// Alaotsikko: James Sirius/Albus Severus, K-11, drama, angst, romance
Title: Häpeätahrat piilossa paidan alla
Author: Winifred
Status: Valmis, ficlet
Beta: bbrickless, kiitos<3
Genre: Drama, angst, romance
Pairing: James Sirius/Albus Severus
Rating: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman rahallista palkkiota tai mitään muutakaan. Omakseni en väitä. Nightwish puolestaan omistaa kappaleen.
Warnings: Insesti (veli/veli)
Word count: 304
Summary: Häpeää ei tarvitse tuntea, kun sana on piilossa paidan alla.
A/N: Ottaa osaa haasteisiin: Slash10, FF10 aiheella Luihuisen pojat sanalla 06. Muukalaiset, Yhtyeen tuotanto kappaleella Crownless ja Kaiken maailman ficlettejä aiheella Lempipari.
Oikeastaan en osaa edes sanoa, mistä tämä idea tuli. Tämä syntyi vahingonomaisesti, kun oli halu kirjoittaa jotakin.
Häpeätahrat piilossa paidan alla
Roaming on razor-sharp castles
Ruling all but myself
(Now my night is laid to sleep)
"Jos piirtäisin ihoosi nimeni, kantaisitko sitä häpeämättä?"
Kysymys leijuu ilmassa, tekee siitä hitaasti sakean. Nuorempi pojista leikittelee ruskean kajaalin kanssa ja vilkaisee silmänurkasta veljeään, joka tuijottaa tummanvihreää kattoa. Hän tarvitsee tietoa, ilman sitä hengitys ei ole oikeanlainen, miten olisikaan.
"Jos kantaisin, jättäisitkö sen idiootti-ystäväsi?"
Vastakysymys, joka polttaa kurkunpäätä. Hän ei halua vastata veljelleen, nyt hän haluaisi heittää kajaalin ikkunasta ulos, siellä se valuisi viemäriin ja liukenesi, eikä mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Hän ei ymmärrä, miksi isoveli kantaa kaunaa hänen ystävilleen, aivan kuin olemassaolo olisi rikos. Ehkä se onkin silloin, kun kantaa vihreähopeisia vaatteita ja rakastaa itseään eniten.
"Jos kesä ei loppuisi koskaan, voisin aina tehdä näin."
Hän hyväilee huulillaan janosta rohtuneita huulia tottunein liikkein, ottaa johdon. Veli tarvitsee sitä, vaikka esitys itsenäisimmästä maailmanherrasta onkin totta, niin veli haluaa vierelleen sen, joka kahdenkesken ottaa vallan. Aloite ei ollut toisen vahvimpia puolia, se oli heikkous, josta ei saanut puhua.
Kielten alkaessa kosketella toisiaan, vanhempi mustatukkaisista pojista kierähtää nuoremman päälle. Levottomat kädet eksyvät hyväilemään vatsan tienoota, kun toiset uppoavat sotkuisiin hiuksiin.
Ei ole väliä, vaikka toinen häpesi himoa veljeensä, eikä ole väliä, että toisen kädet koskettelivat toisinaan erästä vaaleaverikköä. Sellaiset olivat asioita, joilla ei ollut väliä, mitättömiä mitättömyyksiä. Valheita, jotka vakuutettiin todeksi valhein. Lopulta he olivat kaikki muukalaisia toisilleen ja itselleen, vaikkei sitä ikinä kerrottu. Varjokuvia piirtyi seiniin, ne ovat niitä joista ei kerrottu saduissa.
Suudelmat pitkittyvät, kiihko lasehtuu, ei sellaisella lopulta ollut väliä, ei tässä suhteessa. Muut saattoivat antaa nautinnon, sen saattoi hakea toisaalta, mutta tätä ei voinut. Luottamus syntyy hitaasti, veljesten välillä siitä tulee rikkoumaton ja heillä on se.
Kajaali piirtää ruskeita kirjaimia paljaalle rintakehälle, joka kohoaa syvien hengitysten tahtiin. Häpeää ei tarvitse tuntea, kun sana on piilossa paidan alla.
Lempipari.
Kädet irtoavat toisistaan, kun juna liikahtaa, eivätkä ne kohtaa, vaikkei sana haalistu pois.
