Ficin nimi: Ikävä
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: slash, tuplaraapale, angst, deathfic
Ikäraja: K-11
Paritus: Fred/George
Varoitukset: pieni viittaus insestiin, viiltelyä
Vastuunvapaus: J.K. Rowlingin hahmot.
Haasteet: FanFiction50 sanalla 025. Tunto koska kipu
A/N: Jep, täyttä kliseetähän tämä tarina on ja Fredin kuolemaa surevasta Georgesta on noin miljoona ficciä, mutta jotenkin teki mieleni kirjoittaa itsetuhoisesta Georgesta ja tässä sitä ollaan. Kommentit ovat tervetulleita!
Ikävä
Veri norui pitkin Georgen kuunkalpeaa käsivartta. Tuorein haava kiilteli liki loppuun palaneen kynttilän kajossa kun poika painoi veistä uudelleen vanhojen, jo lähes parantuneiden viiltojen viereen satuttaakseen itseään lisää. Hetkessä veri valui entistä vuolaampana putoillen pieninä pisaroina tummalle matolle.
Kyyneleet vyöryivät pitkin Georgen entisestään kaventuneita poskia kun hän ihaili kättään kuin huumaantuneena. Oikea käsivarsi oli täynnä uusia ja vanhoja viiruja ja kipu oli miltei sietämätön. Kuitenkaan se ei ollut mitään verrattuna siihen tuskaan, joka myrskysi hänen sisällään.
Hänellä oli ikävä veljeään, niin hirveä ikävä että hänen teki mielensä huutaa. Vaikka Fredin kuolemasta oli jo useampi vuosi, oli Georgen yhä hankala uskoa, ettei näkisi häntä enää koskaan, ettei enää milloinkaan saisi suudella tätä tai silittää loimuavia hiuksia saati pyytää päästä veljensä viereen nukkumaan aina kun hänellä oli kylmä. Mutta pian hän näkisi veljensä taas, ja silloin he olisivat ikuisesti yhdessä, eikä häntä enää koskaan palelisi.
Tarvittiin vain syvä viilto valtimoon ja veri oikein syöksähti ulos haavasta. George hymyili itkien, könysi vapisevin jaloin ylös ja kävi makaamaan vuoteelleen. Hän asetti verisen puukon yöpöydälleen ennen kuin risti kätensä vatsalleen ja sulki silmänsä yhä virnistäen. Punainen tahri pojan kauluspaitaa mutta hän vähät välitti. Sillä hetkellä hänen päähänsä mahtui vain yksi ainoa ajatus.
Minä tulen, Fred.
