Lips Of An Angel [K11, fluffy, angst, G/D, vanhasta finistä]

[ssatine]

Title: Lips of an angel, 8. osaa. Valmis.
Paritus: G/D, sekä monia muita
Genre: Fluffy, angst, drama
Ikä-raja: K11
Summary: Draco ihastuu Ginnyyn... Mutta mitkä ovat Ginnyn tunteet?
Huom: Tämä on vanha ficcini, vanhasta finistä, jonka Tuulitukka ystävällisesti betasi (:
Tämä on ensimmäinen jatko-osaisista ficeistäni, joten kuvailu saattaa olla hiukka lapsellista aika ajoin. Mutta toivottavasti jotain hupiakin löytyy ^^
Lisäilen lukuja sitä mukaa kun kerkiän.

Osa 1

Draco Malfoy istui mustalla nahkasohvalla luihuisten oleskeluhuoneessa yksinään. Hänen jääkylmät silmänsä tuijottivat suoraan takkaan. Hän katsoi, kuinka liekit tanssivat ympäriinsä, ja lipoivat halkoja. Takasta lensi muutama kipinä hänen housuilleen. Draco hyppäsi pystyyn ja kirosi, kun hänen upouusille housuilleen alkoi ilmestyä reikä.
"Entistus", hän mutisi hiljaa ja housujen reikä umpeutui.
Draco oli ollut jo jonkin aikaa hyvin mietteliään ja hiljaisen oloinen. Hän ei edes tiuskinut rohkelikoille niin paljoa, kuin yleensä. Viime aikojen tapahtumat olivat sekoittaneet hänen ajatuksensa, ja hän oli vaikeiden päätösten edessä.


Viime viikonloppuna oli Tylypahkassa ollut rohkelikko-luihuinen huispausottelu. Rohkelikko oli tottakai voittanut ja Draco oli siitä hyvin käärmeissään. Mutta kätellessään rohkelikoiden joukkueen johtajaa, Harrya, tapahtui jotain sellaista, mistä Draco tuli entistäkin vihaisemmaksi. Lähtiessään kävelemään kohti pukuhuoneita, näki hän jotain punaista silmäkulmassaan. Hän kuuli helisevän naurun, joka kaikuessaan kentällä olisi sulattanut kenen tahansa sydämen. Hän kääntyi äänen suuntaan, ja näki, kuinka Ginny Weasley juoksi kentän läpi Harryn luo, hyppäsi tämän kaulaan, ja suuteli häntä tiiviisti. Dracon sisukset kiristyivät ja nenäsieraimet laajenivat. Hän löi itseään päähän, ja sanoi hiljaa itselleen:
"Mikä minulla on? Sehän on Weasley! Ei rohkelikkoihin saa sekaantua!"
Hän pudisti päätään, ja kääntyi poispäin lemmenparista, joka maiskautteli edelleen kentällä.
"Draco!"
Tylypahkan tammiovilta juoksi Dracoa vastaan pienikokoinen, mustatukkainen tyttö. Pansy Parkinson tuli hänen luokseen, ja suikkasi suukon hänen otsalleen.
"Pelasit tosi hyvin, eikä sillä mitään vaikka me hävittiinkin!" Pansy sanoi, otti Dracon käsikynkkään, ja talutti tätä linnaa kohti.
"Mmm," Draco mumisi mietteissään, eikä edes katsonut Pansyyn. Pansy tutki häntä ihmeissään; tuo käytös ei ollut yhtään Dracon tapaista. Mutta Pansy ei uskaltanut sanoa mitään, sillä pelkäsi Dracon suuttuvan. He kävelivät sisään tammiovista, ja lähtivät kohti tyrmiä. Jälleen kuuluva puhtaanheleä nauru pysäytti Dracon niille sijoilleen. Draco ei uskaltanut edes kääntyä, sillä hän ei tahtonut nähdä vihamiestään tytön kanssa, jonka kuuluisi roikkua hänen käsivarressaan ja kuiskutella hänen korvaansa ihania sanoja, jotka saisivat ihon kananlihalle. Mutta asiat eivät olleet niin. Weasley oli rohkelikko. Rohkelikko! Draco sulki silmänsä. Tuska hänen sisällään yltyi niin kovin, että hänen olisi tehnyt mieli huutaa.
"Draco, onko kaikki okei?" Pansy kysyi huolissaan.
"Joo, jatketaan nyt vaan matkaa", Draco hymähti, ja kiskoi Pansya portaita alaspäin.


Hän oli siis todellakin ihastunut, rohkelikkoon ja vieläpä Weasleyhyn. Draco istui takaisin sohvalle, ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Platinanvaaleat hiussuortuvat valuivat hänen käsiensä päälle ja hän huitaisi ne vihaisesti pois. Poika nousi pikaisesti ylös, ja katsoi ympärilleen: ei ketään. Hän tarttui lähipöydällä olevaan paperinpalaseen, ruttasi sen ja viskasi tuleen. Kuului sihahdus ja se oli jo palanut poroksi. Draco käveli edes takaisin kivilattialla ja heilutteli käsiään hermoissaan. hän oli jo tehnyt päätöksensä: hän jättäisi Pansyn. Ei ollut reilua olla toisen kanssa, kun ajatteli toista. Varsinkin kun se oli Weasley! Draco oli pyytänyt Pansya tulemaan oleskeluhuoneeseen aamiaisen jälkeen. Hän itse ei ollut tohtinut mennä sinne. Olisi sietämätöntä mennä katsomaan, kuinka Potter lepertelisi Ginnylle ja silittäisi tämän tulenpunaisia, upeita hiuksia. Ei, se olisi jo kuolemaan astuminen. Portaista kuului askeleita. Draco ryhdistäytyi, ja katsahti sinne. Se oli Pansy, joka väänteli käsiään kävellessään epävarmasti alaspäin. Kuinka pieni ja hento Pansy olikaan! Draco katsoi tyttöä ja pelkäsi että tulevien uutisten painosta hän luhistuisi.
"Draco, pyysit minua tul-"
"Niin, Pan, tule tänne", Draco sanoi katsomatta Pansyyn. Pansy hipsutti lähes äänettömästi Dracon luo ja istuutui sohvalle.
"Katsos kun, olen vähän miettinyt tätä meidän juttua", Draco huokaisi ja katsoi tuleen. Miten tämä oli niin vaikeaa? Sanat tuntuivat takertuvan hänen kurkkuunsa.
"Niin, olet löytänyt jonkun uuden", Pansy sanoi kiihkeästi ja nousi ylös, pikku kätensä nyrkissä.
"Ei, en minä sitä tarkoittanut, vaan minä-"
"Joo, älä sano enempää! Kerro uudelle tyttöystävällesi, että olet kauhea, valehteleva ääliö! Kerro se hänelle, että hän osaa varautua, ja varsinkin, jos se on Gerda! Kaunis, vaalea bimbo, yhtä rikas kuin sinäkin, ja vielä puhdasverinen, hyvä sukuinen! Siinäkös vasta hyvä ehdokas rakkaalle isällesi!" Pansy huusi itkuisena.
"Ei, nyt ei todellakaan ole kyse hänestä, minähän en edes pidä hänestä!" Draco kiihtyi.
"No, oli se kuka tahansa, olen kyllästynyt olemaan ovimattosi! Et ikinä kuuntele minua, vastaa suudelmiin, etkä edes katso minuun kun puhut!"
Draco punastui ja nosti katseensa kiehuvaan Pansyyn. Hetkeen he eivät sanoneet mitään, hengittivät vain molemmat kiivaasti ja katsoivat kireinä toisiaan.
"Pansy..." Draco aloitti. Pansy katsoi inhoissaan Dracoa ja perääntyi, kun poika astui askeleen lähemmäs. Hän tarttui takan reunuksella olevaan pokaaliin ja osoitti sillä Dracoon.
"Yritäkin tulla vielä lähemmäs, niin heitän sinua tällä," Pansy sanoi vihaisena ja nielaisi, estäen kyyneleitään tulemasta. Draco huokaisi syvään ja istui sohvalle. Hänen sanavarastonsa ei enää toiminut. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa, ja Pansy selvästikin aisti sen.
"Juuri tuota, tuota inhoan sinussa eniten! Et edes sano omaa mielipidettäsi asiaan, et osaa puolustautua millään, olet vain hiljaa ja katsot kuinka muut kärsivät! Sinusta ei ikinä tule edes kunnollista kuolonsyöjää, kun olet tuollainen vetelys! Mitäköhän isäsikin ajattelee sinusta", Pansy sanoi ilkkuen. Nuo sanat kuitenkin saivat Dracon sisälmykset kiehumaan ja hän nousi ylös äkisti.
"Älä missään nimessä sekoita minun isääni tähän!" Draco huusi niin että sylki lensi suusta.
"Oi, osuinko herkkään paikkaan? No, se oli siis kaikki mitä sinulla oli sanottavana. Tahdot vaan minusta eroon. Kuule... Hyvää loppuelämää!" Pansy huusi ja heitti pokaalin lattialle. Se särkyi tuhansiksi palasiksi. Pansy kääntyi äkisti ja lähti itkien juoksemaan ylös portaita. Draco seisoi edelleen ja hänen sisällään kiehui.
"Perkele!" hän raivosi ja potkaisi pöytää voimallisesti.

Lähes puoli tylypahkaa istui vielä suuressa salissa aamiaisella, kun Pansy juoksi ovista sisään ja luihuisten pöytää kohti. Ginny katsoi tätä Harryn kainalosta: mikä Pansylla oli? Tyttö näytti itkevän. Pansy oli tullut Millicent Bulstroden ja Gerda Kraffin väliin. Hän työnsi Gerdaa kauemmas, jottei tämä kuulisi mitä hän puhui Millicentille. Ginny seurasi tapahtumaa tarkkaavaisesti. Hän yritti lukea sanoja Pansyn huulilta muttei pystynyt, koska kultapikari oli tiellä. Hitto, ajatteli Ginny. Häntä olisi kiinnostanut paljon, miksi Pansy oli niin kiihtynyt. Harry katsoi häntä hölmistyneenä.
"Mistä lähtien sinua on Pansy Parkinsonin elämä kiinnostanut?" Hän naurahti ja Ginny havahtui.
"Ei se ole koskaan kiinnostanutkaan!" Ginny sanoi ja hymyili Harrylle. Harry näytti vakuuttuvan asiasta ja kääntyi jatkamaan keskusteluaan shakista Ronin kanssa. Hyvä, Ginny huokaisi ja katsoi luihuisten pöytään, mutta Pansya ei näkynyt missään. Sen sijaan Draco Malfoy oli ilmestynyt sinne ja katsoi juuri Ginnyyn. Ginny kääntyi äkisti hämillään. Miksi Draco katsoi häntä? Ginny oli kuin ei olisi huomannutkaan ja syventyi keskustelemaan Hermionen kanssa.

Draco tuhahti. Ginny ei edes huomannut hänen katsettaan, ja se oli hyvä. Ei pitäisi edetä liian nopeasti, kun omatkin tunteet olivat mullin mallin.
"Draco, mikä Pansylla oli?" Gerda uteli Dracolta kuiskaten, ja hivuttautui lähemmäs häntä.
"Ei mikään... Tai siis- mistäs minä sen tietäisin", Draco korjasi ja katsoi Gerdaa kuin etanaa. Hän ei halunnut antaa Gerdalle kuvaa, että pitäisi tästä, vaikka tämä kaunis olikin. Gerda arvasi vihjeen ja irvisti Dracolle. Draco huokaisi ja kaatoi itselleen kurpitsamehua. Tytöt ovat sitten välillä outoja, hän tuhahti ja joi kulauksen.

[ssatine]

Osa 2

Seuraavana aamuna Draco heräsi aikaisin järkyttävään päänsärkyyn. Hän oli nukkunut koko yön huonosti, nähden katkonaisia unia joko Pansysta huutamassa hänelle, tai unia, joissa Ginny suuteli häntä kiihkeästi auringonlaskun alla. Hän nousi istumaan suuressa pylvässängyssään, ja kaatoi itselleen kristallikannusta vettä. Hän tunsi itsensä kuumeiseksi. Kylmiä hikikarpaloita valui hänen selkäänsä alas. Draco nousi ylös jaloitellakseen hiukan. Hän kietoi vihreän kylpytakin ympärilleen ja lähti oleskeluhuoneeseen. Gerda istui siellä takan edessä lämmitellen. Draco jäykistyi ja ei tiennyt mitä tehdä. Pitäisikö hänen mennä alas ja kestää Gerdan kauniiden kasvojen tuijotus vai palata takaisin nukkumaan? Hän huoahti ja lähti kuitenkin laskeutumaan kierreportaita. Gerda hätkähti kuullessaan askelia.
"Ai, se olitkin vain sinä, Draco", hän sanoi ja laski kätensä rintansa päälle, antaakseen hengityksensä tasaantua.
"Pelkäsin että siellä olisi Goyle, hän on piirittänyt minua viime aikoina, alkaa jo pelottaa että hän on ihastunut minuun", Gerda purskahti nauruun juuri kun Draco oli päässyt istumaan.
"En tiennytkään että se kana-aivo omistaa tunteet", Draco sanoi ja nauroi omahyväisesti mielestään hyvälle jutulleen. Gerda nauroi heleästi. Draco pani merkille, ettei Gerdan nauru ollut mitään Ginnyn nauruun verrattuna.
"Kuule, Draco, mitä sinä-" Gerda nousi lattialta ja tuli istumaan sohvalle Dracon viereen, kiinni hänen reiteensä,"- ajattelet minusta?" Gerda jatkoi ja siveli sormellaan Dracon jalkaa. Draco henkäisi, muttei tiennyt mitä sanoa. Gerda katsoi häneen suklaanruskeilla silmillään. Draco tutki silmiä, kuin Ginnyn, mutta Ginnyn olivat vielä täyteläisemmät. Gerda tuli lähemmäs ja suuteli Dracoa kaikessa hiljaisuudessa. Draco vastasi suudelmaan vastahakoisesti.
"MINÄ TIESIN SEN!" kuului huuto heidän takaansa, tyttöjen makuuhuoneelta päin. Molemmat säikähtivät ja kääntyivät katsomaan huutajaa. Se oli Pansy, jonka suu oli auki ammollaan ja hänen kätensä osoitti Dracoon.
"Ei, Pansy, en minä, se oli-"
"PIDÄ PÄÄSI EDES HETKI KIINNI JA KUUNTELE MITÄ MINULLA ON SANOTTAVANA!" Pansy huusi raivosta kiehuen. Draco tuijotti Pansya kauhuissaan: tyttö näytti siltä että voisi murhata hänet ja Gerdan. Gerda tarttui Dracoa hihasta ja veti tämän eteensä, kuin suojakilveksi.
"DRACO MALFOY, OLET ÄÄLIÖMÄISIN JA INHOTTAVIN IHMINEN KENET OLEN IKINÄ TAVANNUT! Jos osaisin, kiroaisin sinut heti!" Pansy huusi. Hän tärisi siinä hetken aikaa, mutta kääntyi ja lähti jälleen itkien pois. Draco kääntyi Gerdan puoleen vihaisena:
"Miksi sinun piti pilata kaikki? Oliko sinun pakko suudella minua?"
"Mutta itsehän katsoit minua niin sekaisin, ja sinähän olet aivan hulluna minuun!" Gerda sanoi ihmeissään siitä, kun Draco huusi hänelle.
"Luuletko että todella pidän sinusta? Voi helvetti, jokainen poika ei ihastu sinuun, vaikka olisit kuinka seksikäs tai kaunis. Tyhmä sinä olet!" Draco huusi, nousi ylös, lähti takaisin poikien huoneelle ja jätti jälkeensä hämmentyneen Gerdan.

"Kuulenko omiani, vai huusiko tuolla Pansy?" Crabbe kysyi unisena sängystään.
"Kuulit joo", Draco tiuskaisi tälle ja heittäytyi sänkyynsä.

Ginny oli päättänyt ottaa selville mikä Pansya vaivasi. Aamiaisella hän tarkkaili tämän käytöstä: ei mitään uutta. Pansy oli vähän hysteerinen mutta pystyi kyllä pitelemään voileipäänsä käsissään. Juuri kun Draco tuli saliin, Harry keskeytti Ginnyn tarkkailuhetken:
"Mitä sanoisit kullannuppu, jos tehtäisiin tänään illalla jotain kivaa, tuntien jälkeen? Kun ei olla viime aikoina keritty? Mentäisiin vaikka uimaan? Ginny?!" Ginny havahtui ja katsoi Harryyn.
"Joo, mikä ettei... Eikun ei! Muistin juuri että minun täytyy mennä kirjastoon etsimään lisätietoa hurlunpumpirskeista", Ginny tajusi, että kaikki vapaa-aika täytyi käyttää Pansyn väijymiseen.
"Mitä ihmeitä ovat hurlunpumpirskit?" Harry kysyi huvittuneena.
"Öö... Ne ovat tietenkin kasveja! Kyllä sinun pitäisi tietää, mutta eihän ole minun vikani ettet ota enää yrttitiedon tunteja", Ginny sanoi tyytyväisenä keksittyään loistavan valheen.
"No, se on niin tylsää... Vai että hurlunpumpirskit... Jos tulisin etsimään kirjoja kanssasi?" Harry kysyi toiveikkaana. Ginny hymyili ja silitti Harryn poskea.
"Arvostan kyllä sitä, että haluaisit olla kanssani. Minäkin rakastan sinua, mutta nyt haluan vain tehdä hyvän esitelmän hurlunpumpei- ei hurlunbambeis- siis, no tiedät kyllä", Ginny sanoi huolettomasti ja nousi ylös, lähteäkseen ensimmäiselle tunnilleen. Harry katsoi hölmistyneenä hänen peräänsä, mitä Ginnyllä oikein oli mielessään?

Loitsujen tuntien päätyttyä Ginny keräsi kirjat laukkuunsa ja kaivoi kelmien kartan laukustaan. Hän oli pihistänyt sen lainaan Harrylta. Hän aukaisi kartan, lausui sanat joilla kartan piirteet tuli näkyviin ja alkoi sitten etsiä innoissaan Pansya kartalta. Pansy näkyi olevan tulossa tähtitornista. Sinnepä siis! Ginny tuumasi ja kiiruhti matkaan. Hän juoksi portaita ylös ja alas, pitkin tylypahkan kolkkoja käytäviä, ja pysähtyi erään kuorsaavan leidin muotokuvan eteen huohottaen. Hän kaivoi kartan esiin, tarkastaakseen missä Pansy liikkui. Mutta ennen kuin hän sai edes avattua karttaa, Pansy ilmestyikin nurkan takaa. Ginny hyppäsi melkein kolme jalkaa säikähtäessään ja tunki äkkiä kartan taskuunsa.
"Mikä sinua vaivaa Weasley?" Pansy kysyi ilkkuen Ginnyltä. Ginny pani merkille että Pansyn silmien alla häilyivät tummat varjot, ja tämän hiukset hapsottivat ties mihin suuntaan. Pansyn poskella kimalsi pieni kyynelkiehkura, joka ilmoitti että hän oli selvästikin itkenyt jonkun aikaa sitten.
"Eei mikään... Pelästyin vain sinua kauheasti!" Ginny sanoi hätäisesti, mutta tiesi ettei kuulostanut vakuuttavalta. Pansy katsoi häntä hetken kuin limanuljaskaa, mutta tuhahti sitten ja jatkoi matkaansa. Ensi kerralla täytyy olla varovaisempi, Ginny ajatteli ja pyöritti silmiään. Kello löi kahdeksan kertaa ja hän lähti kohti tupansa oleskeluhuonetta.

