Ficin nimi: Uneni prinssi
Kirjoittaja: Lööperiikka
Beta: -
Tyylilaji: Romance
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Disclaimer: Hahmot Meyerin, juoni minun.
Päähenkilöt: Bella (/Edward
Varoitukset: Ei mitään.
Yhteenveto:
Olin löytänyt lapsuus aikaisen uneni prinssin, paremman vain. Eli Bella on nähnyt pienenä (4-5 vuotiaana) unen unelmiensa prinsistä.
A/N: Osallistuin
Vuodenaika haasteesee. Tässä on lopputulos. Kommentit mahtavia tottakai olisi! <33
”Bella, tule, katso on satanut lunta!” äiti herätti minut kesken ihanan uneni, jossa prinssini tuli ja nosti minut valkoisen hevosensa selkään. Prinssilläni oli sellaiset pronssiset hiukset sekä ihanat silmät. Sydämeni pamppaili vieläkin unen vuoksi. Prinssini oli niin komea. Paljon komeampi kuin isi, isi ei enää asunut meidän kanssa. Me selvisimme ilman häntä, olimme aina selvinnyt. Huokasin ja vedin kukikkaan peiton pois pääni päältä.
Sänkyni oli niin korkea että sen reunalla istuen jalkani ei yltänyt vaaleaan ruskeaan lattiaan saakka. Laskeuduin varovasti lattialle, vetäisin pupu-tohvelini jalkaan ja sipsutin ikkunan luo jossa äitini odotti minua. Hän aukaisi sylinsä ja minä rynnistin hänen luokseen. Hän nappasi minut syliinsä niin että Minni-hiiri kuvioinen yö-mekkoni ja hiukan ruttuun - en jaksanut välittää sillä katseeni oli ulkona, jonne yön aikana oli syntynyt puhtaan valkoinen loisto. Lumi oli koskematonta ja niin kaunista!
Lunta satoi joka hetki lisää, ikkunaankin oli tarrautunut kauniita lumihiutaleita.
“Haluatko mennä tuonne ulos?” äitini kysyi minulta. Nyökkäilin vain haltioituneena.
“Hyvä on, meidän pitää ensin pukea lämpimästi”, äitini sanoi ja lasketti minut sylistään lattialle. Juoksin vaatehuoneeseemme. Äitini tuli nauraen perässäni. Hän ojensi minulle vaatekappaleita, punaiset villasukat jotka kutittivat jalkapohjia ne tosin eivät tuntuneet miltään muuta kuin ihanan lämpimiltä koska tällä kertaa jaloissani oli myös vaaleanpunaiset sukat. Hän antoi minulle paljon lämpimiä ja paksuja vaatteita jotka puin päälleni kiltisti.
Lopulta pääsin ulos jossa kirpeä ja raikas talvi-ilma tervehti minua nipistellen poskiani. Katsoin äitiäni joka tuli perässäni lämpimäksi pukeutuen. Heittäydyin maahan ja heilutin käsiäni ja jalkojani. Pienet lumihiutaleet putoisivat ulkona olevalle punaiselle kielelleni.
Makasin vain siinä, ulkona ja katselin taivaaseen päin josta putosi koko ajan uusia lumihiutaleita, ja uskoin että jossain minun prinssini olisi ja odotti minua. Vielä joskus pääsisin ratsastamaan hänen valkoisella ratsullaan ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti. Aukaisin silmäni ja hymyilin Edwardille, joka katseli minua topaasin värisillä silmillään.
“Hyvää huomenta, Prinsessa Ruusunen”, Edward sanoi jumalointini omistavalla äänellään ja hymyili minulle rakastamaani vinoa hymyään.
Olin löytänyt lapsuus aikaisen uneni prinssin, paremman vain.
