Liian korkealla | S | angst, het | Heikki/Katariina

[Sokerisiipi]

Nimi: Liian korkealla
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, het
Paritus: Heikki/Katariina
Yhteenveto: Heikki lemppas Katan ja lähti Kalevin matkaan :--D Katariina miettii, miten selvitä erosta
Haaste: Ficlet300 sanalla 24. Hylätty, Albumihaaste #4 Bastillen biisillä Pompeii (linkissä lyriikkavideo) ja varauksella Pistä unesi paperille
Muuta: Sijoittuu aikajanalla vähän alle vuosi Ei sitä tarvitse tahdikas olla (K-15) tapahtumista, jos se jotakuta kiinnostaa :>


Liian korkealla

Mä pelkään korkeita paikkoja.

Ne panee mun jalat tärisemään ja vatsassa vellomaan kuvotuksen. Mun pitää väkipakolla tsempata itseäni, että selviän, jos pitää vaikka kiivetä. Mun täytyy luvata itselleni kaikki aika maailmasta. Ei mitään hätää, Kata, kohta tää on ohi. Usein tällaisen koetuksen jälkeen menee hetki, että kykenen tekemään mitään muuta. Istun hetkeksi alas, juon vettä ja onnittelen itseäni, että hengissä on selvitty, taas kerran.

Korkeat paikat eivät vaan ole mua varten. Kuulun maankamaralle.

Viime aikoina oon nähnyt paljon sellaisia unia, missä oon jossakin korkealla – kerrostalon katolla, vuorenhuipulla, puunlatvassa – enkä pääse alas. Oon tuskastunut ja peloissani, koska unen alusta lähtien mulle ei tarjota mitään muuta vaihtoehtoa kuin hypätä. En voi jäädä sinne korkeallekaan, koska se tuntuu niin kamalalta. Kukaan ei tule auttamaan. Oon yksin. Mitä kauemmin odotan, sitä pahemmalta se tuntuu.

Joka kerta mä hyppään, koska hyppääminen on päätös. Se on teko. Pakotie korkealta. On aina parempi tehdä jotain, vaikka se veisi sulta hengen, koska paikoilleen jääminen syö sut sisältä. Kun päätät tehdä jotain, sä olet yhä sä, ja sulla on vapaus valita.

Unissa mä osaan toimia, hereillä en. Ei ole oikeita ratkaisuja, ei hyviä päätöksiä. Mikään ei helpota nykytilannetta. Oon jumissa, niin korkealla, että näen jo mustaa.

En pääse sängystä ylös, koska sattuu liikaa. Oon sikiöasennossa ja haluan mieluummin nähdä painajaisia kuin olla hereillä. Oon sairas ikävästä ja surusta. Mun sydän on säpäleinä.

Miten tästä selviää?

Mitä mun elämä on, jos Heikki ei ole osa sitä?

Hautaan kasvoni tyynyyn ja tukahdutan sisältä kumpuavan itkuvalituksen. Tärisyttää ja sattuu, sattuu niin vitusti. Pää on paskana ja unirytmi päin helvettiä. Oon niin sekaisin, etten ole enää varma, onko tämäkin unta.

Koska kun pidän silmiäni kiinni, musta tuntuu, että Heikki on siinä vieressä ja sen käsi mun hiuksissa, huulensa se painaa niskaan ja vetää mut rintaansa vasten. Ja koko eropaska on vaan painajaista, ei Heikki ole mua jättänyt, ei se sellaista tekisi. Sehän rakastaa mua. Me selvitään kaikesta, mitä tää maailma meidän eteen keksii työntää.

Päänsärkysumu hälvenee aavistuksen ja mä tiedän valehtelevani itselleni. Heikki todellakin jätti mut ja nyt oon ihan romuna. Täältä ei pääse hyppäämällä pois eikä ketään kuulu auttamaan.

Miten tästä selviää?

[Turkoosi topaasi]

Enpä ookaan käynyt pitkään aikaan finissä. Tänne onkin tullut sillä aikaa, vaikka kuinka paljon lukemista.

Tämä oli hyvä, vaikka tässä ei tapahtunut oikeastaan mitää ihmeempää, muuta kuin Katan omaa pohdintaa. Silti tarina pysyi kiinnostavana, ja sopi hyvin varsinkin näin lyhyenä pätkänä.

[Tuhisija]

Miekin pelkään korkeita paikkoja, en pysty edes tikkaille nousemaan. Tai tuolille. Tai no pystyn, mutta se on niin pelottavaa!

Tykkäsin että otit tähän taustalle tuon korkeanpaikankammon sekä unet siitä ja että ne pysyivät tässä taustalla ihan loppuun asti. Jotenkin tykkäsin myös siitä, että Katan ahdistuksen/surun aiheuttaja jätettiin tuonne loppupuolelle eikä lähdetty heti siitä liikkeelle. En osaa selittää, mutta yritän kai sanoa, että tykkään tämän tekstin rakenteesta.

Kata tuntui vastaavan omaan kysymykseensä tässä pätkässä. Miten tästä selviää?

