Title: Mieleltään synkkä
Author: Siiseli
Paring: Fred/George
Genre: angst, deathfic, pieni romance
Rating: K-11
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä
Warnings: Poikarakkautta, twincest
Summary: Vain kuolema meidät erottaa
A/N Tämä fic on suhteellisen Au, sillä George kuolee ennen Frediä ja kaksoset asuvat kahdestaan jossain. Itse halusin lähteä Shuffle-haasteeseenja tuloksena tämä.
Mieleltään synkkä
Vaa ämsee – Ilman suaKaksoisveli tulee aina vain lähemmäs. On meillä Georgen kanssa ollut monia riitoja, mutta olemme aina sopineet. Me kuulumme yhteen aina. Välimatka piinaa ja kun olemme taas samassa tilassa jälleen näkeminen on hienoa. Halaamme, puhumme tuntikausia. Hyväilemme toisia ja kerromme kuinka tärkeä toinen on toiselle. George on meistä kylmempi, mutta silloin kun hän syttyy, poika on täydellinen rakastaja. George sortuu meistä enemmän alkoholiin, tulee kännissä kotiin ja kertoo, että oli taas tapellut jonkun kanssa. Minä kuitenkin välitän tuosta tappelupukarista, enkä voisi koskaan elää ilman häntä. Kaksoisveljen kanssa kaikki on helpompaa. Jaksan oman masennukseni kanssa paremmin ja hän on tuki ja turva minulle.
Kotiteollisuus – Minä olenElämään pitää kuitenkin tarttua ominkin avuin kiinni. Minä hankin veljeni rinnalla ammatin, niin pilapuodin pitäjänä kuin opinnoilla kohti parantajaa. En tiedä sopisiko tuo homma minulle, mutta tahdoin auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Syrjäytyneenä minun oli hankala tulla lähelle muita ihmisiä, sillä vain George tuntui oikealta. Monet ihmettelivät arkuuttani asiaan. Heidän oli helppo, mutta minuun sattui koskeakin muihin ihmisiin. Siedätin itseäni näkemään yhä kauheampia uhreja. Ja aina pelkäsin, että joku päivä George olisi edessäni samassa kunnossa kuin eräs vakavasti vammautunut.
Kuitenkin tuntui hyvältä ottaa vastuuta. Tämä olisi minun elämäni, vaikka eläisinkin sitä Georgen avulla. Minun piti elää ja kiertää baareja, hankkia yhdenyön toivoja ja yrittää unohtaa kaksoisveli, joka kuitenkin oli paras rakastaja. Sattui joka kerta, kun näin Georgen raahaavan kotiin jonkun huoran. Tuntui, kun hän ei välittäisi minusta. Mutta silti minä olen ja hengitän.
Dolly Song George kuoli. Minä ajauduin masennukseen, kunnes löysin ystävän. Ei minusta tullut parantajaa, en jaksanut pyörittää pilapuotia, vaan minusta tuli narkkari. Tabuja syömällä sain itselleni hyvän fiiliksen. Päässä pyöri ja kaikki tuntui naurattavan. Yhä uudelleen otin lääkkeitä. Niistä tuli elinehtoni. Tuhlasin ensin Weasleyn welhowitseistä saamani rahat huumeisiin ja kun ne loppuivat, minun piti alkaa lainaamaan ystäviltäni. Oli aikoja, jolloin olin kuivilla ja ystävät tuntuivat aidoilta. Mutta pienen vastoinkäymisen jälkeen sorruin jälleen. Yritin monta kertaa lopettaa, mutten onnistunut.
Kun viimeisen kerran näin vaalean punaisia elefantteja, kuulin hullua musiikkia ja rakastin oloani ja elämääni. Päätin ottaa muutaman tabletin vielä lisää, jotta olo paranisi entisestään. Nauraen kulautin lasin tuliviskiä kurkustani alas ja samalla silmissäni pimeni.
kuollut: Fred Weasley 29.06.2010 – lääkkeiden yli annostus
