Minun rakkauteni sinuun [S] Luna/Seamus

[kanelimarja]

Nimi: Minun rakkauteni sinuun
Kirjoittaja: kani aka minä
Beta: Sansku-murunen, kiitos kovasti
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Paritus: Luna/Seamus
Varoitukset: Critical cuteness overload ja sugar rush. Lukeminen omalla vastuulla.

A/N: Tällainen pieni fluffyhöpsö, jolla ei ole lainkaan piilopoliittisia merkityksiä tai syvempiä taka-ajatuksia. Onnellisuus on lamaannuttavaa, immeiset Osallistuu Täytesanat pois!-haasteeseen, random10:n ja genre10:n

Minun rakkauteni sinuun

Usvaisia katseita. Kuumaa teetä. Pieniä kipunoita. Pehmeitä henkäyksiä. Rakkauslauluja auringonvalosta iltahämärään, kitaralla, huilulla, a capella. Vaahtokarkkiviiksiä, naurua tiiliseinien pehmusteeksi elämää vastaan.

Pannukakkua aamupalaksi, tyttö tanssii keittiössä. Radio soittaa 50-luvun iskelmää, poika pyytää luvan, alkaa johdattaa läpi lattian pyykkikasojen. Tuhkanharmaa muuttuu hopeaiseksi, kirsikkahuulet houkuttelevat pikaiseen suudelmaan, kosketus muuttuukin hieman pidemmäksi. 

Herkät sormenpäät poimivat sukat lattiarajasta, selän nikamat kaartuvat esille kauniisti. Poika makaa yhä vuoteella, varpaat pilkistävät esiin peiton alta.
”Rakastan.”
”Välitän.”
”Palvon.”
”Jumaloin.”

Sanojen listaukset häilettyvät. Kestävät aikaa kuitenkin.

Huulet kartoittavat korvanlehteä, kylmät väreet kipittävät pitkin selkää, niskavillat voisi kehrätä kuparisilla saksilla iltaruskon kajon luodessa päivän viimeisiä, ohueksi käyneitä valoseittejä pitkin niittyjä.

”Kyllähän sinä tiedät – ”
” – minun rakkauteni – ”

Hauraan kaunista.

Rikkimenevää.

Turha tuntea pelkoa. Sillä poika sitoutui tyttöön punaisella nauhalla, ranteidensa ympärille kiedotulla tuulen puhaltaessa ulkona raivopäissään. Leikkiä, kommentoivat muut, nauroivat päälle. Ehkä. Totta kahdelle.

Hellästi tyttö pyyhkii nokipölyn pojan kasvoilta, kumartuu, pyörähtää, katoaa hetkeksi. Tulee takaisin. Jäntevät sormet tavoittavat kellohameen helmaa, tylli uhkaa karkailla liitoksistaan.

Voisi muuttua?


~ * ~


Kukkaronnyörit kiinni eläneet tähän asti, poika haluaa yllättää. Tuntemattomat kadut huokuvat kylmää, mieli kaipaa takaisin kotiin, tiivijuuren tuoksuiseen mökkiin järven rannalle. Oikea kauppa löytyy harhailemalla. Pakotetun kohtelias myyjä kertaa tarjoukset, johdattaa toivotulle osastolle, jaksaa palvella.


Kotona tytön posket punehtuvat, into säteilee silmistä laajalle. Poika virnistää kutsuvasti, pujottaa renkaan sorminivelten läpi rakkautensa merkiksi.

Suutelee kevyesti.

”Kyllähän sinä tiedät minun rakkauteni sinuun.”

[Lils]

Oaw!

