Title. Ehjä ihminen on luotu tuntemaan
Author: Vanile
Rating: K11
Fandom: Twilight
Genre: Fluffy
Paring: Edward/Esme
Vastuunvapautus: En omista mitään Meyerin luomaa.
Varoitus: Lasketaanko tämä insestiksi? Jos lasketaan, niin varoitus siitä.
Summary: Nyt olet taas kokonainen, pelkästään minua varten.
A/N: Voi luoja, mistä sain tälläisen ajatuksen? En ole koskaan kirjoittanut Edward/Esmeä, enkä edes vaivautunut lukemaan. No, toivottvasti tämä onnistuu. Tulkinnanvarainen.
Ehjä ihminen on luotu tuntemaan
Ruskeatukkainen ja hopeaihoinen nainen laskeutuu vuoteen vierelle viehkeä hymy hulillaan, mikä ei ole normaali ilme naisen kasvoilla. Yleensä se on äitimäinen, lämmin, mutta samalla niin houkutteleva. Tämä nainen on kuin herkullinen suklaaleivos. Hitaat liikkeet, varovaiset katseet, kultaisten silmien salainen kuiskinta. Kietoutunut on hän valkoisiin lakanoihin. Mutta epämukavasta asusta huolimatta, se ei tuota hankaluuksia liikkumiselle. Kaartevan ja notkon selän on hän jättänyt paljaaksi, ehkä vain kiusaakseen takanaan sängyllä makavaa punaruskeahiuksista nuorta herraa, joka on näemmä vain häkeltynyt naisen kauneudesta. Katse kulkee pitkin puhdasta ja ehjää ihoa, hento valo saa hänen hiuksensa sädehtimään ikkunan luota.
”Rikki oli tämäkin tyttö”, ajattelee mies yksin.
”Mutta silti on taas terve, pystyy hengittämään ja elämään”, jatkaa hän ajatuksiaan.
Kuin käskyn saaneena, nainen kääntyy ja kohtaa rakastamansa miehen katseen. On pettäneen olo naisella, mutta ei hän voinut vastustaa mitään niin erinlaista. Mitään niin kiellettyä. Jäi kotiin aviomies ja lapset.
Lähtee nainen nyt kävelemään kohti miestä, hymy muuttuneena kiihkeämmäksi.
Sydän ääntäkään päästämättä, kapuaa nainen hiljaa miehen vierelle ja kuiskaa:
”minut voi luoda yhä uudelleen, mutta sinä vain voit todella parantaa haavat.”
Ja sitte hän suutelee miestä, kiihkeästi, havitellen lakanaa ympäriltään. Vähitellen, kumpikin katoaa, taas omaan mielihyvän maailmaansa. Siltikin vierellään toinen.