Astuessaan sisään kuvakudoksesta, hänen silmänsä  osuivat oitis keskenään kinastelevaan Roniin ja Harryyn. Hermione puolusteli ilmeisesti Ronia, seisoessaan tämän selän takana huutelemassa sekaan erinäisiä kommentteja.
"Mikä täällä on oikein meneillään?" Ginny kysyi ja tuli Harryn luo.
"Tuo- veljesi, hän varasti kelmien kartan! Olen etsinyt sitä kaikkialta, mutta sitä ei ole missään, ei edes salaisessa piilossani sängyn alla", Harry selitti kiihkeästi.
"No onpa hyvä että nyt paljastit sen kaikille", Ginny virnisti ja jatkoi:
"Kuule, minä sitä lainasin, älä siis turhaan syytä veljeäni", Ginny sanoi ja ojensi kartan Harrylle. Harry katsoi Ginnyä silmät pyöreinä ja vetäisi kartan tylysti hänen käsistään.
"Miksi et kysynyt sitä minulta? Olisin ehkä voinutkin lainata sitä, jos siihen olisi ollut hyvä tarkoitus ja olisit KYSYNYT! Miksi sinun täytyy käydä penkomassa tavaroitani? En kuitenkaan ole yhtä sinun kanssasi vaikka seurustelemmekin, joten voisit kysyä asioita suoraan minulta! Ja mihin edes tarvitsit sitä?" Harryn sanat kaikuivat hänen huutaessaan lähes tyhjässä oleskeluhuoneessa. Hermione nyökkäsi Ronille, että heidän pitäisi lähteä. Ron ei pitänyt siitä, että Harry huusi hänen siskolleen, mutta lähti kuitenkin Hermionen mukana, koska ei halunnut kuulla enempää huutoa. Ginny istui upottavaan nojatuoliin ja katsoi Harryyn jääkylmästi.
"Miksi sinä huudat minulle? En ottanut sen kuin vähäksi aikaa, ja vain lainaan! Minulla oli hyvä syy, tahdoin ottaa selville mitä Pansy puuhaa!" Ginny sanoi korottamatta ääntään. Harry naurahti ivallisesti ja kääntyi poispäin Ginnystä.
"Senkö takia tarvitsit tätä? Seurataksesi jotain Parkinsonia? Mistä lähtien hänen elämänsä on sinulle kuulunut? Mistä lähtien sinusta on joku kyylä tullut?" Harry kysyi huvittuneena. Ginny äyskähti:
"Miten voitkaan puhua minulle noin? Nimittelet kyyläksi! Kaiken senkin jälkeen mitä meillä on ollut, vain jonkun näin typerän pikku asian takia?" Ginny niiskahti. Harry kääntyi häneen päin ja tuijotti häntä ilmeettömästi.
"Minusta kyllä tuntuu ettei tästä tule mitään, Ginny. Minä en kestä valheita, enkä varsinkaan siitä että tavaroihini kajotaan ilman lupaa! Luulin, että edes sinä olisit ollut niin järkevä ettet tekisi mitään tällaista", Harry päästi sanat suustaan jäykästi. Kaiken tuon sanominen näytti Ginnystä vaikealta, mutta kuitenkin kauan harkitulta. Hän ei pystynyt estämään kyyneleitään, vaan antoi niiden valua poskilleen, edes pyyhkimättä niitä. Harryyn sattui, kun hän näki Ginnyn itkevän. Mutta hän ei sanonut mitään muuta kuin:
"Olen pahoillani, Ginny. Tarvitsen aikaa miettiäkseni asioita tarkemmin. Toivottavasti sinäkin viisastut edes hiukan", Harry katsoi haluamattaan Ginnyn kuvankauniisiin kasvoihin ja kiristi hampaitaan. Hän kuitenkin käännähti kannoillaan ja jätti taakseen kamalasti kärsivän, pitkä-aikaisen rakkaansa. Itkemään yksin pimeyteen.

Draco istui seuraavana päivänä päivällisellä ja tarkkaili tiiviisti rohkelikkojen pöydän ja oven väliä. Ei, Ginnyä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Dracolla oli ainakin yksi ilonaihe, hyvin vihaiselta näyttävä Harry, tosin hän ei tiennyt mikä Harrylla oli. Seuraavat sanat kuitenkin saivat hänen sisuksensa heittämään hepsankeikkaa.
"Kuulitko muuten että Potter ja Weasley erosivat?" Goyle hörisi hänen vieressään Gerdalle, joka ei näyttänyt välittävän pätkääkään pojan puheista.
"Mitä?!" Draco purskahti ja tarttui Goylea hihasta.
"Niin, kuulin kun Potter puhui McMillanin kanssa poikien vessassa. Tiedätkö, hän kuulosti tosi avuttomalta..." Goyle sanoi turhautuneena, kun Draco oli keskeyttänyt hänen mahti keskustelunsa Gerdan kanssa. Draco hymyili leveästi, eikä välittänyt Pansysta joka töytäisi häntä kulkiessaan ohi. Dracon naama upposi valtavaan kermakakkuun tönäisyn voimasta.
"Draco, sanonko Pansylle jotain tuosta?" Crabbe kysyi innostuneena.
"Äh, mitä turhia, tämähän on vain kakkua, nam" ,Draco sanoi ja hymyili leveästi. Crabbe tuijotti häntä hetken epäuskoisesti, mutta kääntyi sitten takaisin ruokansa pariin.  Draco katsoi taas rohkelikkojen pöytään samalla kun pyyhki kasvojaan pehmeällä samettiliinalla. Ginny oli vihdoin ja viimein ilmestynyt syömään, mutta istui kaukana Harrysta, Creeveyn kaksosten välissä. Ginnyn kasvot olivat pelkkää tuskaa, huolta ja surua. Voi kun Draco olisikin voinut tehdä jotain hänen hyväkseen. Painaa Ginnyn itseään vasten ja kuiskata korvaan että kaikki olisi hyvin. Yhtäkkiä Ginny nosti katseensa häneen kohti! Ei, ei sittenkään suoraan häntä kohti, mutta... Pansyyn? Draco pyöritti päätään, nousi ja poistui salista.

Ginny tarkkaili Pansyn jokaista liikettä. Hän ei kerinnyt syödä kuin palasen lammasta ja perunan puolikkaan, kun Pansy nousi jo ylös ja teki lähtöä. Ginny tunki kokonaisen perunan suuhunsa ja nousi hänkin ylös sellaisella vimmalla että kaatui lattialle. Monet nauroivat hänelle, mutta huolestunut ääni kysyi:
"Oletko kunnossa, Ginny?"
Ginny oli kiitollinen siitä, että edes joku välitti, ja nosti päänsä äänen suuntaan sanoakseen kiitos, olen... Mutta se olikin vain Harry. Ginny nousi Harryyn katsoen ylös ja käännähti kannoillaan ja lähti salista linkuttaen samalla jalkaansa. Hän riensi ovesta ja samalla torui itseään kömpelyydestään. Hän oli niin tympääntynyt itseensä, että ei huomannut lähestyvää Dracoa.
"Iik!" hän kiljaisi törmätessään poikaan. Draco tarttui Ginnyä käsistä, ettei hän kaatuisi. Ginny katsoi poikaan, joka vastasi katseeseen ihme kyllä, lempeästi.
"Päästäisitkö minusta irti, minulla on kiire", Ginny sanoi töykeästi ja repäisi kätensä Malfoyn lujasta otteesta, jatkaen sitten juosten matkaansa. Hän kuuli Pansyn loittonevat askeleet ja seurasi niitä varovasti ja hiljaa. Askeleet lopulta johdattivat hänet tyttöjen vessaan. Ginny odotti vähän aikaa oven ulkopuolella, että Pansy pääsisi koppiin ja meni sitten perässä. Hän hivuttautui hiljaa kosteaan huoneeseen, ja kuuli itkua lähimmästä kopista. Pansy itki siellä hervottomasti. Itku sai hänen ihonsa kananlihalle ja hänelle tuli suuri myötätunto tyttöä kohtaan.
"Pansy," hän lähes kuiskasi. Pansy vaikeni oitis ja niiskautti.
"Kuka siellä?" Hän kysyi heiveröisesti.
"Ginny Weasley", Ginny vastasi varovasti. Pansy riuhtaisi oven auki ja seisoi nyt kasvokkain Ginnyn kanssa, naama vääntyneenä mitä inhoa tulvivimpaan ilmeeseen.
"Miksi sinä vakoilet minua? Mitä sinä oikein haluat tietää?" Hän kysyi Ginnyltä pieni kehonsa täristen.
"En minä vakoile, halusin vain tietää mikä sinulla on, olet näyttänyt hyvin surulliselta parin viime päivän aikana-"
"Se ei kyllä ole SINUN asiasi, mutta jos Weasleyta noin kovasti kiinnostaa, niin minulla tuli juuri bänksit Dracon kanssa! Nyt sitten ollaan samassa veneessä, punanokka!" Pansy kivahti ja marssi ulos huoneesta. Ginny oli hämmentynyt. Näinkö äkkiä sana kiiri Tylypahkassa? Hänen ja Harryn erosta oltiin saatu jo kahdentoista tunnin sisällä tietoa, mutta hän ei olisi aavistanutkaan itse että Draco ja Pansy olivat eronneet. Viimeisten kymmenen minuutin tapahtumat velloivat hänen päässään, vailla selkoa. Siksikö Draco oli katsonut häneen niin kiltisti? Oliko hän jättänyt Pansyn Ginnyn takia ja pahinta, oliko hän ihastunut Ginnyyn? Ginnya alkoi heikottaa ja hän juoksi vessaan oksentamaan.

[ssatine]

Osa 3

Ginny saapui muodonmuutosten tunnille naama vitivalkoisena ja kävellen tärisevin askelin. Hänen luokkatoverinsa katsoivat häntä huolissaan ja professori McGarmiva totesi oitis:
"Weasley, voitko pahoin? Olet kalpea kasvoiltasi! Sinun täytyisi- Ginny!" Professori kirkaisi kun Ginny retkahti maahan, ja jäi siihen makaamaan silmät tuijottaen kattoa kohti.
"Richard, auta minua! Ginny on oitis toimitettava sairaalasiipeen!" McGarmiva sanoi hätäisenä, kokeillessaan Ginnyn pulssia. Se oli hyvin heikko. Roteva puuskupuhilainen Richard nousi pulpettinsa takaa ja auttoi professoria nostamaan Ginnyn ylös.
"Saatte lopputunnin vapaaksi", professori ilmoitti järkyttyneelle luokalle ja kantoi Richardin kanssa Ginnyn pois luokasta.

Ginny raotti silmiään kirkkaassa auringonvalossa. Sairaalasiiven korkeista ikkunoista loisti valoa ja lintujen lirkutus kuului sisään. Ginny katsoi ympärilleen: Hermione, Ron ja... Harry istuivat hänen vuoteensa ympärillä.
"Mitä sinä teet täällä, Harry?" Ginny kysyi hievahtamatta Harrylta. Harry hymyili ja kohotti kätensä koittaakseen Ginnyn otsaa, mutta Ginny huitaisi sen pois ja nousi istumaan vuoteellaan.
"Voisitko vastata minulle? Miksi tulit tänne, miten kehtaatkaan?" Ginny kysyi ja hänen äänensävynsä vaihtui vihaiseksi.
"Ginny, sinä pyörryit tunnilla, sinun pitäisi levätä..." Harry sanoi edelleen hymyillen.
"En saa levättyä, ennen kun olet kadonnut silmistäni!" Ginny kivahti ja hänen hengityksensä kohoili. Harry vilkaisi Roniin ja Hermioneen, jotka välttivät katsomasta häntä.
"Siitä vaan, jättäkää tekin minut!" Harry huusi ja kiirehti ulos huoneesta. Ginny pillahti itkuun ja laski katseensa käsiinsä, punaiset hiukset valuivat hänen kasvojensa eteen. Ron kurtisti otsaansa ja sanoi:
"En ymmärrä Harrya. Hän huutaa ensin minulle, ja sitten vielä sinulle! Sanoin hänelle että hänen pitäisi pyytää sinulta anteeksi, siksi hän tuli tänne. Olen pahoillani."
Ginny pyyhki kädellään silmiään ja sanoi hiljaa, katsoen veljeensä:
"Ron, älä välitä, anna Harryn olla ja ajatella rauhassa. Luulen, että ero on meille joksikin aikaa vain hyväksi. Mutta en halua nähdä häntä, ennen kun hän tajuaa etten ole varas, tai varsinkaan valehtelija!" Hän sanoi ja katsoi poispäin muista. Hermione tarttui hänen käteensä ja sanoi rohkaisevasti:
"Minä ymmärrän. Me annamme Harryn olla rauhassa, ja sinun myös, jos niin haluat. Nämä päätökset ovat kaikki sinun omiasi, ei meidän", Hermione halasi Ginnya ja lähti sitten Ronin kanssa pois. Ginny puuskahti ja läsähti takaisin nukkumaan.

Ginny pääsi seuraavana aamuna pois sairaalasiivestä. Hän meni aamiaiselle yksinään, ja istui tällä kertaa Deanin ja Seamuksen seuraan. Näiden jutut olivat melko kuivia, mutta hänen täytyi tottua siihen, sillä Harryn seuraan hän ei nyt halunnut vähään aikaan. Ginny katsoi komeaa Deania, jonka kanssa oli seurustellut muutama vuosi sitten. Dean hymyili hänelle. He edelleen pitivät toisistaan, mutta Dean seurusteli nykyään Padma Patilin kanssa, joten Ginnyllä ei olisi nyt mahdollisuuksia häneen. Draco Malfoy saapui juuri saliin, Goylen ja Crabben kanssa. Ginny katsoi heitä inhoissaan. Hän ei ollut ikinä pitänyt Malfoyn kätyreistä, kahdesta lyllertävästä, ruokaa rakastavista korstoista, eikä itse asiassa Malfoystakaan... Kai? Malfoy oli kyllä melko lailla muuttunut; siitä pienestä kimittävästä pojanpirpanasta oli kasvanut komea, leveähartiainen ja vahva mies. Ginny katseli häntä mietteissään, mutta käänsi nopeasti katseensa, kun Malfoy katsoi häneen. Ei luihuista, missään tapauksessa ei ainakaan Malfoyta! Mitä Hermione, Ron ja varsinkin Harry ajattelisivat, tai muut rohkelikot, puuskupuhit, korpinkynnet...
"Ginny, onko totta että sinä ja Harry erositte?" Seamus kysyi ja Ginny ravisti päätään.
"Ai, häh? Jaa, niin joo kyllä me erottiin", hän vastasi hämääntyneenä. Seamus katsoi häntä kiinnostuneena. Ginny sulki silmänsä. Nytkö Seamuskin oli ihastunut häneen! Kaikki pojat piirittivät häntä nykyään! Ei hän mielestään ollut edes kummoisen näköinen, mutta miksi poikien mielestä sitten? Ginny joi loput kahvistaan ja nousi lähteäkseen ulos, hänellä oli yksi vapaa tunti ennen yrttitietoa.

Hän astui ulos heleään, keväiseen ilmaan ja vetäisi keuhkonsa täyteen puhtoista ilmaa. Hän lähti kävelemään kohti huispaus-stadionia. Hän näki, että muutama tylypahkalainen lensi siellä, oli varmaan vapaa tunnillaan harjoittelemassa tuleviin Tylypahkan kevään mestaruuskisoihin, joiden rohkelikko-luihuinen ottelu olisi ensi viikonloppuna. Hän nousi katsomoon ja meni etummaiseen riviin istumaan. Hän varjosti kädellään kasvojaan ja katsoi ylös, kaksi hahmoa lenteli siellä luudillaan. He olivat ilmeisesti luihuisia, mustavihreiden pukujensa johdosta. Toisen nimeä Ginny ei tiennyt ja toinen oli... Draco Malfoy! Ginny terästi katsettaan ja katsoi tämän lentoa. Ei yhtä hyvä kuin Harry, mutta ainakin parempi kuin hän itse. Ginny nojasi käsiinsä ja seurasi katseellaan Malfoyn liikkumista sinistä taivasta vasten. Hän liikkui yhtä sulavasti kuin käärme (ja mistäköhän sekin johtui). Olikohan hänen kielensäkin suutelun yhteydessä yhtä käärmemäinen ja lipevä kuin hänen tapansa liikkua luudan kanssa? Ginny ajatteli ja naurahti tyhmille jutuilleen. Mutta silloin hälytyskellot alkoivat soida hänen päässään ja hän hautasi käsillään kasvonsa huokaisten. Miksi poikajutut oli aina näin vaikeita? Kun hän laski kätensä alas, oli Malfoykin laskeutunut alas kentän hiekalle, ja pudisteli vaatteitaan. Malfoy huomasi näköjään Ginnyn, kun lähti tulemaan tätä kohti luuta olallaan ja hiukset vetäistynä taaksepäin tyylikkäästi. Ginny hymyili pojalle, ja ihmetteli kun poika vastasi hymyyn.
"Mitäs Weasley täällä tekee?" kysyi Malfoy huolettomasti ja iskosti katseensa ystäväänsä, joka tajusi vihjeen ja lähti pois.
"Tulin vaan katsomaan lentoanne, halusin arvioida oletteko meille hyvä vastus!" Ginny sanoi ja nauroi jälleen valloittavalla tavalla joka sai perhoset lentämään Malfoyn vatsassa.
"Ai niin, unohdin että sinäkin olet pelaamassa ensi ottelussa. Miksi et ollut viime ottelussa?" Malfoy kysyi puhuen ystävällisesti ja Ginny nosti toista kulmakarvaansa ihmetellen, mutta vastasi kuitenkin kepeästi:
"Tyttöjen vaivoja."
Malfoy purskahti nauruun ja joutui pitelemään vatsaansa, ettei halkeaisi. Ginny hymyili kuunnellessaan pojan naurua, se oli niin täynnä miehisyyttä ja varmuutta, toisin kuin Harrylla. Ginny huokaisi, hän ei haluaisi ajatella Harrysta pahaa, koska rakasti tätä edelleen huolimatta siitä, mitä kaikkea Harry oli hänelle sanonut. Malfoy katsoi tylypahkan tornikelloa ja puuskahti:
"Taitaa olla kummankin aika lähteä tunneille. Mikä tunti sinulla on?"
"Yrttitieto, ja sinulla ilmeisesti pimeyden voimilta suojautuminen, niin tiedän sen, olenhan lukenut Harryn lukujärjestystä", Ginny vastasi Malfoyn kysyvään ilmeeseen ja punastui. Malfoy irvisti kuullessaan Harry-nimen, mutta toivoi ettei Ginny huomannut sitä. Ginny kiipesi aidan yli ja pudottautui hiekalle, välttääkseen kiusallisen hiljaisuuden.
"Mennäänkö yhdessä?" Hän kysyi Malfoylta, joka nyökkäsi. He lähtivät jutellen kovasti samalla huispauksesta, jolloin heiltä jäi huomaamatta katsomon toisella puolella istunut Lavender Brown. Hän juoksi heti linnaan eri kautta, kuin Ginny ja Draco, kertomaan oitis Ronille, Harrylle ja muille näkemästään.

"Mitä? Ginny puhui siis MALFOYN kanssa?!" Ron kivahti ja Lavender nyökkäsi innoissaan. Ronin korvat punehtuivat ja hän puuskutti. Harry tuijotti eteensä sanomatta mitään. Oliko Ginny valinnut Malfoyn, ja sen takia ollut niin salaperäinen? Niin ja seurannut Parkinsonia, varmaan nyhtääkseen tältä lisätietoja. Niin, Harryhan oli kuullut joltain, että Malfoy ja Parkinson olivat juuri eronneet! Olikohan Malfoy ihastunut Ginnyyn...? Samat asiat mahtoivat mietityttää Hermionea, joka juuri sanoi:
"Minä puhun Ginnylle! Tämä on hullua!" Kun hän sen oli saanut sanottua, Malfoy ilmestyi ovesta omahyväinen ilme kasvoillaan. Ron murisi ja nousi äkisti ylös, mutta Dean ja Harry kiskoivat hänet takaisin istumaan.
 
Draco ei ollut huomaavinaankaan puuskuttavaa Ronia, eikä varmasti tajunnutkaan tilannetta ollenkaan, sillä hänen mielessään liikkui vain yksi asia: kaikkialle hypähtelevä ja tanssiva, keijukaismainen Ginny. Malfoy oli omissa maailmoissaan eikä kuunnellut uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan, professori Dave's:in puhetta kurkikelhosta, ja sen kuolettavan tappavasta taudista: rakkauden tuskasta.

Päivällisellä Hermione änkesi Ginnyn ja Seamuksen väliin istumaan ja kääntyi tytön puoleen, joka latoi ankkaa lautaselleen katsomatta häneen.
"Ginny, nyt sinä kuuntelet minua", Hermione vaati.
Ginny ei ollut kuulevinaankaan.
"Ja katsot minuun!" Hermione kivahti ja käänsi rajusti Ginnyn katsomaan häntä kasvokkain. Ginny tuhahti ja laski haarukan kädestään.
"Mitä nyt, Hermione?" hän kysyi kärsimättömästi.
"Kuulin Lavenderilta että sinä juttelit juuri ennen ensimmäistä tuntia Draco Malfoyn kanssa!" Hermione sanoi ja pyöritteli päätään.
"Se tyttö onkin kauhea juorukello..." Ginny sanoi ja loi Lavenderiin julman katseen. Hermione huokaisi ja jatkoi:
"Miksi sinä veljeilet hänen kanssaan? Hänhän on aina ollut kauhean ilkeä meille, ja hän on luihuinen!" Hermione kimitti.
"Mitä sitten vaikka hän on luihuinen? Miksi kaikkia jotka ovat luihuisia pitää vihata? Sitä paitsi Draco oli minulle todella kiltti! Ehkä hän on muuttunut!" Ginny kiivastui.
"Kuitenkin yrittää vain käyttää sinua hyväkseen! Ja mistä lähtien olet häntä Dracoksi kutsunut? Kuule, olen sitä mieltä että hänellä on jotain vippaskonsteja mielessään!" Hermione sanoi toruvalla äänellä. Ginny mietti hetken Hermionen sanoja, mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että hän oli väärässä. Ginny laittoi haarukallisen mureaa ankkaa suuhunsa ja pureskeli. Mutta suussa maistui jotain muutakin kuin pelkkä ankka. Ginny veti suustaan pienen pergamentinpalasen ja laittoi sen äkkiä pöydän alle, ettei Hermione huomaisi, mutta liian myöhäistä:
"Ginny, mitä suussasi oikein oli?" Hermione kysyi uteliaasti.
"Ähh, jotain paperia vaan, tai jotain luunpalasia, en oikein tiedä, sylkäisin sen heti pois", Ginny valehteli nopeasti ja Hermione kääntyi olkiaan kohauttaen poispäin. Ginny huoahti ja avasi pergamentin selkänsä takana. Siinä luki:

Nähdään kolmannessa kerroksessa, peikko-tonttu maalauksella, kello puoli kuudelta.
Draco

Ginny tavoitti Dracon katseen ja nyökkäsi tälle pienesti hymyillen.

