Lautturi | K-11, Theodore/Daphne(/Blaise), darkfic, romance, angst

[Belsissa]

Nimi: Lautturi
Kirjoittaja: Belsissa
Ikäraja: K-11
Paritus: Theodore/Daphne(/Blaise)
Genre: Darkfic, romance, angst
Vastuuvapaus: Potter-maailma kuuluu Rowlingille.
Kirjoittajan kommentti: Osallistuu FF50:neen sanalla 036. Rikki ja Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Emilie Autumnin kappaleella The Art of Suicide.

***

Kylpyvesi ei huuhdo pois likaa sielusta. Pintapuolinen saasta irtoaa hipiältäni pienellä liikkeellä, mutta syvemmälle pinttynyt ei katoa muutamalla pesulla. Toisen miehen tuoksun korvaa vaniljainen hunajasaippua, mutta muistoa en saa peitettyä hurmaavimmallakaan parfyymilla. Hetken päästä olen kaunis ja kukkaistuoksuinen, mutta tahrattua sisintä en saa puhtaaksi tänään. Huijata voi yrittää, mutta kauaksi se ei kanna.

Kauniit unelmat ovat niitä rujoimpia. Välähdykset mahdollisesta ikionnesta olivat petollisia ja hämäsivät luulemaan, ettei tyytyväisyys ole riittävää. Eskapistin arki kaipaa pientä intohimontuoksuista lisää. Se toinen mies sattui sopivasti kohdalle mukanaan viettelevä hymy ja tapa kietoa pauloihinsa. Taito hämärtää himolla todellinen rakkaus ja realiteetit. Et ehkä ymmärrä, ettei se ole niin mustavalkoista kuin voisi olettaa. Rakkaus ja petos saattoivat elää sydämessäni rinnakkain, jälkimmäinen valmiina tahraamaan ensimmäisen. Sitä ei estänyt voimakkain tunne, sillä se oli hämärretty kaihilla nimeltä viettelys. Tämä elämä ei ollut tarpeeksi, sillä kaipasin hänen huumaansa, joka kuitenkin jäi vain hetkelliseksi. Intohimoinen lemmenseikkailu muuttui venäläiseksi ruletiksi ennen kuin huomasinkaan.

 Jäähyväiset odottivat kulman takana ja kaihi parannettiin. Sydämessä sekoittuivat ainekset kuolemaan, sillä kaikki rakkauden portteja vahtineet pikkupirut olivat sieltä kaikonneet. Raivoavan meren tapaan vapaana jylläsivät nyt kaikki tukahdutetut tunteet, joiden sietäminen oli liiaksi. Rakkaan satuttaminen, oma heikkous, saastaisuus ja menettäminen yhdessä olivat tappava resepti. Siitä kertovat äskettäin ilmestyneet poikkeamat iholla: marmorin seassa tummanpunaisia ristiriitoja. Rohdot eivät tuottaneet toivottua tulosta, eivät unta ja unohdusta vaan ainoastaan lisää palvelijoita vahtimaan mielipuolityttären kestävyyttä. Mutta toisinaan niiden katse hakeutuu muualle ja silloin voi piilottaa sen, mikä ei kulje ruokatorvesta alas. Voi rangaista itseään hieman lisää.

”Olet taas laihtunut valitettavan paljon”, toteaa nainen. ”Kohta tuon alkavat huomata toisetkin”, hän jatkaa. Ulkoinen kauneus alkaa rakoilla ja todellisuus nousta pintaan. Toinen pelkää kosijoiden katoamista, mutta minulle se on siunaus. Nainen itkee; tyttärestä ei koskaan tule kunniakasta naista, mutta minä hymyilen sieluttomasti omalle peilikuvalleni. Ei tule enää miestä, ei väärää, ei oikeaa, ei rikasta, ei köyhää. Uusi sulhanen on tyhjyys, joka syleilee elämääni kuin paraskin rakastaja. Se ei hylkää, eikä sitä voi pettää. Sisällä kaikuu onttous, joka kasvaa päivä päivältä turhien odotusten väistyessä tieltä. Ne sanovat, ettei kivun ja turhuudentunteiden poistaminen ratkaise mitään, ettei nukahtamislääke tepsi elämään. Tuottaa vain lisää itkuisia jäähyväisiä ympärille. En minä tarvitse nukahtamislääkettä kuollakseni, sillä itsemurhan olen jo toteuttanut petokseni kautta. Tuhottavissa on enää pahat tunteet ja kuoren tyhjyys. Paineaallot ja sairas hengitys. Tulipalo sisällä ja kuuma rauta iholla. Tälle lautturille minulla ei ole enää kolikoita annettaviksi.

