Värivaloja (ja he tietävät sen kaikki), (K11)

[shaya]

Ikäraja: K11
Genre: romance, pienimuotoinen angst, slash(iik)
Paritus: Remus/James
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vain juonentyngän.
Varoitukset: viittaus seksiin
Summary: Remus tietää sen kaiken.

A/N: random10. Kiitokset jälleen Ruskapojalle, ilman esilukemista ja henkistä tukea tuskin olisin tätäkään julkaissut. Ah, ensimmäinen slashini ikinä, jännittää kamalasti - vaikka toisaalta olen kyllä melko tyytyväinen tähän. Kommentteja arvostan aina.

Värivaloja.

Punaisia keltaisia sinisiä ja varjoja, jotka ovat ehkä ihmisiä tai sitten läikkyviä boolimaljoja liitämässä ilman halki; ehkä savua, ikkunalasien läpi ja raoista. Joku juhlii tanssii nauraa laulaakin, meluisaa ja salaperäistä.

Remus tietää sen kaiken.

Että yöllä värivalot haipuvat ja punapääkin; että yöllä on poika joka sukii korpinmustaa tukkaansa (ja se on kuitenkin sekaisin, ehkä poikakin) ja toisinaan antaa Remuksen suudella, suudella suudella suulle mutta ei koskaan minnekään muualle, koska muu olisi

rakkautta.

Kyllä he molemmat tietävät – sen kaiken.

Senkin, että kun Remus aamulla herää, on James jo poissa. Että lounaalla ja päivällisellä ei ole edes ketään Remusta, ei siinä mielessä, ei niin elossa, on vain joku hiekkahiuksipoika ja vieressä kaksi muuta

ja James ja Lily.

Eikä Remus vihaa Lilyä, ei Jameskaan, kumpikin rakastaa jotenkuten; miten on parasta, ehkä hieman katkerana aamuvirkkutytölle, jolla on punarintojen laulu hiuskiehkuroissa ja niin keveät askeleet, että Jamesin käsi irtoaa Remuksen olkapäältä (käsivarret eivät koske, sillä Remuksella on mustetta kyynärtaipeessa).

Senkin he tietävät, että surullisimmat rakkaustarinat ovat ne jotka eivät koskaan alakaan.

Ei sitten mitään tunteilua, James kuiskaa kun upottaa hampaat Remuksen olkapäähän varjoissa (luutakomeron alta kaistale valoa, ja Remus huomaa; punakynnenjälkiä selässä). Antaa Jamesin luulla, että päänravistus on juuri se mitä toinen tahtoo.

Se voi olla muutakin. Mutta ei sillä ole väliä, koska välitunnit ovat lyhyet ja marraskuu kylmä ja –

kohta on taas Lily.

Joskus Remus miettii, pitäisikö värjätä hiukset tulipunaisella.

[shaya]

Gua, hihi, kiitos kommentista. Hui, oma tyyli... aika valtavan suuri kohteliaisuus, kiitos siitä. Mä en tiedä miksi Remus on niin helppo kirjoittaa sellaiseksi hieman säälittäväksi ja James mäntiksi, mutta niin se kyllä vähän tuppaa olemaan. Tuo liika kuvilu, se on mun ongelma, juuri nuo Lilyn hiukset ja kaikkea :'D Mutta hyvä kuulla, ettei se sen suuremmin haitannut. Oi, en mä osaa sano enää muuta kuin että isko kiitos kommentista ja ilahduttavaa jos tykkäsit.

[Carolynne]

Tämä oli valloittava, ihana, koskettava eikä missään nimessä liian kuvaileva! Rakastan tämän tyylistä tekstiä, ihme, etten ole törmännyt ficceihisi aiemmin. Koko kuvio on ihana, se muistuttaa vähän Sirius/James/Lilyä, jota itse rakastan, mutta koska tässä on Remus, tämä on ihan erilainen ja silti yhtä vahva. Remus sopii noihin välituntihetkiin mustetta kyynärtaipeessaan tietämään, ja lisäksi Remus/James on minusta suloinen ja liian vähän käytetty pari.

Minä siis rakastin kuvailuasi, olin aikeissa mainita punarintahiukset esimerkkinä loistavasta kohdasta :'D Myös ficin muoto oli mieletön: lauseet, joita rivinvaihdot pilkkoivat, sulut, ajatusviivat, katkonaiset kohtaukset... Toimii tässä tosi hyvin, lukija saa itse luoda rivinvälit, mutta tunne ja tärkein käy tekstistä selville.

