Itseinho, S

[Siiseli]

Title: Itseinho
Author: Siiseli
Genre: Angst, raapale
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä

A/N Pieni angsti jälleen. Halusin kirjoittaa jotain, jostain ja Peter tuli mieleeni. Hänestä on äärettömän vähän ficcejä, joten piti nyt niidenkin määrää lisätä yhdellä pienellä raapaleella. Miettikääpä itse syitä, miksi Peteristä tuli Peter. Miettikää miksi hän kavalsi Jameksen ja Lilyn. Kyllä, katkeroitunut.

Itseinho

Kouluaikanani olin pelokas, arka ja ruma. Jäin aina parempieni varjoon. Sirius ja James olivat itsevarmoja, Remus puolestaan fiksu, mutta minä en ollut mitään muuta kuin se hyljeksitty pieni poika. Kukaan ei halunnut olla ystäväni, kukaan ei koskaan puhunut minulle. He kulkivat vain ohi naureskellen, välillä tönien ja välillä eivät reagoineet mitenkään.

Joskus, kun olin yksin, uskalsin kaivaa sulkakynän ja palan pergamenttia esiin ja päästää luovuuteni valloilleen. Rakastin piirtämistä, mutta en uskaltanut kertoa siitä kellekään. Kun pergamenttiin jäi jälkiä, ne kielivät tuskastani tätä suurta yhteiskuntaa kohtaan. Kertoivat tarinan siitä, miten minusta tuli minä.

Peter Piskuilan vihasin maailmaa ja maailma vihasi häntä.

[Glorisablet]

Kommentointihaasteesta terve. Darraisena annetaan palautetta, mutta jospa saanet kommentistani edes jotain irti.

Sanon alkajaisiksi tekstin jääneen Peterin itsensä ohella (hieman) varjoon, sillä ensimmäisestä kappaleesta tulee ilmi kelmien roolit samalla tavalla kuin kaikissa muissakin kelmificeissä. Pelokas, arka ja ruma Peter, itsevarmat James ja Sirius ja fiksumpi sekä järkevämpi Remus. Kolme muuta ovat tosiystäviä, mutta Piskuilan pelkkä ripustautuva 70-luvun Tylypahkan suosituimman jengin roikkuja, joka on sysittävissä typerykselle tarkoitettuun lokeroon. Jäin kaipaamaan toisenlaista tapaa tarkastella kelmien välisiä suhteita erilaisten linssien läpi, joka olisi saanut tuntemaan voimakkaampaa empatiaa hiirulaista kohtaan. Reaktioni oli lähinnä laimea ”Joo, Matista syrjittiin. No ookoo maailma on julma - eh paska paikka.”

Sinällään pidin kaavamaisesta tekstistä, sillä piirtämisen rakastaminen oli oiva täydennys petturin minäkuvaan. Yksin taiteileva Peter vaikuttaa oikein IC:ltä, sillä ujona ja liki itsetunnottomana hän ei rohkene piirtää julkisesti saati näyttää töitään pelätessään ystäviensä pitävän töitään huonoina. Tai liian henkilökohtaisina, sillä kuvataiteen harrastaminen oli pojalle ratkaisu tuskan purkamiseen. Valitettavasti tämä tapa ei vaikuttanut Matohännän tuntemaan itseinhoon poistavasti. Maailma vihasi Peteria vielä enemmän kuin Piskuilan maailmaa, mutta hänen tuntemansa viha oli jo itsessään kohtalokkaan raskasta kestettäväksi. Hän alkoi janota kostoa kärkkymällä tilaisuutta jolloin pääsisi kostamaan tönimisen, haukkumisen ja syrjimisen - ja saattoi kuvitella haistattavansa pitkät vihaamalleen maailmalle ojentaessaan käsivartensa Voldemortin tatuoitavaksi.

Tämä oli ihan hyvä lukukokemus, mutta kaavoista luopumalla olisit saanut tehtyä koskettavamman ja erilaisemman paketin. Kiitokset joka tapauksessa.

[PadfootLover]

jaa-a. Miten peteristä tuli peter? Kiinnostava ajatus ja hyvin kirjotettu. Peteristä sais kyllä olla enemmänkin ficcejä, koska se on tavallaan aika keskeinen hahmo. (vaikka itse sitä vihaankin) mutta siitä ei oo varmaan kovin helppo kirjottaa, ja siksi onnistuit tässä mun mielestä hyvin

Kiitän

[Siiseli]

Laviania, kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista, sillä se antoi paljon eväitä tulevaan. Sait ajatukset virtaamaan sinne suuntaan, mitä itse en aina huomaa. Ja minusta Peter on hyvin kiinnostava hahmo. Kiitän vielä toistamiseen kommentista ja otan tästä onkeeni tulevaa varten, sillä tuossa oli hyviä vinkkejä.

PadfootLover, Mun mielestä Peter on jätetty turhan usein syrjään ja todettu sivuhahmoks ynnä muuta. Sekin voisi olla mukava persoonallisuus, vaikka se pettikin sankarikolmikon. Kirjoitettavana Peter ei ole helpoin hahmo, mutta hyvä jos mielestäsi onnistuin siinä hyvin. Kiitos muutenkin, että vaivauduit kommentoimaan tähän räpellykseen (: