Yksin aamuun asti valvon, Sallittu

[Odo]

// Alaotsikko: Pansy/Poppy yksipuolisesti, chan, angstromance, songfic

Disclaimer: JKR omistaa potterversumin hahmoineen, enkä saa rahallista korvausta leikeistäni.
Ja biisi "tyttö, jota rakastan" kuuluu Leevi and Leavingisille.
Author: It's meh Odoshi

Title: Yksin aamuun asti valvon
Genre: angstromance, chan, songfic
Paring: Poppy Pomfrey/Pansy Parkinson yksipuolisena
Raiting: Sallittu
Summary: Sisälläsi asui tyttö, joka pelkäsi ja tarvitsi suojelua. Ja silloin vanha sydämeni rakastui sinuun.

A/N: Ruskapojan ja EpikFeilin kanssa ajateltiin yrittää maratoonia sitten yhdeksän jälkeen, joka venähtikin siihen kymmeneen mennessä. Itse kun en osaa kirjoittaa mitään päivällä kait se johtuu yöinspiraatiosta. :'D No sitten olin kuitenkin edelleen ihan jumissa, kun sain ennen sitä inspiksen, mutta en enää sitten, joten Ruska heitti parituksen ja Epik kehui sitä neroksi, joten pitihän siitä kirjoittaa. Joten omistan tämän heille molemmille eli Ruskalle ja Epikille, koska ne on ihunia.  

Yksin aamuun asti valvon

Katselen nukkuvia kasvojasi, ne näyttävät niin rauhallisilta. Koppavuus kasvoiltasi on kadonnut ja voisin kuvitella sinun näkevän kauneimpia unia, joita olet koskaan eläissäsi nähnyt. Olen poistanut kiroukset yltäsi ja luonut sinulle taikajuomin unen, joka rauhoittaa vieden sinut kauemmaksi todellisuudesta kuin yksikään pyrstötähti.

Katson hetken pöydällä lojuvaa paperia ja jään tuijottamaan nimeäsi, tietojasi ja kaikkia kirjaamiani tietoja sinusta. Pansy Parkinson, syntynyt 1980… ”Vielä niin nuori, lapsokainen suorastaan.”

Vanhoille kasvoilleni nousee hymy huomatessani sinunkin kasvojasi koristavan hymyn. Muistan vieläkin, kun ensimmäisen kerran saavuit sairaalasiipeen ja kerroit typerän rohkelikon kironneen sinut ilman minkäänlaista syytä. Tiedänhän minä, ettei se ollut totta, mutta hyväksyin kertomuksesi ja hoivasin sinut kuntoon ja kuten jo silloin tiesin palasit vielä uudelleenkin. Mietin silloin, kuinka saatatkaan satuttaa itsesi niin helposti ja vasta kolmannella vuodellasi ymmärsin, miksi se on niin. Ulkokuoresi on kova, koppava ja muita alaspäin katsova. Kielesi on terävä kuin käärmeellä ja sillä lausut myrkylliset sanasi miettimättä sen enempää satutitko jotakuta vai et. Vuosien aikana opin tuntemaan sinut, etkä enää ollut se sama tyttö jonka tunsin. Sisälläsi asui tyttö, joka pelkäsi ja tarvitsi suojelua. Ja silloin vanha sydämeni rakastui sinuun.

En luota pelkkään ulkokuoreen
mä uskon vain aitoon rakkauteen
en välitä vaikka rakastuinkin liian nuoreen
sillä lopulta vain tunteet merkitsee

Sä olet tyttö jota ikuisesti rakastaisin
Jos vain sinut ikiomakseni joskus saisin

Palasit luokseni yhä uudelleen ja uudelleen, enkä voinut olla kietomatta särkyvää tyttöä syleilyyni, jota sinä pidit äidillisenä. Toisianaan painoin suudelman otsallesi, mutta en koskaan huulille, vaikka ne anoivat silmissäni suudelmaa ja rakkauden osoitusta.
Nyt katsoessani sinua mieleeni palaa se yksi yö, jolloin jäit nukkumaan sairaalasiipeen, etkä halunnut nukkua potilaiden puolella yksin.