Senkin he tietävät, että surullisimmat rakkaustarinat ovat ne jotka eivät koskaan alakaan.

Tämä oli mielestäni ficin pysäyttävin lause. Paitsi että se sopii ficciin ja sen Jamesiin ja Remukseen loistavasti, se pitää myös paikkansa suuremmassa skaalassa. Hieno aforismi, tekisi mieli kirjoitella sitä vihkojen kansiin ^^

että yöllä on poika joka sukii korpinmustaa tukkaansa (ja se on kuitenkin sekaisin, ehkä poikakin) ja toisinaan antaa Remuksen suudella, suudella suudella suulle mutta ei koskaan minnekään muualle, koska muu olisi

rakkautta.

Pitkä lainaus, mutta tykkäsin tästäkin hirmuisesti. Se, että juuri suluissa mainitaan Jamesin olevan kenties sekaisin, on hyvä ratkaisu ja antaa juuri sopivasti painoarvoa mielipiteelle. Suudella-verbin toisto toimii ja antaa hyvän kuvan Remuksen halusta vaikka tarkempaa kuvailua ei olekaan, ja loppu on vain niin surullinen. Rakkaus korostuu ihanasti omalla rivillään, minun käy Remusta sääliksi ja James ärsyttää minua sillä, että on niin sokea (niin kuin yleensäkin ficeissä ^^) eikä näe, että rakkaus voi syttyä muustakin.

Tämä on teksti, jonka aion lukea vielä useasti uudelleen, maistella ja hehkutella. Kiitän todella paljon tästä!

[shaya]

Carolynne, hahhah, se on kai sitten niitä makuasioita. Toinen tykkää erikoisemmasta kuvailusta ja toinen ei kuvailusta ollenkaan, kaiketi. Sirius/James/Lily on tosiaan hieman saman tyylistä, vaikka Remus ja Sirius hahmoina ovatkin kovin erilaiset. Jotenkin tuntuu että tämä oli kovin kliseinen Jamesin ollessa tuttuun tapaansa sokea ja paetessaan tunteitaan Lilyn syliin, mutta ei kai se sitten sen suuremmin häirinnyt, kun et mitään ainakaan maininnut. Kiva kuulla myös ettei tämä teksti ollut liian sekava sulkeineen ja rivinvaihtoineen. Kiitos kommentista, ja pahoittelut hieman laimeasta vastauksesta, jotenkin en vaan osaa tänään.

Jekaterina, oh, olen sitten kaiketi iloinen etten rikkonut odotuksia. Remus/Jamesia tosiaan on Finissä hirmu vähän, sitä lukisi mielellään enemmänkin. James tosiaan oli hieman sokea, mutta en usko että hän tosiaan tarkoituksella Remusta satuttaisi. Ja voihan olla että Jamesialla oli tunteita ihan saman verran, mutta Remuksesta poiketen James ei vain ollut valmis myöntämään niitä itselleen. Hah, Remus taisi tosiaankin olla hieman suojelevainen Jamesia kohtaan, ja ajatteli että pitää ottaa se mitä saa eikä tavoitella enempää, koska sitten voi menettää kaiken mitä alunperin olikaan. Kiitos oikein paljon kommentistasi.

[Maggie]

Olen ihan törkeän rakastunut sulkuihin, varsinkin otsikoissa, ja se taisikin olla suurin syy, miksi tämän avasin. En ole koskaan ennen lukenut tekstejäsi, varmaankin siksi että slash on rakkaus ja sä et ole sitä kirjoittanut, mutta tämän jälkeen menen ehdottomasti etsimään lisää (ja toivon, että sä intoudut joskus rustaamaan enemmänkin slashia)

Tämä oli tosiaankin taidetta, taideteos, en voi muuta sanoa. Kaikki nuo ajatusviivat, rivinvaihdot kesken lauseen, sulut (♥) ja muut korostivat tarinaa, sitä angstia ja rikkonaisuutta. Tällainen rakenne ei toimi aina eikä edes kovin usein, mutta tähän se sopi ja rakensi suuren osan ficin viehätyksestä.

suudella suudella suulle mutta ei koskaan minnekään muualle, koska muu olisi

rakkautta.

Erityisesti tässä huomasi mun mielestä sen, miksi sä olet kirjoittanut tämän niin kuin kirjoitit ja millaisen painoarvon tyhjä rivi välissä antaa tuolle viimeiselle sanalle. Rakkautta, koko sana ihan tuntui mahanpohjassa, kun se tipahti sinne – sama tuolla lopussa (kohta on taas Lily).