Ginny vilkaisi oleskeluhuoneen kultaista kelloa; vasta viisi yli viisi. Hän käveli ympäriinsä ja väänteli käsiään. Kuvakudoksesta hypähti samaan aikaan sisään hartaasti suutelevat Ron ja Hermione. Ginnyn leuka loksahti auki. Mitä tämä oli? Hän kuitenkin päätti, että olisi parasta olla sanomatta mitään, ja sujahti heidän ohitseen kuvakudoksesta ulos, ennenkö he ehtivät avata silmiään.
Kun lihavan leidin muotokuva oli heilahtanut kiinni hänen takanaan, pysähtyi Ginny tuskailemaan tilannetta. Hermione ja Ron? Tämän täytyi olla harhaa. Ehkä se olikin Lavender. Tai Parvati. Tai ainakin joku muu kuin hänen paras ystävänsä Hermione! Mutta kellon täytyi olla ainakin viisitoista yli, joten hän lähti matkaan. Kolmannen kerroksen portaat kääntyivät hänen kohdalleen ja hän alkoi kiivetä niitä. Toisiksi viimeiselle portaalle astuessaan häntä vastaan juoksi Seamus, joka tarttui häntä kädestä ja lähti juoksemaan alaspäin. Ginny pyristeli hänen otteestaan ja huusi pojalle:
"Seamus, mihin sinä minua viet?"
Seamus käännähti häneen päin, ja Ginny näki että pojan kasvot loistivat intoa.
"Minulla on jotain todella mielenkiintoista näytettävää! Tule mukaani, niin näytän!" Seamus intoili. Ginny epäröi hetken mutta päätti sitten lähteä pojan mukaan. Jos se oli jotain todella mielenkiintoista, se piti nähdä!

Seamus johdatti häntä kirjastoa kohti. Ginny puuskutti juostessaan pojan perässä, ja ihmetteli mitä ihmeellistä kirjastossa nyt voisi olla? Mutta Seamus ei kääntynytkään kirjastoon päin, vaan lähellä olevaan pieneen siivoushuoneeseen. Ginny tuli silmät pyöreinä hänen perässään ja Seamus sulki oven.
"Mitä täällä nyt on?" Ginny sanoi katsoen samalla ympärilleen. Yhtäkkiä Seamus tarttui häneen takaa ja käänsi hänet itseensä päin. Ginny oli nurkassa, joten hän ei pystyisi paeta.
"Seamus, mitä sinä nyt? Mitä sinä halusit näyttää minulle? Ja miksi olemme siivouskomerossa?" Ginny kysyi hädissään. Seamus hymyili ja sipaisi Ginnyn punaisen hiussuortuvan tämän korvan taakse.
"Ei täällä ole mitään, toin sinut tänne vain yhden asian takia, sillä halusin kertoa sinulle tämän: Ginny, minä rakastan sinua! Olen rakastanut sinua jo ensimmäiseltä luokalta asti!  Sinä olet niin kaunis ja kaikkea, täydellinen! Ginny..." Ja Seamus suuteli häntä. Ginny ei pitänyt siitä. Hän tönäisi Seamuksen kauemmas itsestään ja löi poikaa kasvoihin. Seamus katsoi häntä pelästyneenä, mutta Ginny ei halunnut jäädä odottelemaan pojan vastausta ja lähti juoksien pois.

Hän juoksi henkihieverissä portaita ylös, ja kuuli kuinka kello löi kuutta. Miten aika olikin mennyt niin nopeasti? Hän tyhmä oli lähtenyt Seamuksen perään ja jättänyt Dracon yksinään odottelemaan. Kyyneleet tulvahtivat hänen silmäkulmistaan ja hän nielaisi. Vielä kaksi kerrosta jäljellä. Hän juoksi viimeiset portaikot hyppien kaksi porrasta kerrallaan ja kääntyi sitten käytävälle, joka johdatti maalauksen luo. Mutta Dracoa ei näkynyt missään. Ginny lysähti lattialle itkien.

Draco käveli lujaa vauhtia kohti luihuisten oleskeluhuonetta, ja hänen askelensa kaikuivat kolkoilla ja tyhjillä käytävillä. Hänen päässään kiehui. Hän oli tosissaan luullut että Ginny tulisi! Miksi hän uskoikaan tyttöä? Hän oli typerästi rakastunut itseään vuotta nuorempaan Weasleyhyn, joka oli kyllä kaunis ja suosittu... Mutta ei näköjään luotettava. Draco pysähtyi hetkeksi tasauttaakseen hengityksensä ja hän oli niin vihainen, että löi seinään.
"Auts!" Hän kirosi, kun terävä kivi raapaisi hänen ihonsa verille. Draco ei tajunnut miksei Ginny ollut saapunut. Hän lysähti seinää vasten ja alkoi nyyhkiä. Hän ei tiennyt, että vain muutamaa kerrosta hänen yläpuolellaan hänen rakkaallansa oli yhtä tuskainen olo kuin hänellä itsellään.

[ssatine]

Osa 4

Draco nousi lattialta ja jatkoi matkaansa. Hän nyyhkytti edelleen.
"Äh, olen kuin mikäkin pikkupoika", hän mumisi ja pyyhki hihallaan naamaansa. Ginny ei joka tapauksessa olisi hänelle se oikea, no matter what, koska hänen perheensä tai koko sukunsa ei hyväksyisi köyhää rohkelikkolais-tyttöä.
"Minä tarvitsen tyttöystävän!" Draco julisti itselleen ääneen. Hänen takaansa kuului hihitystä.
"Voisinko minä olla hyvä ehdokas?" Kuului haaveksiva ääni. Draco kääntyi ja punastui: se oli Luna Lovekiva! Draco yökkäsi ja pinkaisi juoksuun. Luna pyöritti vaaleaa päätään:
"Et tainnut oikein tajuta, Draco! No, lähetellään pöllöjä!"

Ginny saapui oleskeluhuoneeseen meikit levinneinä, kun kello juuri löi seitsemää. Hän lysähti tuoliin Ronin ja Hermionen viereen. Nämä kaksi näyttelivät pirteitä, eivätkä ajatelleet ulkomuotoaan ollenkaan; Hermionen valtava, ruskea pehko harotti ties minne suuntaan ja Ronin naama oli valahtanut sinertäväksi.
"No, Ginny missäs sinä oikein olit?" Hermione kysyi ja loi sädehtivän hymyn tytölle. Ginny katsoi molempia toruvasti ja mietti kannattaisiko hänen kertoa Seamuksen yrityksestä.
"Tiedättekö, Seamus juuri..." hän aloitti, mutta silloin hän kuuli askelia kuvakudoksen takaa ja nousi äkisti ylös huutaen nopeasti:
"Hyvää yötä!" Ja Ginny katosi tyttöjen makuuhuoneisiin vieviin portaisiin, juuri kun hölmistynyt Seamus tuli sisään. Hänen oikeassa poskessaan helotti punertava jälki.
"Mihin Ginnylle tuli kiire?" Hän kysyi nolosti ja istui Ronia ja Hermionea vastapäätä.
"Hän mainitsi jotain sinmmuummum-" Hermione tukki Ronin suun ja jatkoi:
"Hän meni nukkumaan, rankka päivä, tiedäthän", Hermione sanoi ja katsoi Ronia piikikkäästi. Ron kohautti olkiaan ja virkkoi sitten Seamukselle:
"Eiköhän mennä nukkumaan, huomennahan on huispausta!"
Muistaessaan sen Ronin korvat punertuivat ja hänen sinertävä naamansa muuttui vihreäksi. Hermione taputti hänen kättään ja sanoi lempeästi:
"Hyvin se menee, luota minuun!" Seamus ja Ron nousivat, sanoivat Hermionelle hyvät yöt ja lähtivät hekin nukkumaan. Hermione haukotteli ja mietti Ronia.
"Onneksi Ginny ei kerinnyt nähdä minun ja Ronin suutelevan!" Hän puuskahti ja lähti sitten itsekin nukkumaan. Mutta toisin oli kuitenkin käynyt; Ginny aikoi kertoa siitä heti huomenna Harrylle, vaikkei tämä suostuisikaan kuuntelemaan.

"Harry, minulla on sinulle tärkeää asiaa", Ginny maanitteli Harrya, kun oli saanut pojan ensin kiinni, ennen huispausottelua. Harry käveli nopeita askelia, eikä Ginny meinannut pysyä hänen perässään.
"Ihan tosi, kuuntele minua nyt ainakin sekunti!" Ginny tarttui Harryn käteen, mutta Harry riuhtaisi sen pois ja jatkoi matkaansa, edes vilkaisemattakaan Ginnyyn.
"Minä näin Hermionen ja Ronin suutelevan!" Ginny kivahti.
Harry pysähtyi kuin naulittuna. Hitaasti, jalkojaan laahaten hän kääntyi Ginnyyn päin. Harry aikoi sanoa jotain mutta kuiskasi vain:
"Voi helkkari!" Ginny käännähti ja näki hämmästyneet Ronin ja Hermionen takanaan. Harry päätti olla sanomatta mitään, ja kipaisi kohti huispauskenttää. Hermione katsoi Ginnyyn jäätävästi ja sanoi hampaitaan kiristellen:
"Sinä- siis- näit. Etkä voinut sanoa minulle, vaan juoksit heti Harryn helmoihin. Älä vain sano, että olet kertonut jo Dracollekin!" Hermione parkaisi ja nosti käden suunsa eteen. Ginny katsoi heitä mitään sanomatta, avuton ilme kasvoillaan. Häntä kyllä ihmetytti, kun Hermione puhui Dracosta, ja käytti itse tämän etunimeä, vaikka olikin suuttunut kun Ginny mainitsi hänet. Hermione tuijotti Ginnyyn, joka ei sanonut mitään, vaan väänteli käsiään. Hermione kivahti ja riensi hänen ohitseen Ronin kanssa, joka katsoi siskoaan, kuin mitä tahansa etovaa eliötä.

Ginny heitti laukkunsa maahan ja karjaisi. Draco ilmaantui yhtäkkiä hänen vierelleen.
"Voi Draco, olen niin pahoillani kun en päässyt eilen tulemaan! Seamus vei minut johonkin komeroon ja yritti suudella minua!" Ginny nielaisi ja heittäytyi Dracon kaulaan. Draco ei halannut tyttöä, seisoi vaan tönkösti ja sanoi sitten hiljaa:
"Olet hyvä keksimään tekosyitä, Weasley."
Ginny katsoi poikaa uskomattaan kuulemaansa.
"Mutta Draco, anna nyt minun selittää!"
Draco sysäsi Ginnyn pois ja nosti luudanvarren olkapäälleen.
"Minä todella luulin, että sinä olisit tullut, mutta sinä valehtelitkin! Potter on oikeassa, sinä olet vain valehtelija!" Draco sylkäisi. Hän ei olisi halunnut sanoa mitään tuollaista ikinä Ginnylle, mutta hänen sisällään kuohui, kun hän ajatteli että tyttö oli viettänyt Seamusin kanssa eilisen illan. Draco kääntyi kannoillaan ja kuuli Ginnyn nyyhkytyksen. Hän kääntyi takaisin katsomaan, kuinka pienen pieni tyttörukka, vailla suojaa, nieleskeli ja yritti estää kyyneleitten tuloa. Se teki niin kipeää, että Draco sulki silmänsä, kääntyi ja jatkoi matkaansa kohti pikkuhiljaa täyttyvää stadionia. Ginny huusi hänelle:
"Nyt sinäkin jätät minut yksin! Minulla ei ole enää yhtään ystävää, Harry jätti minut, Ron ja Hermione ovat minulle vihaisia... Ja sinäkin siinä!" Ginny huudahti. Draco, sekä ohi nopeasti, pyrkivä Seamus kääntyivät häneen päin.
"Tämä on sinulle!" Ginny huusi vimmoissaan ja löi Seamuksen toisenkin posken mustelmalle ja kiiruhti sitten molempien poikien ohi vihankuohu yllään.
"Mikä tyttö," Seamus kuiskasi ja piteli poskeaan. Draco nyökkäsi ja juoksi Ginnyn perään.
"Ginny, anna anteeksi, en tiennyt että asiat ovat noin, ole kiltti ja kuuntele."
Ginny ei kääntynyt katsomaan Dracoa, mutta pysähtyi silti. Hän purskahti itkuun ja hyppäsi pojan kaulaan, joka kietoi käsivartensa Ginnyn ympärille.
"Minä olisin vain niin kovasti halunnut tavata sinut eilen", Draco sanoi ja silitti Ginnyn tukkaa. Muutama jalka taaempana Seamus tuijotti paria sekaisin tuntemuksin, hänen oli raportoitava tästä oitis muille.
"Draco, annan sinulle anteeksi, mutta voitko sinä antaa minulle siitä, etten saapunut?" Ginny kysyi hiljaa ja hikkasi.
"Toivota nyt vain onnea peliin", Draco pyysi ja otti Ginnyä kädestä. Ginny hymyili ja he kävelivät yhdessä stadionille.

"Ja rohkelikko johtaa 60-20! Mutta mitäs tämä on? DRACO MALFOY SAA SIEPIN JA PÄÄTTÄÄ PELIN! LUIHUINEN VOITTAA! Ennenkuulumatonta!" Huusi selostaja Amelia Jordan, Leen sisar.
Luihuisten katsomo mylvi mylvimistään ja huusi ja kirkui, Ginny mukaan lukien. Kaikki rohkelikot katsoivat häntä inhoa täynnä ja pyörittelivät silmiään. Draco liisi taivaalta alas maahan ja Ginny hyppäsi aidan yli ja juoksi hänen luokseen. Draco kaappasi hänet syleilyynsä ja kätteli samalla tylypahkan pikajunan väristä Harrya, jonka suu oli vääntynyt viivaksi. Ginny katsoi Harrya sillä ilmeellä, joka tarkoitti:
"Mitäs jätit minut, mitäs kutsuit valehtelijaksi ja kyyläksi."
Harry näköjään aisti sen ja lähti maata potkien kohti pukuhuoneita. Draco hymyili Harryn etääntyvälle selälle. Vain viikko sitten tilanne oli ollut toinen ratkaisu-ottelussa. Nyt osat olivat vain vaihtuneet! Draco oli täynnä intoa. Hän ei katsonutkaan katsomoon päin, jossa esimerkiksi Pansy, Crabbe, Goyle, Hermione, Ron, Seamus sekä monta monituista luihuista ja rohkelikkoa toljottivat heitä, vaan hän katsoi Ginnyyn joka nauroi jälleen heleää nauruaan. Dracon sydän suli ja hän suuteli tyttöä lämpimästi. Ginny vastasi lämpimään suudelmaan ja tarttui pojan hiuksiin. Katsomosta ja opettajien keskuudesta kävi kohahdus; koko tylypahka oli ymmällään!

Myöhemmin illalla Ginny ja Draco kävelivät käsikkäin Kielletyn metsän reunaa pitkin. He miettivät päivän tapahtumia, ja sitä, millä he saisivat kaikki ymmärtämään, ettei heidän suhteessaan olisi mitään väärää! He kävelivät järven rantaan ja istuivat vihreälle, kevääntuoksuiselle nurmikolle. Ginny kävi makaamaan ja laski päänsä Dracon syliin. Poika katsoi häntä jäänsinisillä silmillään. Ginny katsoi takaisin hymyillen. Metsästä kuului suden ulvontaa ja se sai Ginnyn värisemään. Draco otti takkinsa päältään ja kietoi sen tytön ympärille.
"Kiitos, johan tuli lämmin", Ginny naurahti ja sulki silmänsä, Dracon syliin olisi voinut vaikka nukahtaa. Dracokin laski päänsä maahan ja katsoi taivaalle: tähdet tuikkivat tuhansina pisteinä ja kuu loi valollaan järven pintaan kuin eräänlaisen tien. Draco kuuli jostain uskomattoman kaunista laulua ja katsoi kuun tien päähän; vedenneito lauloi siellä surumielisellä sävelellä. Draco ei ymmärtänyt mitään, mutta sanat kietoutuivat hänen ympärilleen. Dracon päässä surisi: kuulosti kuin sanat olisivat houkutelleet häntä mukaansa.
"Odota tässä hetki", Draco sanoi puolitorkkuvalle Ginnylle, ja laski tämän pään hellästi sylistään mättäälle. Ginny käänsi kylkeään ja vajosi uneen.
"Tule, tule", vedenneito kutsui Dracoa viettelevästi. Draco totteli ja lähti kävelemään varovaisesti veden päällä: se kannatteli häntä! Hän eteni hitaasti, ja vedenneidon laulu yltyi korvia huumaavaksi.

Ginny heräsi peloissaan kovaan lauluun ja katsoi järvelle: Draco käveli vetten päällä kohti vedenneitoa! Oliko hän hullu? Draco ei selvästikään ollut kuunnellut tunnilla mitä vedenneidoista oltiin kerrottu: ne houkuttelevat ihmisen veteen, ja kun ihminen on tarpeeksi lähellä, ne vetävät hänet veteen ja hukuttavat! Ginny kiljaisi pienellä äänellä:
"DRACO! Tule heti pois sieltä! Sehän on vedenneito! Älä kuuntele sen kutsua!"
Draco kuuli pientä ääntä jostain rannan suunnasta, muttei kääntynyt katsomaan; hän tuijotti lumoissaan vedenneidon suomuista päätä ja eteni lähemmäs ja lähemmäs.
Ginny kirkui uudelleen, ja silloin Draco heräsi lumouksesta.
"Ääk!" Hän karjaisi ja lähti juoksemaan vettä kohti. Vedenneito kiljahti vihoissaan ja lopetti laulunsa. Heti kun sävelet sammuivat, myös tie hävisi ja Draco putosi veteen. Hän lähti uimaan nopeasti rantaa kohti, mutta vedenneito oli nopeampi, se tarttui suomuisella hiuksellaan Dracon jalkaan ja veti tätä syvyyksiin. Ginny juoksi rantaan ja hyppäsi hänkin veteen, tyttö lähti uimaan Dracoa kohti, vaikka tiesi ettei pystyisi auttamaan tätä, sillä vedenneito oli niin voimakas. Draco sätki ja sätki, muttei saanut jalkaansa irti vedenneidon otteesta. Yhtäkkiä kuului sihahdus ja jokin punainen kiisi veteen ja osui vedenneitoon, joka päästi irti Dracosta ja kaikkosi. Ginny ui Dracon luo ja tarttui tämän käteen, he uivat äkkiä rantaan. Hagrid seisoi siellä rikkinäinen sateenvarjo osoittaen yhä veteen.
" Mitä ihmettä te oikeen aattelitte? Toi ois voinu tappaa teidät kummatkin!" Hagrid murahti. Nuoret hytisivät ja katsoivat Hagridia hiljaa. Hagrid otti suuren myyrännahka takkinsa ja laittoi sen Ginnyn ja Dracon ympärille.
"Ki-kihhiitos", he suhisivat ja kietoivat valtavan takin tiukemmin ympärilleen.
"Eipä kestä kiittää", Hagrid sanoi ja pyllähti maahan katsoen nuoria mietteliäänä.
"Teillä kahdella taitaa olla joku juttu meneillään, eikös niin?" Hän kysyi sivellen partaansa. Nuoret olivat hiljaa edelleen.
"Älkää nyt viitsikö, kyllä minä olen kuullut. Harry kävi juuri tänään teekupposella ja kertoi ottelusta. Vai että luihuinen voitti!" Hagrid jyrähti ja loi katseensa järvelle, jonka vesi oli tyyntynyt.
"Aikamoinen ilta, kuulkaa teidät pitäisi viedä sisälle lämpimään," Hagrid mumisi ja nousi ylös. Hän kaappasi nuoret takkeineen syliinsä ja lähti viemään heitä kohti linnaa.

Pienoisen saarnan jälkeen Ginny lähti McGarmiwan työhuoneesta ja laahusti kohti oleskeluhuonetta edelleen hytisten. Hänen ei ollut edes annettu vaihtaa märkiä vaatteitaan. Riesu ilmestyi kuin poksahtaen hänen eteensä ja käkätti:
"Vai tippui Weasley veteen, kun oli pelastamassa Malfoyta! Tästä kuulee vielä koko koulu! Hahaha, voi sinua, minkä liemen keititkään itsellesi! Luihuinen ja rohkelikko yhdessä, sehän on mahdotonta!" Riesu hävisi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Riesun käkätys jäi kaikumaan Ginnyn korviin. Hän pudisti päätään.
"Hyppivät homsselit", hän sanoi mieli maassa Lihavalle Leidille, joka heilautti kuvakudoksen auki. Oleskeluhuone oli lähes täynnä, ja kaikkialta kuului supinaa ja kuiskimista, kun Ginny lähestyi. Ginny meni oitis välittämättä muiden alentavista katseista takan ääreen lämmittelemään itseään. Hermione tuli hetken päästä istumaan hänen viereensä. Ginny ei katsonut ystäväänsä, vaan liekkeihin, jotka tanssivat tulessa.
"Ginny... Pyydän anteeksi kaikkea mitä sanoin tänään. Olit varmaan järkyttynyt kun näit minut ja Ronin, tai no siis... Onhan hän kuitenkin veljesi... Ja minä sinun ystäväsi. Joten ollaanko sujut?" Hermione kysyi toiveikkaana. Ginny nyökkäsi vähät välittämättä.
"Hyvä!" Hermione hymyili ja lähti hänen luotaan. Ginnyä harmitti, kun hän ei ollut pyytänyt anteeksi sitä mitä oli edellisenä päivänä sanonut Dracosta, mutta oli kuitenkin hyvä että he olivat jälleen väleissä.