”Poppy… saanko tulla sinun huoneeseesi?” kysymyksesi oli heiveröinen kuin pillahtaisit kohta itkuun rikkoen kuoresi, joka pitää sinut vielä jotenkuten koossa kaiken pahan keskellä.
”Miksi? Sinun terveytesi kannalta on parempi, että nukut siellä.”
”En halua olla yksin.”
”Hyvä on sitten, Pansy, mutta tämä ei saa toistua.”

Sinä yönä nukuit vierelläni, mustat hiuksesi sekaisina vasten valkoista tyynyä, käsi pidellen kiinni omastani. Oikeastan näytät nyt hyvin samalta kuin silloin. Nukuin silloin hyvin, kun tiesin sinun olevan turvassa pahalta maailmalta.

Sä olet minulle se tyttö jota rakastan
se ainut tyttö jota palvon
Ja jos en tiedä sinun vieressäni nukkuvan
Mä yksin aamuun asti valvon

Huomaan silmiesi avautuvan hiljalleen ja huomaan kasvoillesi langenneet auringon säteet. Jälleen yksi yö, jonka olen vain valvonut mietteissäni. Minä rakastan sinua, enkä voi enää nukkua ellen tiedä sinun olevan kunnossa. Tunteeni voivat olla vääriä, mutta ne ovat aitoja. Avaat silmäsi, harmaa katseesi vastaa omaan väsyneeseen katseeseeni ja minä hymyilen sinulle.

”Poppy… Matami Pomfrey?” toistat nimeäni kysyvänä. Tiedän sinun halusi palata takaisin käytäville, mukaan kikattavaan luihuisjengiisi. Annan sinulle luvan mennä ja kiitoksesi jää mieleeni, kuten kuoren alta paljastuvan hymysi, kun selkäsi katoaa oven raosta takaisin kylmille käytäville.

[Ruskapoika]

Oi voi, nyt olen onnellinen, että sanoin sen parituksen, koska sulin. Oikeesti, sulin tänne semmoseks lätäköks tänne, joka ei hevillä tosta lattiasta kokoon takasin enää palaa. Luultavasti menetin viimosetkin järjenhippuseni tän jälkeen, koska yksinkertaisesti tämä on aivan ihana, suloinen ja ennen kaikkea kaunis. Riipaisevaa kuvailua, paljon tunnetta, joka välittyy voimalla tälle puolen ruutua. Häkellyin ja oon sanaton täällä. Jos tää ois ollu yhtään enempää angstia niin itkisin, mutta nyt ei vaan pysty, koska tässä pystyi ehkä jopa Pansyn puolelta näkemään jotain vastakaikua, jota Poppy ei vaan tajua. Se tosin on vain min oma päähän pinttymä, ja sie oot kirjottanu tän yksipuoliseks rakkaudeks, mutta min aivot ei suostu hyväksymään sitä, joten mie nään tossa Pansyssa hieman semmosta puolta, joka romantisoi Poppya kohtaan <3

Sinä yönä nukuit vierelläni, mustat hiuksesi sekaisina vasten valkoista tyynyä, käsi pidellen kiinni omastani. Oikeastan näytät nyt hyvin samalta kuin silloin. Nukuin silloin hyvin, kun tiesin sinun olevan turvassa pahalta maailmalta.

Rakastuin tähän kohtaan <3 ja koko ficci on niin ♥ että tallenan sen koneelle.

Minä kiitän ja yllytän kirjottamaan tällä parituksella lisää

[Odo]

Omg, en ymmärrä tätä sinun kommenttiasi se on liian ihana ja kehuva ja kaikkea ja nyt olet siellä jossain lattian rajassa lätäkkönä. What's happening? o_O Nanana oon nyt ihan sekaisin, enkä tiiä mitä vastaa ite sinä tässä minut sanattomaksi teit ei tuommoisia kommentteja saa kirjoittaa tämmöiselle sunnuntaisählärille (vaikka nyt ollaan jo maanantaissa). Ja kyllä siellä on jotain Pansyn kiinnostumista Poppyaki kohtaan, mutta itse näen sen semmoisena erilaisena välittämisenä, kuin äitiin tai jotain. Mutta kiva, jos sieltä löytyi sit sunkin näkemyksiin sopivaa Poppy/Pansya.

