Nimi: Ehkäpä uuden kokeilu ei olekaan pahasta
Genre: Draaama, vähän flufff, romance
Ikäraja: K-11
Parit: Hermione/Ron, Hermione/tytöt, Hermione/Malfoy(?
), Ginny/Harry
Oikeudet: En omista mitää, enkä saa kirjoituksilla mitää. Kaikki oikeudet kuuluvat (omaa mielikuvitustani lukuun ottamatta) oikeille henkilöille. J.K.R. on mah-ta-va.
Varoitus: Draamaa, ehkä vähän pussaillaaaaaan…
Summary: Hermione huomaa pitävänsä tytöistäkin. Draco Malfoy heittelee vienoja hymyjä ja Ginny, Hermionen paras ystävä järkyttyy.
Ehkäpä uuden kokeilu ei olekaan pahastaHermione siirsi hiukset jälleen kerran tieltään pois. Hän oli kirjoittanut jo puolitoista pergamenttia Kalkaroksen antamaan esseeseen ja oli vasta pääsyssä alkuun. Hiukset tuppasivat valumaan korvan takaa paperille, kun Hermione kirjoitti niin kyyryssä ja keskittyneesti. Esseestä tulisi luokan paras, siitä neiti oli varma.
Ginny hiipi kirjastossa ja tutki jos jonkinmoista kirjan kanttaa, oikeastaan mitään etsimättä. Ginny heilui hyllyjen välissä rauhattomana ja sai selkäänsä vihaisia katseita.
”Ginny kiltti, voitko rauhoittua?” Hermione kuiskasi, kun Hannah Abbot oli köhinyt kurkkunsa täysin selkeäksi. Ginny pyöräytti silmiään ja jatkoi levotonta vaellustaan. Hän vaelsi yhä pitemmälle Hermionesta ja oli pian sellaisten kirjojen luona, mitä ei ollut ennen huomannut. Aluksi hän ei pahemmin kiinnittänyt huomiota kirjojen nimiin mutta, kun hän näki kirjan nimeltä
450 parasta tapaa saada ihmissusi treffeille, hän pysähtyi ja kurtisti kulmiaan. Hän vilkaisi olkansa yli ja tutki tarkemmin osastoa, minne oli vaeltanut. Pölyinen harmaa kyltti hyllyn päässä ilmoitti kirjojen kuuluvan
Epätoivoisten ja epähaluttujen kirjojen valtakuntaan. Ginny vilkaisi vielä uudestaan ympärilleen, ketään ei näyttänyt olevan lähelläkään hyllyjä. Hän tutki kirjojen nimiä ja hihitteli itsekseen niiden nimille: hän todellakin oli tullut epätoivon valtakuntaan. Kirjoista löytyi ohjeita ja neuvoja Nevillen kaltaisille pikku-epätoivoisille ja kirjan joka sisälsi päivä järjestyksen 60 vuodeksi sellaiselle joka etsi rakkautta pollomuhkuista.
Hermione viimeisteli lopetuskappaleen kolme kertaa uusiksi, kunnes oli tyytyväinen. Hän taitteli huolella laaditun esseen ja vilkuili etsien Ginnyn leiskuvia hiuksia. Niitä ei kuitenkaan näkynyt, mutta Hermione ei kuitenkaan huolestunut, hän kokosi tavaransa ja päätti lähteä kirjastosta kiertämällä hyllyt. Hermione huolestui tai pikemminkin ärsyyntyi kuitenkin, kun Ginnyä ei näkynyt viiden minuutin vaelluksen jälkeen hyllyjen välissä. Hermione ei olisi halunnut huutaa Ginnyä, koska vihasi itsekin melua kirjastossa, mutta ei jaksanut enää laahustaa kirjojenkaan välissä.
”Ginny!” Hermione hihkaisi ja irvisti. Muutama viidesluokkalainen poika kääntyi vihaisena katsomaan. Hermione yritti näyttää pahoittelevalta, mutta ilme oli enemmänkin yhä irvistys.