Draco sai lähes yhtä kylmän vastaanoton tuvassaan, kuin Ginny. Ainoastaan Crabbe ja Goyle puhuivat hänelle.
" Draco, oletko sä tosiaan sen Weasleyn kanssa?" Goyle kysyi ja Draco nyökkäsi lämmitellessään takan edessä.
"Aijaa. Vai niin. No eihän siinä mitään, kun tyttö on kaunis, kun mikä!" Goyle hörähti ja Crabbe ja Draco nauroivat hänelle. Pansy loi heihin kaikkiin iljettävän ilmeen kirjansa yli. Draco oli onnellinen, etteivät hänen kätyrinsä olleet hylänneet häntä, sillä heitä luultavasti vielä tarvittaisiin jos Harry heittäytyisi hankalaksi. Nyt hän kuitenkin ajatteli vain Ginnyä, ja sitä, kuinka tämä lähes pelasti hänen henkensä.

[ssatine]

Osa 5

Aamulla aamiaisella Ginny istui Hermionen vieressä, kuten yleensäkin, muttei silti puhunut Ronille tai Harrylle ollenkaan. Tytöt olivat syventyneet keskustelemaan eilisen tapahtumista. Hermione oli ihmeissään siitä, kuinka Rohkelikko hävisi Luihuiselle, eihän niin kuitenkaan ollut käynyt moneen vuoteen.
"Vilunkipeliä", Hermione toisti ties monennen kerran. Kun Ginny kertoi, mitä järvellä oli tapahtunut, Hermione vakavoitui ja hiljeni.
"-vedenneito oli tappaa Dracon, Hermione! Mutta jotenkin Draco vaan yhtäkkiä havahtui kuullessaan minun ääneni. Hän lähti uimaan minua kohti, mutta vedenneito tarttui häneen ja sitten Hagrid..." Ginny jatkoi paapotustaan ja Hermione katsoi muualle.
"Mikä sinun on? Luulin, että me olemme taas puheväleissä", Ginny kivahti, kun ei saanut loistavalle tarinalleen kannatusta.
"No olemmehan me, enhän ole mitään sellaista väittänytkään, ettemme olisi!" Hermione tyynnytteli ja katsoi Roniin pitkästyneesti. Ron tajusi Hermionen katseesta, että tämä tahtoi puhua hänen kanssaan.

"Miksi olet taas Ginnyn kanssa väleissä? Luulin, että olet hänelle vihainen jostain", Ron tivasi Hermionelta, kun he kävelivät kohti Pöllötornia hetken päästä. Hermione mietti hetken ja sanoi sitten:
"Entä itse? Ron, hän on sinun siskosi, luulisi että sinun jos jonkun pitäisi yrittää tartuttaa Ginnyyn se usko, että hän ei missään tapauksessa voi seurustella Dracon kanssa. Ja että sinä ja minä olemme yhdessä, kun sekään ei Ginnylle tunnu käyvän", Hermione tiuskaisi noustessaan Pöllötornin portaita.
"Se ei ole minun päätettävissäni, seurusteleeko hän Malfoyn kanssa vai ei, vaikken siitä pidäkään! Ja mielestäni sinunkaan ei pitäisi puuttua siihen", Ron sanoi. Hänen sanansa pysähdyttivät Hermionen.
"Mietippä hetki, me; sinä- minä- Harry, ja jopa Ginny, me kaikki olemme inhonneet Dracoa siitä hetkestä alken, kun tulimme Tylypahkaan! Miten Ginny on voinut äkkiä vain voinut ihastua ja jopa rakastua poikaan? Ehkä Draco käyttääkin lemmenjuomaa... Se olisi jo nerokasta", Hermione sihisi Ronille, joka tuhahti:
"Ääh, Hermione, älä viitsi. Ei edes Malfoy ole niin viisas. Muuten, miksi yhtäkkiä kutsut häntä etunimeltä?"
Hermione punastui ja änkytti:
"Ai, en olekaan huomannut, se vain... Tai siis minä sitä vain, että en oikein tiedä. Tai no kyllä minä tiedän! Ehkä se on vain tarttunut Ginnyltä, kun hän puhuu Dracosta- siis Malfoysta, niin usein!"
Ron nosti kulmiaan, muttei välittänyt ja tarttui Hermionen käteen.
"No, katsotaanpa se sinun postisi nyt."

Harry käveli apealla mielin kohti oleskeluhuonetta. Hänen ajatuksensa olivat sekaisin; Ron ja Hermione seurustelivat, Ginny ja... Malfoy seurustelivat! Häntä alkoi melkein itkettää, kun hän muisteli eilistä tapahtumaa stadionilla. Niin, ja Rohkelikko oli hävinnyt Luihuiselle! Se oli uskomatonta. Viha kiehahti häneen kun hän ajatteli Malfoyta omahyväisine ilmeineen halaamassa Ginnyä ja nostamassa huispauspokaalia ylös, koko Tylypahkan hurratessa ympärillä.
"Helvetti", hän kirosi.
"Sinuakin taitaa ärsyttää Weasleyn likan ja Dracon suhde", kuului hento ääni Harryn takaa. Harry kääntyi äänen suuntaan; Pansy Parkinson nojasi seinään kädet puuskassa ja tuijotti Harrya.
"Onhan se hullua", Harry vastasi ihmetellen sitä että Pansy puhui hänelle. He eivät olleet ennen edes nälvineet toisiaan, sanoneet edes sanaa toisilleen. Pansy tuli pojan luokse ja molemmat istuivat portaille. Pansy puuskahti ja hymyili heikosti:
"Outoa, vai mitä? Mieti nyt, Luihuinen ja Rohkelikko, ei tämä on hölmöä." Hän naurahti. Harry hymyili.
"En edes ymmärrä, jätin Ginnyn ehkä kaksi päivää sitten, ja siinä ajassa hän ehti ihastua Malfoyhin... Mistä sekin kipinä syttyi?" Harry pyöritti päätään.
"Sama täällä. Mutta minusta tuntuu että Draco oli jo ollut ihastunut Weasleyhyn jonkun aikaa, kun vältteli minuakin. Se on vain..." Tyttö purskahti itkuun. Harry katsoi Pansya raskaasti. Hän ymmärsi tätä paremmin kuin kukaan muu. Hän laski kätensä Pansyn polvelle ja silitti sitä.
"Minä ymmärrän täysin, minusta tuntuu aivan samalta. Luulen, ettemme koskaan enää saa rakkaittamme takaisinkaan, olemmehan sellaisen sopan keittäneet haukkuessamme heitä. Minua nolottaa nyt että kutsuin Ginnyä kyyläksi ja vielä valehtelijaksikin! Kauheaa..." Harry sulki silmänsä. Pansy nosti päätään ja katsoi Harryyn:
"Tiedätkö, minä yllätin Dracon suutelemasta Gerdaa, ja huusin hänelle että hän on ääliömäisin ja inhottavin ihminen kenet olen tavannut", Pansy sanoi unisesti ja laski päätään.
"Mutta minusta tuntuu, että Gerda teki aloitteen, sillä Draco ei tietääkseni pidä hänestä. Miten pystyinkään haukkumaan Dracoa", hän huokaisi ja katsoi Harryyn. He katsoivat toisiaan hetken ja sitten yhtäkkiä; suutelivat! Suudelma ei kauaa kerinnyt edetä, kun he jo irrottautuivat toisistaan ja sanoivat yhteen ääneen:
"Ei."
Pansy jatkoi:
"Ei me sovita yhteen", hän naurahti ja jatkoi vielä, "Mutta ollaan ystäviä kuitenkin, sovittu?" Harry hymyili, tarttui Pansyn käteen ja puristi sitä. He jatkoivat matkojaan kohti oleskeluhuoneitaan.

Seamus istui Suuressa salissa noin kymmenen minuuttia ennen päivällistä ja tuijotti eteensä. Hän oli lyönyt tähän päivään, päivälliseen asti vedon Deanin kanssa, että aloittaisi suhteen jonkun Tylypahkalaisen kanssa, ja Seamuksen mieli oli maassa. Hänen täytyisi maksaa kaksi kaljuunaa Deanille. Seamus kuuli kikatusta ovelta ja katsahti sinne: muutamia Luihuis- tyttöjä katsoivat häneen ja naureskelivat. Tytöistä erkani joku ja lähti kulkemaan kohti häntä. Seamus hätääntyi. Se oli Gerda, koulun toiseksi nätein tyttö sitten Ginnyn jälkeen. Seamus ei voinut olla kuitenkaan katsomatta tytön upeita muotoja ja auringon hoivaamia, kiiltäviä hiuksia. Tyttö tuli hänen luokseen ja istui penkille.
"Terve, Seamus, mitä kuuluu?" Gerda kysyi ja räpytteli silmiään.
"Ihan hy- hyvää kai", Seamus sopersi ja hiki nousi hänen otsalleen.
"Äläs hikoile, Finnigan, ennen kun näet tämän!" Gerda avasi kaapunsa napit ja Seamus haukkoi henkeään yllättyneenä; upea, vartaloa myötäilevä, lähes läpinäkyvä toppi, jonka tekstinä luki:
"Seamus Finnigan, koulumme söpöin." Kultaisen tekstin vieressä oli Seamuksen kuva, joka hymyili gigolomaisesti. Seamus purskahti nauruun, tämä oli samalla huvittavaa että eroottista.
"Saat nähdä tämän vielä uudestaan, ja ehkä enemmänkin, jos tulet päivällisen jälkeen tähtitornille", sanoi Gerda viettelevästi ja vinkkasi silmäänsä pojalle. Seamus murisi:
"Grrraau", ja raapaisi leikkisästi ilmaa. Gerda kikatti, lähetti Seamukselle lentosuukon ja juoksi tyttöjen luokse, jotka taputtivat ja hyppivät innoissaan.

Päivällinen alkoi. Oppilaat ja opettajat valuivat sisään ovesta ja menivät pöytien ääreen, jotka täyttyivät nopeasti keikkuvista ruokapinoista.
"Noonniiin, Finnigan! Kaksi kaljuunaa, kiitos!" Dean tuli Seamuksen luo ja pörrötti tämän päätä nauraen.
"Pää kiinni, Thomas, sinä tässä olet velkaa", Seamus sanoi ja katsoi Deaniin tosissaan.
"Hehheh, hyvä vitsi, Seamus. Anna nyt vaan se raha ja äkkiä!" Dean kiivastui.
"Katsopa ensin tätä!" Seamus vilkutti Luihuisten pöytään päin ja Deanin suu loksahti auki; koulun toiseksi kaunein tyttö (Ginnyn jälkeen tietysti), Gerda vilkutti Seamukselle säteillen.
"Noo, mitäs sinulla olikaan sanottavaa?" Seamus katsoi Deaniin ja leveä hymy levisi hänen kasvoilleen.
"Perkule, Finnigan. No, ota nämä sitten!" Dean puuskahti ja kaivoi kaksi kultaista kolikkoa taskustaan.

Ginny tuli Dracon luo päivällisen jälkeen ja suukotti tätä.
"Lähdetäänkö kävelemään?" Draco nyökkäsi hänelle ja he lähtivät kohti ulko-ovea.
"Hei hetkinen, odota tässä hetki, taidan käydä vielä vessassa!" Ginny kääntyi ja juoksi portaita ylös kohti tyttöjen vessaa, ja Draco nojautui seinää vasten työntäen samalla kätensä taskuihinsa.

Samaan aikaan Hermione oli huomannut päivällisellä Dracon ja Ginnyn ja kivahti Ronille:
"Äh, Ron minun täytyy käydä vielä ylhäällä ennen kuin mennään sinne Hagridille, mutta nähdään sitten siellä!" Hän nousi pöydästä ja kiirehti pois salista. Hän näki Dracon nojaamassa seinään, ja luojan kiitos, yksin! Hän tuli pojan luo ja alkoi pajattamaan:
"Miten voi tehdä tuollaista Ginnylle? Luuletko että hän todella välittää sinusta? Helkutti, sanon minä, hän vain valehtelee."
Draco katsoi tyttöä pöllämystyneenä.
"Mitä helvettiä, Granger?" Draco kysyi.
"Etkö todellakaan ymmärrä? Ei Ginny sinusta pidä, hän näyttelee vain että pitäisi! Hän rakastaa Harrya edelleen! Unohda hänet heti ja sen sijaan valitse- minut!" Hermione sanoi sihisten kuin käärme ja tuli lähemmäs Dracoa, joka oli kuin puulla päähän lyöty. Hän perääntyi ähisten lähestyvää tyttöä.
"Mikä sinuun on oikein mennyt? Minä tiedän että Ginny rakastaa minua! Ja sinähän olet Ronin kanssa! Hermione, rauhoitu heti, kuulitko, minä pidän Ginnystä, en sinusta! Lopeta tuo ahdistelu, tai ilmoitan matami Pomfreylle!" Draco hätääntyi kun Hermione edelleen vain lähestyi häntä ja hymyili viekkaasti.
"Et sinä minua juksaa", Hermione sanoi ja lähestyi uhkaavasti, mutta kavahti kun Ginny kirkaisi hänen takanaan:
"HERMIONE? Mitä sinä puuhaat?" Hän tuli heidän luokseen, sysäsi Hermionen kauemmas ja kietoi omistavasti kätensä Dracon ympärille. Hermione kivahti ja käännähti kannoillaan huutaen samalla:
"Tämä vielä kostetaan, Malfoy!"
"Mitä tuo oikein oli?" Draco huokaisi syvään ja sanoi:
"Kerron, kunhan päästään ulos."

"Siis mitä? Hermione sanoi pitävänsä sinusta? Mikä hänellä oikein on? Tästä Ron ei tykkää, kunhan pääsen kertomaan hänelle. Ja Hermione nimitti minua valehtelijaksi! Mutta sanonpa sinulle: että hän on väärässä! Minä nimittäin, minä rakastan sinua!" Hän huudahti ja tarttui nopeasti Dracon käteen, kuin peläten, että tämä katoaisi äkisti jonnekin. Draco nauroi:
"Minä tiedän sen, Ginny, tiedän. Ja kyllä minäkin rakastat sinua, sydämeni sanoo sen minulle!" Ginny hymyili ja halasi poikaa. Hän sulki silmänsä: Dracon sylissä tuntui turvalliselta ja lämpimältä. Häntä kismitti se, että Hermione oli käyttäytynyt sillä tavalla, vaikka olikin juuri pyytänyt anteeksi häneltä ja halusi olla taas väleissä. Mutta tämän välikohtauksen jälkeen se ei kyllä tulisi olemaan mahdollista.

Pansy makasi tulen äärellä oleskeluhuoneessa ja katseli kattoon. Hänen sisässään tuntui itsevarmalta ja mukavalta. Harryn ystäväksi saaminen oli mitä mahtavin juttu vähään aikaan. He olivat juuri viettäneet mukavan juttutuokion. Pansysta oli kiva, että hänellä oli viimein ystävä, joka jaksoi kuunnella häntä. Pansy käänsi katseensa pöydälle päin. Crabbe ja Goyle pelasivat shakkia kaksistaan ja söivät Bertie Bottin joka maun rakeita. Hän sai uhkarohkean ajatuksen mieleensä, nousi ja tuli poikien luokse.
"Kuulkaa, pojat, voisinko kysyä teiltä jotain?" Pojat hörähtivät ihmeissään. Harvemmin heille tyttö tuli puhumaan!
"Kerro pois, Pansy", Goyle sanoi ja katsoi Pansyyn uteliaana.
"Lähtisikö jompikumpi huomenna tuntien jälkeen kanssani uimaan?" Pansy sanoi iloisesti.
"Minä lähden!" Kummatkin mylväisivät samaan aikaan. Pansy nauroi ja sanoi:
"Jospa vedetään pitkää tikkua." Pansy haki takan luota muutaman tulitikun ja katkaisi ne eripituisiksi. Crabbe sai pitemmän tikun ja alkoi tanssahdella ilosta. Pansy hymyili pojalle lempeästi ja haukotteli. Hän sai tilaisuuden tutustua Crabbeen, jota Goylen tavoin niin paljoin kiusattiin. Pansy oli kuitenkin sitä mieltä, että jossain tuon suuren ruhon sisällä oli lämmin sydän.

Dean törmäsi Seamukseen portaikossa, kun molemmat olivat kulkemassa kohti oleskeluhuoneita.
"Vai niin, mistäs poika tulee?" Dean kysyi ja vinkkasi silmää Seamukselle, jonka kauluspaita oli napitettu juoponnappiin ja hiukset olivat kuin myrskyn jäljiltä.
"Ei kuulu sinulle", Seamus ärähti, " entä itse?"
"Padman luota", Dean sanoi huolettomasti ja katsoi rannekelloaan.
"No, kai minun sitten täytyy kertoa, olin Gerdan luona..." Seamus sanoi ja punastui.
"No, oliko siistiä?" Dean sanoi viekkaasti.
"Joo, se tyttö on kuin mikäkin... Leijona!" Seamuksen kasvot loistivat. Dean naurahti. Hänenkään sunnuntai-iltansa ei ollut ollut hassumpi.

Ginny istui sohvalla lukien kirjaa, kun Seamus ja Dean tulivat sisään röhöttäen.
"Mikäs poikien naurunaihe tällä kertaa on", Ginny uteli.
"Eei meillä mitään, nauran tässä vaan tuolle onnettomalle Seamukselle, joka on iskenyt Gerdan!" Dean sanoi ja sai iskun mahaansa. Ginny katsoi poikia ja pyöritti päätään. Poikien äänet katosivat portaikkoon ja samaan aikaan kuvakudos heilahti auki. Ron ja Hermione tulivat sisään. Ginny napsautti kirjansa kiinni ja kiirehti pois paikalta raivoissaan. Pelkkä Hermionen näkeminen teki hänet vihaiseksi.
"Mikä Ginnylle tuli?" Ron kysyi ihmeissään. Hermione vastasi pikaisesti:
"Ei mikään!"
Ron katsoi epäuskoisesti Hermionea, joka vältti pojan katsetta, halaamalla tätä ja toivottamalla hyvät yöt.
"Tämä koulu on sekaisin", Ron tuhahti kun Hermionekin katosi portaisiin. Hän venytteli raajojaan ja lähti itsekin nukkumaan.

[ssatine]

Osa 6

Tuleva viikko oli tylypahkalaisille tuskaa. Professori McGarmiwa oli ilmoittanut, että joka aineesta pidettäisiin kaksi koetta, teoria- sekä taitokoe. Tämä siis sai monet parit hermostukseen, sillä he tiesivät, ettei heillä olisi paljoa yhteistä aikaa kokeiden takia. Ginny tuskaili eräänä iltana oleskeluhuoneessa läksyjensä kanssa, kun Hermione tuli hänen luokseen.
"Tarvitsetko apua? Meillä oli tuo kurssi viime vuonna, joten tiedän noista asioista lähes kaiken", hän hymyili, mutta Ginny ei katsonut häneen.
"Ginny, ihan tosi... Se, mitä sanoin Drac- Malfoylle, ei ollut totta, minuun vain meni jokin, en tiedä, ehkä minut oli huumattu!" Hermione tuskastui ja istui sohvalle.
"Sanoit että rakastat häntä", Ginny sanoi hiljaa, katse suunnattuna "Tuhat taikayrttiä- ja sientä, osa kolme"- kirjaan.
"Ginny-", Hermione aloitti.
"SINÄ SANOIT, ETTÄ RAKASTAT DRACOA!" Ginny huudahti raivoissaan ja katsoi Hermioneen, joka ei saanut sanaa suustaan, mutta kiljahti huomatessaan poikien makuuhuoneen oviaukolla seisovan Ronin. Ron tuijotti tyttöjä, vuoroin kumpaakin, naama vitivalkoisena. Hänen äänensä tärisi, kun hän kysyi Ginnyltä:
"Gi- Ginny, mitä sinä oikein sanoit?"
"Sanoin, että Hermione rakastaa Dracoa, hän oli sanonut niin tälle! Ja vielä niin, että minä olen kurja valehtelija, enkä välitä Dracon tunteista", Ginny kivahti ja katsoi avutonta Hermionea voitonriemuisesti.
"Ron..." Hermione aloitti.
"Älä sano mitään, Hermione. En halua kuulla sinun turhia selityksiäsi, en sitä, miten olet haukkunut siskoani hänen selän takanaan, ja vielä-", Ronia huimasi, "-sanonut, että rakastat... Malfoyta."
Hermione alkoi niiskuttaa. Ron käännähti kannoillaan, ja juoksi portaat ylös, takaisin nukkumaan.
"Mitä minä sanoin, Hermione. Sinun ei pitäisi sekaantua toisten asioihin, vaikka olisit kuinka nokkela tai viisas. Näin on paras, kaikkien kannalta", Ginny sanoi jäätävästi ja jatkoi lukemistaan. Hermione pyyhki silmiään hihaansa ja nousi ylös.
"Eikö mekään sitten olla enää väleissä?" Hän kysyi, ja kyynel vierähti hänen silmästään. Ginny ei vastannut, vaan tuijotti kirjansa sivuja, hiukset kasvojen edessä, niin ettei Hermione nähnyt häntä. Hermione lähti itkien makuuhuoneille ja Ginny huokaisi. Mutta näin oli paras, niin kuin hän oli sanonutkin. Hermionen pitäisi tajuta omat virheensä, ennen kun he voisivat olla taas väleissä.