Tosin en kyllä uskalla ainakaan vielä luvata, että kirjoitan tällä parituksella lisää mitään, katsellaan joskus jos innostun, mutta nyt en osaa ainakaan mitään tämmöisiä rareuksia luvata. Kiitti kuitenkin kommasta, mussu. 

[Odo]

Nyt vasta vastaan Epik tähän sun kommenttiisi, kun jumittelin ja kirjoittelin ja lagailtiin mesessä ja kootut selitykset ovat aina poikaa, mutta eihän se haittaa.

Kaiken lisäksi musta tuntuu, ettei musta oo viksuun kommentointiin nyt saati vastaamiseen, mutta minkäs sille voi kun rupeaa väsyttämään mutten offaile tämän enempää. Mutta aww ihanaa, kun luit tämän vaikka paritus ihmetyttikin (ei sillä niin minuakin!), mutta Ruskalla noita ideoita näyttää riittävän, joten ei auttanut muuta kuin kirjoittaa. Ja pakko kai se on uskoa, tää on ihan nätti, mutta mitstään lahjoista mä en mitään myönnä. Mutta otettu olen siitä, että Pansy onnistui ja on semmoinen kuin sen kuvittelit, koska itsekin kuvittelen sen juuri tuollaiseksi ja siksi pidänkin hahmosta niin kovin. ^3^

Mutta, kiitokset kommentista!

[shaya]

Oi.

En voi minäkään sanoa syttyneeni ensimmäisenä paritukselle, mutta koska ikäraja oli matala niin uskaltauduin lukemaa. Ja hyvä niin, koska tämä oli suorastaan upea! Tällaisena kuin tässä tekstissä chan on oikeastaan aika kivaakin luettavaa, ja Pansy ja Poppy ovat minusta molemmat kovin kiinnostavia hahmoja, jälkimmäinen varsinkin. Pansysta nyt kohtalaisesti ficcitulkintoja löytyykin, mutta Poppysta harvemmin saa lukea mitään, ainakaan niin herkullista kuin tämä.

Tavallaan tunnelma jäi hyvin ristiriitaiseksi, koska vanhemman naisen rakkaus tuntui olevan paikoin enemmän äidinrakkautta kuin mitään muuta, enkä nyt tiedä, olenko enemmän innostunut idean nerokkuudesta vai ällöttynyt (miten tuo sana kuuluisi edes taivuttaa?) siitä. Ehkä enemmän ensimmäistä. Muuten tämä oli kyllä todella suloisenhaikeanihana, tykkäsin - kuten edellisetin - kovasti ettei Poppy kuitenkaan ollut ihan yksin tunteidensa kanssa. Ja tuon äidinrakkausfiiliksen myötä ajattelen asian olleen jotenkin niin, että vaikka Poppy mahdollisesti tiesikin Pansyn tunteista, hän tiesi myös, ettei kuitenkaan olisi se oikea nuoremmalle, ja että syvempi suhde olisi väärin. Ja koska tykkään ajatella Pansya hieman särkyneenä tyttönä, sellaisena kuin tässäkin, ja tykkään ajatella, että se johtuu keljusta perhetaustasta, niin tuli myös sellainen olo, että Pappy tiesi että Pansy tarvitsi enemmän huolenpitoa ja turvaa kuin oikeaa, intohimoista rakkautta.

Ajatuksiaherättävä tämä tosiaan oli, ja myös hyvin tunnelmallinen (ainakin kun taustalla soi Chris de Burghin When Winter Comes). Pidän teksteistä joissa tuntuu olevan enemmän sanoja kuin mitä niissä todella on, ja tässäkin sinä onnistuit loistavasti kertomaan kokonaisen tarinan suhteellisen pienessä sanamäärässä. Tavallaan avoin loppu ja muutenkin tuo kerrontatyyli jättivät joitakin asioita lukijan mielikuvituksen varaan, tai ainakin itse jäin useammaksi minuutiksi ihan vain fiilistelemään ja pohtimaan tätä, kaikkine vaihtoehtoineen.

joka rauhoittaa vieden sinut kauemmaksi todellisuudesta kuin yksikään pyrstötähti.

Ei kommenttia ilman quotea vai miten se menikään? Jokatapauksessa, täytyy rakastaa tätä kohtaa ja koko ficciä, upeaa työtä!

