Nimi: Pomot eivät vihjaile?
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Fandom: Poliisikoira Rex (kaudet 1 ja 2 kun Moser ja Stocki ovat kuvioissa)
Tyylilaji: Draama
Paritus: Tulkinnanvarainen Richard Moser/Ernst Stockinger
Ikäraja: S
Yhteenveto: Eiväthän pomot vihjaile alaisilleen?
Vastuuvapaus: Kaikki mikä siltä näyttää on Poliisikoira Rexin tekijöiden enkä minä hyödy tästä rahallisesti.
Haasteet:
Kulisseissa - eli mitä meiltä jää kokematta (1. kauden jakso Tappavat teddyt (Tödliche Teddys).
KK: Moser on paras! Ja palaute on aina tervetullutta :)
Pomot eivät vihjaile?Richard Moser makasi vaatteettomana sängyssään oikea jalka kipsattuna. Mies oli tavattoman tylsistynyt maattuaan siinä jo toista viikkoa, mutta enemmän kuin omasta tylsyydestään, hän välitti koiransa toimettomuudesta. Joka päivä Stockingerin tullessa käymään, Moser komensi tätä viemään Rexin ulos ja leikkimään sen kanssa. Kyllähän hän itsekin välillä heitteli koiralle palloa, mutta Stockinger oli terve ja tarpeeksi joutilas viihdyttämään Rexiä paremmin kuin mihin sen omistaja tällä hetkellä kykeni. Ja sitä paitsi Stockin olisi jo korkea aika päästä koirapelostaan.
Eräänä aamupäivänä Stockin tultua taas käymään Richard hilautui ylöspäin makuuasennostaan ja tiiraili ikkunasta nähdäkseen milloin hänen kollegansa ja Rex palaisivat pihalta. Mies nauroi nähdessään miten hänen saksanpaimenkoiransa laukkasi vapaana pitkin pihaa ja Stockinger yritti epätoivoisena saada sen kiinni. Rex tiesi ettei Stockinger pitänyt koirista, joten se kiusasi tätä tahallaan.
Muutamien Richardia suuresti huvittaneiden hetkien päästä koira kuitenkin juoksi porraskäytävän ovelle ja istui kiltisti odottamaan, että Stocki tulisi päästämään sen sisään. Richard nauroi lisää, kun Rex esitti viattomuuden perikuvaa Stockin valittaessa sille.
Kaksikon kadotessa näkyvistä Richard nojautui takaisin tyynyihinsä. Pian ovi kolahti ja Rex juoksi hänen luokseen häntä heiluen kiivaasti. Stocki tallusti sen perässä myrtyneen näköisenä, kasvot punaisina.
”Saisit kouluttaa koiraasi paremmin”, Stockinger nurisi, vaikka molemmat miehet tiesivät, että Rex oli erittäin hyvin koulutettu.
”Mitä, et kai sinä Rex kiusannut Stockia? Tiedäthän ettei se ole sopivaa”, Richard virnuili koiraansa rapsuttaen.
”Se ei pidä minusta.”
”Äläs nyt. Rex ei koskaan hauku tai murise kun sinä tulet makuuhuoneeseeni, sinun pitäisi olla otettu.”
”Hah. Useimmat vieraasi nyt vain sattuvat olemaan naisia, ihmekös tuo jos koirasi ei ole mielissään”, Stockinger tuhahti. ”Vai... Et kai sinä vihjaile mitään?” Hän lisäsi ja katui sanojaan välittömästi. Richard kuitenkin vain virnisteli entistä leveämmin.
”En tietenkään, minähän olen sinun pomosi. Toisitko kahvia?”
”Juu”, Stocki lähti hämmentyneenä keittiöön ja mietti kahvia keittäessään, että onneksi Richardin sairasloma loppuisi jo parin viikon päästä, tämähän oli muuttumassa aivan pöpiksi joutuessaan elämään eristyksissä. Tai... Ehkä se oli vain hänen virheellinen tulkintansa, mutta hänen pomonsa oli kyllä kuulostanut varsin vihjailevalta hetki sitten. Eikä sellainen tosiaankaan ollut soveliasta.
