Author: millann
Beta: Microsoft Word
Disclaimer: Hahmot ovat Rowling-tädin, minä vain sekoitan pakkaa.
Genre: fluff, romance.
Pairing: Dramione
Rating: S
Summary: Ilmeisesti tuo typerä, rakastuneiden ihmisten kasvoilla oleva hymy on muokannut minunkin kasvoni
A/N: Oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja avata Wordi, kokeilla kirjoittamista. Olin yli kuukauden kirjoittamatta mitään järkevää!
Mutta tälläistä tuli, Kuvailut ovat ikkunasta katsottuja, tuntemukset omia.
Sanat kaisla, hymy, askel, pellava, pehmeä Ovat Clairen♥ Antamat, osallistuu myös Het10 ja Vuodenaika haasteeseen lempivuodenajallani eli syksyllä. Äh, läntätään tähän viellä Happy happy joy joy -haaste : D
Sadetta ja auringonpaistetta
Askeleeni tömähtävät pehmeään hiekkaan kävellessäni autiota rantaa pitkin. Syksyinen tuuli puhaltaa hiukseni kasvojeni eteen ja pois, lähes ärsyttävästi. Värikkäät lehdet putoilevat maahan, värjäten sen valtavaksi värikkääksi matoksi. Punaista, vihreää, keltaista, paljon iloisia värejä. Kuin unelmia, paljon, ja erilaisia, mutta niin helposti likaantuvia, helposti unohdettuja. Mieleni harhailee sinuun, unelmiimme, ja siihen, että meillä on vielä paljon aikaa tavoittaa ne.
Muutama kaisla on vielä hengissä, kurkottavat hyisestä vedestä kohti korkeuksia. Sormeni tavoittavat yhden, sivelen sen pehmeää, melkein pellavaista pintaa. Melkein kuin hiuksesi, ruskeata, pehmeää, kaunista. Ilmeisesti tuo typerä, rakastuneiden ihmisten kasvoilla oleva hymy on muokannut minunkin kasvoni. Toivon, että olisit näkemässä, sanoisit että olen pehmentynyt lopullisesti, leveämpi hymy. Jatkan kulkuani, takanani painaumat hiekassa, jotka kertovat olemassaolostani.
Sade alkaa ripotella pisaroita, tummempia läikkiä takkiini, renkaita veteen, painaumia hiekkaan, kuinka kaunista. Rakastan sadetta, sitä kuinka se saa luonnon kauniiksi, raikkaaksi. Ajatukseni pyörähtävät sinuun, tuo tuttuakin tutumpi hymy piirtyy kasvoilleni. Myös aurinko paistaa, olisitpa näkemässä, sanoisit että tämä on kuin me, sadetta ja auringonpaistetta, molemmat kauniita, erilaisia,
ja täydentävät toisiaan.
Ajatukseni keskeyttää pehmeät huulet omillani, tuttu tuoksu, ja syksyisen ruskeat, kujeilevat silmät.
- Tämähän on kuin me, sanot sulkien silmäsi.
Suutelen sinua, sydämeni leijailee kevyiden lehtien joukossa.
Olen sittenkin jo tavoittanut unelmani,
sinut.