Author: Kettu
Raiting: sallittu
Genre: angst
Pairing: Jätän sen teidän mielikuvituksen varaan.
Disclaimer: En omista niitä hahmoja, joita mahdollisesti tähän saatatte mieltää. (:
A/N: Multa on tullut viime aikoina aika paljon tällasta huttua. Mutta tämä on elämäni ensimmäinen raapale. Ideoin yöllä heti kun valot oli sammutettu ja kaikki mahdollisuudet kirjoittaa tuntui olevan liian kaukana (eli toisella puolella huonetta). Kännykkään vaan ja aamulla sitten Wordiin.
||
Kävelin autiota junarataa pitkin. Tiesin olevani unessa, mutta en tahtonut herätä tästä lumisesta maasta. En nyt kun minulla oli kätesi kädessäni.
”Minä lähden nyt”, sinä olit sanonut aiemmin ja päästänyt irti kädestäni. Silloin se oli jäänyt yksin ensimmäistä kertaa. Miksi se mikä oli parasta sinulle, tarkoitti huonoja uutisia minulle?
Tällä kertaa en päästäisi sinua luotani. En nyt kun olit jälleen lämmittämässä kylmää kättäni, kylmettynyttä sydäntäni.
Lumi putosi hiljalleen leijuen tummiin hiuksiisi. Tuntui kuin olisit tullut sanomaan jäähyväisesi. Huulesi eivät silti päästäneet ääntäkään. Tiedät, etten koskaan tarvinnut takeita rakkaudestasi. Kätesi lämmin puristus oli tarpeeksi.
”Olen pahoillani, että tässä kävi näin.”
Tiedän rakas. Niin olen minäkin.
||
A/N2 - Mutta, koska jätin tämän niin sanotusti parituksettomaksi, haluan ehdottomasti tietää, mitä mieltä te olette. Ketkä kaksi on kyseessä? Mitähän on tapahtunut? Ei ole pakko kertoa jos ei halua tai muuten vain jaksa, mutta kunhan olen utelias muiden visioista. :----)