Kaiken kaikkiaan erittäin ihastuttava lukukokemus, en pistäisi minäkään pahakseni vaikka tällaista saisi sinulta lukea uudelleenkin.

[Odo]

Oi, ihanan kommentit sinäkin olet laittanut shayl! Kiva, että olet tykännyt tästä ja minusta on jotenkin hassua että tämä on nyt jo komenmielestä herättänyt ajatuksia, vaikka itse niitä en ainakaan tietoisesti sinne paljoakaan kirjoittanut. No, mukavaa kuitenkin aina kuulla että kirjoitustyyli miellyttää. Ja parituksesta sen verran oli se minullekin aluksi hieman "outo", mutta kun Ruskapoika sitä niin innokkaasti kaupitteli messengerissä, kun kukaan jumalpeliläisistä ei ollut suostunut sitä kontolleen ottamaan.

Mutta siis kiitokset paljon kommentistasi, olen vielä ihan aamukoomassa joten en saa mitään viksua vastatattua.
Katsellaan tuleeko minulta vielä jotain tämmöistä, se riippuu ihan fiiliksestä mitä tulee kirjoitettua. ;>

[Natural]

Oi.

Tää oli tosi ihana. En oikein tiedä edes mitä sanoa. Mielestäni teksti oli sujuvaa ja kaunista. Tykkäsin.
Kiittäen ja kumartaen Natural

Ps. Rakentava karkas

[Odo]

Hih, tähän kommenttia! Jee.

Koska harvat innostuvat lukemaan rarea ja tämä nyt on ainakin minun mielestäni kohtalaisen rare...
Kiva, että tulit kommentoimaan ja tykänneesikin, Natural. Joten kiitos kommentista.

ps. Rakentava karkailee tuon tuostakin, kannattaa yrittää napata se kulman takaa!

[Vanilje]

Luin tän jo joskus aiemmin, mutta en sillon saanu vielä aikaseksi kommentoida. Löysin tämän tänään taas, kun selasin jotain sivua ja oli pakko lukea uudelleen, kun tämä jäi jo ensimmäisellä kerralla niin vahvasti mieleen. Ja päätin tällä kertaa myös yrittää saada aikaiseksi jonkinnäköistä kommenttia.

Mutta joo, sitten itse ficciin. Vau. En osaa sanoa kyllä muuta. Tämän luettuani menin vähäksi aikaa oikeasti sanattomaksi ja tuijotin vaan koneen ruutua.

Olin aluksi vähän epäileväinen ton parituksen suhteen, mutta tosiaan, päätin kuitenkin tulla lukemaan. Enkä todellakaan kadu! Olit onnistunut kuvamaan jotenkin tunnelman tosi hyvin. Itse ainakin pääsin tässä ihan tuohon fiilikseen mukaan, vaikka sitä ei oikeastaan sinänsä edes kuvailtukaan. Jotenkin niin kaunis tarina, kuitenkin niin haikea. Surullinen Poppyn näkökulmasta.

Sekin oli mielestäni kovin ihana näkökulma, mikä oli tuotu tässä ficissä esille. Siis se, että vaikka Pansy onkin ulkokuoreltaan koppavan ja kylmän oloinen, joka ei piittaa muiden tunteista pätkääkään, niin silti siellä syvemmällä on kuitenkin herkkä, suojelua kaipaava pikkutyttö. Ja Poppy haluaa sitten olla se suojelija. Ja tuo on kyllä niin tottakin. Varmaan kaikista löytyy tuollainen puoli, edes hitusen verran.

Vaikka paritus olikin sellainen mikä pistää epäilemään, niin siltikin tämä oli hieno ficci! Tässä sitä taas huomaa miten pitäisi lukea ennakkoluulottomammin erilaisia tekstejä. Varsinkin itselle vierailla parituksilla ja ylipäänsä sellaisia tekstejä mitä ei välttämättä yleensä lukisi. Oikeasti kun täältä voi löytää näinkin upeita tekstejä!

Kiitoksia oikein paljon tästä lukuelämyksestä!

[Odo]

Ihana kommentti, Vanilje!

