title: Saippuaa
author: Katherine Casandra
ratings: S
paring: Ron & Hermione
Saippuaa
Aamun varhaisimmat tunnit vasta kurkkivat varjoista, mutta varmaa oli, että luvassa olisi kirpeä pakkaspäivä. Lumihiutaleiden seesteinen leijailu oli päättynyt jo muutama tunti takaperin ja nyt jäljellä oli enää hiljakseen puhaltava tuulen vire. Tylypahkan autiot käytävät, joiden yllä leijaili syvä hiljaisuus, suorastaan houkuttelivat aamun varhaisimpia kulkijoita käymään kiivaita ja kovaäänisiä väittelyitä muotokuvien kanssa, sekä kolisuttelemaan haarniskoja. Kiusaus oli suorastaan vastustamaton, ellei sattunut hiiviskelemään pitkin käytäviä päällimmäisenä ajatus, ettei halunnut nähdä muita ihmisiä, sillä paljastuminen suurelle yleisölle olisi ollut huomattavasti epämiellyttävämpää kuin vihainen, haarniskan rämähtelyyn herännyt tuvanjohtaja.
Aina silloin tällöin osui aamuauringon kirkas säde käytävällä kulkeviin varjoihin paljastaen todelliset henkilöllisyydet, mutta muutoin saattoi käytävillä liikkua hämyisän valaistuksen turvin huoletta. Jostain kauempaa kuului pöllön huhuilua, saaden hiippailijan varovaisuuden herpaantumaan hetkeksi ja tuona kohtalokkaana hetkenä se tapahtui, käytävän kulmassa lämmittävän auringon säteen alla oli nukkunut oranssiraidallinen, vänkäsäärinen kissa, joka nyt oli pompannut pystyyn ja sähisi varoittavasti häntänsä päälle astuneen puoleen.
”Senkin typerä katti”, kivahti hiiviskelijän ääni, kuin vastatakseen kissan vihaiseen sähinään. Kuului uninen tuhahdus, jota seurasi vaivalloinen haukotus. Hiippailija jähmettyi paikoilleen, vaikka siinä asemessa järkevintä olisi ottaa jalat alleen ja juosta. Lihava Leidi aukaisi vaivalloisesti silmänsä ja heräili horroksesta. Seuraavia nanosekunteja seurasi vertahyytävät kirkaisut, kissan entistä voimakkaammaksi kohonnut sähinä ja pakenevat askeleet. Argus Voron painavat askeleet kaikuivat jo käytävän toisessa päässä ja kiinni jääminen olisi enää muutaman pakokauhuisen hetken päässä.
Hiippailijan kylpyvaahtoa valuvat hiukset olivat muodostaneet märän, saippuaa sisältävän lammikon keskelle kivistä käytävää, joka hiiviskelijän onnettomuudeksi, päätti lupaavasti alkaneen karkumatkan perin liukkaalla tavalla. Kesti muutaman minuutin ennen kuin Voro oli lampsinut käytävän siihen päähän, jossa hiippailija nyt istui pidellen iskun saanutta takamustaan.
”Hahaa, Weasleyn pojista nuorinhan se siinä, nyt taisi rapsahtaa jälki-istuntoa!” Totesi Voro vahingoniloisesti. Ron pihisi ja puhisi hammasta purren. Käytävällä hetki sitten vallinnut tyhjyys oli poissa, joukko rohkelikkoja oli juuri kömpinyt ulos makuusalistaan ja mikä parasta myös ankaran maineen saanut professori McGarmiwa, näytti saapuneen tapahtumapaikalle skottiruudullisessa flanelli yöpaidassaan.
”Jätä hänet minun hoidettavakseni Argus”, McGarmiwa sanoi ja tarttui Ronia käsivarresta ja lähti viemään tätä kohti työhuonettaan.
”Ja nyt herra Weasley, saanen selityksen?” McGarmiwa, Ronin tuvanjohtaja tivasi. Häpeästä korviaan myöten punastunut Ron katseli sitkeästi muualle ja esitti suurta kiinnostusta ulkona lentelevää tornipöllöä kohden. McGarmiwan polttava katse porautui yhä syvemmälle Ronin selkään kunnes tämän oli pakko antautua ja kohdata ankara professorinsa.
”Olin kylvyssä”, Ron totesi ykskantaan. McGarmiwan silmät siristyivät entisestään.
”Ja, no..tiedäthän, kylpyammeet osaavat joskus olla hieman oikukkaita ja tämä eräskin yksilö”, Ron jatkoi pakon edessä ja tunsi kuinka hänen korvansa punehtuivat entisestään.
”Tämä yksilö, ei juuri tainnut pitää minusta...tai ainakin päättelin niin, kun se sylkäisi päälleni annoksen kylpyvaahtoa, mutta..”
”Riittää herra Weasley, riittää!” McGarmiwa totesi ankaraan sävyyn ja kehoitti Ronia palaamaan muiden rohkelikkojen, joilla tämän jälkeen olisi kymmenen tupapistettä vähemmän, luokse. McGarmiwan työhuoneen ovi sulkeutui ja Ron oli kuulevinaan etäistä naurua huoneesta josta juuri oli lähtenyt.
Kivisen patsaan takana, vain muutamaa metriä ennen Lihavaa Leidiä esittävää taulua seisoi piilossa yhä henkilö, joka odotti henkeä pidättäen hetkeä jolloin voisi livahtaa pois piilostaan kenenkään huomaamatta. Tyttö kiristi pikaisesti ponnariaan, joka sitoi pörröiset ruskeat hiukset pois kasvoilta ja pudisteli kylpyvaahtoa hihansa liepeistä. Lämmin käsi tarttui tyttön käteen ja veti hänet pois piilostaan. Hermione virnisti ilkikurisesti ja sipaisi kasan kylpyvaahtoa pojan punertavista hiuksista, saaden vastineeksi pikaisen suukon.
