Kuolematon Rakkaus S osa 1/?

[rantaleijona15]

Kirjoittaja: rantaleijona15
Oikolukija: -
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Emmeline ja Kingsley
Tyylilaji: Romance, minipieni Angst

Sain idean lempilaulustani Mc Mane: Titanic. Älkää tuomitko heti, koska en ole tehnyt usein Harry Potter tarinoita


Kuolematon Rakkaus

Kalmanhanaukiolla kaikki eloonjäänet Feeniksin kiltalaiset juhlivat voittoa ja onnittelivat Harrya. Kaikki muut, paitsi Emmeline, joka istui varjoisassa nurkassa lattialla. Hän muisteli menehtynyttä ystäväänsä Kingsleytä. Hän oli kyllä surullinen, mutta kun hän katsoi toisten juhlimista hän ei viitsinyt näyttää suruaan.
- Miksi sinä siinä istuksit? Sirius kysyi. - Tule edes onnittelemaan Harrya.
- Ehkä myöhemmin, Emmeline vastasi.
Sirius katsoi häntä kummastuneena, mutta meni sitten takaisin juhlijoiden joukkoon. Hetken päästä Molly käveli Emmelinen luokse.
- Ottaisiko kakkua? hän kysyi.
- En nyt, kiitos, Emmeline vastasi huokaisten.
Molly veti hänet seisaalleen ja sanoi lempeästi:
- Kerro, mikä sinun mieltäsi painaa. Minä kyllä kuuntelen.
Emmeline kertoi kaiken, jonka jälkeen hän alkoi itkeä. Molly halasi häntä lohduttavasti.
- Entäpä, jos sinä kävisit hänen työhuoneessaan taikaministeriössä? Molly kysyi.
- Se voisi helpottaa, Emmeline sanoi. - Kiitos ideasta.
Ja sitten Emmeline meni Kalmanhanaukion takkaan ja sanoi kuuluvasti: TAIKAMINISTERIÖ! jonka jälkeen näkyivät vain vihreät tulen lieskat.


Muutaman minuutin päästä Emmeline oli jo Kingsleyn työhuoneessa ja katseli ympärilleen; huone ei ollut kovin iso, mutta silti hyvin viihtyisä. Pergamentteja oli pitkin ja poikin pöytää ja sitten Emmeline näki vaaleanpuneisen pergamentin muiden keskellä. Hän ei voinut vastustaa kiusausta vaan otti pergamentin käsiinsä ja alkoi lukea.

Emmeline,

en tiedä, miten kertoisin tämän asian, mutta ennemmin tai myöhemmin kuolonsyöjät hyökkäävät Tylypahkaan ja minä tiedän kuolevani pian, koska Voldemortin käärme Nagini näki minut, kun olin vakoilemassa häntä yhtenä iltana. Nämä laulun sanat kuuluvat ainoastaan sinulle:

Ekan kerran sut tapasin linnassa
En yhtäkään muistoo siellä tulis vaihtamaan
Vieläkö sulla sauvasi on tallessa
Vieläkö haluisit sä mun kanssa vanheta
Mä muistan hiuksesi, muistan kaiken
Unohtamaan sua mä en koskaan tule vaikken
Ole täällä enään jos näät tän kirjeen
En pystynytkään mä jäämään sun viereen
Mutta älä unohda et kuljen sun kanssasi
Nään sut täältä kaukaa taivaastakin
Jokainen yö aina kun nukun
Nään unissani ruskeat silmäsi niihin mä hukun
Mä tunnen sut iha ku pitäsit kiinni
Mun kädestäni, ja siks kirjoitin sulle nää riimit
Halusin muistuttaa sua vielä kerran
Että olin olemassa sulle hetken verran

Lähellä, kaukana missä sä ootkaan
Tuut oleen aina mukana muistoissa
Mä uskon että vielä joskus yhtä matkaa
Yhdessä vielä me tullaan jatkaa
Kerran vielä mä portit avaan
Ja muistutan sua että olet aina mukana
Mun sydämmessä, missä sä ootkaan
Mun sydämmessä uskon että vielä sut kohtaan