Pansyn suunnitelmat menivät mönkään koeviikon takia, mutta hän sopi Crabben kanssa, että he menisivät ensi viikonloppuna, heti Korpinkynsi- Puuskupuh ottelun jälkeen uimaan, ja viettäisivät koko iltapäivän yhdessä. Pansy istui ulkona nurmikolla ja kertasi päässään besoaarin käyttötarkoituksia.
"Besoaari pelastaa useilta myrkyiltä, sitä ja ukonhattua käyttämällä saadaan erikoisvahvaa unijuomaa... Äh, minun pääni ei toimi kuten Grangerin", Pansy tuhahti ja sulki kirjan. Nyt oli pakko pitää lepotaukoa, olihan kokeeseen vielä kaksi tuntia. Hänellä oli siis kaksi kokonaista hyppytuntia, jotka hän käyttäisi kokeiden kertaamiseen ulkona. Pansy katsoi rantaan; kolme Korpinkynnen ekaluokkalaista leikkivät jättiläiskalmarin kanssa. He syöttivät sille ruohoa ja kutittelivat sen lonkeroita. Pansy hymyili mielessään ajatellessaan, että noilla pojilla olikin helppoa, olivathan he vielä ensimmäisellä luokalla. Ei paineita kokeista eikä suhteista: elämä mahtoi olla heidän kannaltaan katsottuna ihanaa! Pansy painautui lämpimälle ruohikolle ja sulki silmänsä. Kaikki huoli ja tuska katosi hänen sisältään, ja tilalle tuli kevään heleän lämmin tunne.

Ron oli taas päättänyt ryhtyä Harryn kaveriksi ja tuskaili tälle kokeista päivällisellä:
"En ymmärrä Lipetitiä! Minun piti vain loitsia sammakko vihreäksi, lennättää se kerran luokan ympäri ja sitten lopettaa. Mutta koska minun sammakostani tuli oranssi, jouduin kierrättämään sen luokan ympäri ainakin kolme kertaa! Sinullakin meni varmaan paremmin kuin minulla", hän puuskahti ja mätti kalkkunaa suuhunsa.
"Ron hei, ei oranssi sammakko voi olla hätäännyksesi ja huolesi syy, kerro mikä sinua painaa", Harry kysyi huolestuneena. Ron mietti hetken, mutta sanoi sitten:
"No, okei. Minä ja Hermione erottiin eilen", Ron kertoi Harrylle kaiken mitä oli kuullut Ginnyltä.
"Hän siis on sanonut Dracolle että rakastaa häntä? Ei uskoisi Hermionesta..." Harry sanoi ja pyöräytti silmiään epäuskoisesti.
"Niin, no ehkä ne tytöt on kaikki sellaisia", Ron sanoi ja tuijotti kaukaisuuteen, kuin lehmä, samalla mietiskellen. Heidän välillään leijui epämiellyttävä hiljaisuus, ja Ron jatkoi:
"Kuule, Harry. Minusta tuntuu että me ollaan luusereita, niin kuin tyttöjen suhteen, mieti nyt! Me vaihdetaan tyttöä kuin sukkaa, ja tässä sitä nyt ollaan! Ei meistä ole seurustelijoiksi." He hekottivat ajatukselle ja Harry vannoi, ettei ainakaan kuukauteen alkaisi seurustelemaan kenenkään kanssa.

Koeviikko päättyi loistavin merkein. Perjantaina oli jälleen lämmin päivä, ja koko Tylypahka valui ulos viimeisten oppituntien päätyttyä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja missään ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Ginny käveli Dracon luokse marmoriselle laiturille. Hän suuteli poikaa ja istui tämän viereen.
"No, miten yrttitiedon koe meni?" Draco kysyi ja silitteli Ginnyn paljaita jalkoja.
"Ihan hyvin, kai", Ginny kohautti olkiaan ja laski paljaat varpaansa veteen. Hän vetäisi ne äkkiä pois, sillä vesi oli jäätävää, olihan vasta huhtikuu. Ginnyä ei huvittanut puhua kokeista, joten hän kertoi, mitä oli tapahtunut Hermionen kanssa muutama päivä sitten. Draco ei halunnut keskustella asiasta.
"En ymmärrä, mikä Hermionea vaivaa, vaikka vihaankin häntä, en silti olisi uskonut, että hän sanoisi jotain sellaista minulle!" Draco sanoi otsa kurtussa. Ginny hihitti:
"Näytät seksikkäältä, kun olet totinen."
Draco katsoi häneen lempeästi, ja pudotti tytön äkisti veteen. Ginny kirkui ja huitoi käsiään. Mutta Draco nosti hänet ylös nopeasti ja laski sitten syliinsä.
"Sinä- senkin- ilki-iiö", Ginny värisi ja hänen alahuulensa väpätti. Dracon päälle valui kylmää vettä, joka sai hänet kananlihalle. Hän otti kaapunsa ylös ja kietoi sen Ginnyn ympärille naureskellen.
"Tuo ei ollut yhtään hauskaa", Ginny murisi ja ravisti päätään niin, että vettä lenteli Dracon päälle.
"Heei, onkos tuo nyt sitten reilua", Draco kysyi ja katsoi valkoista  kauluspaitaansa, joka oli nyt läpinäkyvä.
"On, kroppasi näkyy paremmin", Ginny tirskui ja Draco kutitti häntä.

Neville Longbottom käveli Trevor- sammakko kädessään ulos ja istahti kuusen alle. Kokeet olivat ohi, mutta se ei tehnyt Nevillen mieltä paremmaksi. Hän katseli ympärilleen: Dean ja Padma istuivat kauempana suudellen, Ginny ja Malfoy olivat rannassa, Pansy istui Goylen vieressä kiihkeästi keskustellen ja Seamus juoksi juuri hänen ohitseen Gerda reppuselässään. Hänellä itsellään ei ollut ketään, paitsi ruma, ruskeanharmaa sammakko, johon hän oli niin kovasti kiintynyt.
"Trevor, kerro minulle, miksi minä en saa koskaan ketään?" Neville höpötti surumielisellä äänellään. Konna avasi suunsa ja vastasi:
"Tuo ei pidä paikkaansa", Neville heilautti päätään, eihän sammakot osaa puhua! Oliko hän tulossa hulluksi? Kenties hän oli saanut auringonpistoksen... Joku kosketti häntä olkapäähän ja hän pomppasi äkisti ilmaan. Parvati Patil seisoi hänen takanaan hihittäen.
"Se olin minä, eikä Trevor, höpsö", hän sanoi ja hymyili lämpimästi.
"No kyllä minä sen tiesin, luuletko että olen tyhmä? Sano hänelle Trevor- Trevor?" hän katsoi maahan, mihin hän oli sammakon laskenut, mutta nyt sitä ei ollut missään.
"Voi ei, kadotin sen taas", Neville puuskahti.
"Minä voin auttaa sinua etsimään sitä!" Parvati sanoi silmät loistaen.
"Oikeastiko? Siis minua?"
"No niin, sinua sinua, hölmö", Parvati sanoi ja antoi pusun Nevillen poskelle. Neville punastui ja Parvati nauroi.
"No, etsitäänpäs nyt sitä konnaasi!" Ja Neville hymyili taivasta kohti, ehkä Jumala oli tosiaankin antanut hänellekin tilaisuuden, eikä hän heittäisi sitä menemään.

Harry ja Ron katsoivat kauempaa nurmikolla maatessaan, kuinka Neville ja Parvati juoksivat nauraen Trevorin perässä.
"Jopa Nevillellä on joku! Mutta meillä ei ole ketään", Ron tuskastui ja hänen korvansa punehtuivat.
"Ääh, Ron, nyt voidaan viettää enemmän aikaa keskenään, eikä ole neitejä paapottavana. Sitä paitsi itsehän me ne tytöt jätimme, oma on ongelmammekin."
Harry repäisi ruohotupon maasta ja heitti sen ilmaan. Tuuli tarttui siihen oitis, ja lennätti sen päin Susan Bonesin kasvoja.
"HARRY! Voisitko lopettaa tuon?" Tyttö kivahti ja tarttui Hannah Abbottiin, joka oli hänen takanaan.
"Mennään, Hannah", Susan talutti tyttöä kohti rantaa, ja muita puuskupuhilaisia, mutta Hannah kääntyi vielä ja heilutti hymyillen Ronille. Ron valahti naamaltaan valkoiseksi ja nielaisi. Harry ei ilmeisesti ollut huomannut tätä, sillä hän sanoi:
"Katso, nyt nuokin inhoaa meitä!"
"Mmm", Ron vastasi ja hymyili hiljaa mielessään Hannah Abbotille, tytölle punaisine hiuksineen.

Lauantai koitti. Oli Puuskupuhin ja Korpinkynnen ottelu. Hurjat väkijoukot riensivät stadionille, erilaisia lippuja kantaen. Harry ja Ron eivät osanneet päättää, kumpien puolella olivat, joten heidän toinen poskensa oli maalattu keltaiseksi, ja toinen siniseksi. He nousivat katsomoon, ja Harry oli menossa Hermionen viereen istumaan, mutta Ron tarttui häneen ja veti häntä kohti Ginnyä. Harry ei halunnut istua Ginnyn vieressä, joten hän meni Hermionen viereen ja Ron Ginnyn.
"Miten menee?" Harry kysyi varovaisesti Hermionelta.
"Kiitos, ihan hyvinhän tämä tässä", Hermione niiskautti ja nosti kiikarit silmilleen.
"Sait varmaan joka kokeesta parhaan tuloksen", Harry naurahti ja katsoi tyttöä. Hermione ei nostanut kiikareita silmiltään, mutta nyökäytti päätään.
"Kuule, Harry... Onko Ron puhunut minusta mitään?" Hän kysyi kuiskaten Harrylta, ja laski kiikarit syliinsä. Harry päätti, ettei kertoisi mitä Ron oli sanonut vähän aikaa sitten, ja vastentahtoisesti valehteli tytölle:
"Ei, ei sanaakaan."
"No, hyvä kai niin..." Hermione sanoi ja laski katseensa käsiinsä. Hän oli toivonut, että Harry olisi kertonut Ronin haluavan häntä takaisin.

"Katso! Hannah Abbott on lyöjänä!" Ron sanoi suhisten Ginnylle. Ginny nosti kulmaansa.
"Ron, Hannah on ollut jo viisi vuotta Puuskupuhien lyöjänä."
"No, en ole tainnut huomata, mutta kylläpä hän on hyvä! Ja mitkä hiukset..." Ron katsoi unelmoiden.
"Hänellä on punaiset hiukset! Olet aina vihannut omia hiuksiasi, mutta nyt sitten Hannah miellyttää! Mistäs nyt kiikastaa, veli?" Ginny kysyi huvittuneena.
"Mutta hänen hiuksensa ovat kuin tulessa, ne ovat niin täyteläiset ja - Ginny, mille sinä oikein naurat?" Ron katsoi siskoaan, joka hytkyi edes takaisin penkillään. Ginny nousi paremmin istumaan ja pyyhkäisi silmiään:
"Voi, Ron, joskus sinun lauseesi saavat sinut kuulostamaan niin joltain... Filosofilta!" Hän purskahti ja alkoi taas hytkyä. Ron ei edes tiennyt sanan merkitystä, mutta tuhahti:
"Siskot."

Luihuisten katsomossa Goyle tuli Dracon viereen istumaan.
"Arvaa mitä, Pansy menee Crabben kanssa ulos tänään!" Goyle kuiskasi kasvot hien punertamina.
"MITÄ!?" Draco karjaisi, niin että puoli katsomoa kääntyi katsomaan häntä, ja Zacharias Smith putosi luudaltaan. Goyle hyssytteli hädissään:
"Älä kerro kenellekään! Minä vannoin ja lupasin olla kertomatta tästä!" Dracoa alkoi naurattaa. Oliko Pansy valinnut Crabben hänen jälkeensä? Draco kurottautui katsomaan viimeiselle riville, millä Pansy istui kiinni Crabbessa, ja leperteli tälle. Se oli huvittava näky: Crabbe kun oli niin iso, ja Pansy niin pieni ja hentoinen. Toisaalta Draco oli tyytyväinen siitä, koska silloin luultavasti Pansy ei kiinnittäisi häneen enää mitään huomiota.
"Crabbe tytön kanssa, jymy-uutinen..." Draco tirskui.

Puuskupuh voitti Korpinkynnen pistein 60-57, joten peli oli ollut tiukka, varsinkin, kun sieppi oli kadonnut. Puuskupuhit, sekä muutama Rohkelikko, mukaan lukien ylös alas hyppivä Ron hurrasivat riemuissaan. Puuskupuhien rämäpäinen joukkio lähti mellastaen kohti linnaa, Luihuset, Rohkelikot, sekä myrtyneet Korpinkynnet takanaan. Zacharias Smith juoksi Harryn ja Ronin luokse innoissaan.
"Kertokaa tuvassanne, että järjestämme juhlat palkintohuoneessa kello kahdeksalta! Eikä sitten sanaakaan tuvanjohtajille!" Poika lähti juoksien kertomaan viestiä myös muille tuville, tosin Korpinkynnet eivät olleet järin innostuneita asiasta. Ron ja Harry nyökkäsivät toisilleen. He aikoisivat totta kai mennä ja Ron tanssi salaa mielessään, Hannah Abbotia ajatellen.

Pansy istui pienet, lohikäärmeennahkaiset bikinit yllään rannalla ja odotti Crabbea. Crabbe tuli löntystäen hänen luokseen kymmenen minuuttia myöhässä.
"Anteeksi, että minulla kesti", hän huohotti.
"Ei se mitään, eiköhän nyt mennä vain uimaan."
Pansy hymyili ja sukelsi veteen. Crabbe riisui housunsa ja paitansa ja hyppäsi laiturilta valtavine ruhoineen veteen. Pansy nousi pintaan, ja sai valtavan aallon päälleen, Crabben pommin ansiosta. He uivat kauas järven keskelle sanomatta mitään. Vesi ei kuitenkaan ollut lämmintä, joten he kääntyivät äkkiä takaisin ja nousivat laiturille. Crabbe tärisi, ja koko hänen ruhonsa löllyi.
"Tuliko sinulle kylmä?" Pansy kysyi ja nauroi.
"Tässä, saat minunkin pyyhkeeni. Minä olen tottunut käymään avannossa setäni kanssa", hän ojensi vihreän pyyhkeensä pojalle, joka otti sen kiittäen.
"Pansy, olen miettinyt, että miksi sinä valitsit juuri minut, kaikista Tylypahkalaisista?" Crabbe kysyi hölmistyneenä.
"Miksi en sinua valitsisi? Minä halusin tutustua sinuun! Olen varma, että sinä kuitenkin olet pohjimmiltasi hyvin mukava ja lämmin ihminen", Pansy hymyili rohkaisevasti, mutta Crabbe ei ollut edelleenkään vakuuttunut.
"Mutta minä olen... Valtava", Crabbe sanoi nolona.
"Sinun sydämesi, se on valtava. Enkä minä välitä siitä, miltä sinä näytät, vaan minkälainen sinä olet luonteeltasi!" Pansy sanoi hiljaa ja tuli lähemmäs Crabbea. Crabbe nielaisi, kun Pansy kohottautui suutelemaan häntä. Hän perääntyi hiukan.
"Etkö sinä haluakaan tehdä tätä?" Pansy kysyi ihmeissään.
"Tuota, jos kokeillaan uudestaan."
Crabbe kumartui ja suuteli ensin Pansyn kaulaa, ja sitten, kosteita, pehmeitä huulia.
Noin viiden minuutin päästä Pansy irrottautui hänestä ja sanoi:
"Ehkä meidän pitäisi lähteä jo juhliin", Pansy sanoi, ja tarttui Crabbea kädestä. Crabbe hymyili, otti vaatteensa ja lähti Pansyn taluttaessa häntä kohti linnaa.

Kello kahdeksalta ihmisiä virtasi palkintohuoneelle päin. Opettajat eivät olleet onneksi huomanneet ylimalkaista tungosta neljännen kerroksen käytävässä. Harry ja Ron astuivat sisään ja katsoivat ympärilleen. Puuskupuhilaiset olivat pistäneet parastaan: seinillä oli suuret rivit tyynyjä, keltaisia ja mustia, keltaiset, mäyräkuvioiset lakanat peittivät huoneen. Keittiöstä oli napsittu kaikenlaista purtavaa; paukkukarkkeja, tuulihattuja, jäätelöä, vanukkaita ja pullaa. Juomana oli kurpitsamehua, sekä hiukan vahvempaa, alkoholillista juomaa, "Huldan rusinarommia". Harry katsoi, keitä oli paikalla. Hermione istui yksin nurkassa ja tuhahteli katsellessaan humaltuneita Deania ja Padmaa, jotka tanssahtelivat hiljaa Tylypahkan laulua laulaen ympäriinsä. Seamus istui Parvatin kanssa ja puristi Trevoria kädessään. Goyle, sekä Blaise Zabin istuivat lattialla, syöden kilpaa tuulihattuja. Ernie McMillan puhui Seamuksen, sekä tämän sylissä istuvan Gerdan kanssa, ja- Ginny, sekä Draco saapuivat juuri sisään. Harry mumisi Ronille, että menisi hakemaan kurpitsamehua, ja Ron sen sijaan meni jututtamaan Ginnyä.

Ginny katsoi hätääntyneenä, kun hänen veljensä lähestyi heitä. Dracon ote hänen ympärillään kiristyi.
"Heipä hei Ginny, siskoseni, moi Malfoy... Miten menee?" Ron sanoi tekopirteästi.
"Ihan hyvin..." Ginny sanoi hiljaa, ja Ron jatkoi korottaen ääntään:
"Niin muuten, halusin vain kertoa että saatte minun siunaukseni suhteellenne! Ja Malfoy, katsokin, että pidät siskostani tiukasti kiinni, ettei jotkut muut käy kimppuun!" Hän vilkaisi olkansa yli Hermioneen, joka purskahti itkuun, ja kiirehti pois huoneesta. Kuullessaan tämän Harry tuhahti. Nyt Ron oli kyllä mennyt liian pitkälle. Hän tuli Ronin luo ja suutahti tälle:
"Ron, tuo oli melko ilkeää, pidä viha sisälläsi!"
"Harry, ole hiljaa. Se leuhka on ansainnut sen", Ginny sanoi kylmästi ja työntyi Dracon kanssa heidän ohitseen. Harry kivahti ja katsoi heidän peräänsä. Ron tuijotti nolona häneen.
"Meninköhän liian pitkälle?" Hän kysyi arasti.
"No menit", Harry sanoi hiljaa ja lähti pois palkintohuoneesta.

Hermione käveli nopeita askelia kohti oleskeluhuonetta ja niiskutti. Miksi Ron oli hänelle niin vihainen? Ei hän tarkoittanut sitä, mitä oli sanonut Dracolle. Hän oli vain näytellyt, jotta Draco tajuaisi jättää Ginnyn rauhaan. Mutta turha sitä enää oli murehtia, edes Harry ei ollut puolustanut häntä, ja nyt hän oli yksin. Hän kuuli juoksuaskelia takaansa. Varmaankin se on Harry, tai pahempaa, Ron joka yrittää pyytää anteeksi! Käsi tarttui häneen takaa ja Zacharias Smith käänsi hänet itseensä päin.
"Hermione", hän huohotti.
"Minä kuulin mitä Weasley sanoi sinulle, se oli kamalaa, ole kiltti ja palaa minun kanssani juhliin", poika aneli. Hermione katsoi häntä mitäänsanomattomalla ilmeellä.
"Smith, sinä olet kännissä", hän yritti kääntyä, mutta poika tarttui hänen molempiin käsiinsä.
"Voin vannoa, etten ole! Minä en halua ajatella sinua yksin Rohkelikon oleskeluhuoneessa itkemässä", Zacharias sanoi lämpimästi ja katsoi tyttöä syvälle silmiin.
"En minä itke", Hermione niiskahti, " enkä minä halua takaisin niihin juhliin."
"No, tule sitten kanssani ulos."
"En tänään, Zac. Olen liian väsynyt ja itkuinen siihen."
"Entäs huomenna?"
Hermione nyökkäsi hymyillen. Zacharias antoi hänelle suukon ja lähti. Hermione jäi seisomaan ja katsoi ihmeissään hänen jälkeensä. Mutta jatkaessaan matkaa, hänellä oli mitä parhain olo.

