Kirjoittaja: Kata
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Genre: Angst
Disclaimer: En omista hahmoja vaan J.K Rowling omistaa nämä ihanat pojat.
Summary: Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Mutta entä sitten, kun on menettänyt taitonsa rakastaa? On vain tyhjä kuori vailla tunteita tai ajatuksia. Vailla rakastaan.
Varoitukset: -
A/N: Tiedetään, otsikko on tosi käytetty, mutta en keksinyt parempaan. Yöllä sain päähäni tän tyylisen tekstin, mutta ei siitä tullut ihan sellanen, minkä olisin halunnut. En oo vielä niin kokenut kirjoittaja : D Tää on ehkä mun kolmas tai neljäs teksti, toivottavasti se ei karkota lukijoita. Ja kommentoida saa, risut ja ruusut otan vastaan. Ja virheistä ilmotelkaas.
Kaiken se kärsii
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Mutta entä sitten, kun on menettänyt taitonsa rakastaa? On vain tyhjä kuori vailla tunteita tai ajatuksia. Vailla rakastaan.
Joka kerta, kun istun haudallasi ja lasken kynttilän kahden punaisen ruusun viereen, tunnen samaistuvani siihen pienen pieneen liekkiin. Liekki on heikko, minä olen heikko. Sydänlanka yrittää urheasti pitää valonlähteen steariinin yläpuolella estääkseen sen sammumisen, mutta lopulta kaikki katoaa. Liekki sammuu, kuten jokaisen elämä joskus. Joidenkin aikaisemmin, joidenkin myöhemmin. Steariini jatkaa valumista vielä vähän aikaa, kuivuen lopulta kokonaan. Niin minullekin kävi. Sinä olit minun valoni, minun tukipylvääni. Pidit minut pystyssä, vaikka itselläsikin oli vaikeaa. Rakastin sinua koko sydämestäni, rakastan edelleen ja toivon, että sinäkin rakastit minua. Joskus haluaisin huutaa koko maailmalle tuskani, huutaa kurkkuni kipeäksi niin, että tuntisin olevani edes hetken elossa. Mutta ääneni vain tukahtuu puolessa välissä matkaa, muuttuu pahaksi yskänpuuskaksi, enkä jaksaisi enää vetää henkeä pelastaakseni itseni. Aina kuitenkin jatkan hengittämistä, jatkan siksi, että lupasin sinulle. Lupasin elää, vaikka tapahtuisi mitä.
Minä olen niin väsynyt, Harry.