Äiti, minua pelottaa (S, Remus-lapsi)

[R.H.E]

Nimi: Äiti, minua pelottaa
Kirjoittaja: R.H.E
Ikäraja: Sallittu
Genre: raapale, drama, jonkintasoinen angst (arvoin pitkään osaston suhteen, saa vaihtaa jos on tarpeellista)
Vastuuvapaus: mur mur, pieni suloinen ihmissudenpentu kuuluu Rowlingille, mutta juonenyritys minulle. En tienaa tälläkään  
Summary: Pieni Remus on jäänyt yksin.

A/N: No niin, tämä on tällainen yömyöhällä kirjoitettu tunteenpurkausraapale, josta ei ehkä saa paljoakaan irti Siksi arvostankin, jos luet ja kommentoit.

*

Äiti, minua pelottaa.

Täällä on kylmää ja märkää, lahkeeni kastuivat jo. En saa olohuoneen isoa ikkunaa kiinni. Se on jumissa. Raosta tulee koko ajan vettä, ulkona myrskyää. Ihan kuin tuuli ulvoisi katolla, se kuulostaa siltä harmaalta keltasilmäiseltä eläimeltä, joka isä ja minä nähtiin eläintarhassa.

Missä sinä olet, äiti? Missä isä on? Miksi minä olen yksin meidän mökillä, onko papalle sattunut jotain?

Minä rikoin vahingossa sen pöydälle olleen kynttilän. Yritin sytyttää sitä, mutta täällä tuulee liikaa. Puristin sitä liian kovaa ja se hajosi lattialle. Siivosin palaset roskiin. Mutta näen täällä pimeässä hyvin, äiti, onko se normaalia?

Äiti, tule hakemaan minut pois.

*

Fin.

[Álmos]

Voi tää oli raasu, ja mä niin tykkään aina Remus-ficeistä Remuksesta tuntuu olevan niin helppo saada haikea tai surullinen tarina, ja ajatus pienestä Remus-lapsesta on tosi hellyyttävä
    Pidin erityisesti alusta, ja luettuani tämän pari kertaa tykkäsin koko ficistä. Aluksi lukiessa tekstin sujuvuudessa tuntui  olevan jotain, mutta kun näköjään vaan keskittyi kunnolla niin eihän siinä mitään Olit saanut tähän sopivasti sellasita lapsekasta ajattelua, ja lempparikohta oli ehkä

Ihan kuin tuuli ulvoisi katolla, se kuulostaa siltä harmaalta keltasilmäiseltä eläimeltä, joka isä ja minä nähtiin eläintarhassa.

aww

Haha anteeksi ehkä hieman sekavasta kommentista, mutta tykkäsin tästä kyllä, suloinen raapale ja jäi mietityttämään miten Remukselle sitten käy : o

-Álmos

[Cea]

Ensinnäkin, tämä oli ihana. Tuli ihan "aww"-fiilis tätä lukiessa, mutta kuitenkin jonkin verran surullinen. Remuksen tuntemukset välttyivät lukijaan asti ja muutenkin myötätunto heräsi pikkuruista ihmissutta kohtaan.

Aloin miettimään ihan kunnolla tämän tarkoitusta tai viestiä. Lopulta päädyin siihen "tulkintaan", että tuo tuulen ulvonta onkin ihmissuden ulvontaa ja siellä on Harmaaselkä. Sitä en ihan ymmärtänyt, että onko Remusta jo purtu vaiko onko mies poika jo ihmissusi ja hänet ollaan viety täydenkuun ajaksi mökille. Luultavasti tuo jälkimmäinen.

Mutta näen täällä pimeässä hyvin, äiti, onko se normaalia?

Ihana. Tuli ihan mieleen se, kun aina hieman pienempänä kysyi äidiltä tuon tapaisia kysymyksiä. Ja tästäkin lauseesta päättelen, että Remus on jo ihmissusi ja on täysikuu.

Hieman häiritsi, että lopussa ja alussa olevat lauseet alkavat molemmat sanalla 'äiti'.

Lauseet olivat yksinkertaisia ja se sai samaistumaan vielä enemmän lapsen ajatuksiin: yksinkertaisiahan ne ovat.

Kiitoksia, en ennen törmännytkään ficciin, joka oltaisiin kirjoitettu Remuksen näkökulmasta silloin, kun tämä oli pieni lapsi.

[PadfootLover]

suloinen <3

aww, pikkuremus.  kaunis, remuksen ajatukset kulkee jotenkin lapsenomaisella tavalla, mikä tekee tästä todella onnistuneen ficin. tahtoo lisää pikku-remus ficcejäää!!

kiitän

[R.H.E]

Álmos, niin, kuinka mahtaa raukkaparalle käydä. Tykkään itsekin tosi paljon Remuksesta (kukaan ei ole huomannut?), hänhän on lempihahmoni niin isona kuin pienenäkin, joten näin (;

Cea, jee jee, juuri tuo oli paras palkinto Olen otettu, että tämä piskuinen herätti kysymyksiä ja ajatuksia. Jokainen voi itse päättää, mitä tämän yksin jättämisen takana on (: Tuo äiti-toisto oli jotenkin pakko laittaa mukaan, kun itse sitä hoin lapsena niin paljon.

PadfootLover, pikku-Remus vaan on niin ihana!

Kiitos kaikille, jotka jättivät tassunjälkensä kommentin muodossa!