Kirjoittaja: Emerald
Ikäraja: S
//Pops muokkaili ikärajan myös otsikkoonTyylilaji: Draama
Beta: Oma siskoni
Paritus/Hahmot: Teddy Lupin, Harry Potter
Vastuuvapaus – En omista hahmoja, paikkoja, joita käytän ja en saa tekstistäni rahaa
Tiivistelmä – Harry on kuollut vanhana miehenä ja hänen kummipoikansa Teddy on kirjoittanut muistelmaotekstin Päivän Profeettaan.
A/N :
Olimme tässä juhannuksena mökillä ja luin uudestaan Kuoleman Varjelukset ja sain sen luettuani idean tästä ficistä. Kiitos, jos päätit lukea tämän. Päivän Profeetta, 30.5.2061
Minun kummisetäni oli kuuluisa Harry Potter, poika joka elää. Hän, joka teki lopun lordi Voldemortista ollessaan vasta 17-vuotias. Minun rakas setäni, joka nukkui pois 81-vuotiaana.
Isäni oli ihmissusi Remus Lupin ja äitini oli metamorfimaagi Nymfadora Tonks. He kuolivat pian syntymäni jälkeen Tylypahkan sodassa 2.6.1998 ja sen vuoksi minut kasvatti äitini äiti.
Harry oli osa elämääni jo silloin, kun olin sylivauva, sillä hän halusi olla minulle se isähahmo, jota hänellä itsellään ei ollut. Hän halusi olla minun elämässäni tärkeä, kuten hänen oma kummisetänsä, Sirius Musta, oli hänelle. Hän ehti tuntea hänet tosin vain lyhyen ajan. Sirius oli 12 vuotta syyttömänä vankilassa ja kuoli vain parin vuoden päästä, kiitos Bellatrix Lestrangen.
Kun olin pieni, en ymmärtänyt, että Harry oli se kuuluisa Harry Potter. Minulle hän oli kummisetäni Harry, jolla oli kaunis vaimo, Ginny. Vasta kun olin 9-vuotias kiinnitin huomiota setäni arpeen ja lehtileikkeeseen, jonka leikkasin lehdestä ollessani heidän luonaan hoidossa.
”Sinulla on samanlainen arpi kuin Harry Potterilla”, sanoin ja kohotin lehtileikettä setäni nähtäväksi. Harry ja Ginny naurahtivat hieman. Harry ojensi esikoisensa vaimonsa syliin ja istui matolle viereeni.
”Kuule Teddy”, hän aloitti ja katsoi suoraan silmiini.
”Mitä jos minä olen sama henkilö?” Tuijotin setääni suu auki.
”Mutta sinä olet liian vanha!” huudahdin ihmeissäni ja taas Harryä ja Ginnyä nauratti.
”No ei hän nyt niin vanha ole. Ja katso sitä päivämäärää”, Ginny kehotti. Kyseessä tosiaan oli todella vanha lehti ja minä vain tuijotin sitä.
”Mutta mutta”, minä änkytin ja jatkoin vain vertailua.
”Voi kyllä se on totta. Minä olen se sama Harry Potter”, Harry sanoi ja otti minut kainaloonsa. Katsoin häntä samaan aikaan pelon ja ihailun silmin ja hän huomasi sen.
”Pelkäätkö sinä minua?” hän kysyi ja kurtisti huolissaan kulmiaan. Tietenkin säikähdin ensin, koska pidin setääni vain normaalina velhona ja sitten kuulenkin, että hän on suuri ja mahtava Harry Potter, joka tuhosi lordi Voldemortin. Sitten hymyilin ja kaadoin hänet kumoon.
”MINUN KUMMISETÄNIPÄ ONKIN HARRY POTTER JA HÄN ON PARAS KUMMISETÄ, VAIKKA EI OLISIKAAN!” Sanani saivat molemmat aikuiset kyyneliin ja tuota hetkeä muisteltiin monen kummallisen vuoden ajan.
Harry oli avoin ihminen ja kertoi mitään säästelemättä vanhemmistani ja omasta elämästään. Hän kertoi kuinka isäni epäröi kun kuuli, että äitini odotti minua. Hän pelkäsi, että olisin hävennyt häntä, mutta mitä minä kuulin hänestä niin olisin hyvin ylpeä, oli hän sitten ihmissusi tai ei, hän oli isäni. Vaikka toki ihmettelin, että miksi isäni sanoi äitini naimista virheeksi, mutta Harry selitti, että hän oli peloissaan, koska isäni mukaan hän olisi tehnyt äidistäni ja minusta syrjityn, koska oli ihmissusi.
Hän pelkäsi myös, että minustakin tulisi ihmissusi, mutta minusta tuli metamorfimaagi aivan kuten äitini. Ei minua ole koskaan syrjitty, vaikka monet tietävätkin, että isäni oli ihmissusi. He tuntevat isäni velhona, joka puolusti Tylypahkaa ja koko velhomaailmaa lordi Voldemortilta ja kuolonsyöjiltä.
Näin kummisetääni ainakin neljä kertaa viikossa, sillä meillä oli tapana, että söin heidän kanssaan. Vietin myös joulun Potterien, Weasleyn ja muiden Feeniksin killan jäsenten kanssa. Myös mummoni osallistui tuohon valtavaan juhlaan omaan kuolemaansa asti.
Myös Harryn vaimo, Ginny ja heidän lapsensa James, Albus ja Lily, olivat minulle rakkaita. Toki muut kiltalaiset ja Weasleyn perhe olivat minulle yhtälailla tärkeitä.
Minä rakastin kummisetääni hyvin paljon. Hänen ansiostaan olen hyvä velho ja hyvä ihminen. Hän opetti minulle paljon ja olen kiitollinen hänelle. Jään kaipaamaan häntä hyvin paljon, kuten myös hänen lapsensa ja lapsenlapsensa. Olen ylpeä, että sain olla Harry Potterin kummilapsi.
Lepää rauhassa, rakkaudella Ted Lupin