Parituksena tämä Remus/James on mulle vieraampi ja kieltämättä myös mielenkiinnottomampi kuin Sirius/James ja periaatteessahan, kuten Carolynne sanoi, tämä muistutti S/J/L-kuviota joissain määrin. Siksi minusta oli niin hienoa, että tässä oli paljon tuollaisia Remus-juttuja, mustetta kyynärtaipeessa ja hiljainen rauhallinen luonne, jotka kaikki tarkensivat Remusta hyvin omaksi itsekseen. Jameskin oli tässä kiinnostava, kaikki se, miten hän toimi Remusta kohtaan, kertoi paljon.

Tämä oli kai kutakuinkin vähän yli parisataasanainen - no, lyhyt, joka tapauksessa, ja ihanan paljon ajatuksia, tunteita ja myös tapahtumia olit saanut kuvattua pieneen tilaan. Loppuun päästyä tuntui, että tätä olisi lukenut jo kauan, koska tässä kerrottiin niin paljon, tavallaan niin kokonainen ja surullinen tarina.

Senkin he tietävät, että surullisimmat rakkaustarinat ovat ne jotka eivät koskaan alakaan.

Tähän minäkin ihastuin, ihana lause ja ajatus. Siellä oli muitakin kauniita lauseita ja hienoa kuvailua, ei minusta vielä liian vaikeaa, lähinnä mukavan omaperäisiä ja joitain hitusen aivotyötä vaativia sanavalintoja ja lauserakenteita.

Kiitos tästä, aivan ihastuttava teksti kaiken kaikkiaan.

[Lils]

Tyylisi on tässä todella runollinen kuten yleensäkin, kaunis. Nimi ja kaikki loivat sellaisen epäselvän tunnelman, niinkuin liikennevaloissa sumuisena iltana. Siellä on kaikkea ja kaikkia, hirveästi huutoa ja silti tosi hiljaista. Ajatukset ja lauseet olivat tässä täynnä kaikkea, välillä liian vaikeita käsittää, mutta silti ne toivat ajatuksiin tarinan kuin filmipätkänä. Paritus oli tässä kauniimpi kuin yleensä, ei mitään sellaista mitä olisin ennen lukenut. Tämä oli kuin yksi runo, pieni kultainen säie joka jatkui loputtomiin. Sulut sopivat tähän jotenkin siinä missä ne yleensä häiritsevät. Kaunis.

[shaya]

Migdi, hih, mistä sitä ikinä tietää :3 Remus/James on kyllä ehdottomasti niitä parituksia joista voisi kirjoittaa uudelleenkin. Voi, mä en oikein osaa sanoa mitään noihin kehuihin - muuta kuin että mielettömät kiitokset! Hmm, Remus/Jamesin mielenkiinnottomuudessa mun täytyy kyllä olla eri mieltä, vaikka tottahan se on että Remus on Siriusta huomattavasti tavallisempi hahmo. Tosin mä pidän arkipäiväisyyksistä. Joten. Kiva jos Remus erottui omana persoonanaan, hieman kyllä tuli mietittyä että miten ne hahmot sieltä erottuvat ja näin, kiva kuulla jos onnistui. Kiitos hurjasti kommentistasi.
Lils, hih, liikennevalot tosiaan kävi itelläkin mielessä tosta nimestä. Vitsit kun mä en osaa sanoa sulle mitään mikä kertoisi miten paljon arvostin kommenttiasi, jokatapauksessa, kiitos.

[Melodie]

Mm, hei. No, ei kai minulla mitään uutta sanottavaa tästä oikeastaan enää aiempien kommenttien jälkeen ole, mutta sanonpa nyt silti jotain! Olen aika samoilla linjoilla Carolynnen kanssa kyllä. Pidän tyylistäsi, se on juuri oikealla tavalla maalailevaa ja hyppiväistä (satunnaiset rivinvälit ovat voittoisa ratkaisu). Yay.
Nimi on hieno. Sulut ovat puhdasta rakkautta, esimerkiksi. (Ja värivalot.)

Luulin kyllä että rakkautta on jos huulillesuudellaan, muttei ole kaikissa teksteissä samoin.

No, joo. Pidän kyllä. Mitään suurempaa juonta ei nyt kauheasti ole, muttei se ehtinyt haitata ja sen kai tiedät itsekin. Tunnelmapalana oikein kohdallaan.

