Kirjoittaja Aihe: Kosteutta ja hämärää, S, raapaleita 2/?  (Luettu 2353 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Kosteutta ja hämärää, S, raapaleita 2/?
« : 12.02.2017 22:02:58 »
Nimi: Kosteutta ja hämärää
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama
Henkilöt: Pomona Verso
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Row-tädin omaksi, kuuluu hänelle. Juonettomuus minun käsialaani.

A/N: "Haastedumppi", koska lähestyvät (ja päällä olevat) dedikset, anteeksi siitä, että tämä(kin) on kesken. :))
Osallistuu Neljän tuvan haasteeseen (puuskupuh), Otsikoinnin iloihin (X ja Y -otsikko), Kerää kaikkiin hahmoihin (Pomona Verso) ja Vuosi raapalehtien VI.


Kosteutta ja hämärää

”Mikä se on?”
”Se on lahja taitavimmalle botanistille, jonka tunnen.”


Pomona katseli pöydällä seisovaa pientä ruukkua, joka oli täynnä multaa. Läpeensä kosteaa multaa, jonka seassa oli epäilemättä jonkinlainen siemen tai sipuli. Hän ei tiennyt minkälainen elämänalku siellä odotti, mutta tietämättömyys kutkutti hänen tutkijan uteliaisuuttaan.

”Pidä ruukku kosteana ja sijoita se hämärään.”
”Hämärään? Mutta eikö se tarvitse valoa?”


Aivan kuin pelkästään katse voisi pakottaa kasvin taimen ponnahtamaan mullan pinnalle hänen tunnistettavakseen, Pomona katseli intensiivisesti mullan kosteaa pintaa. Hänellä oli hentoinen aavistus, mutta se tuntui liian kaukaa haetulta ollakseen todennäköistä. Ja vaikka hän tarkistaisi oletuksensa monista kirjoistaan, vasta kasvin näkeminen kertoisi totuuden.

**

Tylypahkan linnan takana oli kahdeksan kasvihuonetta, joista seitsemän ensimmäistä oli numeroitu. Pomona tunsi ne ennestään, hän oli viettänyt niissä usean tunkkaisen ja kostean tunnin vähintään kyynärpäitään myöten mullassa.

Kahdeksas kasvihuone, se niistä kaikista pienin, oli hänelle uusi aluevaltaus, sillä se oli kokonaan hänen. Toki hän oli vastuussa kaikista kasvihuoneista yhtä kaikki (se tuntui ajatuksena vielä kovin absurdilta), mutta tuo kahdeksas, numeroton kasvihuone tulisi olemaan hänen ikioma työhuoneensa, tila, josta hän sai tehdä oman näköisensä juuri niillä tavoin kuin tahtoi.

Pomona kurkisti käsilaukkunsa hämärässä nököttävää kukkaruukkua. Hän epäröi edelleen, eikö kasvi muka tarvinnut valoa, muttei saattanut kyseenalaistaa sitä ilman parempaa tietämystä.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 144
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Kosteutta ja hämärää, S, raapaleita 2/?
« Vastaus #1 : 13.02.2017 12:11:55 »
Voihan nenukka!! Oon ihan koukussa koska mäkin haluan tietää mitä ihmettä sieltä ruukusta pulpahtaa esiin? Ja sitten vielä sekin lisäsi kiinnostusta, että tämä sijoittunee Pomonan ensimmäiseen vuoteen opettajana!! Tällaiseen en ole koskaan ennen törmännyt! Liian mielenkiintoista jättää välistä! Also, minua myös kiinnostaa että keltä tämä mysteerikasvi oikein saatiin, ehkä saamme kuulla siitäkin? :3

Mukavia sanoja olit kylvänyt. Botanisti, kutkuttaa, ponnahtaa, nököttää. Suloisia sanavalintoja. <3

Jään odottelemaan lisää.

- Frac
The truth is, among Boov, I do not fit in. I fit out.

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 756
Vs: Kosteutta ja hämärää, S, raapaleita 2/?
« Vastaus #2 : 31.03.2022 13:58:16 »
Tää on niin kovin ilkeesti jäänyt kesken, että tuun potkimaan jos saisit tähän rustattua jatkoa :D En taatusti oo aiemmin lukenut ainuttakaan ficciä Versosta, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja pohjustus on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Fractan tavoin näin vuosia myöhemmin minäkin pohdin sitä, että mitä ruukussa ollenkaan mahtaa muhia ja keneltä se on saatu! Kiehtovaa on myös juurikin tuo, että tämä ilmeisesti sijoittuu aivan Pomonan opettajanuran alkuun - siitä lukisi erittäin mielellään lisää :3

En jää odottelemaan jatkoa, mutta jos sellaista saat kirjoitettua niin ehdottomasti luen ♥


© Inkku ♥