"Noniin. Noniin, juhlat on nyt ohi!" Rubeus Hagrid jylisi yli remuavan sakin palkintohuoneessa kahden tunnin päästä. Kaikki kysyivät hätääntyneinä, kuka oli kertonut Hagridille juhlista.
"Luuletteko mua sokeeks, hä? Minä vaan istuin mökissäni ja näin totta kai täältä tulevan valon, sekä ulospyrkivät, oksentelevat penskat, joita olitte tänne kutsuneet. Tiesittekö edes, ettei ekaluokkalaisille vielä saa juottaa alkoholia? Te oisitte liemessä ilman mua, mutta en aio kertoo kellekään, kunhan nyt poistutte täältä tupiinne, ja nopeasti sittenkin!"
Alkoi kauhea kahina ja räminä, kun viisikymmentä oppilasta aikoi pyrkiä samaan aikaan ovesta ulos.
"Kiitos, Hagrid, sinä olet hyvä mies", sanoi Hannah Abbott huppelissa, raahaten Ernien kanssa sammunutta Ronia pois huoneesta. Hagrid punastui mutta sanoi sitten:
"Niinpä niin, koittakaahan saada se Ron kuntoon sitten."
Ron heräsi päästyään ulos huoneesta.
"Missä minä olen ja koska ja milloin?" hän kysyi väsyneenä ja haukotteli, kun Hannah asetti hänet seisomaan seinää vasten. Susan oli jo lähtenyt, kun ei kestänyt Ronia.
"Olit palkintohuoneessa juhlimassa minun ja muiden kanssa", Hannah sanoi hymyillen, ja silitti Ronin poskea.
"Tosiaanko, sinun kanssa? Vau", hän sanoi silmät ymmyrkäisinä. Hannah kikatti ja tarttui Ronin käsikynkkään.
"Sinut täytyy nyt saada tupaasi, ennen kuin nukahdat tänne, ja Voro löytää sinut!" Mutta Hannah kuuli äkkiä askeleita, ja kulman takaa ilmestyi kissa, Norriska, Voron lemmikki.
"Äkkiä, tänne!" Hannah huusi ja avasi viereisen oven, ilmeisesti siivouskomeroon.
"Heh, nyt varmaan sitten nukutaan täällä yö", Ron sanoi unisesti ja laskeutui siivouspyyhkeiden päälle makuulleen. Hannah lysähti hänen kainaloonsa, ja molemmat nukahtivat heti.

[ssatine]

Osa 7

Hermione heräsi seuraavana aamuna yhdentoista jälkeen ja hänen päätään särki kovasti. Hän kertasi yön tapahtumia mielessään; Zacharias Smith oli kysynyt häntä ulos tänään!
"Olikohan se vain unta?" Hän kysyi itseltään pöpperöisenä.
"Mitä sanoit, Hermione?" Parvati Patil kysyi unisesti.
"En mitään!" Hermione kiirehti vastaamaan. Hänen mieleensä hiipi kuva huutavasta Ronista, sekä Dracosta ja Ginnystä, jotka nauroivat hänelle. Hermione nousi ylös ja alkoi pukeutua. Hänen oranssihko, paksu kissansa Koukkujalka kehräsi hänen jaloissaan.
"Ei minulla ole sinulle mitään syötävää, mene pyydystämään rottia!" Hermione tiuskaisi kissalle, joka livisti huoneesta portaikkoon. Hän silitti tuskaisena takaraivoaan. Kipu oli järkyttävä.

Ginny avasi silmänsä. Hänen ikäluokkansa makuuhuone oli kerta kaikkiaan sekaisin; lakanat ja tyynyt makasivat lattialla, likaisia pikareja ja karkkipapereita oli kaikkialla. Hän nousi istumaan ja katsoi kelloa seinällä: viisitoista yli yksitoista. Huoneessa haisi ummehtuneelle, ja Ginny avasi ikkunan. Viileän raikas ilma levisi sisälle. Ulkona haisi kostealta, yöllä oli varmasti satanut.
"GINNYY! Sulje ikkuna!" Kähisi Anna Thomas sängystään. Ginny tuhahti ja sulki ikkunan. Hän ei kestänyt kuitenkaan hajua ja päätti pukea päälleen ja lähteä aamiaiselle.
Kun Ginny astui sisään Suureen saliin, hän mykistyi. Salissa olivat vain opettajat ja ehkä noin kolme- tai neljä oppilasta. Luihuisten pöydässä istui (Ginnyn pettymykseksi) Millicent Bulstrode, Puuskupuhien pöydässä oli Ernie ja Justin Finch- Fletscley. Korpinkynnen pöydässä ei ollut ainuttakaan oppilasta ja Rohkelikoiden pöydässä istui yksinäinen Hermione, joka hakkasi päätään pöytään.
"Kaikki okei, Hermione?" Ginny kysyi tytöltä ja istui tätä vastapäätä.
"Ei, varsinkaan nyt, kun ilmaannuit", Hermione sivalsi kylmästi ja nousi lähteäkseen. Ginny kohautti olkiaan ja latoi lautaselleen munakokkelia sekä pekonia.
"Weasley, tahtoisin puhua kanssasi", kuului terävä ääni hänen takanaan. Professori McGarmiwa seisoi suu mutrussa hänen takanaan.
"Selvä, nyt hetikö?" Ginny kysyi ja levitti voita leivälleen.
"Tule työhuoneeseeni, kun olet syönyt", McGarmiwa vastasi jäisesti ja lähti pois salista. Kaataessaan sitruunamehua itselleen Ginnyn selkää väristivät kylmänväreet, oliko hän taas tehnyt jotain vai mistä häntä nyt rankaistiin?

Näin ajatellessaan Ginny sattui vilkaisemaan ovelle. Ron hoippui saliin Hannah Abbotin kainalossa. Hannah talutti hänet Ginnyn luokse ja meni sitten Ernien viereen istumaan, oman tupansa pöytään.
"Hu-huoomenta!" Ron haukotteli syvään ja hieroi silmiään.
"Huomenta, miksi tulit Hannahin kanssa?" Ginny uteli ja haukkasi palan leipäänsä.
"Mitäs se sinulle kuuluu?" Ron vastasi hymyillen ja leikkasi itselleen palan kuivakakkua.
"Ajattelin vaan..." Ginny sanoi hihittäen ja osoitti Ronin kauluspaidan kaulataitteeseen. Siinä oli punaiset huulenjäljet, ilmeisestikkin Hannahin. Ronin korvat muuttuivat yhtä punaisiksi, kuin Hannahin hiukset ja hän kähisi suu täynnä kakkua:
"Enh mihhnnä vain thhiedsä mhistä thuuo on thhullutmm."
Nielaistuaan hän vaihtoi puheenaihetta:
"No, kuinka sinun iltasi meni?"
Ginny hymyili ja punastui.
"Ihan hyvin... Se oli varmaan ihanin ilta elämässäni! Oih, Draco saapuikin jo, minun täytyy rientää kiittämään häntä eilisestä!" Ginny joi viimeiset mehut ja pinkaisi salamannopeasti pois veljensä luota, ennen kuin hän kerkisi kysellä enempää. Ron katsoi, mutustaessaan toista kakunpalaa, kuinka Ginny hyppäsi Dracon syliin ja suuteli tätä pitkään. Hänen mielensä ei ollut vielä täysin lämmennyt Dracolle, ja hän kääntyi poispäin.

"Eilinen ilta oli ihana!" Ginny kihersi ja työnsi kätensä Dracon paidan sisään.
"Niin oli- HUIH! Kätesi ovat jääkylmät!" Draco kiljahti ja Ginny kikatti.
"Saat minut jäätymään", Ginny kuiskasi pojan korvaan ja puraisi sitä leikkisästi.
"Joo, ja ajattelet varmaan, että olen jotain jäätelöä, kun syöt minua", Draco naurahti ja istui pöytään.
"Mutta silloinhan minun täytyisi nuolla sinua!" Ginny säteili ja Draco tönäisi häntä hellästi.
"Ongelmana on vain se, että minä en ole jäätelöä!"
Ginny nyökkäsi ja katsoi jälleen ovelle. Hyvin väsyneitä tupalaisia valui hitaasti saliin.
"Minä taidankin tästä lähteä.. Ai niin! McGarmiwa pyysi minua käymään huoneessaan! No, nähdään myöhemmin, puppeli!" Ginny tokaisi ja antoi pusun pojalle, joka löi häntä hellästi takapuoleen.

Ginny käveli nopeasti kohti McGarmiwan työhuonetta. Hän oli ollut vähällä unohtaa tapaamisen puhuessaan Dracon kanssa! Hän nousi kahdet marmoriportaat ylös ja kääntyi vasempaan käytävään. Hän tuli mahonkisen oven taakse ja koputti siihen kahdesti.
"Sisään", kuului ääni sisältä. Ginny töytäisi raskaan oven auki ja tuli professorin luo.
"Istu toki, Ginny hyvä", McGarmiwa sanoi ja hänen suupielensä nykivät. Ginny istui vailla mitään tietoa, mikä hänet seuraavaksi kohtaisi.
"Olen saanut pieniä vihjeitä korpinkynsiläiseltä Marietta Anthonylta, että Puuskupuh olisi eilen järjestänyt rankat juhlat ja jopa juotattanut siellä rommia pienemmille! Kysymykseni siis kuuluukin Ginny, onko tämä totta? Onko se todella totta, että lähes koko Tylypahka, miinustettuna Korpinkynnet, juhlivat eilen myöhään yöhön ja mitä pahinta... Joivat alkoholia!" McGarmiwan ääni tärisi ja hän naputti pitkillä sormillaan puista pöytäänsä. Ginnyyn kihahti raivo, kun hän muisti Mariettan, "Kielijän", Cho Changin kaverin. Jos Hermionella olisi vielä ne kolikot...
"Ginny Weasley, toistan kysymykseni. Ajattelin, että sinä voisit auttaa minua tässä, neiti Granger ei jaksanut kovan päänsärkynsä takia. Ginny, minä luotan nyt sinuun, ja toivon että olisit rehellinen ja kertoisit mitä eilen todella tapahtui."
McGarmiwa katsoi häntä silmälasiensa yli, hänen katseensa oikein porautui Ginnyyn. Ginny katsoi heti muualle, hän ei kestänyt tuollaista katsetta.
"Ota toki minttupastilli", McGarmiwa sanoi lempeästi ja työnsi vihreän Bagel-rasian Ginnyä kohti. Ginny ravisti nopeasti päätään ja mietti kuumeisesti mitä hänen täytyisi tehdä. Koko Tylypahkan tulevaisuus oli nyt hänen käsissään. Jos hän paljastaisi eilisen tapahtumat, yli 100 oppilasta rämpisi huomenna Kielletyssä metsässä hankkimassa yksisarvisen jouhia, tai jotain muuta yhtä kauheaa.

Hän nieleskeli hermostuksissaan, mutta sanoi sitten, hitaasti:
"Professori McGarmiwa, Marietan väittämä... Ei ole totta. Hän on varmaan keksinyt jutun päästään, koska oli niin käärmeissään Puuskupuhin voitosta. Onhan hän aina ollut tuollainen- anteeksi, ei mikään!" Professori katsoi häneen pitkään, ja otti lasinsa pois. Hän sulki silmänsä ja pudisti päätään.
"Ginny, toivon todellakin, että olet oikeassa. Minä luotan sinuun, olet järkevä tyttö. Kiitos tiedoistasi", Professori sanoi raskaasti ja Ginny nousi ylös lähteäkseen huoneesta, mutta McGarmiwan ikävä ääni keskeytti hänen matkansa.
"Ginny, olisi vielä yksi asia, mistä haluan sanoa jotain..."
Kuulosti siltä, kuin nuo sanat olisi ollut vaikea lausua. Ginny kääntyi häneen päin ja kysyi:
"No, mikä se asia on?"
"Tuota, tuosta sinun seurustelustasi... Draco Malfoyn kanssa! Se on uskomatonta! Kuule hupakko, minä tiedän kyllä, tuossa iässä tulee ihastuttua, ehkäpä jopa rakastuttua johonkin ihmiseen, mutta mieti silti, tyttö hyvä! Draco Malfoy! Tylypahka on kertakaikkisen ymmällään!" McGarmiwa huudahti ja katsoi Ginnyyn, joka katsoi takaisin mitä inhottavimmalla ilmeellä.
"Minun seurusteluasiani, tai poikaystäväni eivät kuulu teille millään tavalla!" Ginny huusi raivoissaan ja käännähti paikoillaan. Ei ollut kivaa huutaa opettajalle, mutta asia oli niin lähellä hänen sydäntään, ettei hän saanut itseään kuriin.
"Ginny... Anteeksi, mutta-"
Vastaukseksi sai opettaja oven paiskaisun.

Samaan aikaan oli Harry saapunut Suureen saliin muiden Matti myöhäisten kanssa. Hän istui pirteänä Ronin viereen ja kailotti:
"Hyvää huomenta!"
"Mikä sinulla oikein on?" Ron tiuskaisi väsyneenä. Harry kaatoi itselleen kahvia ja vastasi sitten:
"Tajusin juuri, että olen päässyt yli Ginnystä! En enää aio itkeä hänen peräänsä, antaa Dracon pitää hänet!" Ron katsoi häntä kuin seinähullua. Ginny ilmestyikin juuri heidän luokseen ja istui heitä vastapäätä.
"Huomenta, Ginny! Miten ihana aamu onkaan!" Harry sanoi hymyillen. Ginny katsoi häneen epäluuloisesti, mutta sanoi sitten:
"Jaha, onko sinullakin ollut joku tyttö eilen?"
"Miten niin minullakin?" Harry kaatoi kahvia kädelleen ja karjaisi.
"Ron ei ole taitanutkaan vielä kertoa sinulle mitään Hannahista..." Ginny sanoi vaisusti ja hymyili ilkikurisesti Ronille, joka näytti hänelle hävytöntä käsimerkkiä. Harry katsoi ystäväänsä ja venytteli.
"No, Ron kerropa kaikki eilisestä", hän maanitteli.
"Mutta en minä-" Ron aloitti ja Ginny nousi pöydästä, koska hän ei jaksanut kuunnella poikien väittelyä. Hän päätti mennä ulos odottamaan Dracoa.

Yöllä oli todellakin satanut. Ruohikko oli märkää ja kostea hiekka lotisi hänen kenkiensä alla, kun hän käveli kohti Hagridin mökkiä. Hagrid heilutti hänelle valtavalla kourallansa ja huikkasi:
"Ginny, tuleppas käymään täällä, mulla on sulle jotain näytettävää."
Ginny riensi hänen luokseen tukka hulmuten.
"Katsohan, mitä mulla tässä on!" Hagrid ojensi kättään ja Ginny kirkaisi; ainakin viisi, oranssinkellertävää, hyvin paksua matoa luikerteli hänen kourassaan.
"Hyi! Mitä nuo ovat?" Ginny kysyi hätääntyneenä.
"Ne ovat kalkkarokäärmeiden ruokaa", Hagrid sanoi muin miehinä ja nyökäytti päällään viereensä, jossa oli suuri, puinen kori, josta kuului sihinää. Ginny nyrpisti nenäänsä.
"Hagrid, mitä sinä noilla käärmeillä teet?"
Hagrid nauroi tytön pelästyneelle ilmeelle.
"Älä ole huolissasi, en aio laittaa niitä sänkyysi. Ne on mun tuntia varten", Hagrid hörisi.
"Ginnyy!" Kuului Draco huhuilevan jossain kauempana.
"Täytyy mennä, kiitos kun näytit nuo... Iljetykset!" Ginny sanoi ja Hagrid nauroi. Ginny juoksi Dracon luokse hengästyneenä. Draco näytti hämmästyneeltä.
"Mikä on, Draco?"
"Äh, mietin vaan. Potter..."
Ginny porasi katseensa poikaan, ja tämä tiesi, että hänen pitäisi jatkaa.
"Potter kävi äsken puhumassa minulle-"
"Mitähänsanoi?" Ginny kysyi nopeasti. Draco naurahti ja jatkoi:
"Rauhoitu. Potter sanoi vain, että hänelle on yksi ja sama olemmeko me yhdessä vai emme." Ginny katsoi häneen epäuskoisesti mutta poika nyökkäili.
"No sehän on sitten vain hyvä!" Ginny hymyili ja halasi Dracoa.
Dracon aivot kuitenkin varoittivat häntä jostain. Tässä on nyt jotain vialla, hän ajatteli ja painoi päänsä Ginnyä vasten.

Hermione käveli tuskissaan edes takaisin oleskeluhuoneessa. Hänen pitäisi tavata Zacharias tunnin päästä, mutta päänsärky ei ollut lähteäkseen, se vain koveni koko ajan. Edes matami Rhodoksen särkypillerit eivät olleet auttaneet. Hiki kihosi tytön otsalle.
"Hermione, särkeekö sinun päätäsi? Vai miksi sinä ähkit täällä? Se kuuluu poikien makuusaliin asti", Dean Thomas huudahti poikien portaikosta. Hermione kääntyi ja punastui. Hän pyyhki hätäisesti hikeä otsaltaan, ettei näyttäisi tyhmältä.
"Joo, päätäni särkee. Eikä kipu lähde pois! En ymmärrä!"
Dean tuli tytön luo. Hän taputti Hermionea olalle ja sanoi:
"Koita käydä vaikka pitkäksesi, sen pitäisi auttaa. Hermoilu ei tässä tilanteessa auta."
"Kiitos, Dean." Hermione istui sohvalle ja kävi pitkäkseen. Hän sulki silmänsä hetkeksi, kun hän noin viiden minuutin päästä avasi ne, Dean oli kadonnut. Sen sijaan Ron istui Harryn kanssa häntä vastapäätä. Hermione nousi pikaisesti ylös ja kiirehti pois sydän tykyttäen huoneesta. Kun hän heilautti kuvakudoksen auki, hän kuuli Ronin sanat:
"Hermione, älä viitsi..."
Hermione kiirehti käytävää kohti tyttöjen vessaa, jonka lähellä hänen piti tavata Zacharias. Hän kääntyi käytävällä ja näki jo vessan oven jossain käytävän... päässä? Hänen silmissään alkoi sumeta ja hän hoippuroi seinää vasten.
"Hermione", hän kuuli Zachariaksen äänen kauempana, mutta silloin kaikki mustui ja hän pyörtyi.

Ginny ja Draco kävelivät järven rantaa kun kuulivat hätäisen huudon tammiovilta.
"GINNY JA DRACO! TULKAA HETI SAIRAALASIIPEEN!" Ron huusi täyttä kurkkua. Ginny hätääntyi. Jollekin oli sattunut jotain, mutta kenelle? Hän ei saanut enempää aikaa pohdiskelulle, kun Draco tarttui hänen käteensä ja lähti juoksemaan tyttöä takanaan vetäen.

He tuuppasivat valtavalla voimalla Sairaalasiiven messinkiovet auki ja katsoivat ympärilleen. Kauimmaisen pedin ympärillä oli sankka joukko Rohkelikkoja, sekä muutama Puuskupuh ja yksi Korpinkynsi.
"Tehkää tilaa, oppilaat!" Matami Pomfrey kivahti ja sysäsi oppilaita syrjään, päästäkseen potilaan luo. Ginny juoksi sängylle ja sysäsi muut tieltään. Hän kirkaisi. Hermione makasi sängyllä hikoillen, naama ja paita veren peitossa. Zacharias piti Hermionen kädestä kiinni tiukasti ja itki hiljaa.
"MITÄ ON TAPAHTUNUT?" Ginny huusi ja katsoi ihmisiä ympärillään. Ron huokaisi ja kertoi, mitä oli kuullut Zachariakselta sekä muilta silminnäkijöiltä.
"Hermione oli mennyt tapaamaan Zachariasta, kun Hermione saapui hänen luokseen, hän pyörtyi ja alkoi yskiä verta päälleen-"
"-ja minä toin hänet tänne, hän on siitä lähtien yskinyt verta, se ei lopu vaikka matami Pomfrey juottaa hänelle jotain lääkkeitä", Zacharias jatkoi välittämättä Ronin tympääntyneestä ilmeestä. Ginny haukkoi henkeään ja oli vähällä itsekin pyörtyä. Hermione yökkäsi, ja verisuihku lensi hänen päälleen. Ginny tarttui tytön vapaaseen käteen ja alkoi nyyhkyttää.
"Hermione, Ginny tässä, ei mitään hätää..."
Hermione käänsi vapisevat kasvonsa ääntä kohti ja katsoi pelästyneenä ensin Ginnyä ja sitten Dracoa.
"Ginny- minä en- minä en tarkoittanut pahaa- anteeksi, olen pahoillani..." Ginny hyssytteli ja silitti tytön vahvaa, ruskeaa tukkaa.
"Pyydän kaikkia poistumaan nyt. Hermione sai keuhkokuumeeseen viittaavan kohtauksen, joten hänet täytyy siirtää välittömästi Pyhään Mungoon. Herra Thomas, ole kiltti ja hae rehtori tänne", matami Pomfrey sanoi kasvot huolta täynnä. Dean lähti oitis kiroten samalla:
"Helvetti, jos minä olisin ymmärtänyt tämän, olisin voinut tuoda Hermionen heti tänne..."

