määrätietoisesti kasvoni takaisin häneen päin.
Galen katse hakeutuu silmiini ja hetken aikaa pystyn jopa vastaamaan hänen katseeseensa. Mutta pian silmiäni alkaa kirvelemään ja tunnen kyynelten jälleen palaavan. Miksi elämä ei ikinä onnistu?
''Katniss, älä itke.'' Galen ääni murtuu viimeisen sanan kohdalla ja hän laskee katseensa alas. Tiedän satuttavani häntä, mutta en voi olla ajattelematta Peetaa.
''Gale, olen pahoillani'', kuiskaan jälleen ja painan pääni hänen olkapäälleen.
''Tiedän, että olet.''
Ja ennen kuin kyyneleet peittävät kokonaan näkökykyni, tunnen Galen painavan lämpimät huulet kevyesti omilleni. Tiedän pääseväni jonain päivänä kaivamastani kuopasta ylös.