”Hermione! Olen täällä!” Ginny hihkaisi hiljaa Hermionen takaa ja vilkutti innoissaan, kun Hermione huomasi hänet. Hermione käveli Ginnyn luokse ja kurtisti kulmiaan kirjalle, mitä Ginny näytti lukevan.
”Hei, oletko koskaan käynyt tällä osastolla? En tiennytkään, että Tylypahka voisi tarjota parisuhde ohjeita jollekin jolla on prinssinakki tai jollekin joka saa orgasmin pelkästä varpaiden tuijottamisesta”, Ginny hihitteli ja tutki yhä kirjoja. Hermione ei halunnut myöntää, että oli käynyt osastolla vaan sanoi muka ihmeissään: ”Oletko tosissasi? Haha kuka muka saisi orgasmin varpaista? Aiotko lainata sen kirjan, minä voisin jo lähteä syömään”. Ginny kohautti olkiaan ja nousi lähteäkseen.
Tytöt saapuivat Suureen saliin yhä naureskellen Ginnyn lainaaman kirjan avuttomille loitsuille, millä pitäisi saada kuka tahansa GilderoyLockhart-seksuaali ”parannettua”.
”Hei milles te nauratte? Hermione saitko sen esseen tehtyä?” Harry kyseli ja vilkuili sivusilmällä Ginnyä, vaikka oli puhuvinaan vain Hermionelle. Hermione huomasi tämän ja hymyili säälivästi Harrylle. Harry huomasi säälin Hermionen silmistä ja pyöräytti silmiään.
”Öh Ginny… Muistathan, että meillä on huomenna, ei kun ylihuomenna treenit kahdeltatoista?” Harry änkytti ja häkeltyi Ginny rennosta hymystä.
”Totta kai muistan ja olen tulossa. Tuota Harry minun pitikin kysyä… Tai ei mitään”, Ginny sanoi, muttei saanut sanottua loppuun aloittamaansa kysymystä vaan alkoi hihittää hillittömästi. Harry katsoi kummastuneena tyttöä ja kysyi Hermionelta: ”Tuota, tiedätkö sinä, mikä Ginnyä vaivaa?” Hermionekin alkoi nauraa ja kertoi kirjasta, minkä Ginny oli lainannut.
Se ilta sujui kuten, mikä tahansa muukin ilta. Hermione oli koko illan seurannut vierestä kuinka Harry yritti keskustella Ginnyn kanssa normaalisti, mutta Ginny nauratti kaikkia poimimalla aina välillä jonkin ohjeen kirjasta. Harry kiusaantui ja lähti aikaisin nukkumaan, kun näytti olevan selvää, ettei Ginny ainakaan sinä iltana lankeaisi suoraan Harryn syliin.
Aamulla Hermione heräsi pitkästä aikaa levänneenä ja siirtyi iloisesti kylpyhuoneen puolelle. Lavender oli jo käynyt suihkussa ja meikkasi peilin edessä pelkissä vaaleanvihreissä alusvaatteissa. Hermione hymyili kaverilleen ja meni suihkuun. Veden valuessa Hermionen silmiin nousi kuva Lavenderin sopusuhtaisesta vartalosta. Alusvaatteet sopivat täydellisesti Lavenderin kurveille. Hermione pelästyi hiukan, kun tajusi mitä ajatteli. Tietenkin hän oli aina katsellut, mitä hänen ikätovereillaan, tytöillä ja pojilla, oli päällä ja hiukan arvostellut, miettinyt mistä piti ja mistä ei. Mutta aikaisemmin hän ei ollut niin tarkkaan miettinyt sitä, miltä Lavender tai Parvati näytti alusvaatteissa.