Kului päivä, eikä Hermionesta kuulunut mitään. Kului toinen päivä, kolmas päivä ja vielä neljäskin päivä, mutta mitään ei kuulunut. Kaikki rohkelikkolaiset olivat tunneilla hyvin hiljaisia, ja muutama tyttö itki tunneilla. Ginnystä oli tullut tapahtuman jälkeen hyvin hiljainen. Onneksi Draco ymmärsi häntä, eikä kysellyt miksei hän puhunut. Viidennen päivän aamuna aamiaisella Ginny ei syönyt mitään, vaikka Ron ja Harry kehottivat.
"Ettehän itsekään syö", Ginny huomautti heikosti kahdelle, kalpealle pojalle. Pojat eivät jaksaneet väittää vastaankaan, joten he olivat kaikki hiljaa. Yhtäkkiä Dumbledore nousi seisomaan ja nosti kätensä ilmaan merkiksi hiljaisuudesta, vaikka se oli ihan tarpeetonta, kun kukaan ei puhunut muutenkaan.
"Sain tänä aamuna viestin Pyhästä Mungosta-"
Kaikkialla alkoi kova kuiskutus ja muutama huuteli:
"Onko Hermione kunnossa?"
"Ei kai Granger kuole?"
"Missä hän on?"
"Onko hänet jo siirretty hullujen osastolle?"
Tämän lauseen jälkeen koko Rohkelikkojen pöytä kääntyi Luihuisten pöytään ja loi raivoisia katseita kohti Blaise Zabinia, joka hekotti. Ginnyn iloksi Draco mätkäisi Zabinia päähän laukullaan.
"Pyydän hiljaisuutta!" Dumbledore kailotti ja sali vaikeni oitis.
"Näin on hyvä, kiitos. Aivan, kuulin siis Hermione Grangerin tilanteesta. Valitettavasti-" Ginnyn kurkkuun nousi pala, ja Ron oli pissata housuunsa.
"-tilanne ei ole muuttunut. Hermione ei ole vieläkään herännyt sinne tulonsa jälkeen."
Ginny huokaisi, sillä hän oli jo melkein varma, että Dumbledore kertoisi Hermionen kuolleen. Rehtori laskeutui alas ja jatkoi syömistään. Saliin palasi hiljainen ilmapiiri, vain muutama Puuskupuh jutteli ensi viikonlopun huispausottelusta, Luihuset vastaan Puuskupuhit. Ginny ei ollut jaksanut edes ajatella ottelua, vaikka se olikin jo kahden päivän päästä.

Rohkelikon oleskeluhuoneessa oli illalla melko samanlainen tunnelma, kuin aamulla oli ollut Suuressa salissa. Jopa Ron istui siellä upottavassa sohvatuolissa ja tuijotti maalausta seinällä, jossa kolme veelaa tanssivat metsässä. Ginny oli ihmeissään, kun Ron ei ollut mennyt Hannahin kanssa rantaan, vaikka nämä niin olivat sopineet, mutta hän taisi tietää syyn, miksei. Ron taisi olla hyvin noloissaan sanoistaan, jotka oli lausunut Puuskupuhin bileissä. Ginnyä itseäkin oli nolottanut, kun hän oli puolustellut Ronia. Ginny, Ron ja Harry menivät nukkumaan sanomatta toisilleen mitään. Ginny ajatteli riisuessaan vaatteitaan, että jos aamulla uutiset olisivat samanlaiset kuin tänään, hän lähtisi itse Mungoon katsomaan Hermionea. Hänen oli pakko nähdä tyttö, olihan Hermione kaikesta huolimatta hänen paras ystävänsä.

Aamulla neljä tupapöytää oli siirrettyinä seinien viereen. Oppilaat pitivät hermostunutta keskustelua yllä, eivätkä meinanneet huomata, kun Albus Dumbledore tuli muiden professoreiden kanssa huoneeseen. Dumbledore viittasi jälleen kädellään, ja sali hiljeni oitis.
"Olen saanut lisää informaatiota sairaalastamme Lontoosta. Hermione on herännyt ja hänellä ei ole pysyvää keuhkokuumetta, hän siis selviää, ja palaa huomenna kouluun!"
Rohkelikot alkoivat hyppiä ylös alas ja kirkua ja halailla toisiaan. Ginny hyppäsi Harryn kaulaan ja ei tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä. Draco kuitenkin tuli heidän luokseen happamana, ja Harry päästi irti Ginnystä, joka siirtyi Dracon kaulaan ja suuteli tätä intohimoisesti. Kun he lopettivat, Draco hymyili hänelle ja katsoi Harryyn, joka nyökkäsi hänelle.

Dumbledore viittasi jälleen oppilaita hiljenemään ja jatkoi:
"Olemme päättäneet, että näiden kaikkien hassujen ja järkyttävien tapahtumien jälkeen järjestämme suuret kevätkarkelot, joissa esiintyy kuuluisa yhtye jästimaailmasta. En paljasta nimeä vielä, mutta voin sanoa sen, että jos se teitä kismittää, yhtyeen solisti on meidän maailmaamme yhteydessä. Joten ei syytä pelkoon, nuoret!"
Tuvat huutelivat ja ääntelivät innoissaan. Kaikki meneekin yhtäkkiä taas hyvin, ajatteli Ginny tyytyväisenä ja lähti Dracon kainalossa pois salista.

[ssatine]

Osa 8

Ginny, Harry ja Ron puhuivat koko illan oleskeluhuoneessa Hermionen paluusta ja viime aikojen tapahtumista. Ginny oli onnellinen, ettei Harry ollut hänelle enää vihainen, ja että tämä oli hyväksynyt hänen suhteensa Dracon kanssa. Ginny ei edes viitsinyt mennä nukkumaan, sillä hän odotti Hermionen paluuta niin kovasti. Kellon ollessa yksi McGarmiwa tuli kuitenkin hätistämään jokaisen yökukkujan makuusaliinsa. Ron ja Harry sanoivat Ginnylle hyvät yöt ja lähtivät omaan makuusaliinsa. Ginny nousi raskaasti portaita ylös. Hän kurkkasi Hermionen luokkalaisten huoneeseen silmät välkkyen. Parvati naurahti tytön eleelle ja sanoi:
"Ei, Ginny, hän ei ole ilmaantunut vielä."
Ginny laahusti vielä yhden kerroksen ylös, ja tuli omalle makuuhuoneelleen. Hän kellahti sänkyynsä, ja jäi tuijottamaan kattoon. Ginny ei jaksanut vaivautua vaihtamaan vaatteitaan. Hän käänsi kylkeään ja nukahti oitis.

Ginny sai aamulla raivoisan herätyksen; Anna kiskoi ja ravisteli häntä rajusti sängystä ylös.
"Anna, mitä sinä-" Ginny tiuskaisi unissaan ja hieroi rähmäisiä silmiään.
"Etkö muista? Hermione tulee tänään-" Anna sanoi ja nosti Ginnyn istuma-asentoon. Ginny terästäytyi heti ja nousi ylös. Hätäisesti hän repi punaisen paidan päältään, housut jalastaan ja veti päälleen puna-keltaisen hihattoman paidan sekä mustan, lyhyen hameen.
"Kiitos, Thomas", Ginny huikkasi kiirehtiessään ulos ovesta. Hän rynnisti portaat alas, Hermionen makuusalille, ja riuhtaisi oven auki. Lavender Brown kirkaisi alushoususillaan, mutta huokaisi syvään nähdessään, että tulija oli Ginny. Ginny kysyi, oliko Hermione saapunut kenties jo, ja Lavender, edelleen käsi sydämellä vastasi:
"Ei, ei hän ole tullut. Mutta emmehän tiedä tuleeko hän myöhemmin päivällä, kellohan on vasta kahdeksan..." Loppu Lavenderin sanoista hukkui, kun Ginny ryntäsi loputkin portaat alas ja oleskeluhuoneeseen, joka oli tyhjillään. Ginny ihmetteli näkyä. Missäköhän Hermione mahtoi olla?

Ginny tuli kaksikymmentä minuuttia myöhemmin haukottelevien Ronin ja Harryn kanssa Suureen saliin. Hän katsoi rohkelikkojen pöytään, mutta Hermione ei ollut sielläkään. Turhautuneena Ginny ei kiinnittänyt huomiotaan upeisiin, keväisiin koristeisiin, joita oli ympäri salia. Opettajien pöydän taakse oli ripustettu suuri lakana, jossa oli kirjailtuna kultaisin kirjaimin:
"Tervetuloa takaisin, Hermione Granger!" Sali tuoksui kukkasilta, joiden terälehtiä leijui lumotussa katossa. Ginny henkäisi: narsisseja, liljoja ja ruusuja.
Hannah Abbott tuli yhtäkkiä heidän luokseen ja kietoi kätensä Ronin hartioiden ympärille omistavasti. Harryn ja Ginnyn ihmetykseksi Ron työnsi kädet pois. Hannah kivahti ja katsoi poikaan kysyvästi.
"Minusta tuntuu, ettei tästä kyllä tule nyt mitään", Ron sanoi ja oli äkkiä hyvin kiinnostunut edessään olevasta rairuohosta. Hannah sihisi hänelle hiljaa, niin etteivät muut kuulleet:
"Ja minäkö olin vai yksi niistä sadoista yhden illan hoidoista, joita sinulla on ollut?"
Ron vastasi huolettomasti:
"No, kai sitä niinkin voi sanoa."
Hannah napsautti häntä päähän taikasauvallaan ja poistui helmat hulmuten paikalta. Ron kohautti olkiaan hämmästyneille ystävilleen ja voiteli leipäänsä.
"Ja taas ollaan lähtöruudussa, Ron", sanoi Harry kuiskaten Ronille, joka vastasi:
"Ai miten niin? Ole sinä vain, minulla on jo tyttö tiedossa."
Harry kohotti kulmaansa, muttei ehättänyt sanoa mitään, kun sali täyttyi hurraa-huudoista. Kaikki olivat nousseet seisomaan ja katsoivat ovelle. Ginny, Harry ja Ron nousivat myös ja kurkkivat muiden päiden yli.

Siellä oli Hermione. Hermione seisoi jalat ristissä, naama kalpeana ja piteli päätään käsien välissään. Hän hymyili suurelle joukolle, joka riensi hänen luokseen halaamaan häntä tai puristamaan hänen kättään. Harry raivasi itselleen tien joukon läpi ja veti Hermionen lujaan halaukseen.
"Me luultiin, että sinä kuolet, arvaa olimmeko huolissamme", Harry mutisi tytön korvaan.
Hermione naurahti:
"Minä olin ainoastaan huolissani siitä, kuinka te kaksi, sinä ja Ron, pärjäsitte täällä ilman minua, kokonaisen viikon! Teillä ei ollut minua tarkastamassa läksyjä!" Harry löi häntä hellästi selkään ja irrottautui halauksesta.
"Ei nyt puhuta läksyistä, kun sinä olit kuolla! Ja arvaa mitä, tänään on juhlat! Kevätkarkelot!" Hermione hymyili ja katsoi Harryn taakse. Ginny ja Ron katsoivat häneen nolostuneina, sanomatta mitään. Hermione purskahti heidän yllätyksekseen nauruun ja levitti kätensä.
"Älkää nyt viitsikö! Näen teidän ilmeistänne, että teitä nolottaa. Mutta minä en välitä mitä te olette sanonut minulle tai mitä minä teille, haluan vain että olemme taas ystäviä", hän riuhtaisi molemmat halaukseen ja kyynel tirahti hänen silmästään. Ginny, joka taisi itsekin itkeä, sanoi hiljaa:
"Anteeksi, Hermione. Minä olen ollut kauhean ilkeä sinua kohtaan. Ymmärrän kyllä, miksi yritit pitää minut erossa Dracosta. Olihan se varmaan hiukan outoa, että seurustelen hänen..." Hermione hyssytteli ja taputti ystäväänsä selkään. Ron ei saanut vieläkään sanaa suustaan, mutta kun Hermione päästi hänet ja hänen siskonsa otteestaan, hän tarttui tyttöön uudestaan kiinni ja veti hänet lähelleen.
"Minä en tiedä mitä sinä minusta ajattelet, mutta tämä poika tarvitsisi nyt parin karkeloihin", Ron suhisi Hermionen korvaan. Hermione oli juuri sanomassa jotain, mutta häneen tarttui käsi takaa, joka veti hänet pois Ronin luota.
"Hermione, sinä olet taas täällä!" Zacharias Smith halasi tönkösti tyttöä. Ron katsoi Hermioneen tyrmistyneenä. Hän työnsi kädet taskuihinsa ja lähti paikalta.
"Zacharias, päästä minut!" Hermione kiljahti ja työnsi pojan pois päältään. Poika tuijotti häntä järkyttyneenä; kukaan tyttö ei ollut ennen torjunut häntä. Hermione ei katsonut Zachariasta, vaan etsi Ronia joukosta, mutta tämä oli jo kaikonnut kauas, ilmeisesti oleskeluhuoneille.

Hetken päästä Pansy ja Harry jaloittelivat ulkona kahdestaan. He juttelivat Hermionen paluusta kouluun, mutta kun puhe kääntyi karkeloihin, molemmat hiljenivät äkisti. Harry karisti kurkkuaan ja kysyi:
"Tuota, Pansy, onhan tämä vähän hassua, mutta haluaisitko tulla kanssani karkeloihin? Niin kuin parikseni?" Pansy punastui ja käänsi katseensa jalkoihinsa.
"Voi, Harry... Minä lupasin jo mennä... Crabben kanssa", hän sanoi hiljaa varoen visusti Harryn katsetta.
"Aijaa, okei. Crabben kanssa. Selvä... Vai että Crabben kanssa..." Harry sanoi poissaolevana.
"Minä tiedän, ettet ehkä pidä hänestä, mutta minä olen tutustunut häneen kunnolla, ja hän on oikeastaan todella mukava poika!" Pansy kivahti ja katsoi Harrya tulisesti.
"Kunhan mietin! En sanonut mitään", Harry kiirehti vastaamaan. Pansy hymyili hiukan ja käännähti kannoillaan.
"Pansy, ihan tosi, pilailin vain..." Harry maanitteli. Pansy kääntyi häneen päin ja sanoi:
"Näin on ihan hyvä, Harry. Anna olla." Tyttö lähti ja jätti pöllämystyneen Harryn seisomaan hiekkatielle. Harry potkaisi hiekkaa raivoisasti, miettiessään, kuinka hän aina mokasi tyttöjen kanssa.

"Onko sinulla jo pari?" Ron tivasi Harrylta oleskeluhuoneessa kaksi tuntia ennen karkeloiden alkua. Harry nyökkäsi mutustaessaan suklaasammakkoa. Ron tuhahti ja katsoi Ginnyyn.
"Ei, en minä Harryn kanssa mene! Menen Dracon kanssa, ja koska Harry ei näköjään itse kehtaa kertoa... Hän menee Lavenderin kanssa." Harry varoi katsomasta Roniin, jonka korvat punehtuivat punehtumistaan.
"Minun exäni kanssa? No, ei kai sille sitten mitään voi", hän sanoi vihaisena siitä, ettei hänellä itsellään ollut paria. Hän puuskahti:
"Ketään ei taida enää olla jäljellä. Dean menee Padman kanssa, Seamus Gerdan kanssa, Crabbe Pansyn kanssa, Draco Ginnyn kanssa ja Neville Parvatin kanssa. Hannah ei puhu minulle, Susan on ällöttävä ja Hermione..." hän vaikeni. Ginny meinasi kysyä, mitä Hermione, mutta Harry kohotti etusormensa hiljaisuuden merkiksi. Samanaikaisesti lihavan leidin muotokuva heilahti auki, ja Hermione tuli sisään kiivaasti hengittäen.
"Ron- olen- etsinyt- sinua- kaikkialta", hän nielaisi ja lysähti lattialle istumaan. Ron nosti päätään ja katsoi vaivoin hengittävään Hermioneen. Hän nousi nopeasti ylös ja tuli tytön luokse.
"Hermione, kaikki okei?"
"Ei ole, minä olen juossut ympäri koulua, etsiessäni sinua, vaikka terveyteni ei sitä salli", Hermione naurahti ja sulki silmänsä.
"Vain minun takianiko? Älä vain vieritä tätä kaikkea minun niskoilleni", hän sanoi ja jatkoi,
"Kuule... Salliiko sinun terveytesi sitten tämän?" Hän tarttui tytön käteen ja suuteli sitä. Hermione hikkasi ja veti kätensä pelokkaasti pois.
"Anteeksi, Hermione... Minä en ajatellut..." Mutta hän ei kerinnyt sanoa enempää, kun tunsi pehmeät huulet omillaan. Hermione kietoi kätensä pojan ympärille ja suuteli viettelevästi. Ron nosti hänet syliinsä ja silitti hänen paksua tukkaansa. Kun Hermione lopulta päästi hänestä irti, Ron kysyi:
"Entä Zacharias?"
"Hän on tyhmä. Ei hän ole minun tyyppiäni, ja kuule, nyt minä anelen sitten: tulethan parikseni karkeloihin?" Hermione sanoi ja väläytti koiranpentumaisimman ilmeensä Ronille. Ron ei voinut olla hymyilemättä leveästi.
"Totta kai tulen." He halasivat toisiaan välittämättä Ginnyn ja Harryn kysyvistä ilmeistä.

Kello kuudelta Ginny ja Hermione hihittelivät peilin edessä, pukiessaan juhla-asujaan päälleen. Hermionella oli kaunis, vaaleansininen silkkileninki, ja Ginnyllä tummanpunainen, vartalonmyötäinen mekko, joka korosti hänen hiustensa väriä, ja suurien silmiensä säihkettä.
Tytöt lipaisivat Hope- nimistä huulikiiltoa huulilleen ja suihkuttivat kevätkukkaisten tuoksuista hajuvettä kaulalleen.
"Näyttää hyvältä", Ginny kikatti ja lähetti lentosuukon peilikuvalleen.
"Joo, arvaa kuka pääsee tänään-" Hermione aloitti mutta lopetti lauseensa armottomaan hihitykseen. Ginny löi ystäväänsä, muttei voinut olla itsekin tirskumatta.
"Olen 'päässyt' jo", Ginny sanoi äkisti ja Hermione katsoi tyttöä järkyttyneenä.
"Mitä? Dracon kanssako? Ihan oikeasti? Ginny, älä pelleile!" Ginny loi häneen määrätietoisen katseen, mutta hymyili sitten viekkaasti:
"Ei, en vielä, mutta ehkä tänään..." Hän tirskui ja Hermione huudahti:
"Älä enää ikinä tee tuota minulle!" Hän sanoi ja kirskutti hampaitaan. He alkoivat molemmat nauraa ja kellahtivat lattialle, välittämättä siitä, että heidän pukunsa pölyyntyivät.

Draco tarkasteli kuvaansa peilistä makuusalissa: musta pitkä kaapu, sekä napinläpeen laitettu tulenpunainen ruusu. Hän kuvitteli jo mielessään, millainen puku Ginnyllä olisi. Luultavasti se olisi melko köyhänpuoleinen, käytetty tai jopa Molly Weasleyn itse virkkaama. Häntä hiukan nolotti ajatellessaan, kuinka muilla tytöillä olisivat seksikkäät, ihonmyötäiset iltapuvut ja Ginnyllä kenties risainen säkki päällään.
Draco suihkutti hiukan partavettä kaulalleen, sillä hän uskoi Ginnyn pitävän siitä. Hän kuuli kuinka Crabbe ähki ja puhki hänen takanaan vetäessään liian pientä juhlakaapua ylleen. Ovelta kuului heikko koputus.
"Mene sinä", Goyle puuskahti Dracolle yrittäessään vetää Crabben kaapua ympäri tämän valtavan ruhon. Draco laahusti ovelle ja avasi sen. Oven takana seisoi Pansy avokauluksinen, vihreä mekko yllään. Draco nielaisi katsoessaan tytön pientä, mutta kuitenkin upeaa vartaloa. Tytön rinnat hädin tuskin mahtuivat tiukan puvun sisään, ja Draco käänsi äkkiä katseensa pois, sillä hän tunsi pientä epämääräistä kutkutusta alapäässään. Pansy kysyi ujosti:
"Tuota... Onkohan Crabbe mahdollisesti valmis?"
Draco kurkisti huoneen perälle.
"Hänellä on hiukan vaikeuksia, joten voit varmaan odottaa hetken, heippa!" Draco kivahti ja paiskasi oven kiinni, odottamatta Pansyn vastausta. Hän nojasi oveen ja huokaisi. Jos jokainen tyttö näyttäisi tuolta tänään, Dracon täytyisi viettää ilta yksin peiton alla maaten.
"Ei kai se ollut Pansy, Draco?" Crabbe kysyi puhkien.
"Oli se, käskin hänen odottaa sinua ulkopuolella", Draco vastasi.
"Hyvä, minulla tosiaan kestää vielä..." Crabbe sanoi. Draco huokaisi ja mutisi:
"Hyvä tosiaan."

