Nimi: Läpi jään
Kirjoittaja: R.H.E
Fandom: Twilight
Paritus: Esme/Carlisle
Ikäraja: Sallittu
Genre: ficlet-kokoelma, kaikkea kivaa kuoleman mainitsemisesta angstiin ja fluffyiseen romanssiin
Disclaimer: Meyerille molemmat ihanat hahmot, minulle se jonkinlainen juoni joka tästä löytyy. Kappaleiden sanat kuuluvat tekijöilleen. Enkä muuten taaskaan saa rahaa.
A/N: Tarjolla kuuden pätkän ficlet-sarja, joka osallistuu
Shuffle II-haasteeseen sekä
Yhtyeen tuotanto-haasteeseen Antti Tuiskun kappaleella
Läpi Jään, joka antoi suurimman innoituksen ja on myös mukana tässä kokoelmassa.
Kiva jos tykkäät, mutta vaikka inhoaisit, kerrothan silti? Palaute on siis tervetullutta
Läpi jäänGREEN DAY - ¿VIVA LA GLORIA? (LITTLE GIRL)Little girl, little girl
Why are you crying?”Voi sinua… Kuka teki tämän sinulle, pikkuinen?”
Carlisle näki päällepäin, ettei nainen ollut enää lapsi, mutta sitä oli vaikea uskoa. Toinen näytti niin avuttomalta ja särkyneeltä vaaleassa yöpuvussa, joka oli värjäytynyt punaiseksi kehon kaikista haavoista.
Monitorit piipittivät uhkaavasti ja Carlislea pelotti. Mitä hän voisi tehdä? Nainen oli menettänyt kaiken. Haluaisiko tämä elää sellaisen tuskan kanssa… ikuisuuden?
Viimeinen katse ruskeisiin, lämpimiin silmiin sinetöi päätöksen. Carlisle sammutti monitorin ja kumartui kuin suutelemaan potilasta.
”Minä en sano sinulle, että tämä on helppoa ja kivutonta. Mutta se helpottaa aikaa myöten.”
*
TOKIO HOTEL – SPRING NICHTPalaessani minä mietin, mikä sai sinut pitämään minut elossa.
Olin kuollut jo silloin, kun löysit minut sen kallion juuresta, kuollut jo paljon ennen sinua. Minun lapseni, syntymätön, kaunis lapseni… Kipu tappoi minut.
Minun mieheni oli hirviö. Sinä taas olet jotain aivan muuta. Puhdas, luotettava, hyvä. Mutta sinä et ole ihminen. Ovatko miehet hyviä vasta ollessaan muuta kuin hengittäviä ja lämpöisiä?
Sinäkin olet lämmin, mutta eri tavalla. Minä toivon niin kovasti näkeväni sinut vielä… vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että joutuisin elämään menetyksen kanssa.
Ehkä se kuuluu kauppaan. Mutta enkeli…
minä tekisin sen sinun vuoksesi.*
PARAMORE – LET THE FLAMES BEGIN”Minä en uskalla rakastaa sinua. Elämäni on ollut vaikeaa siitä lähtien, kun muutin sinut. Ei, älä ymmärrä väärin, minä haluan sinun olevan täällä. Haluan nähdä hymyn kasvoillasi, kun opit lisää tästä omituisesta elämäntavasta.
Haluaisin vain yhtä kovasti jakaa sen kanssasi, mutta minusta tuntuu, että sinä pelkäät minua.”
”Carlisle, miksi sinä välttelet minua? Mikä minussa on vikana? Kuinka paljon haluaisinkaan nähdä hymysi, kun tervehdin sinua.”
”Esme…”
”Carlisle…”
”Minä rakastan sinua.”
I give it all my oxygen
So let the flames begin*
ANTTI TUISKU – LÄPI JÄÄN”Minulla ei tule koskaan olemaan mitään parempaa kuin sinä. Usko minua, Esme.”
”Minä en vain pidä siitä, miten sinua katsotaan Tanyan klaanilaisten keskuudessa.”
”Älä ole mustasukkainen. Se ei sovi sinulle.”
”Carlisle… älä. Minun pitää miettiä tätä.”
”Mitä? Minä rakastan sinua. Enemmän kuin mitään ennen, nyt tai tulevaisuudessa. Päästä minut lähellesi.”
”Mutta…”
”Shh. Ei ole hätää. Olen tässä, enkä koskaan missään muualla, jos haluat niin.”
”Haluan.”
”Päästä minut vain sydämeesi. Lupaan vaalia sitä.”
”Minä tiedän sen, olen kai tiennyt koko ajan. Anna anteeksi.”
*
CAIN’S OFFERING – TALE UNTOLD”Minä haluan mennä naimisiin kanssasi.” Jo sanoessani niin tiedän, että se on ainoa asia, minkä voin antaa rikkoa tämän hetken. ”Tiedän, että sillä ei lopulta ole mitään merkitystä, varsinkaan kohdalla ’kunnes kuolema meidät erottaa’, mutta…”
Kesken lauseen löydän itseni sylistäsi ja huulesi huuliltani kiihtyneinä mutta suloisina.
”Sinä… oikeasti?”
”Tietysti”, vastaan silmät kiiltäen, hymyillen. ”Tämä tarina tulee jäämään epätäydelliseksi, kun emme saa toisiamme kuolemassa, mutta ei kai sille voi mitään”, nauran ja puristan itseni tiukasti rintaasi vasten.
Katselet minua kultaiset silmät loistaen, niin että hetken luulen sinun olevan ainoa vampyyri maailmassa, jolta onnistuvat onnen kyyneleet.
In sickness, in health
to love and to cherish*
HANNA PAKARINEN – WHEN I BECOME ME”Muistatko sinä mitään siitä, kun muutit minut?”
Varovainen kysymys herätti kultatukkaisen miehen synkemmistä mietteistään. Lempeä, tarkkanäköinen katse siirtyi sohvalla viehkosti istuksivaan naiseen. Esmen sydämenmuotoiset kasvot loistivat ikkunan läpi paistavassa valossa.
Carlisle hymyili lämpimästi. ”Tietysti. Sinä olit niin kaunis, haavoittuneenakin, olit aivan tyyni vaikka myrkkyni poltteli veressäsi. Sinä katselit minua silmät hieman raollaan ja itkit vain hiljaa.”
Esmen hymy yltyi sydäntälämmittäväksi. ”Sinä näytit komealta ja turvalliselta. Enkeliltä. Minä en muista muuta.”
Carlisle istuutui Esmen viereen ja sulki tämän syleilyynsä. Hän kuiskasi: ”Muuta sinun ei tarvitsekaan muistaa. Aion pysyä samanlaisena.”
Cause you just wait and see
watch when I become me*