[Ametrine]

Oi, törmäsinpäs tällaiseen. Ja on itse asiassa aika hyvä, että törmäsin. En ole aiemmin lukenut tällä parituksella kirjoitettua ficcejä, ja tämä oli aika kiva ensitutustuminen.

Tykkään kirjoitustyylistäsi, se on ihanan omaperäinen, jotenkin runollinen mutta ei kuitenkaan liiaksi. Ja nuo pätkitykset, tekstin keveys ja rivien välistä luetut merkitykset tekee tästä ficistä valloittavan.

Antaa Jamesin luulla, että päänravistus on juuri se mitä toinen tahtoo.

Ihastuin eniten tähän lauseeseen. Se on paljonpuhuva ja onnistuu vangitsemaan sisäänsä koko ficin pääajatuksen.

Ja vielä voin sanoa, että tämän ficin perusteella slash onnistuu sulta erittäin mainiosti, ja voisit kirjoitella enemmänkin. :>
Multa loppuu taas kerran sanat kesken, koska tää on niin upea. Kiitos!

[shaya]

Melodie, huijui sun kommentista onkin jo pitkä aika, mutta vaikka en tätä ennen olekaan saanut otettua itseäni niskasta kiinni niin kommenttisi on kyllä tullut luettua useampaan otteeseen! Rivinväleihin olen melko ihastunut itsekin, sanoilla tekstin lihottamisesta en oikeastaan pidä mutta rivinväleillä saa tekstin näyttämään edes vähän vähemmän orvolta... Tai jotain sinne päin. Värivalot ovat ihania nekin, mikään ei ole parempaa kuin ajaa suurkaupungin läpi autolla ja katsoa kaikkia niitä valoja tai, jos mahdollisuus tulee, ihailla niitä yläilmoista (vaikka sitten kotikoneelta kuvista, hah). Olen aika viehtynyt nurinkurisuuteen, toisinaan, siksi tuo huulillesuutelujuttu - ja minusta se ehkä näin päin sopii hahmoihinkin paremmin, ventovieraita kun voi suudella huulille mutta harvemmin esimerkiksi otsalle. Kiitos kovasti vielä kommentistasi! : )

Ametrine, hihi, kiva jos onnistuin jättämään positiiviset fiilikset parituksen suhteen, sillä sellaisenn nämä tosiaan ansaitsevat! Lainaamasi kohta tosiaan taitaa summata ficciä aika hyvin ja niin, mitähän muuta tässä osaisi enää sasoa kuin kiitellä vuolaasti kauniista sanoistasi - erityisesti tuosta slashin sujumisesta, sen kanssa kun aina epäröin kovin, ehkä sen kovuuden takia, joka mielestäni niihin kuuluu (ja olenhan aika tyttömäinen tyttö - en usko että James ja Remus tai muutkaan innostuisivat posliinikuppiteestä canonissa). Kiitos joka tapauksessa kommentistasi, paljon. : )

[Funtion]

Mitä mä just löysin sun ficcilistauksesta? Slashia? Really? Tää taitaakin olla ainoa laatuaan, vieläpä ihan huippuparituksella, joten en niin mitenkään voinut jättää tätä lukematta!

Punaisia keltaisia sinisiä ja varjoja, jotka ovat ehkä ihmisiä tai sitten läikkyviä boolimaljoja liitämässä ilman halki; ehkä savua, ikkunalasien läpi ja raoista. Joku juhlii tanssii nauraa laulaakin, meluisaa ja salaperäistä.
Jo ensimmäiset lauseet oli puhdasta täydellisyyttä. Mä niin pystyin kuvittelemaan mielessäni jonkun hidastetun kuvan boolimaljasta joka liitää ilman halki ja jossa on punaista nestettä ja sitten se törmää lattiaan ja hajoaa sirpaleiksi ja punainen neste roiskuu valkoisten vaatteiden päälle… vau. Ja toi "joku juhlii tanssii nauraa laulaakin" oli ihana sillä nauraa ja laulaa rimmaa ja toi lopun -kin pääte teki tuosta aivan uskomattoman. Tuplavau.

Että yöllä värivalot haipuvat ja punapääkin; että yöllä on poika joka sukii korpinmustaa tukkaansa (ja se on kuitenkin sekaisin, ehkä poikakin) ja toisinaan antaa Remuksen suudella, suudella suudella suulle mutta ei koskaan minnekään muualle, koska muu olisi

rakkautta.
Lisää ylistettävää… saankohan mä kohta lainata sun koko ficin tähän? Vautsivau oikeesti, tukka on sekaisin ja sitten toi lisäys "ehkä poikakin" oli aaa ihana ja sitten tuo oivallus "suudella suulle mutta ei koskaan minnekään muualle koska muu olisi rakkautta." OH VAU herranjumala shaya! Oot todellakin kuningatar! Sanojen kuningatar ainakin!