Hermione pesi nopeasti hiuksensa ja puki päälleen ennen kuin muut makuusalin tytöt heräsivät. Hän lähti etuajassa syömään ja oli ensimmäisten joukossa Suuressa salissa. Salissa ei ollut vielä syömässä ketään Hermionen normaaleista ruokailu kavereista joten hän istuutui yksin pöytään kasvot Luihuisten pöytään päin. Ehkäpä rumien Luihuisten tuijottelu saisi ajatukset pois aamun hämmennyksestä? Hermione ehti päästä vain kotimaa aiheiden läpi Päivän Profeetassa, kun Draco Malfoy käveli yksin syömään. Hermione katsoi kuinka Malfoy jurotti ja joi ilmeisesti kahvia lukiessaan pitkää kirjettä.
”Hermione! Älä sano, että olet vaihtamassa leiriä Luihuisiin?!” Ginny naureskeli ja istuutui Hermionen eteen toiselle puolen pöytää. Hermione pyöräytti silmiään ja kaatoi teetä itselleen ja Ginnylle.
”Hahhah hyvä vitsi. Voisitko muuten tehdä yhden palveluksen? Tai antaa olla, minä en varmaan saisi sanoa mitään”, Hermione sanoi ja sai Ginny kiinnostumaan.
”Hei ei noin saa tehdä! Nyt kyllä kerrot, kun kerran aloititkin!” Ginny käsi ja sai vaivaantuneen Hermionen kohauttamaan olkapäitään.
”No ehkä minä sitten kerron. Sinähän olet aina tykännyt Harrysta? No voin aika varmasti sanoa, että Harry tykkää sinustakin. Hei älä esitä yllättynyttä, kyllähän sen näkee, miten hänen käyttäytyminen sinua kohtaan on muuttunut. Mutta siis pyytäisin, että tekisit asialle jotain”, Hermione selitti ja sai Ginnyltä vain kummastuneen katseen.
”Jaaha no mitähän minun sitten pitäisi tehdä asialle? Eikö se voisi olla Harry joka asialle jotain tekee?” Ginny kysyi. Hermione kohautti uudestaan olkapäitään ja vastasi: ”Kyllähän sinä tiedät millainen Harry on. Ei hän uskalla tai osaa ottaa asiaa kunnolla esille. Ja kun sinä kerran tiedät asiasta, niin pelastaisit meidät kaikki ja tekisit jotain”. Ginny huokasi ja nyökkäsi.
”Selvä, minä yritän tehdä asialle jotain. Mutta hei tämä suhde keskustelu ei jää tähän! Mites sinä ja Ron?” Ginny kysyi saaden Hermionen nauramaan.
”Minä ja Ron? Hahhah hyvä juttu, ihan niin kuin siitä ikinä tulisi hyvää juttua. Sitä paitsi, Ron on sellainen rohkelikko johon rakastutaan järjellä ei sydämellä, eikä pelkkä järki tässä asiassa riitä minulle”, Hermione sanoi ja sai Ginnyn tyytyväiseksi. Tietenkin Hermione rakasti Ronia ja jopa eri tavalla kuin Harrya, mutta silti se ei riittänyt. Hän halusi tuntea suurta tunteiden paloa katsoessaan rakastaan silmiin. Ilotulitteiden piti poksua ja maan järistä. Rakkaus Roniin ei ikävä kyllä tuottanut mitään näistä.
Perjantain viimeinen tunti oli liemiä ja Hermionen pääsi palauttamaan kauan väkertämänsä esseen. Hän vei esseen ylpeänä opettajan pöydälle, pieni hymy huulillaan. Kalkaros katsoi siististi taiteltua paperi pinoa ja siirsi sitten silmänsä Hermioneen. Ilme oli synkkä ja kova. Hermione pelästyi sitä hiukan ja kääntyi harmistuneena pois; miksi ahkeroida, kun ei kuitenkaan saisi kunnon kiitosta. Oikeasti Kalkaros oli vain järkyttynyt esseen pituudesta ja kauhistunut siitä, miten kauan hänellä menisi aikaa tarkistaa pikkutarkasti ja ärsyttävän terävästi, ilmeisesti mainio essee.