Ihan tajuttoman söpö paritus. Leffaversio on aina leffaversio, mutta minun mielikuvakseni Seamuksesta on vakiintunut se ilkikurisen näköinen, veikeäkasvoinen laiheliinipoika, ja no tämä sopi siihen vain niin hyvin! Luna on Luna, ei kai häntä voi vain parilla sanalla näin äkkiseltään kuvata, mutta Seamus oli aivan upea vastapaino tälle tytölle. Juuri Seamus on se hahmo, jonka kuvittelisikin olevan niin, että varpaat pilkistävät peiton alta, juuri Seamuksella on sellaista tietynlaista veikeyttä ja hauskuutta ja aina pilke silmäkulmassa, sellaista sanomatonta keveyttä, jota tämäkin fic oli tulvillaan. Koko ajan tunnelma oli nätti ja lempeä, kevätmäinen - on söpöä todellakin lukea joskus jotain näin hyväntuulista ja nättiä, pelkkää rakkautta ilman niitä jatkuvia koukeroita, rajoja, valintoja, vääryyttä ja mielenvikoja.

Onnistuit tosi hyvin tässä haasteessa! Olen silmäillyt sitä useamman kerran, mutta tullut aina siihen tulokseen, ettei minusta ole siihen. : D On ihan kauhean vaikeaa kirjoittaa fic niin suurissa, tarkoissa rajoissa, ja varsinkin tässä tekniikkahaastessa on kyllä ihan hirveästi puurtamista. Miltä sitä tuntui kirjoittaa - pitikö kirjoittaa jokainen sana pitkän pohdinnan jälkeen, vai muokkasitko tekstiä jälkikäteen? Hui, ficissäsi on nimittäin tosi kaunis tunnelma ja ihanaa, todentuntuista, tuulahtelevaa tunnelmaa, lempeyttä ja lämpöä ja kaikenlaista mistä tulee tosi hyvä mieli.

Oi, onnittelut tosi nätistä ja vaikeasta, mutta onnistuneesta tekstistä! Ihana pieni fic, hymyilyttää varmastikin loppuillan. ♥

[kanelimarja]

Aw, kiitos itsellesi ihanasta kommentista, Lils

Itsekin vähän säikyin tuota tekniikkahaastetta, mutta päätin ilmoittautua mukaan kumminkin. Itselleni vaikeimmat poisjätettävät olivat ehdottomasti sanat "ja" sekä "joka" (ja sen muut muodot) ja Sanskulle jäi jonkin verran hommaakin bongailla ficciin jääneitä joka-lauseita. Muuten tämä oli mielestäni yllättävän helppo ja kun piti sanalistan ulottuvilla, niin en joutunut tuskastelemaan tämän kanssa mitenkään erityisesti. Kirjoitin ficin suoraan tähän muotoon, muutamaa lausetta jouduin miettimään, ettei olisi tullut ihan absurdia kieltä. Tietenkään mitään tarkkaa ympäristönkuvausta ficissä ei ole, sellaisen kirjoittaminen lienee paljon haastavampaa.

En osaa nyt vastata mitään järkevää. Itse pidän Seamusta vähän rotevampana (uh, mikä sana, mutta ei lihaksikaskaan oikein toimi), mutta hienoa, jos sait oman näkemyksesi sovitettua tähän omastani huolimatta.

Kiitoksia vielä kerran, nyt hymyilyttää minuakin - entistä leveämmin.

[Beatrix Bones]

Hui apua! Aivan ensimmäiseksi katseeni kiinnittyi Luna/Seamukseen, koska en ole lukenut heistä aiemmin ja jostain syystä olen alkanut suosia itselleni tuntemattomampia parituksia. Otsikkokin "Minun rakkauteni sinuun" suoraan sanottuna kirkui söpöstelyä, joten sekin rohkaisi minua avaamaan tämän ficin. Enkä muuten katunut ollenkaan tätä ratkaisua!

Koska Seamus on yksi suosikkihahmoistani Harry Potter -sarjassa (elokuvassakin aina räjäyttelemässä jotain) ja Lunastakin pidän suuresti, niin odotukseni olivat erittäin korkealla ja kriittisyys varmaan paistoi aluksi viiden kilometrin päähän tätä lukiessa. Minulla on heistä omat vahvat mielikuvani sekä kirjojen että elokuvien perusteella, mutta olen aina avoin toistenkin tuomille mielikuville. Olit onnistunut pitämään hahmot suhteellisen paljon omina itseinään, ja minähän rakastan sitä Lunan hajamielisyyttä ja unelmoivaa tyyliä ja Seamusin tapaa sanoa asiat hieman suorempaan. Toki olit tehnyt Seamusista niin sokeroidun version että hymyilin hölmösti varmaan ficin alkumetreiltä lähtien, mutta olit onnistunut tuomaan mukaan sitä pojan suoruutta, ettei hän kiertele ja kaartele sanomisissan. Lunakin oli vain niin ... Luna. Hän elää omassa haavemaailmassaan, istuskelee vaaleanpunaisten pilvien reunalla ja jotenkin vain olit onnistunut pitämään hänet niin omana itsenään, että aivan kuin joulu olisi tullut pari kuukautta etuajassa.

