Ikäraja: Sallittu.
Tyylilaji: Drama, Angst?
Beta: Ei ole.
Tekijä: Minä.
Yhteenveto: Harry kertoo Lunalle aikovansa tuhota Voldemortin.
Kirjoittajan kommentit: Hassua, mitä kaikkea ihminen tuleekaan kirjoittamaan kipeänä
. Toinen Luna/Harry ficcini. Pidän tästä itse jonkin verran. Aika paljon. Meinasin aluksi laittaa tähän jonkun kappaleen, mutta päätin sitten että tämä lyhyehkö one-shot on paras tälläisenä. Oho olipas itserakaasti sanottu. No joka tapauksessa, sanokaa omat mielipiteenne tästä.
JäähyväisetHarry istui Tylypahkan järven rannalla. Hänen vieressään istui Luna Lovekiva. Lunan likaisenvaaleat hiukset leijuivat tuulen mukana. Hänen sinisissä silmissä oli kyyneliä.
”Miksi, Harry? Miksi sinun täytyy lähteä? Voisit jäädä ja elää elämäsi onnellisena. Minun kanssani”, tyttö kuiskasi surullisena. Hän ei suostunut ymmärtämään. Hän ei suostunut tajuamaan asiaa. Se oli väärin. Juuri kun he olivat löytäneet toisensa Harry lähtisi. Lähtisi ja jättäisi hänet.
”Minun täytyy, Luna. Se on minun velvollisuuteni. Minun on pakko lähteä, mutta lupaan palata vielä. Lupaan tulla takaisin”, Harry vastasi ja kietoi kätensä Lunan ympärille.
Lunan poskelle vierähti kyynel. Hän ei halunnut kestää tätä taas. Hänen ei tarvitsisi kestää tätä.
”Sinä olet ainoa ystäväni. Ainoa. Kukaan ei ymmärrä minua samalla tavalla kuin sinä. Minä… Minä rakastan sinua”, Luna kuiskasi ja painoi päänsä käsiinsä. Hänen olkapäänsä tärisivät. Harry kietoi kätensä tiukemmin tytön ympärille ja keinutti tätä hiljaa. Hän suukotti tytön vaaleita hiuksia.
”Minäkin rakastan sinua. Mutta sinun täytyy ymmärtää. Minun täytyy lähteä. Minun kohtaloni on kohdata hänet. Minun kohtaloni on tuhota hänet. Sen jälkeen voin elää kanssasi onnellisena”, Harry sanoi hiljaa. Hän nosti Lunan pään ylös ja kuivasi tytön kyyneleet hihaansa. Juuri tätä Luna kaipasi. Hellyyttä. Juuri sitä Luna tulisi kipeästi kaipaamaan Harryn lähdettyä.
”Etkö voisi ottaa minua mukaasi? Minä haluan mukaasi. Haluan olla lähelläsi”, Luna sanoi ja painoi päänsä Harryn olkapäälle.
”En. En voi ottaa sinua mukaani”, Harry sanoi lujasti.
”Minä…”, Luna aloitti. Hän ei tiennyt mitä sanoisi. Hän halusi vain sanoa jotain.
”Älä. Ei sinun tarvitse sanoa mitään. Sinun ei tarvitse. Luna, minä en halua sinua mukaani, koska minun pitäisi jatkuvasti suojella sinua. Minun pitäisi suojella sinua enkä voisi hoitaa omaa tehtävääni. Tiedän ettet pyydä suojeluani. Asia on niin, että minä rakastan sinua niin paljon”, Harry selitti Lunalle. ”Minä aion tuhota Voldemortin. Luna, se on minun tehtäväni. On ollut siitä asti kun synnyin. Minun tehtäväni on tuhota hänet. Minun tehtäväni on tuoda velhomaailmaan taas rauha. Minä tiedän, mitä minun pitää tehdä. Minä teen sen sinun, Dumbledoren, Hermionen, Ronin ja kaikkien noitien ja velhojen vuoksi”, hän jatkoi.
Luna kuunteli. Se oli hyvä puoli hänessä. Hän kuunteli ensin, mitä Harry aikoi sanoa. Sen jälkeen Luna sanoisi itse sanottavansa.
”Minä seison sinun tukenasi, mitä ikinä teetkin. Tiedät sen, Harry. Tiedät, miten paljon rakastan sinua”, Luna sanoi.
”Tiedän. Sinäkin tiedät miten paljon minä rakastan sinua”, Harry kuiskasi ja suuteli Lunaa ehkä viimeisen kerran.
Se hetki jäi molempien muistiin. He muistivat suudelman, sanat, rakkauden tunnustuksen toisiinsa kohtaan. He muistivat kaiken. He muistivat kaiken aina. Ikuisesti.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Jeps, tässä. Kommentteja?