Harry istui Rohkelikon oleskeluhuoneen upottavalla, punaisella sohvalla, ja heitteli paperinpaloja tuleen. Ron tuli kiivastuneena hänen luokseen makuuhuoneilta ja ärisi:
"Katso nyt tätä, äiti ei sitten voinut parantaa viime kerrasta!" Hän levitti kätensä ja antoi Harryn tarkkailla itseään. Ronin juhlakaapu näytti ainakin sata vuotta vanhalta ja se haisikin melko yhtä vanhalta. Siinä oli jälleen röyhelöitä, tällä kertaa keltaisia ja muutama sininen tupsukka olkapäillä. Väriltään kaapu oli ruskea.
"Tuota- se on- omalaatuinen", Harry rykäisi ja yritti peittää nauruaan.
"Pää kiinni, Harry. Tämä on kamala! Mieti nyt mitä Hermionekin ajattelee minusta, joutuessaan olemaan koko illan kanssani, kun minulla on tämä hirvitys päälläni!" Ron kivahti ja istui Harrya vastapäätä toiselle upottavalle sohvalle.
"Minusta sinä näytät oikein komealta", Hermione hyrisi Ronin takana. Pojat kohottivat katseensa tyttöjen makuusalille; Hermione näytti upealta asussaan ja Ron nielaisi. Myös Ginny oli pannut parastaan, Harry ajatteli katsoessaan tytön vartalonmyötäistä pukua ja huokaisi harmistuneena siitä, ettei omistanut tyttöä enää.
"No, mennäänkö", Hermione hymyili Ronille ja ojensi kätensä. Ron tarttui siihen ja nousi ylös, kietoen sitten kätensä tytön laihan lantion ympärille.
"Joo, mennään."
"Hei, entäs minä, Lavender ei ole vielä tullut!" Harry tiuskaisi, mutta tunsikin sitten koputuksen olkapäällään.
"Nyt olen, mennään vaan", Lavender sanoi hymyillen, kultainen asu päällään.
"Näytät hyvältä", Harry sanoi ja vinkkasi silmää tytölle, joka kikatti asettaessaan kätensä Harryn käsivarrelle.

Draco haukotteli Suuren salin ovella odotellessaan Ginnyä, jonka olisi pitänyt saapua jo viisi minuuttia sitten. Cho Chang käveli ystävineen hänen ohitseen ja Dracon kurkkua kuristi, kun hän näki tyttöjen asut. Kaikilla oli eri väriset, mutta lyhyet hameet ja hopean väriset, kireät topit. Näky ei ollut Dracolle hyväksi. Hän puuskahti ja siirsi katseensa taas portaisiin, joista saapuikin Harry, Ron, Lavender, Hermione ja... Ginny! Hän haukkoi henkeä katsoessaan tyttöä, joka näytti upealta mekossaan.
"Näytät lumoavalta", Draco sanoi henki salpautuneena.
"Niin sinäkin", Ginny kihersi ja kietoi kätensä pojan pään ympärille. Hän oli aikeissa suudella poikaa, joka vastustikin ja sanoi hiljaa:
"Ei vielä."
Ginny ihmetteli, mutta tarttui kuitenkin Dracon tarjoamaan käsivarteen. He lähtivät kohti Suurta salia Harry ja muut edellään.
Suuren salin ovella oli kova tungos: ovet olivat edelleen kiinni ja muutama seiskaluokkalainen takoi niitä, ne ei kuitenkaan avautuneet. Käytäville kajahti professori McGarmiwan ääni kuin kovaäänisistä:
"Rauhoittukaa oppilaat, salissa järjestelyt ovat vielä hiukan kesken, joten joudutte odottamaan vielä noin viisitoista minuuttia!"
Monet tuhahtelivat ja esittivät vastalauseita, mutta professorin ääntä ei enää kuulunut.
Oppilaat maleksivat seinien viereen, tai portaille istumaan, kun äkkiä ovet avautuivatkin. Kaikki peittivät silmänsä käsillään yllättävän valonpurkauksen johdosta. Tuhansia kultaisia pieniä perhosia lennähti ovesta ulos ja kohti eteishallia. Kun oppilaiden silmät olivat jo tottuneet valoon, he katsoivat perhosten taakse saliin. Kuului kohahdus.
 
Sali oli koristeltu miljoonin, ehkä jopa triljoonin kukkasin, lattiasta kattoon saakka (lumottu katto tiputteli edelleen kukkien terälehtiä). Siellä oli ruusuja, tulppaaneja, liljoja, orvokkeja, auringonkukkia sekä monia muita keltaisen ja oranssin sävyissä välkkyviä kukkasia. Hermione nosti käden suunsa eteen, ja niin moni muukin tyttö katsoessaan salin keskelle.
Salin keskellä oli valtava, marmorinen suihkulähde. Siinä oli kolme patsas-veelaa, joiden pillien päästä suihkusi violettia vettä. Vaikkei pillit koskettaneetkaan veelojen huulia, niistä kuului silti hiljaista, kaunista musiikkia veden lorinan läpi. Ron tuijotti veeloja kun he kulkivat suihkulähteen ohi. Hän oli varma että yksi niistä vinkkasi hänelle silmää.
Suihkulähteen takana kohosi suuri puolikuun muotoinen lava, jonka ympärille oli sinne tänne levitelty pieniä pöytiä tuoleineen. Hermione, Ron, Harry ja Lavender varasivat yhden pöydän läheltä lavaa, sekä suurta tanssilattiaa, joka oli myös mahtava näky. Lattialla oli pelkkiä tulenpunaisia ruusun lehtiä, sekä pientä, kultaista, hilemäistä hiekkaa. Hermionen täytyi koskettaa hiekkaa, se jollakin tavalla veti häntä puoleensa. Hän ojensi kätensä ja nosti kourallisen sitä kasvojensa taholle ja nuuhkaisi.
"Nerokasta... Lohikäärmeen munan jauhettua kuorta. Erittäin arvokasta..." hän nyökytteli päätään mumistessaan. Ron pukkasi häntä hellästi kylkeen ja sanoi:
"Relaa, Hermione. Me tultiin juhlimaan!"
Hermione antoi hiekan valua sormiensa välitse, ja kohotti sitten hymyillen katseensa Roniin. Hän tarttui pojan käteen ja silitti sitä hellästi.
"Totta kai, totta kai", hän laski päänsä Ronin olkapäälle, jonka suu vääntyi onnelliseen virneeseen.

Harrylla ei ollut Lavenderin seurassa yhtä kivaa. Lavender höpötti koko ajan siitä, kuinka hän pääsisi ensi kesänä MeNoidat-lehden mallikuvauksiin Tunisiaan, tai tutkaili kynsiään, tai arvosteli Harryn silmiä ja kasvoja. Onneksi Neville pian pelasti Harryn tulemalla parinsa (ja ilmeisemmin huhujen pohjalta myös tyttöystävän, Harry ajatteli) Parvatin kanssa heidän pöytäänsä. Tytöt syventyivät heti pitkästyttäviin keskusteluihin muiden tyttöjen juhlapuvuista.
"Miten menee?" Neville kysyi ja hymyili niin, että hänen vinot hampaansa välkkyivät inhasti
"Ihan hyvin, jos MeNoidat on lempilehteni", Harry kuiskasi pojalle, joka naurahti.

Ginny ja Draco  istuivat kaksin etäällä muista oppilaista, sillä he eivät pitäneet monien joko Luihuisten tai Rohkelikkojen paheksuvista katseista, jotka kertoivat, etteivät he olleet vieläkään avoimesti vastaanotettu pari. Yhtäkkiä heidän edessään olevat kultaiset vadit täyttyivät erilaisista herkuista; jäätelöstä, muffinsseista, karamelleista, tuulihatuista ja kuivakakuista.
Jok'ikinen tylypahkalainen hyökkäsi ruoan kimppuun suuren nälän painostamana, johtuen peruuntuneesta päivällisestä. Draco otti yhden Bertie Bottin joka maun rakeen ja nakkasi sen suuhunsa katsellen samalla luonnonkaunista ja siroa tyttöystäväänsä.
"Mhitä shinä khatssot", kysyi Ginny suu täynnä toscakakkua. Dracoa huvitti.
"Älä naura minulle", Ginny sanoi vihaisena otsa kurtussa ja Draco hiljeni kovasta naurustaan.
"Leikillänihän minä vain", hän kiusoitteli, mutta purskahti sitten taas nauruun. Ginny karjaisi ja hyppäsi pojan päälle, samalla kaataen tämän kumoon. Draco lysähti lattialle ja Ginny kaatui hänen päälleen, tuoli perässään.
"Auts", hän kivahti ja hieroi päälakeaan johon alkoi ilmestyä pienoinen kuhmu. Draco potkaisi jalallaan tuolia ja tarttui Ginnyyn, siirtääkseen tämän pois päältään. Tyttö kuitenkin katsoi häntä jotenkin oudosti, mikä ihmetytti Dracoa.
"Ginny, kaikki okei?" Hän kysyi varautuneena. Ginny heilautti päätään ja nousi pojan päältä, muttei vastannut. Draco nousi istuma-asentoon. Ginny katsoi häneen jälleen mutta nyt hymyillen.
"Hiuksesi ovat söpöt pörrössä", hän kikatti ja sekoitti pojan hiuksia entisestään. Kun Draco alkoi jo muistuttaa peikkoa, päästi Ginny irti ja tarkkaili tulosta. Draco katsoi häneen paheksuvasti, mutta virnisti sitten.
"Mitä vain leidi haluaa."
Hän nousi ylös.

"No niin, nuoret, olette jo varmaan päässeet nauttimaan makoisista herkuista, joten eiköhän olisi aika kutsua illan ensimmäinen esiintyjä sisään!" Dumbledore kailotti ja siirtyi sivuun lavalta, jolle kipusivat muutamia korpinkynteläisiä tyttöjä, Cho Chang etunenässä.
Harry katsoi tyttöä pala kurkussa: hän näytti hyvin sievältä lyhyessä hameessaan ja kireässä topissaan. Harry ajatteli vielä, olisikohan hänellä mahdollisuuksia tyttöön, mutta juuri silloin Lavender kuiskasi hänen takanaan Hermionelle:
"Oletko muuten kuullut, että tuo Chang seurustele nykyään sen Blaisen kanssa?"
Harry raivostui. Blaisehan juuri Hermioneakin oli haukkunut. Mutta kirousten laukomiselle ei jäänyt aikaa, kun tytöt lavalla aloittivat. Jazz- tyylinen musiikki kajahti soimaan ja tytöt alkoivat tanssia, Cho etummaisena. Blaise alkoi taputtaa ja viheltää kauempana lujaan ääneen.
"And there she goes, there she goes again..." kaikui näkymättömistä kaiuttimista.
"Mitä tuo on?" Ron kysyi lumoutuneena Hermionelta.
"Tanssia, jazz-tanssia, jos se sinua kiinnostaa", Hermione vastasi piikikkäästi nähdessään Ronin kuolaavan ilmeen.
"Aaa, ne on taas niitä... Jästien juttuja..." Ron sanoi edelleen suu auki, eikä meinannut huomata, kun Ginny ja Draco tulivat heidän seuraansa.
"Hei, hyvä kun tulitte, Ron ei meinaa saada katsettaan irti noista tytöistä", Hermione kivahti. Ginny istui pörrötukkainen Draco kanssaan pöydän ääreen. Harry ei irrottanut katsettaan Chosta, sillä seksikkäämmän Ginnyn näkeminen riipaisi hänen sydäntään.

Korpinkynnen tanssiryhmä lopetti noin kymmenen minuutin esityksen jälkeen. Etenkin poikien taholta kuului raivoisia taputuksia ja vihellystä, kun taas suurin osa tytöistä nyrpisti nenäänsä ja taputti hiukan. Dumbledore nousi lavalle myös taputtaen ja hymyili leveästi.
"Kiitos korpinkynsille! Seuraavaksi onkin sitten jo aika aloittaa tanssit", hän totesi tyynesti ja napsautti sormiaan. Kaikki pienet pöydät lennähtivät sivuille ja antoivat näin lisää tanssitilaa. Lavalle kiipesi ihmeen näköisiä heppuja soittimineen ja mikkeineen; kaikilla oli puvut ja kravaatit. Dumbledore jatkoi puhettaan:
"Nyt päästämme jästimaailmasta tulevan bändin esiintymään! Tässä, nuoret: Hinder!" Laulaja kohotti kättään ylös tervehdykseksi ja monet jästiperheistä tulevat nuoret ulvoivat ja kirkuivat riemuissaan. Hinder aloitti ensin rock-henkisellä kappaleella, ja kaikki fanit siirtyivät tanssilattialle hyppimään. Ron tuijotti yhtyettä ihmeissään.
"Tämä musiikki on ihan outoa, kuulostaa aivan hämykeijujen itkulta..."
Harry peitti naurun tyrskähdyksen hihaansa. Lavender tarttui hänen käteensä ja veti hänet lattialle.
"En minä osaa tanssia!" Harry ulvahti leikkisästi hyppivälle tytölle.
"Älä välitä, en minäkään! Hypitään vain mukana", Lavender huudahti melun läpi. Harry pyöräytti silmiään, mutta yhtyi kuitenkin tanssiin, ja tarkemmin ajatellen se ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Hän tarttui Lavenderia kädestä, kiepautti tämän kerran ympäri ja veti hänet sitten lähelleen. Tyttö oli  innoissaan, ja niin oli Harrykin, saatuaan ensin kostean pusun poskelleen.

Hermione ja Ron olivat seinän vierellä. Kumpikaan ei ollut järin innostunut tanssista. He katsoivat raivoisaa Tylypahkalaista apinajoukkoa, joka hyppi ja tanssi ympäriinsä.
"Näyttää hauskalta, mennäänkö mukaan?" Hermione kysyi Ronilta, jonka korvat punehtuivat.
"Eikö voitaisi vain pysyä täällä..." hän sanoi nolona. Hermione naurahti Ronille ja kieltäytyi, kun yksi puuskupuhilainen tuli kysymään häntä tanssiin. Ron katsoi tylypahkalaisia tovereitaan mietteissään.
"Eikö olekin hassua? Katso nyt, kuinka monet ovat tänä yhtenä keväänä päätyneet yhteen... Crabbe ja Pansy, Ginny ja Draco, Cho ja Blaise, Neville ja Parvati, Seamus ja Gerda, Dean ja Padma... Kohta varmaan Harrykin seurustelee Lavenderin kanssa!"
Hermione nosti kulmaansa ja sanoi:
"Taisit unohtaa jotain... Sinut ja minut!"
Ron katsahti häneen suu virneessä.
"Niin... Onneksi sinä et ainakaan ole Luihuinen!"
Hermione naurahti ja tarttui pojan käteen, vetäen tämän väkipakolla tanssimaan.

Ginny ja Dracokin olivat päässeet tanssin makuun. Ginny kikatti kauheasti Dracon hassuille steppi-askeleille, joita hänen enonsa oli kuulemma hänelle opettanut. Ginny yritti tanssia mahdollisimman pienin liikkein, ettei hänen tiukka mekkonsa repeäisi.
Lopulta kappale loppui ja fanit (sekä vanhat että uutukaiset) päästivät ilmoille raikuvat aplodit ja suosionosoitukset. Draco ja Ginny sekä muut tylypahkalaiset huohottivat kovaan ääneen.
"Nyt tuleekin sitten kovin suosittu kappaleemme! Heittäkää huolenne syrjään, sillä nyt tulee vaihteeksi hitaampaa musiikkia", laulaja kuulutti ja viritti hiukan kitaraansa.

Ensimmäiset kajahdukset pääsivät ilmoille näkymättömistä kaiuttimista. Harry veti Lavenderin itseensä kiinni ja johdatti tytön hitaaseen tanssiin.
"Kuule, sinä tanssit todella hyvin, taisit oppia aika nopeasti", Lavender kuiskasi pojan korvaan nojatessaan tämän olkapäähän. Harry naurahti ja sanoi:
"Joo, mitäs sanoisit, jos minä jättäisin taikamaailman ja ryhtyisin tanssijaksi!"
Lavender naurahti väkinäisesti ja hiljeni sitten. Harry nauroi vielä mielessään itselleen, mutta vaistosi sitten syvän hiljaisuuden ja kuvat hänen mielessään muuttuivat. Hän työnsi Lavenderia hitusen, että näki tämän kasvot. Tyttö katsoi häntä silmät suurina ja valtavan pitkät ripset viattomasti räpsyen. Harry hymyili ja rykäisi:
"Tuota..."
"Niin...?" Lavender kannusti uteliaana. Harry mietti vielä hetken, mutta jatkoi sitten:
"Haluaisitko, tai siis voisitko, tai no pystyisitkö mitenkään... Alkaa seurustelemaan kanssani?" Lavender avasi suunsa ammolleen ja tukahdutti kiljaisun kädellään. Hän suhisi Harryn korvaan:
"Mutta entäs Ron?"
"Äh, älä hänestä välitä. Kyllä me saadaan hänet hoideltua." Harry sanoi ja hekotti. Lavender alkoi hihittämään pienesti ja halasi sitten poikaa lämpimästi. Harry sulki hetkeksi silmänsä ja huokaisi sitten onnellisena, hänkin oli saanut tytön.

"Mitäköhän tuolla Harrylla oikein on mielessään?" Ron tuhahti kurkkiessaan joukkion pään yli. Hän näki salamyhkäisen pusun ja oli ymmällään.
"Hermione, Lavender pussasi Harrya!" Hän tiuskahti tytölle. Hermione piti käsiään pojan kaulan ympärillä ja ei ollut kivaa, kun tämä hyppeli välillä nähdäkseen kauempia tapahtumia.
"Ron hei, mitä sitten? Anna Harrynkin pitää vähän hauskaa! Hänellä on ollut vaikeaa Ginnystä eroamisen jälkeen", Hermione sanoi rauhallisesti.
"Niin, mutta-" Ron aloitti mutta nähtyään Hermionen ilmeen hän vaikeni oitis. Tyttö katsoi häneen yhtäkkiä niin kiihkeästi, ettei Ron voinut hillitä itseään.
"Sinä näytät kuin kiimaiselta leijonalta", hän möläytti, eikä Hermione kerinnyt edes kivahtaa, kun hänen huulensa jo kohtasivat Ronin huulet ja he suutelivat raivokkaasti. Kun he noin minuutin päästä irrottautuivat toisistaan, Hermionen valtava pehko harotti ties mihin suuntaan ja Ronin huulet ja posket olivat täynnä punaisia huulten kuvia. Lähellä olevat Dean ja Padma räjähtivät nauruun. Hermione hymyili ja punastui hiukan. Ron päästi väkinäisen naurun ja tarttui jälleen tytön päähän, taivuttaen häntä alas ja suudelleen kiihkeästi.

Samaan aikaan Ginny ja Draco tanssivat myös vähän kauempana toisiinsa painautuneina. Yhtäkkiä Draco kysyi Ginnyltä:
"Ginny, oletko sinä neitsyt?" Ginny irrottautui poikaystävästään ja katsoi häntä epäuskoisena.
"Öh, miksi sinä sen haluat tietää...?" Hän kysyi ja asetti kätensä lantioilleen, näyttäen hämmästyttävän paljon äidiltään Molly Weasleylta.
"Kysyin vain, siinä kaikki!" Draco vastasi nopeasti. Ginny ihmetteli vielä hetken, mutta lysähti sitten takaisin Dracon vahvaan otteeseen.
"No, jos se sinua niin kauheasti kiinnostaa, minä olen vielä neitsyt. Meinasin kyllä... Michael Cornerin kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, en ollut vielä oikein valmis..." hän sanoi unisesti.
"Entä sinä?"
Draco vastasi hetken päästä:
"Olen minä."
He eivät puhuneet aiheesta enempää, vaan tanssivat vain pitkän aikaa hiljaisuuden hallitessa. Mutta tällä kertaa Draco joutui ihmetyksen valtaan, kuullessaan Ginnyn sanat hetken päästä:
"Tehdään se nyt", hän mutisi ja katsoi poikaan merkitsevästi.
"Mitäh?" Draco ihmetteli.
"Tehdään se! Harrastetaan seksiä! Täällä ja tänään, nyt!" Ginny melkein kivahti ahnas kiilto silmissään.
"Täällä? Suuressa salissa? Mitä sinä höpötät?" Draco kysyi silmät pyöreinä. Ginny naurahti heleästi ja lähti juoksemaan ovea kohti, vetäen Dracoa perässään. Dracon naama vääntyi korvista korviin ulottuvaan virneeseen: millaisen tyttöystävän hän olikaan saanut! He kääntyivät nurkan taakse ja heidän loittonevia askeliaan säestivät Hinderin kappaleen viimeiset sanat:

And I
never wanna say goodbye
But girl you make it hard to be faithful
With the lips of an angel

Honey why are you calling me so late?


A/N: The End. Uudet ja vanhat lukijat, kernaasti kommenttia. Pidän siitä todella. ^^


~ssatine

[Scaramouche]

Kommenttia tuleekin sitten nyt - reilut kolme vuotta jäljessä, mutta heti kun vaan tän löysin.

Ginnyn ja Dracon suhde on mun mielestä aika jännä. Siis ihan yleiselläkin tasolla. Kun tavallaan mua ällöttää jo pelkkä ajatuskin ja sitten kun asiaa alkaa oikeasti miettiä niin ei jumalauta kun ne on suloisia. Varsin ristiriitaista. Tässä ficissä oli mun mielestä hyvin saatu kuvattua se, miten niiden suhde kehittyi, eikä pysähdytty siihen "voi ei, en mä voi tykätä TOSTA" -vaiheeseen. Juttu meni niin simppelisti että sen vois melkeen luulla jopa olevan totta. Sääli ettei oo.

Tää kommentti ei nyt ollut mistään parhaasta päästä, todellakaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin jättää jonkinlaisen merkin siitä että luin ja tykkäsin oikeasti tosi paljon. Tällaiset söpöilyt on mun heikkous, ja mä en vaan osaa päästää näistä irti.