Ainoo rakkaus, minkä oon saanu
Ei olis syttyny ellei oltas tavattu
Siinä samas linnas millä me kohdattiin
Samaisena iltana kun melkein horjahdit
Alas niiltä rappusilt, missä sä kurotit
Mut onneks näin sut ja sä mun syliini putosit
Toivoin että oisit sylissäni aina
Niin paljon sitä aikaa taas kaipaan
Mutta Voldemort mursi mun unelmat
Se iskeyty sydämeeni iski Tylypahkaan
Se jäädytti tunteeni jäädytti sydämeni
Siitä päivästä saan mustetta sulkakynälleni
Jolla nämä muiston sanat kirjoitan pergamenttiin
Samaan pergamenttiin, johon kuvas piirsin sillon
Kun pidit sauvaasi kädessäsi
Nyt muista rakas et voin lepää rauhassa

Lähellä, kaukana missä sä ootkaan
Tuut oleen aina mukana muistoissa
Mä uskon että vielä joskus yhtä matkaa
Yhdessä vielä me tullaan jatkaa
Kerran vielä mä portit avaan
Ja muistutan sua että olet aina mukana
Mun sydämmessä, missä sä ootkaan
Mun sydämmessä uskon että vielä sut kohtaan

Sua ei kultani tarvi pelottaa
Meitä ei voi ikinä erottaa
Mun sydän yhä matkaa taittaa
Me tullaan olemaan yhdessä aina
Sä olet aina sydämessä olet muistoissa
Olet turvassa eikä muistot pääse karkaa
Sain susta itselleni ystävän parhaan
Odotan aikaa että jälleen yhtä matkaa
Me kuljetaan kaksin niiku sillon linnas
Tylypahka jäi muistoihin sua tulen kaipaan
Nukkukaa rauhassa soturit menehtyneet
Sinä olet hengissä vielä toivon erehdy en
Toista kertaa susta irti enää en tuu päästämään
tiedän että jonain päivänä sut vielä täällä nään
Vietetään aikaa sitten kaksin pilven päällä
Ja katsellaan onnellisii ihmisii täältä

Minä rakastan sinua

T: Kingsley


Kirjeen luettuaan Emmelinen silmiin kohosivat kyyneleet; Kingsley oli todellakin rakastanut häntä ja unohtanut antaa kirjeen.
- Älä itke, sanoi lempeä ääni Emmelinen selän takaa.
Emmeline käänsi päätään ja näki Kingsley Kahlesalvan seisovan takanaan ihkaelävänä.
- Miten tuo on mahdollista? Emmeline kysyi. - Kaikki luulivat, että sinä kuolit.
- Se on pitkä tarina. Kerron joskus myöhemmin.
- Tämä kirje... Minä luin sen äsken.
Kingsley punastui hieman.
- Ymmärrän kyllä, hän sanoi nieleskellen. - Ei se mitään, vaikket tunne samoin.
- Tunnenpas, Emmeline sanoi ja suuteli kingsleytä.
Kingsley tunsi olevansa taivaassa upottaessaan kätensä Emmelinen pehmeisiin hiuksiin. Muutaman sekunnin päästä Emmeline sanoi:
- Nyt me voimme mennä Kalmanhanaukiolle.
Kingsley nyökkäsi ja he lähtivät kävelemään Kalmanhanaukiota kohti käsikkäin.

Kiitos, jos jaksoitte lukea! Jos haluatte tietää, miten Kingsley voi elää ja mitä Kalmanhanaukiolla tapahtui voin tehdä jatkoakin.[/color]

[Jeeetu]

Titanic kyllä on todella  ihana biisi. Minusta tämä oli aika hyvä ensimmäisiksi ficeiksi ja minä ainakin toivoisin jatkoa. Emmeline ja Kingsley vaikuttivat söpöiltä yhdessä. Toivottavasti mahdollisissa seuraavissa luvuissa kirjottaisit heistä jotain söpöä.  Yhtään kirjoitusvirhettäkään en löytänyt. Otsikko olisi kyllä voinut olla joku muukin. Ja vähän myös ärsytti se, että Sirius on elossa vaikka nämä tapahtumat olivat ilmeisesti seiskakirjan jälkeen. Jatkoa odotellessa!

[rantaleijona15]

Kiitos todella paljon Maww! Piristit päivääni! Lupaan tehdä jatkoa mahdollisimman pian.