Hermionen palatessaan paikalle Malfoy tuli vastaan kasvoilla piinaava ilme. Hermione valmistautui vastaanottamaan päivittäisen annoksen haukkuja ja loukkauksia, mutta mitään ei tullut. Malfoy vain vilkaisi Hermionea ja… Ja päästi hymyn käväisemään huulillaan. Hermione kurtisti kulmiaan, mutta piti suunsa kiinni silti. Ehkä hän oli vain erehtynyt.
Tunti kului ongelmitta, he eivät sillä kertaa valmistaneet mitään, kunhan kopioivat ja kuuntelivat seuraavan liemen teoriaa. Hermione seurasi opetusta innokkaan, vaikka aina välillä hänen silmänsä harhaantuivatkin Malfoyhyn(?). Poika keikkui itse tuolilla rennosti ja puhui hiljaa ystäviensä kanssa. Muutaman kerran heidän katseensa kohtasivat ja Hermione painoi punottavat kasvonsa kohti taulua.
”Ginny tuota oletkohan koskaan. Tai ei mitään, ihan tyhmä juttu”, Hermione aloitti epäröiden, kun hän istui Ginnyn kanssa kahdestaan Rohkelikkojen oleskeluhuoneen eräässä nurkassa. Ginny huokaisi syvään ja pyöräytti silmiään. Hermione oli hautautunut nojatuoliin ja nosti kirjan rusottavien poskiensa eteen.
”Hermione! Älä kiltti enää ikinä, ikinä tee noin!” Ginny kiljahti. Hermione yritti hyssyttää Ginnyä huutamasta, mutta tämä jatkoi: ”Tajuatko yhtään kuinka rasittavaa tuo on?! Aloitat aina jonkun jännän jutun ja sitten ’eikun ei mitään, unohda’. Nyt kyllä varmana kerrot tai minä kiroa sinut siihen kirjaan kiinni!” Ginny mesosi niin, että Hermionea alkoi naurattaa.
”Hyvä on, hyvä on! Jos lopetat sen riehumisen, niin kerron. Mutta tämä on sitten noloa tai ei, ääh en tiedä”, Hermione sanoi ja sai Ginnyn istumaan takaisin. Toisaalta Ginny iski vaivihkaa silmää Harrylle joka oli juuri kiivennyt muotokuva aukosta sisään. Poika parka häkeltyi niin, että meinasi kaatua takaisin ulos.
”No niin, nyt kerrot sen järisyttävän juttusi!” Ginny vaati ja riuhtaisi kirjan pois Hermionelta.
”Hyvä on, ei tämä mikään jännä juttu ole. Mutta, mietin vain, että oletko koskaan huomannut, tuota. En tiedä miten tämä pitäisi sanoa”; Hermione aloitti, muttei sitten tiennytkään, miten pitäisi jatkaa. Miten hän voisi kertoa, että oli huomannut tiirailevansa joidenkin tyttöjen kurveja ja hymyjä entistä tarkemmin? Tai miten hän osaisi oikein esittää ihmetyksensä Malfoyn hymyyn? Ginny katsoi ystävällisin silmin vaivaantuneeseen ystäväänsä ja sanoi: ”Hermione, olet rakkain ystäväni, tuskin on mitään sellaista, mikä saisi minua järkyttymän”.
Hermione huokaisi ja nyökkäsi, turhaan hän pelkäsi Ginnyä.
”Sitä minä vain, että luulen, tai tiedän, että taidan ehkä olevan biseksuaali”, Hermione sujautti huultensa välistä. Ginny vain tuijotti kulmat kurtussa ystäväänsä.
”Ginny kuulitko? Kerroin juuri olevani bi ja sinä vain tuijotat”; Hermione hätääntyi hiukan ja heilautti kättä Ginnyn kasvojen edessä, koska toinen näytti jähmettyneen täysin. Ginny pyöräytti silmiään, vilkaisi säikkynä sitten Hermioneen ja nousi paikalta pois.
Hermione järkyttyi, kun Ginny lähti sanaa sanomatta pois, eikä nähnyt tätä enää koko päivänä.