Kiitokset todella paljon tuo oli taas niitä, jotka saavat minut vain punastelemaan täällä ja kattelemaan sanattomana kommenttia semmoisella "jee-oon-saanu-kommentin"-virneellä.  Mukavaa, että oot uskaltanut tämän pariin lähteä, vaikka paritus on tuollainen. Rarea on hauska kirjoittaa ja mukavaa, että jotkut sitten innostuvat lukemaankin jotain uutta ja ihmeellistä. Kiitokset sinulle.

[Odo]

Moi, Tilla!

Hienoa saada tähänkin kommenttia ja piristi mukavasti aamuani! Rakentavasti kommentista voi oppia ja pitää yrittää muistaa jatkossa, että häivyttäisi enemmän tuota Pansyn kova-kuori teemaa, johon toisaalta kliseiden myötä kallistuu liiankin helposti. Mutta toisaalta sellaisena hahmo tuntuu IC:ltä. Aamu väsymyksessäni en nyt mitään kovin kummoista osaa sanoa, mutta sekin, että Poppy oli mielestäsi onnistunut hyvin tuli jotenkin positiivisena yllätyksenä, en ole rouvasta koskaan aiemmin kuitenkaan kirjoittanut. Niin, seksuaalinen jännite hahmojen välillä jäi tosiaan tulkinnanvaraiseksi ja se oikeastaan tulikin täysin vahingossa, eikä niinkään tarkoituksellisesti. Oliko vai ei, en osaa sanoa. Nyt jatkuu kahvinjuonti, että ajatukset toimis... :---D

Kiitokset todella paljon kommentista, kamu!<3

[Eulalia]

Täytyy sanoa, että itsekin tuota paristusta alussa vähän arastelin ja kummeksuin, mutta juuri alhainen ikäraja sitten antoi myöten klikata auki. Ja olen ihan tyytyväinen, että luin, sillä tämä on aivan herttainen ficci

Olet saanut Poppyn tuntemukset todella kauniisti esille, vaikka välillä hänen tietoisuutensa omasta iästään tuntui vähän huvittavalta. En tiedä, onko se normaalia, mutta toisaalta rakkauden tunteet niin paljon nuorempaa kohtaan varmaan tekevät ikävän tietoiseksi omasta iästään. Muutoin Poppy on kuvattu ihanasti, olet tehnyt hänestä lämpimän ja välittävän, hyvin paljon sellaisen, kuin itse olen ajatellut hänen olevan. Toisaalta Poppyn tunteet kauniista ja hyvin toimivasta kuvailustaan huolimatta kyllä jäävät ainakin minun mielessäni lähinnä äidillisen rakkauden tasolle, enkä saanut irti mitään seksuaalista jännitettä tässä. Johtuu varmaan ikärajapuitteista, mutta olen suoraan sanottuna paljon tyytyväisempi näin ja pidän omasta tulkinnastani enemmän. En ole ikinä ajatellut matami Pomfreyta ihmisenä, joka rakastuu oppilaaseen, vaan ihmisenä, joka kokee olevansa enemmänkin eräänlainen sijaisäiti Tylypahkassa, ja tässä ficissä mielestäni hänen ajatuksensa Pansyyn kulminoituvat juuri tässä suhteessa ihanasti. No, toivottavasti et kirjoittajana kovasti loukkaannu tulkintatavastani :/

Laulun sanat sopivat tekstin lomaan hyvin, en kyllä kuunnellut biisiä, joten en tiedä, kuinka se kokonaisuutena toimii. Mutta sanat ovat ihanat ja käyvät tähän hyvin, ne ehkä antavat paremman kuvan Poppyn tunteiden romanttisesta puolesta kuin itse teksti. Pansyn olet myös saanut tässä hyvin eläväksi, vaikka nukkuukin suurimman osan ajasta. Pidän siitä tavasta, jolla olet hänen sisäisen herkkyytensä kuvaillut.

Kiittäen

Eulalia

[Odo]

Eulalia, mukava kuulla, että olet parituksesta huolimatta uskaltanut klikata tämän auki. Ja mukavaa, että olet pitänyt tästä, vaikka tulkintasi on eri - se on vain hienoa, jos tulee kirjoitettua semmoista, josta lukijat voivat tehdä myös omia tulkintojaan, vaikka ne eroaisivatkin alkuperäisesti ideasta. En siis pahastu, päinvastoin! Kiitokset kommentistasi.