Se on teko. Pakotie korkealta. On aina parempi tehdä jotain, vaikka se veisi sulta hengen, koska paikoilleen jääminen syö sut sisältä.

Sanoisin että tässä on vastaus, mutta ihmismieli on sellainen, ettei suruissaan, järkyttyneenä ja ahdistuneena osaa ajatella selvästi. Kuitenkaan en ole varma miten pitkä aika tässä on erosta kulunut, joten voi olla ettei Kata ole vielä valmis tekemään mitään tai jatkamaan eteenpäin. Ehkä hänen onkin parempi surra vielä toistaiseksi.

Mutta tykkäsin tästä paljon, kiitos

[Arte]

Tämä oli ennen kaikkea hämmentävä. Miksi Heikki oli jättänyt Katan? Miksi juuri Heikki oli päättänyt erota, ilmeisesti niin että asia ei ollut yhteinen päätös? Mitä tapahtui, miksi näin kävi? Jotenkin tosi hämmentävää, koska itse en ole lukenut näitä aikaisempia tekstejä oikein ollenkaan ja jäi vaan ihmettelevä fiilis sen suhteen, että äsken luin tekstin, jossa Heikki oli ihan lääpällään Kataan ja nyt sitten onkin käynyt niin, että Heikki on jättänyt Katan! Hämmentävää.

Noiden ajatusten kanssa tätä tekstiä oli ehkä vähän vaikea omaksua. Odotin vain jotain selitystä sille, miksi ero oli tapahtunut, ja Katan fiilikset jäivät vähän toisarvoiseen asemaan. Tuntuu että tämä olisi ollut paremmin ymmärrettävissä osana jotain pidempää tekstiä, mahdollisesti jatkista, jossa olisi tullut enemmän selville tapahtumia eikä vain se, että Katasta tuntuu nyt ihan kauhealta (mikä on kyllä varsin ymmärrettävää, voi Kataa).

[Beelsebutt]

Moi!

Mä tykkäsin hurjasti siitä, miten olit kuvannut Katan ahdistuksen purkautuvan unissa juurikin pahimpana pelkona. Tää on mulle tuttua, joskaan en ole nii kauheen korkeanpaikankammoinen (vähän vain) mut niitä muita kammoja on sitten senkin edestä x)

Mun täytyy sanoa, kun tuossa yläpuolella olevan Arten kommentinkin vilkaisin ohimennen läpi, että en itsekään oo ihan perillä erokuvioista, mut toisaalta, en tiedä pitääkö mun ollakaan, kun etenen sarjaa kronologisesti (paitsi jätin ton yhden sarjan välistä koska alkoi ahdistaa sarjojen lukeminen kun se on niin pitkä projekti XD mut mä luotan siihen että ne on vain syventäviä, eivät oleellisia osia sarjan ymmärtämiselle ja etenemiselle ja palaan niihin sit myöhemmin!). Miten mä kuvittelin sen edenneen, vai oonko mä lukenut jotain tulevaista oonhan mä! on se että Heikki on kertonut rakastuneensa Kaleviin. Mut sit mä saan kaikuja, että Kata ois kysynyt, onko se rakastunut Kaleviin ja se on sanonut ettei se tiedä. Äh. Taidan olla itsekin sekaisin, mikä on totta ja mikä on omaa mielikuvitusta, ihan kuin Katalla

Mut oli kuka sitten kenetkin jättänyt tai erottu yhteisellä päätöksellä niin rikkihän sitä on pitkän suhteen jäljiltä Kata-parkaa <3


Tää oli kovasti ajatuksia herättelevä ficceröinen, kiitos siitä!

[Sokerisiipi]

Anteeksi, että on kestänyt vastata kommentteihin!!

Turkoosi topaasi: Kiva, että tämä piti yllä mielenkiinnon, vaikkei tapahtumarikas ollutkaan. Kiitos kommentista!!

Tuhisija: Korkeat paikat on kauheita. Unet ja niiden pelot oli mustakin hyvä tapa lähestyä tätä eroasiaa, kiva, että rakenne oli mieleen! Tulkitsit aivan oikein, Katariina ei ole vielä valmis tekemään päätöksiä tämän eroasian kanssa, kun suruaika on kesken. Kiva, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!

Arte: Nojoo, tämä oli nyt enemmänkin semmonen fiilistelyteksti kuin asioita selittelevä, ja pahoittelut, ettei tämä auennut ilman taustatietoja siitä, mitä on tapahtunut. Kiitos, että luit ja kommentoit!!

Buttis: Joo, tämä sekavuus taitaa olla peräisin Järjiltään -stoorista, jossa Katan ja Heikin ero mainitaan, mutta siinä ei kerrota syitä tai taustoja (koska kertojana on Kalevi eikä hän sellaisia tiedä/ole kiinnostunut muiden parisuhteista.) Korjailin tosiaan listaukseeni Leimahduksia -sarjan alle myös Paskan kesän K-18 välttyäkseni tulevilta sekaannuksilta. Eli kiitos palautteesta, siitä oli apua! ^^