Olin aluksi ihan sekaisin kun luin tätä tekstiä, koska se vaikutti melko irtonaiselta enkä ensin tajunnut ideaa, ennen kuin huomasin haasteista, että olit osallistunut tähän tekniikkahaasteeseen, jota olen itsekin katsellut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi osallistua. Tämän jälkeen ficin kirjoitustyylin idea valottui todella paljon ja sain punaisesta langasta kiinni (jos en olisi tuota huomannut, olisin alkanut purnata konjuktioiden puuttumisesta, vaikka tämähän on juuri ihana näinkin!). Oli jotenkin virkistävää lukea jotain erilaista, tällä tyylillä kirjoitettua. Tämän takia ficissä kai oli sitten niin paljon kuvailua, josta minä en valita ollenkaan, koska rakastan hyvin rakennettua kuvailua yli kaiken, kunhan se ei mene jaaritteluksi ja sen "sukka"-sanan edessä ei ole kaksikymmentä eri adjektiivia. Olet ainakin minun mielestäni siis onnistunut myös tässä haasteessa oikein hyvin, ja niiden täytesanojen puuttumattomuuden vuoksi tämä oli täynnä tunnetta. Söpöstely, rakkaus, ihastuminen ja siirappisuus paistoi vähintään viiden kilometrin päähän, josta tykkäsin kovasti.

Kiitoksia kovasti tästä pienestä palasesta, varsinkin dialogit saivat minut hyvälle tuulelle! ♥

[kanelimarja]

Oivoi. Huomasin tämän kommentin vasta nyt, etkä varmaan arvaakaan, miten hyvälle tuulelle tulin Kiitoksia siis kovasti, Beatrix Bones.

Seamus on myös yksi omista lempihahmoistani (Lunan lisäksi), joten olen otettu, että olin saanut heidät tuntumaan aidoilta. Totta, Seamus on hyvinkin tehokkaasti sokeroitu versio, ehkä paikoin liikaakin, mutta tämähän on sentään fluffyä - tai niin ainakin itselleni toistelin tätä kirjoittaessa. Entinen angst-ficcari täällä hei.

Lauserakenne voi tosiaan tuntua vähän hassulta ja nurinkuriselta, jos ei tajua tuota haastetta. Kirjoittaessa piti miettiä, että tuleeko tästä vähän liiankin runollinen, mutta otin tietoisen riskin.

Äh, anteeksi, nyt ei oikein luonnistu tämä kirjoittaminen ja vastaus on jotenkin... meh. Arvostan kommenttiasi joka tapauksessa, kiitos vielä kerran. 

[Aapo]

Hihii pääset mun kommenttiterttuuni! Selasin tuota siun listaustasi ja halusin napata tämän, koska en ole ennen lukenut yhtäkään Luna/Seamus ficciä. Tykkään myös lukea tuohon täytesanahaasteeseen kirjoitettuja ficcejä, koska imo niitä on todella vaikea kirjoittaa & kirjoittajan täytyy todella panostaa tekstiinsä jotta se onnistuisi. No tähän olit ilmiselvästi panostanut, ihan upea fic! Mä ihailen sussa sitä, miten osaat kirjoittajana luoda ihan älyttömän upean tunnelman sun jokaiseen ficciin. Kirjoitus on rentoa ja luonnollista & se tuntuu tanssivan eteenpäin. Pystyin kuvittelemaan tarinan kulun kokoajan silmieni edessä liukuvana nauhana, you got the talent! Oikeesti kadehdin sua ihan mielettömästi. + tuo nimi, aivan syötävän suloisen ihana pusnam.