[Belsissa]

Kiitos kommentistasi EpikFeil! Se piristi aamuani. On mukavaa kuulla, että ficcini on tehnyt sinuun vaikutuksen,vaikka joidenkin asioiden suhteen sinulla onkin erilainen käsitys kuin minulla. Minä olen myös pitänyt Daphnen äitiä hyvin tarkkana tyttärensä ulkomuodon suhteen ja ajattelinkin tässä nimenomaan niin, että nainen pelkää kosijoiden karttavan anorektisen laihaa Daphnea. Eivät sulhasehdokkaat varmastikaan mitään pullaa halua, mutteivät ehkä vastaavasti tikkuakaan. Rouvan tavoitteena on kuitenkin saada tytär hyviin naimisiin.

[Glorisablet]

Lukeminen tuntui siltä kuin olisin leikannut puoliksi jäistä kakkua, josta saa lohkottua palasia sen uhalla että kakkulapio on taittua tai vääntyä. Vertauskuvien runsas käyttö näin lyhyessä oneshotissa teki ”jäinen kakku” -efektillään teemojen lohkomisesta raskasta (vaikka lauserakenteet olivat ytimekkäitä) eikä runsaalla kuvailulla ollut mitään tekemistä sen kanssa. Kakkulapio ei merkinnyt minulle niin paljon kuin itse kakku, joten en säästellyt sitä tarinan lohkomisen ollessa pääasiana – mutten saanut silti kaikkea irti, jota olisit halunnut sanoa. Pääasiana olevat ahdistus ja rinnan ympärillä puristava rautavanne olisivat tyytyneet niukempaan vertauskuvan käyttöön. En ollut esimerkiksi ihan varma, mitä lautturilla tarkoitettiin. Kuolemaako?

Eskapistiselle Daphnelle (ei niin eskapistinen kuin nuorempi sisarensa Astoria) ei riittänyt avioliittomarkkinoiden tavoitelluimpiin aatelisneitosiin lukeutuminen vaan vaaleaverikkö kaipasi rosoisia unelmia hekuman muodossa. Blaise sattui kuin konsanaan kreivin aikaan täyttämään aatelisneidin sydämen petoksella ja rakkaudella sekä toteuttamaan hetkellisesti tämän haaveet. Hetken huuma on kuitenkin kuin helposti syttyvä aine sytyttämällä melodraaman. Daphne tajusikin rakastavansa Theodorea enemmän kuin lyhytaikaista rakastajaansa, häpesi sekä katui satutettuaan sydämensä valittua teollaan. Ilmeisesti nuoriherra Nott sai jotain kautta tietää Daphnen maanneen Blaise Zabinin kanssa, koska tekstissä puhutaan menettämisestä. Se sai tytön halveksumaan heikkouttaan ja tuntemaan itsensä niin saastaiseksi, ettei kuumasta kylpyvedestä ollut huuhtomaan sielua puhtaaksi. Hän kaatui kiharainen pää edellä alamäkeen viiltelemään, sekoamisen partaalle ja nälkiinnyttämään itseään ennemmin rangaistukseksi kuin laihuuden ihannoinnin takia. Miten paska säkä (rahvaanomaisesti ilmaistuna) rouva Greengrassille, jolle oli tärkeää saada vanhin tytär rikkaisiin ja puhdasverisiin naimisiin. ”X:n ja kuvankauniin neiti Greengrassin avioliittoa voisi sanoa vuosisadan onnistuneimmaksi naimakaupaksi.” Rouva Greengrass halusi puhuttavan ja kirjoitettavan noin.

Viiltely on sen verran kulutettu aihe että aihe kaipaa vihjailtunakin uutta verta tihkuvaa ilmaisua, ja minusta äskettäin ilmestyneet poikkeamat, tummanpunaiset ristiriidat marmorin seassa olivat juuri sitä. Sen lisäksi suosikkivirkkeitäni olivat intohimoisen lemmenseikkailun rinnastaminen ja sydämessä sekoittuvat kuoleman ainekset.

Pidin syvällisestä ja pohdiskelevasta tekstistäsi, mutta olisin pitänyt enemmän jos tunteille olisi jätetty enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Kiitoksia lukukokemuksesta.

[Belsissa]

Näköjään minulta on jäänyt vastaus uupumaan vuoden vanhaan kommenttiisi, Lav. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mä en osaa oikein sanoa mitään tuosta jäinen kakku-jutusta. Harmi, että susta tuntui siltä. Juonen kannalta olisi ollut ehkä parempi jättää kielikuvia vähemmälle, se on totta, mutta toisaalta tykkään tästä näinkin. En oikein tiedä itse, mitä ajattelisin tästä tekstistä. Jotenkin en ole itsekään osannut vielä muodostaa mielipidettäni tästä.

Jälkeenpäin minua itseäni ärsyttää tuo viiltelyvertaus tuolla. Pidän itsekin keilikuvaa hienona, mutta tuo viiltely itsessään ei minusta sovi tähän tekstiin. En hirveästi välitä siitä angstitekstien höysteenä, lähinnä vain kauhussa eikä siinäkään tapauksena missään ranteiden nirhausmuodossa.

Kiitos kommentistasi!