Name: Jouluviiniä ja kadonneita vaatteita
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Fandom: Harry Potter
Pairing: McGarmiwa/Hagrid
Genre: kaipa se sitten on se drama, hiukkasen humour, tuplaraapale
Beta: Ei
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistat kuuluvaksi Rowlingille, kuuluu hänelle.
Summary: Alkoholipitoisten juomien nauttimisella on seuraus.
A/N: Osallistuu “3 kertaa, kun…”-haasteeseen. Kommentteja rakastan!
Ja tällainen pikku huomautus: tuota alussa olevaa pätkää Viisasten Kivestä ei oteta mukaan tuohon tuplaraapalleen kahteensataan sanaan, koska se ei varsinaisesti liity ficciin. Tuosta kohdasta vaan idean sain. Tämä ficci siis sijoittuu kolmikon ensimmäiseen kouluvuoteen, joulun jälkeiseen päivään.
***
Viisasten Kivi, sivu 222
“Kalkkunan jälkeen saapuivat liekitetyt jouluvanukkaat. Percy oli särkeä hampaansa hopeasirppiin, joka oli leivottu hänen viipaleeseensa. Harry katseli miten Hagridin kasvot punehtuivat punehtumistaan kun tämä litki aina vain lisää viiniä. Lopulta Hagrid suuteli professori McGarmivaa poskelle ja Harryn hämmästykseksi professori kikatti ja punasteli silinterihattu vinksallaan.”
***
Harry, Ron ja Hermione kävelivät Hagridin mökin luo iloisesti rupatellen lumihiutaleiden leijaillessa heidän ympärillään. He olivat kaikki erinomaisella tuulella, sillä joulu herätti tunnetusti kaikissa lapsenomaista hilpeyttä, joka oli säilynyt, vaikka aatto olikin mennyt jo edellispäivänä. Joulu oli ollut Harryn elämän paras.
Hermione koputti mökin oveen muutaman kerran, ja hymyilevä Hagrid avasi sen lähes heti.
“Hei, taisit unohtaa tän -” Hagrid ehti sanoa, ennen kuin sulki suunsa hämmentyneenä. “Ai, te. Käykää sisään, keitin juuri teetä”, Hagrid sanoi ja hymyili taas. Harry kuitenkin huomasi Hagridin piilottavan häthätää jotain selkänsä taakse. Hän vilkaisi Ronia ja Hermionea, jotka olivat ilmeisesti huomanneet saman.
“Odotatko jotakuta?” Hermione kysyi varovasti istahdettuaan alas. Hagrid hääräsi teepannun luona ja mutisi kieltävästi. Kun hän kääntyi ojentamaan kupit heille, hän oli kasvoiltaan kirkkaanpunainen. Ron kurtisti kulmiaan Harrylle, muttei sanonut mitään.
Yhtäkkiä Hagridin kädestä tipahti jotain. Ron nappasi sen ennen kuin Hagrid ehti nostaa sen maasta, ja tuijotti sitä tyrmistyneenä.
“Tuota… Eikö tämä ole professori McGarmiwan hattu?” hän töksäytti katsoen yhä vain punaisemmaksi muuttuvaa Hagridia.
“E-ei tietenkään. Mitä se muka täällä tekis?” Hagrid mutisi ja sieppasi hatun itselleen. Ron toljotti Hagridia suu auki hiukan pahoinvoivan näköisenä, ja Hermionen suupielet nykivät. Harry ei tiennyt, olisiko pitänyt nauraa vai tuntea kuvotusta niin kuin Ron.