Lunan ja Seamuksen välinen suhde oli todella suloinen ja herkkä. Olit onnistunut kuvailemaan tämän tarinan niin upeasti, että mulle tuli mieleen tosi hauras Luna mieleen, ja se oli äärettömän söpöä. Myös Seamus sopi tuohon hahmoksi todella hyvin. Nuo dialogit oli ehkä koko ficin paras asia. Ilman täytesanoja on tosiaan hyvin vaikea kirjottaa myös dialogia, mutta sä onnistut siinäkin. En voi muuta kun ihailla sua. siis oot ihan uskomaton tyyppi. Ihanan kesäinen/keväinen fic tähän talven ja pimeyden keskelle & oon äärettömän onnellinen että avasin tän ficin ja luin jajaja ♥ mun kommentistakaan ei irtoa mitään ku oon ihan pähkinöinä, sun vikas, älä oo noin hyvä.

Kirjoitustyyli tosiaan oli ihanan rentoa ja tuollaista kevyttä, helppolukuista, mutta ihan älyttömän kaunista. Miten tälläistä voi kommentoida rakentavasti kun kaikki on ihan täydellisyyttä jajajajajaj rakastan sun ficcejäs, oikeasti (oon tainnut jotain sun toistakin joskus kommailla). Oih, yritä nyt selättää kommenttiblokki lukemalla tämmösiä.

Herkät sormenpäät poimivat sukat lattiarajasta, selän nikamat kaartuvat esille kauniisti. Poika makaa yhä vuoteella, varpaat pilkistävät esiin peiton alta.

ehdottomasti suosikkikohtaukseni koko ficissä. Juuri tuo selän nikamat ja kuvailut ja kaikki, mullekin tulee ihan Lunaolo tässä.

Kiitos ihan hirmuisesti tästä ihastuttavasta lukukokemuksesta

[Beelsebutt]

Harry/Lunan jälkeen, näin paritusketjutertun merkeissä, jatketaan nyt Luna/Seamukseen! Ja tää on sit henkilökohtaista rarea, koska en muista ikinä koskaan lukeneeni tällä parituksella yhtikäs mitään!

Mutta aww. Onpas tehokkaalla tavalla kierretty otsikon sanoma kehäksi ficin ympärille, ihan kuin se sormus tuolta lopusta <3 Tää on herkkää pitsikudelmaa ja leikkiä, mutta joka maistuu todelta. Täs on vaikuttavia sanoja ja vaikka tekniikkahaaste paikoitellen saakin tekstin hitusen tönköksi, niin se etenee kuitenkin silleen tietyllä tavoin sulavasti ja saumattomasti.

Vaahtokarkkiviiksiä, häilettymistä, raivopäissään puhaltamista, nokipölyä ja tiivijuurta <3

Pannukakkua aamupalaksi, tyttö tanssii keittiössä. Radio soittaa 50-luvun iskelmää, poika pyytää luvan, alkaa johdattaa läpi lattian pyykkikasojen. Tuhkanharmaa muuttuu hopeaiseksi, kirsikkahuulet houkuttelevat pikaiseen suudelmaan, kosketus muuttuukin hieman pidemmäksi.

Tää piti ihan lainata, koska oli niin vaikuttava kuvaus juhlasta arjen keskellä. Kuinka tavallinen muuttuu tavattomaksi ja pyykkikasojen keskellä on tanssiaisten kuningatar ja kuningas. Ainoa nillitys on kirsikkahuulista, koska se on niin tavanomainen termi tässä tavattomien pyörityksessä, mutta kai se rikkaruoho pitää aina olla

Mä voisin kuvitella, että Lunan kanssa jokainen päivä olisi taianomainen ja sitä juhlaa, koska Luna ei katso maailmaa samalla tavoin kuin me muut. Hienoa, että Seamus on ymmärtänyt ja löytänyt elämän tarkoituksen ja pitää siitä selkeästi kiinni!

Pistää haluamaan sen oman Lunan <3

Kiitos tästä hanikani
-Bbuttis