Että lounaalla ja päivällisellä ei ole edes ketään Remusta, ei siinä mielessä, ei niin elossa, on vain joku hiekkahiuksipoika ja vieressä kaksi muuta
Hiuksi? Eikö se ois parempi esim. hiekkahiuspoika. Hiuksi ei oo sana.

Joskus Remus miettii, pitäisikö värjätä hiukset tulipunaisella.
Aaa miten huikee lopetuslause! Tästä oikein näkyi se miten Remus oli kamalan kateellinen Lilylle mutta ei silti tavallaan vihannut sitä. Mietti vaan ettei miks se voi olla Lilyn paikalle, pitäisköhän värjätä hiukset… haha Remus punapäänä. Naurettava näky.

Se oli ihan sikaupee ficci! Tää ei ollut ehkä niin kamalan shayamainen naishahmoineen, mutta mä oon oikeestaan aika iloinen siitä. Sun kirjoitustyylis on joskus ihan harakanvarpaita joista ei ota mitään selvää. Mä just rakastan näitä sun tekstejä, joissa on selvää suomen kieltä mutta kuitenkin sellaista sanoilla leikittelyä ja vähän riveilläkin. Olit hienosti asettanut noi sanat ja lauseet tuonne!

Tää otsikkokin on aivan käsittämättömän hieno. Värivaloja (ja he tietävät sen kaikki). Niin, ehkä tuo sanajärjestys vähän hämää, mutta toisaalta ehkä sen on tarkoitus olla hämäävä. Sori en pysty sanoo tän enempää. Kiitos tästä, oot mm. paras! <3

[shaya]

fierté, hahaha oon yllätyksiä täynnä!! Hienoa jos tuo alun mielikuva välittyi, itsellä oli about samanlainen skenaario mielessä (ja rimmaus ihan vaan sua varten tietysti). Tiiän myös ettei hiuksi oo sana, mut se kuulostaa kivemmalta kun hius joten annan sen nyt jäädä tonne! Ja apua apua en tiiä ollenkaan miten nyt vastaisin jotenkin rakentavasti sulle, kun sun kommentti on parhaus (ainahan ne mut tää erityisesti!!) ja ääh. Ihanaa jos tykkäsit nimestä ja sanoista ja kaikesta, makusi olkoon kuningattaren hyväksymä!!! Tai jotain. Kiitos. <3

Höpö, musta Remus/James on juurikin se kelmiparituksista paras! Vähemmän käytetty jne, muut tuntuvat niin kirjoitetuilta jo etten oikein viitsi iskeä kynsiäni niihin enää. Ihana muuten kuulla jos ajattelet että mun tyyli on edes jokseenkin persoonallinen, oon kriiseillyt siitä jonkin aikaa tässä ja, haha, niin. Hauskaa myös jos tämä tunntuu uudenlaiselta, onhan tämän kirjoittamisesta jo aikaa vaikka kuinka! Oon kovin otettu kehuistasi kaiken kaikkiaan ja no, erityisesti siitä että Remus oli Remus, oot kuitenkin the ultimate Remus-ihminen jonka tiiän! Tykkään jos sinä tykkäät, kiitos paljon! <3

[L.E]

Apua, miten mä saan tästä ikinä rustattua mitään järkevää??

Ensinäkin, toi otsikko on yksinkertaisesti upea. Yleensä välttelen tämmösiä parituksia, mutta ekan kappaleen jälkeen oli ihan mahdotonta olla lukematta loppuun. Oli pakko pistää musiikit pois ja keskittyä sun sanoihin - jotka olikin jo itsessään musiikkia.

Rakastan sitä miten kirjotat asioita ja tapahtumia rivien väliin. Kaikkea ei tarvitsekaan kertoa suoraan, vaan lukija pystyy poimimaan sieltä takaa vielä laajemman tarinan. Remus oli ihana tässä, todellakin omanlaisensa! James nyt sattui olemaan vähän idiootti, mutta aito ja uskottava kumminkin.

En oo ennen törmännyt sun teksteihin, mutta pitääpä lähteä tästä törmäilemään!

Kiitos valtavan kauniista lukukokemuksesta <3